PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Palestiinan valtion tunnustamisesta
10.12.2014 - (2014/2964(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Fernando Maura Barandiarán, Pavel Telička, Javier Nart, Beatriz Becerra Basterrechea, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Ivan Jakovčić, Ivo Vajgl, Alexander Graf Lambsdorff, Louis Michel, Jozo Radoš ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0277/2014
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 1993 tehdyt Oslon sopimukset (periaatejulistus väliaikaisen itsehallinnon järjestämisestä),
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 2012 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 67/19,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. marraskuuta 2014 antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon 17. marraskuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,
– ottaa huomioon lausunnot, jotka varapuheenjohtaja / korkea edustaja antoi 17. marraskuuta 2014 pidetyssä ulkoasiainneuvoston kokouksessa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että Palestiinan valtion on 20. marraskuuta 2014 mennessä tunnustanut 135 YK:n jäsenvaltiota (kaikkiaan 193:sta) ja 8 EU:n jäsenvaltiota (kaikkiaan 28:sta) ja että 5 EU:n jäsenvaltiota on ilmoittanut äskettäin tunnustavansa Palestiinan valtion tulevaisuudessa;
B. ottaa huomioon, että EU on toistuvasti vahvistanut tukevansa kahden valtion ratkaisua, jossa Israelin valtio turvallisin ja tunnustetuin rajoin sekä itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, ja julistanut, että ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin, myös Jerusalemin osalta molempien valtioiden pääkaupunkina, hyväksytään vain sellaiset muutokset, joista on sovittu osapuolten kesken;
C. toteaa, että Palestiinan valtion tunnustamisen on perustuttava Israelin ja Palestiinan valtioiden kahdenväliseen sopimukseen siitä, että kummallakin osapuolella on oma valtionsa, jonka rajat on turvattu ja jonka kumpikin osapuoli tunnustaa;
D. toteaa, että osapuolten väliset suorat rauhanneuvottelut ovat nyt jäissä; ottaa huomioon, että EU on kehottanut osapuolia toteuttamaan luottamuksen ilmapiirin luomista edistäviä toimia, mikä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa mielekkäät neuvottelut, pidättymään toimista, jotka asettavat kyseenalaiseksi prosessin uskottavuuden, ja ehkäisemään yllytystä;
E. toteaa, että uskottavan poliittisen toimintakehyksen puuttumista käytetään hyväksi, mikä johtaa ideologisten ja uskonnollisten kantojen kovenemiseen;
F. ottaa huomioon, että vuonna 1993 tehdyistä Oslon sopimuksista lähtien Länsiranta on jaettu hallinnollisesti kolmeen vyöhykkeeseen tai alueeseen; toteaa, että C-alue käsittää suurimman osuuden Länsirannan alueesta; toteaa, että C-alueen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys on erittäin tärkeä tulevan palestiinalaisvaltion elinkelpoisuudelle;
G. toteaa, että nykyinen monimutkainen konflikti on vaikeuttanut epäoikeudenmukaisesti palestiinalaisten läsnäoloa Länsirannalla, etenkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa;
H. ottaa huomioon, että Israelin siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja suuri este rauhanpyrkimyksille;
I. ottaa huomioon, että Israel julisti vuodelta 1980 olevassa laissaan ”Basic Law: Jerusalem, Capital of Israel” Jerusalemin Israelin jakamattomaksi ja yhtenäiseksi pääkaupungiksi, mikä on vastoin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 478 (1980); toteaa, että 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä todetaan, että kysymys Jeruslaemin asemasta kahden valtion pääkaupunkina on ratkaistava neuvotteluteitse; katsoo, että Itä-Jerusalemin viimeaikaisten tapahtumien vuoksi suunnitelma Jerusalemista kahden valtion tulevana pääkaupunkina on käytännössä yhä epätodennäköisempi ja hankalampi toteuttaa; ottaa huomioon, että Itä-Jerusalem on yhä enemmän eristyksissä Länsirannasta, kun taas kaupungin historiallinen alue on yhä enemmän eristyksissä muusta Itä-Jerusalemista;
