Menettely : 2014/2967(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0314/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0314/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 27/11/2014 - 10.6
CRE 27/11/2014 - 10.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 135kWORD 61k
25.11.2014
PE539.037v01-00
 
B8-0314/2014

komission julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta (2014/2967(RSP))


Reinhard Bütikofer, Pascal Durand, Heidi Hautala, Claude Turmes Verts/ALE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta (2014/2967(RSP))  
B8‑0314/2014

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon äskettäisen julkisen kuulemisen komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja vaikutustenarvioinnin tarkistetuista suuntaviivoista laaditun vastaavan luonnoksen,

–       ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta(1),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     ottaa huomioon, että vaikutustenarviointi on lainsäädännön laatimisessa varhaisen vaiheen väline ja siksi keskeisessä asemassa EU:n päätöksentekoprosessissa, ja että sillä pyritään tarjoamaan avointa, kattavaa ja tasapuolista tietoa käsiteltävänä olevan asian luonteesta, EU:n toimien lisäarvosta, toimintapolitiikan vaihtoehtojen mahdollisista taloudellisista, sosiaalisista, ympäristöä koskevista ja terveyteen liittyvistä seurauksista sekä näiden vaikutuksista kansalaisten perusoikeuksiin;

B.     ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa on monialaisia sosiaalisia lausekkeita ja ympäristölausekkeita (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 ja 11 artikla), jotka on otettava huomioon unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa ja jotka edellyttävät kaikkien lainsäädäntöehdotusten sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten perusteellista analysointia;

C.     toteaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan perusoikeuskirjalla on yhtä paljon oikeudellista painoarvoa kuin Euroopan unionin perussopimuksilla ja että vaikutustenarvioinnissa olisi aina tarkistettava lainsäädännön yhteensopivuus perusoikeuksien kanssa;

D.     toteaa, että nykyisissä vaikutustenarvioinnin suuntaviivoissa annetaan keskeinen rooli komission pääsihteeristölle ja vaikutustenarviointilautakunnalle päätettäessä tietyn aloitteen vaikutustenarvioinnin tarpeellisuudesta;

E.     toteaa, että vaikutustenarviointilautakunnalla on merkittävä rooli vaikutustenarviointien keskeisenä laadunvalvojana;

F.     toteaa, että suuntaviivoissa kehotetaan muuttamaan vaikutukset rahaksi aina kun se on mahdollista; ottaa huomioon, että vaikka yrityksille lyhyellä aikavälillä aiheutuvat kustannukset on yleensä mahdollista ilmoittaa rahana, sääntelytoimien pitkällä aikavälillä tuomia hyötyjä (esimerkiksi terveyshaittojen väheneminen tai ekosysteemien säilyminen) on usein mahdotonta muuttaa rahaksi; katsoo, että numeroina ilmoittaminen aina, kun se on mahdollista, johtaa näin ollen rakenteelliseen yksipuolisuuteen, jossa painotetaan määrällisesti helposti arvotettavia näkökohtia, kuten talouden toimijoille aiheutuvia kustannuksia, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien hyötyjen kustannuksella ja jossa yhteiskunnan kokonaiskustannuksia ja -etua ja etenkään sosiaalisia ja ympäristöä koskevia kustannuksia ja hyötyjä ei oteta asianmukaisesti huomioon;

G.     katsoo, että EU:n säännöksiä olisi yksinkertaistettava niin, että noudatetaan täysin työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia EU:n vaatimuksia, työntekijöiden perusoikeuksia EU:ssa sekä EU:n ympäristölainsäädännön periaatteita ja tavoitteita;

 

H.     toteaa, että aito ja riippumaton vaikutustenarviointi on erityisen tärkeää pk-yrityksille, joilla on usein suurempia vaikeuksia sopeutua uusiin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin vaatimuksiin kuin suuryrityksillä ja jotka kokonsa vuoksi pystyvät ennakoimaan huonommin sääntelymuutoksia varhaisessa vaiheessa;

I.      toteaa, että ”pienet ensin” -periaatteen tarkoituksena on ottaa pk-yritysten edut huomioon politiikan suunnittelun varhaisessa vaiheessa, jotta lainsäädännöstä tulee entistä suotuisampaa pk-yritysten kannalta; toteaa, että käytettävissä on useita välineitä, joilla voidaan varmistaa periaatteen tehokas täytäntöönpano, mukaan luettuna pk-yritystestin sisällyttäminen tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin;

Soveltamisala

1.      suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen tarkistaa säännöllisesti vaikutustenarvioinnin suuntaviivoja vaikutustenarviointimenetelmien parantamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että niin taloudelliset, sosiaaliset kuin ympäristöön liittyvät näkökohdat arvioidaan yhtä perusteellisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että laadulliset arvioinnit otetaan täysimääräisesti huomioon, jotta vältetään rakenteellinen yksipuolisuus, jossa painotetaan määrällisesti helposti arvotettavia näkökohtia, kuten talouden toimijoille aiheutuvia kustannuksia, yhtä tärkeiden sosiaalisten ja ympäristöä koskevien hyötyjen kustannuksella; pitää myönteisenä komission sitoutumista sen arvioimiseen, ovatko vaikutukset yhteensopivia perusoikeuksien kanssa;

2.      katsoo, että komission olisi säilytettävä nykyinen käytäntönsä ja toimitettava vaikutustenarviointi kaikista aloitteista, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista kriteereistä:

–  komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan sisältyvät lainsäädäntöehdotukset

–  muut kuin komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan sisältyvät lainsäädäntöehdotukset, joilla on selkeästi tunnistettavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristövaikutuksia

–  muut kuin lainsäädäntöaloitteet, joissa määritetään tulevia toimia (esimerkiksi valkoiset kirjat, toimintasuunnitelmat, meno-ohjelmat ja kansainvälisiä sopimuksia koskevat neuvotteluohjeet)

–  delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset, joilla on merkittävä vaikutus hyvinvointiin;

3.      on vakuuttunut, että vaikutustenarviointi on merkittävä EU:n kaikkien toimielinten päätöksentekoa tukeva väline sekä tärkeä osa sääntelyn parantamisprosessia; katsoo kuitenkin, että vaikutustenarvioinneilla ei voida korvata poliittisia arviointeja ja päätöksiä ja että niitä ei pitäisi käyttää yleiseen etuun perustuvan päätöksenteon kiertämiseen;

4.      odottaa, että uusi komissio selventää, miten se aikoo edetä vaikutustenarvioinnin suuntaviivojensa tarkistamisessa, jotta parlamentti voi ottaa uuden lähestymistavan paremmin huomioon valmistellessaan kantaansa komission hiljan antamaan sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta (REFIT) koskevaan tiedonantoon (tämän kuitenkaan rajoittamatta parlamentin kannanottoa tässä yhteydessä);

5.      korostaa, että sääntelyn yksinkertaistaminen (REFIT) ei saa olla tekosyynä tavoitteiden tason alentamiselle kysymyksissä, joilla on keskeistä merkitystä työntekijöiden turvallisuudelle ja hyvinvoinnille tai ympäristönsuojelulle; varoittaa purkamasta sääntelyä käyttäen tekosyynä parempaa sääntelyä tai pk-yritysten rasitteiden vähentämistä; kehottaa komissiota säilyttämään tavoitteidensa tason ja kehottaa olemaan vaarantamatta julkisen politiikan tavoitteita, jotka koskevat esimerkiksi ympäristöön, yhteiskuntaan sekä terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä normeja;

6.      palauttaa mieliin, että neljä hallinnollista rasitusta käsitelleen korkean tason työryhmän jäsentä, jotka edustivat ammattiyhdistyksiä ja kuluttajien oikeuksia sekä terveys- ja ympäristöjärjestöjä, eivät ole samaa mieltä työryhmän 14. lokakuuta 2014 esittämistä havainnoista vaan he ovat esittäneet eriävän mielipiteen; toteaa, että myös pk-yrityksiä edustavat järjestöt ovat arvostelleet useita korkean tason työryhmän päätelmiä; kehottaa komissiota ottamaan tämän asianmukaisesti huomioon ja integroimaan kaikkien prosessiin osallistuvien sidosryhmien huolenaiheet;

7.      vastustaa jyrkästi hallinnollista rasitusta käsitelleen korkean tason työryhmän ehdotusta perustaa EU:n toimielinten ulkopuolinen parempaa sääntelyä käsittelevä neuvoa-antava korkean tason elin, joka vastaisi hallinnollista rasitusta koskevien ehdotusten, säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen sekä oikeusperustan valinnan arvioinnista ja parempaa sääntelyä koskevien aloitteiden esittämisestä sekä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon seurannasta kansallisella tasolla; uskoo, että tämä vaihtoehto synnyttäisi vakavia legitimiteettiin ja hallintotapaan liittyviä ongelmia ja heikentäisi huomattavasti komission roolia ja legitimiteettiä; pitää tiukasti kiinni siitä, että velvollisuuden tehdä kattavia ja tasapuolisia vaikutustenarviointeja on säilyttävä jatkossakin komissiolla ja että Euroopan parlamentti valvoo sitä järjestelmällisesti;

Vaikutustenarviointilautakunta

8.      ilmaisee vakavan huolensa siitä, ettei vaikutustenarviointilautakunnan roolia vaikutustenarviointiprosessissa ole määritelty selkeämmin tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa; vaatii painokkaasti, että komissio arvioi uudelleen tätä puutetta ja että se vahvistaa entistä selvemmin vaikutustenarviointilautakuntaan liittyvät menettelyt uusien tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa, kun se vastaa parlamentille, ja että vaikutustenarviointilautakunnalta olisi saatava puoltava lausunto kaikkiin aloitteisiin, joista on tehtävä vaikutustenarviointi;

9.      vaatii, että komissio vahvistaa selkeästi vaikutustenarviointilautakuntaan liittyvät menettelyt; on vakuuttunut siitä, että vaikutustenarviointilautakunnan olisi jatkettava työtään komissioon kuuluvana riippumattomana laadunvalvonnasta vastaavana elimenä, ja pyytää lisäämään vaikutustenarviointilautakunnan riippumattomuutta; vaatii, että sen kokoonpano heijastaa tasapuolisesti taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöä koskevia näkökohtia; katsoo, että vastuun vaikutustenarviointien lopputuloksesta ja vaikutustenarviointien laadun valvonnasta olisi säilyttävä aina EU:n toimielimillä; ehdottaa, että vaikutustenarviointilautakunta raportoisi suoraan paremmasta sääntelystä vastaavalle komission varapuheenjohtajalle;

10.    korostaa, että vaikutustenarviointilautakunnan jäsenten olisi oltavia riippumattomia ja Euroopan parlamentin valvonnan alaisia, jotta vältytään tilanteelta, jossa samoilla henkilöillä on sekä tuomarin että valamiehistön rooli;

Pk-yritystesti

11.    palauttaa mieliin, että komissio piti vuonna 2011 suorittamansa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelun yhteydessä valitettavana, että ainoastaan kahdeksan jäsenvaltiota oli sisällyttänyt pk-yritystestin kansallisiin päätöksentekoprosesseihinsa; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio sitoutui kyseisessä uudelleentarkastelussa selvästi vahvistamaan entisestään pk-yritystestiä; pitää kuitenkin valitettavana, että näiden ilmoitusten vastaisesti pk-yritystestiä ei edes mainita vaikutustenarviointia koskevien tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa; kehottaa komissiota muistuttamaan jäsenvaltioita pk-yrityspolitiikan lisäämisestä ohjelmiinsa;

12.    katsoo, että pk-yritystesti, toimivuustarkastukset ja kilpailukykytestit eivät saa olla erillisiä prosesseja, vaan niiden olisi oltava osa kattavaa vaikutustenarviointia, jossa arvioidaan tasapainoisella tavalla kaikkia näkökohtia (kuten taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia) ja jolla pyritään arvioimaan paitsi kustannuksia myös yhteiskunnan saamaa hyötyä ja uusien markkinoiden luomista koskevia mahdollisuuksia; katsoo, etteivät nämä prosessit saa heikentää lainsäädännön tehokkuutta eivätkä lisätä byrokratiaa;

13.    kehottaa säilyttämään pk-yritystestin, jotta voidaan arvioida, millaisia vaikutuksia pk-yrityksiin kohdistuu sääntelyprosessin aikana erityisesti suuryrityksiin verrattuna; katsoo kuitenkin, että mikroyritysten jättäminen oletusarvoisesti testin ulkopuolelle ei ole oikea lähestymistapa; kannattaa pk-yritysten vaikutustenarviointeja koskevien mukautettujen järjestelyjen tai kevyempien menettelyjen harkitsemista, kun voidaan osoittaa, etteivät ne heikennä lainsäädännön tehokkuutta eivätkä poikkeukset tai kevyemmät menettelyt johda pirstoutumiseen tai estä pk-yritysten pääsyä sisämarkkinoille; katsoo lisäksi, että olisi kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota sen varmistamiseen, että ehdotetut toimet ja säännökset suojaavat pk-yrityksiä suurempien markkinatoimijoiden kilpailun vastaisilta toimilta;

14.    kannustaa jäsenvaltioita pk-yrityksiä koskevaan hallinnolliseen yksinkertaistamiseen kansallisella tasolla saattamalla unionin direktiivit asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa jäsenvaltioiden oikeutta kansalliseen sääntelyyn silloin, kun EU on hyväksynyt vain vähimmäissäännökset; palauttaa mieleen, että vaikutusten jälkiarvioinneilla ei koskaan saisi korvata komissiolle perussopimusten valvojana kuuluvaa tehtävää valvoa, että jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä tehokkaasti ja oikea-aikaisesti;

15.    katsoo, että pk-yritysten äänen olisi kuuluttava entistä paremmin lainsäädäntöprosesseissa, jotka koskevat esimerkiksi standardisoinnin, henkisen omaisuuden, tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta ja julkisia hankintoja; pitää valitettavana, että neuvosto on lainsäädäntöä hyväksyessään ollut haluton ottamaan pk-yritysten tarpeet aiempaa paremmin huomioon;

16.    pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota investointeihin, innovointiin ja työpaikkojen luomiseen kohdistuviin vaikutuksiin;

Vaikutustenarvioinnit parlamentissa

17.    edellyttää komission vaikutustenarvioinnin järjestelmällistä ja mahdollisimman aikaista käsittelyä parlamentissa ja etenkin valiokunnissa;

18.    palauttaa mieliin riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman, jossa kehotettiin hyödyntämään johdonmukaisemmin parlamentin vaikutustenarviointeja; palauttaa mieliin vaikutustenarvioinnin osaston, joka on jo nyt käytettävissä vaikutustenarviointien tekemiseksi; katsoo, että voi olla hyödyllistä turvautua parlamentin vaikutustenarviointeihin ennen oleellisten muutosten tai tarkistusten hyväksymistä komission ehdotuksiin;

°

°       °

19.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

 

(1)

EUVL C 380E, 11.12.2012, s. 31.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö