PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Palestiinan valtion tunnustamisesta
10.12.2014 - (2014/2964(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Gianni Pittella, Victor Boştinaru, Nikos Androulakis, Maria Arena, Francisco Assis, Brando Benifei, Nicola Caputo, Miriam Dalli, Tanja Fajon, Ana Gomes, Jude Kirton-Darling, Mary Honeyball, Liisa Jaakonsaari, Afzal Khan, Juan Fernando López Aguilar, Javi López, David Martin, Costas Mavrides, Sorin Moisă, Norbert Neuser, Pier Antonio Panzeri, Gilles Pargneaux, Kati Piri, Isabelle Thomas, Marita Ulvskog, Elena Valenciano, Boris Zala, Richard Howitt S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0277/2014
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän rauhanprosessista ja erityisesti 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Palestiinan tilanteesta[1] ja 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Gazan tilanteesta[2],
– ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2014 ja 17. marraskuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon lausunnot, jotka korkea edustaja Federica Mogherini antoi 17. marraskuuta 2014 pidetyn ulkoasiainneuvoston kokouksen jälkeen,
– ottaa huomioon korkean edustajan Federica Mogherinin 18. marraskuuta 2014 antaman julkilausuman Har Nofin synagogaan tehdystä iskusta ja 5. marraskuuta 2014 antaman julkilausuman Jerusalemissa tehdystä terrori-iskusta sekä EU:n korkean edustajan tiedottajan 10. marraskuuta 2014 antaman julkilausuman Lähi-idän viimeaikaisesta tilanteesta,
– ottaa huomioon lausunnot, jotka korkea edustaja Federica Mogherini antoi Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun kanssa 7. marraskuuta 2014 pitämänsä kokouksen jälkeen,
– ottaa huomioon korkean edustajan Federica Mogherinin 5. marraskuuta 2014 antaman julkilausuman Israelin uusimmasta siirtokuntia koskevasta ilmoituksesta,
– ottaa huomioon julkilausuman, jonka YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon antoi Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun ja palestiinalaishallinnon presidentin Mahmud Abbasin kanssa 20. marraskuuta 2014 käymiensä puhelinkeskustelujen jälkeen,
– ottaa huomioon Ruotsin hallituksen 30. lokakuuta 2014 antaman ilmoituksen Palestiinan valtion virallisesta tunnustamisesta,
– ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen 13. lokakuuta 2014, Irlannin senaatin 22. lokakuuta 2014, Espanjan edustajainhuoneen 18. marraskuuta 2014 ja Ranskan kansalliskokouksen 2. joulukuuta 2014 hyväksymät päätöslauselmat, joissa ne kehottivat maidensa hallituksia tunnustamaan Palestiinan valtion,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 29. marraskuuta 2012 tekemän päätöksen myöntää palestiinalaishallinnolle tarkkailijavaltion asema,
– ottaa huomioon knessetin 8. joulukuuta 2014 tekemän päätökseen järjestää Israelissa ylimääräiset vaalit 17. maaliskuuta 2015,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan aikaansaaminen israelilaisten ja palestiinalaisten sekä yleisemminkin arabien ja israelilaisten välille on ollut kansainvälisen yhteisön ja myös Euroopan unionin keskeinen pyrkimys yli puolen vuosisadan ajan;
B. huomauttaa, että rauhanprosessi on jälleen ajautunut umpikujaan, sillä Yhdysvaltojen ulkoministerin John Kerryn aloite ei kaikista ponnisteluista huolimatta tuottanut näkyvää tulosta ja Gazan alueella soditaan;
C. ottaa huomioon, että rauhanprosessin pysähtymisen synnyttämässä tyhjiössä jännitteet ovat jälleen lisääntymässä israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, jolloin viattomat siviilit ovat menettäneet henkensä; toteaa, että viisi kuoli ja useita loukkaantui Har Nofin synagogaan 18. marraskuuta 2014 tehdyssä terrori-iskussa; huomauttaa, että tämän iskun jälkeen viime viikkoina on ollut muitakin terrori- ja väkivallantekoja;
D. ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous myönsi marraskuussa 2012 palestiinalaishallinnolle tarkkailijavaltion aseman;
E. ottaa huomioon, että Ruotsin hallitus ilmoitti 30. lokakuuta 2014 tunnustavansa virallisesti Palestiinan valtion; toteaa, että Ruotsi on ensimmäinen Palestiinan valtion tunnustanut EU:n jäsenvaltio; toteaa, että kahdeksan muuta jäsenvaltiota – Bulgaria, Kypros, Malta, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki ja Unkari – oli tunnustanut Palestiinan valtion jo ennen liittymistään EU:hun;
F. toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuone hyväksyi 13. lokakuuta 2014 päätöslauselman, jossa se ilmaisi kantanaan, että hallituksen olisi tunnustettava Palestiinan valtio Israelin valtion rinnalla, sillä näin voidaan edistää kahden valtion ratkaisun aikaansaamista neuvotteluteitse;
G. huomauttaa, että Irlannin senaatti hyväksyi 22. lokakuuta 2014 päätöslauselman, jossa se kehotti hallitusta tunnustamaan virallisesti Palestiinan valtion ja tekemään kansainvälisellä tasolla kaikkensa, jotta israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin voidaan löytää toimiva kahden valtion ratkaisu;
H. ottaa huomioon, että Espanjan edustajainhuone hyväksyi 18. marraskuuta 2014 päätöslauselman, jossa se kehotti hallitusta tunnustamaan Palestiinan valtiona ja totesi, että tähän olisi päästävä osapuolten välisessä neuvotteluprosessissa, jolla taataan rauha ja turvallisuus kummallekin osapuolelle, kansalaisten oikeuksien kunnioittaminen ja alueen vakaus;
I. toteaa, että Ranskan kansalliskokous hyväksyi 2. joulukuuta 2014 päätöslauselman, jossa se kehotti hallitusta tunnustamaan Palestiinan valtion, jotta israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti voidaan ratkaista lopullisesti kahden valtion ratkaisun hengessä;
J. toteaa, että samansuuntaisia aloitteita on tehty monessa muussakin Euroopan maassa, kuten Belgiassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Tanskassa;
K. huomauttaa, että Palestiinan valtion tunnustaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;
L. toteaa kannattaneensa 29. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa palestiinalaisten oikeutettua vaatimusta olla valtiona edustettuna YK:ssa ja kehottaneensa jäsenvaltioita suhtautumaan yhtenäisesti tähän vaatimukseen;
M. huomauttaa tukeneensa 22. marraskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa Palestiinan pyrkimystä päästä YK:n tarkkailijavaltioksi ja kehottaneensa EU:n jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä pyrkimään asiassa tämänsuuntaiseen yhteisymmärrykseen;
N. katsoo, että EU ei viime vuosina ole onnistunut omaksumaan merkittävää poliittista roolia välittäjänä israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä rauhanprosessissa; huomauttaa, että ulkoasiainneuvoston kokouksessa 17. marraskuuta 2014 jäsenvaltioiden ulkoministerit päättivät tukea uusia aloitteita rauhanprosessin elvyttämiseksi nojautuen mahdollisuuteen luoda alueellinen toimintakehys yhteistyössä Yhdysvaltojen, YK:n turvallisuusneuvoston jäsenten ja Arabiliiton keskeisten jäsenvaltioiden, kuten Egyptin, Jordanian ja Saudi-Arabian, kanssa;
O. toteaa, että ulkoasiainneuvosto muistutti 17. marraskuuta 2014 antamissaan päätelmissä, että EU:n suhteiden tuleva kehitys sekä israelilaisten että palestiinalaistenkin kumppanien kanssa riippuu myös niiden sitoutumisesta kestävään rauhaan, joka perustuu kahden valtion ratkaisuun;
1. kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita tunnustamaan Palestiinan valtion, minkä ne voivat kansallisen toimivaltansa puitteissa tehdä, ja ilmaisee täyden tukensa korkean edustajan / varapuheenjohtajan Federica Mogherinin pyrkimyksille edistää EU:n yhteistä lähestymistapaa tässä asiassa;
2. kehottaa myös Israelia tunnustamaan Palestiinan valtion sillä ehdolla, että tällaisen tunnustamisen jälkeen saadaan aikaan lopullista asemaa koskeva sopimus israelilaisten ja palestiinalaisten välillä;
3. ilmaisee syvän huolensa israelilaisten ja palestiinalaisten välisten jännitteiden lisääntymisestä; tuomitsee mitä jyrkimmin kaikenlaiset viattomiin israelilaisiin ja palestiinalaisiin kohdistuvat terrori- tai väkivallanteot – kuten Har Nofin synagogaan 18. marraskuuta 2014 tehdyn iskun, jossa kuoli viisi ihmistä, ja toistuvat väkivaltaiset yhteenotot Temppelivuorella – ja ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille; varoittaa väkivallan kärjistymiseen pyhissä paikoissa liittyvistä riskeistä, sillä israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti saattaa tällöin muuttua uskonnolliseksi konfliktiksi; vaatii toimia tilanteen rauhoittamiseksi ja korostaa jälleen, että israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan voidaan päästä ainoastaan väkivallattomin keinoin; korostaa, että väkivaltaisuudet ainoastaan ruokkivat ääriliikkeitä puolin ja toisin;
4. pitää myönteisenä, että korkea edustaja / varapuheenjohtaja Federica Mogherini vieraili äskettäin Israelissa ja Palestiinassa ja että hän on sitoutunut toimimaan aktiivisesti myönteisessä prosessissa, jonka tavoitteena on murtaa israelilaisten ja palestiinalaisten välisen konfliktin noidankehä ja luoda poliittiset edellytykset aidolle edistymiselle rauhanprosessissa; tukee 17. marraskuuta 2014 annettuja ulkoasiainneuvoston päätelmiä ja korkean edustajan julkilausumia;
5. korostaa, että Palestiinan valtion tunnustaminen jäsenvaltioissa edistää rauhanneuvottelujen jatkamista israelilaisten ja palestiinalaisten välillä kummankin osapuolen uskottavan ja vilpittömän sitoutumisen pohjalta siten, että prosessissa saadaan aikaan konkreettisia ja näkyviä tuloksia sovitussa aikataulussa;
6. korostaa jälleen, että Israelin valtion oikeus olemassaoloon turvallisten rajojen sisällä sekä palestiinalaisten itsemääräämisoikeus ja oikeus omaan valtioonsa ovat kiistattomia; kannattaa tässä hengessä edelleen kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan kummankin valtion pääkaupunkina sekä käsittää Israelin valtion ja – Gazan alueesta, Itä-Jerusalemista ja Länsirannasta koostuvan – itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä; korostaa, että kahden valtion ratkaisu perustuu siihen, että nämä kaksi valtiota tunnustavat vastavuoroisesti toisensa ja kansainvälinen yhteisö yleisesti tunnustaa kummankin valtion; muistuttaa arabien rauhanaloitteen merkityksestä tässä asiassa;
7. kehottaa kumpaakin osapuolta pidättymään toimista, jotka saattavat vaarantaa kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden ja tulevaisuudennäkymät, ja mainitsee esimerkkeinä erityisesti Israelin siirtokuntien rakentamisen ja laajentamisen Länsirannalla ja myös Itä-Jerusalemissa sekä sen, että Israel jatkuvasti pakkolunastaa maa-alueita ja purkaa kiinteistöjä palestiinalaisalueilla;
8. katsoo, että EU:n olisi velvollisuutensa mukaisesti otettava aidon poliittisen toimijan ja välittäjän rooli Lähi-idän rauhanprosessissa ja että tähän sisältyy israelilaisten ja palestiinalaisten välistä konfliktia koskeva kattava eurooppalainen strategia ja suunnitelma, joka voitaisiin esitellä kansainvälisessä rauhankonferenssissa, johon osallistuvat kummankin osapuolen lisäksi kaikki keskeiset alueelliset ja kansainväliset toimijat;
9. pyytää edelleen tarjoamaan EU:n tukea ja apua palestiinalaisten institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen; korostaa tässä yhteydessä jälleen, että on tärkeää lujittaa Palestiinan yhteishallituksen arvovaltaa ja sen hallintoa Gazassa sekä lopettaa viipymättä Israelin täytäntöön panema alueen saarto samalla, kun käsitellään Israelin perusteltuja turvallisuutta koskevia huolenaiheita; on vakuuttunut siitä, että näitä toimia voitaisiin merkittävästi edistää aktivoimalla uudelleen EUBAM Rafah- ja EUPOL COPPS ‑operaatiot ja mahdollisesti laajentamalla niiden soveltamisalaa ja toimeksiantoa;
10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, knessetille ja Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan kansallisen yhteishallituksen pääministerille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle.
- [1] EUVL C 56E, 26.2.2013, s. 104.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0454.