J. katsoo, että palestiinalaisväestön ja sen oikeuksien suojelu Länsirannalla, varsinkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa on erittäin tärkeää, jotta kahden valtion ratkaisu säilyy toteuttamiskelpoisena; ottaa huomioon, että siirtokuntien käynnissä oleva laajentaminen ja siirtokuntien asukkaiden väkivaltaisuus, maankäyttöä koskevat rajoitukset ja kriittinen asuntopula, talojen purkaminen, häädöt ja pakkosiirrot, maan takavarikointi, luonnonvarojen vaikea saanti sekä perussosiaalipalvelujen ja -avun puute vaikuttavat huomattavan kielteisesti palestiinalaisten elinoloihin;
K. toteaa, että konfliktin rauhanomaista ratkaisua ei edesauta se, että Palestiinalla ei ole yhtenäistä ja demokraattista hallitusta, ja että Hamas kieltäytyy tunnustamasta Israelia valtiona ja kiistää sen olemassaolon oikeuden, ei lupaa luopua väkivallasta eikä hyväksy israelilaisten ja palestiinalaisten aiempien sopimusten pätevyyttä;
L. ottaa huomioon, että Israelin rakentama turva-aita, joka ei noudata vihreää linjaa, eristää huomattavan osan palestiinalaisalueesta sekä Länsirannan alueella että Itä-Jerusalemissa; ottaa huomioon, että Kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 2004 antamassa neuvoa-antavassa lausunnossa miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun aidan oikeudellisista vaikutuksista todetaan, että Israelin rakentama turva-aita ja tähän liittyvä hallinto ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia;
M. katsoo, että paimentolaisarabit ovat alkuperäiskansa, joka elää aloilleen asettunutta ja perinteistä maanviljelijän elämää esi-isiensä asuinsijoilla ja haluaa, että heidän ainutlaatuiset elinolonsa ja asemansa tunnustetaan virallisesti ja pysyvästi; katsoo, että paimentolaisarabiyhteisöt, joiden elinkeinoa Israelin politiikka uhkaa esimerkiksi pakkosiirroin, ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä sekä miehitetyillä palestiinalaisalueilla että Negevissä;
N. ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat monissa yhteyksissä, esimerkiksi 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä, toistaneet perustavanlaatuisen sitoutumisensa Israelin turvallisuuteen, tuominneet voimakkain sanakääntein tietoisesti siviileihin kohdistuvan väkivallan, kuten Gazan alueelta tehdyt raketti-iskut, ja vaatineet estämään tehokkaasti aseiden salakuljetuksen Gazaan;
1. ottaa huomioon eräissä jäsenvaltioissa käynnissä olevan prosessin Palestiinan valtion tunnustamiseksi ja ilmaisee olevansa halukas pyrkimään tämän tuenilmaisun avulla rauhanprosessin ja kahden valtion ratkaisun nopeuttamiseen, mieluiten osana neuvottelujen tuloksena aikaan saatua sopimusta ja sovittaen toimensa yhteen YK:n kanssa;
2. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa muodostamaan EU:n yhteisen kannan tähän kysymykseen;
3. edellyttää, että kansainvälisen yhteisön ja etenkin EU:n on pyrittävä sovittamaan toimensa yhteen ja otettava huomioon Israelin valtion ja Palestiinan valtion oikeutetut huolenaiheet, edut ja pyrkimykset;
4. on vakavasti huolissaan jännitteiden ja väkivallan lisääntymisestä Lähi-idän alueella; kehottaa kaikkien osapuolten poliittisia päättäjiä tekemään yhteistyötä näkyvillä toimilla, jotta tilannetta saadaan rauhoitettua; tuomitsee kaikki viimeaikaiset terrori-iskut ja ilmaisee surunvalittelunsa niissä menehtyneiden takia; kehottaa Israelin valtiota pidättymään kaikesta summittaisesta voimankäytöstä siviiliväestöä kohtaan; kehottaa palestiinalaishallintoa tuomitsemaan kaikki terroriteot ja pyrkimään pontevammin vihapuheiden lopettamiseen ja kaikkien väkivaltaisuuksien ehkäisemiseen; kehottaa Israelin hallitusta lopettamaan siirtokuntien laajentamisen sekä palestiinalaisväestön oikeuksien rajoittamisen Länsirannalla, varsinkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa, koska luonnonvarojen, perussosiaalipalvelujen ja -avun saatavuus on keskeinen tekijä huolehdittaessa sekä kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuudesta;
5. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, knessetille ja Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan kansallisen yhteisen hallituksen pääministerille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle.