PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS komission vuoden 2015 työohjelmaa koskevista Euroopan parlamentin painopisteistä
12.1.2015 - (2014/2829(RSP))
työjärjestyksen 37 artiklan 3 kohdan ja Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen liitteen 4 mukaisesti
Gabriele Zimmer GUE/NGL-ryhmän puolesta
B8‑0039/2015
Euroopan parlamentin päätöslauselma komission vuoden 2015 työohjelmaa koskevista Euroopan parlamentin painopisteistä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon työohjelmastaan 2015 (COM(2014)0910),
– ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista[1] ja erityisesti sen liitteen IV,
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu – Kertomus asetusten (EU) N:o 1173/2011, 1174/2011, 1175/2011, 1176/2011, 1177/2011, 472/2013 ja 473/2013 soveltamisesta” (COM(2014)0905),
– ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 37 artiklan 3 kohdan,
A. toteaa, että EU kamppailee edelleen perustamisensa jälkeen syvimmän taloudellisen ja sosiaalisen kriisin kourissa, kun taloudet taantuvat ja deflaatio uhkaa, työttömyys on suurta, sosiaali- ja työoikeudet heikkenevät ja sosioekonominen eriarvoisuus kasvaa, mistä aiheutuu EU:lle ennennäkemättömiä haasteita;
B. toteaa, että nykyinen kriisi juontaa suurelta osin juurensa euron käyttöönotosta, sillä valuutassa on huomattavia rakenteellisia suunnitteluvirheitä, mikä jälkikäteen tuntuu osoittavan, että se oli sopimaton tarkoitukseensa; katsoo, että virheisiin sisältyvät puutteellinen valvonta, koska satoja miljardeja euroja virtasi niin kutsutuista ytimeen kuuluvista maista EU:n reuna-alueille, ja ennakoinnin puute, koska käytössä ei ollut korjaavia rakenteita, joilla puututtaisiin vahinkoihin, jotka äkillinen massiivinen valuutan siirtyminen rajojen yli aiheutti; toteaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat yhteisesti vastuussa eurolle ominaisista suunnitteluvirheistä ja että näistä virheistä johtuva velkataakka on täysin suhteeton, koska jotkut maat hyötyvät, kun taas toiset on pakotettu vakavaan taantumaan; toteaa, että perustavaa laatua olevat virheisiin ja epätasapainoon ei ole vielä puututtu;
C. toteaa, että EU:n toimielimet asettavat lisärajoituksia kansallisille talousarvioille; katsoo, että tällainen politiikka johtaa työttömyyden kasvuun, suuriin palkkojen leikkauksiin, entistä korkeampaan eläkeikään ja julkisten menojen pienentämiseen esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhoidon alalla sekä kysynnän pienenemiseen valmistaen samalla tietä radikaaleille yksityistämisohjelmille, mikä voi syventää entisestään tämänhetkistä talous- ja sosiaalikriisiä;
D. toteaa, että seitsemän vuotta rahoituskriisin puhkeamisen jälkeen rahoitusala on edelleen riittämättömästi säänneltyä ja on edelleen olemassa riski, että ”zombipankit” pysyvät EKP:n äskettäisistä stressitesteistä huolimatta hengissä ja rajoittavat yritysten ja kotitalouksien luottovirtoja;
E. toteaa, että niin kutsutusta pääomamarkkinaunionista käydyissä keskusteluissa korostetaan, että rahoitusmarkkinoiden eturyhmä on voimakkaampi kuin koskaan sen pyrkiessä maksimoimaan toimintavapautensa ja se hyötyy jälleen elvyttämällä omaisvakuudellisten arvopaperien kaltaisten myrkyllisten tuotteiden markkinoita;
F. toteaa, että taloushallinnon pakettien kaltaiset hyväksytyt parannuskeinot poistavat pysyvästi poliittiset vaihtoehdot jäsenvaltioiden suvereeneilta ja demokraattisesti valituilta hallituksilta ja panevat lopun Euroopan kansojen ja kansallisten parlamenttien harjoittamalle demokraattiselle valvonnalle ja muodostavat pysyvät säästötoimet, jotka vievät Eurooppaa kohti pitkäkestoista talouslamaa;
G. toteaa, että verojärjestelmät on suunniteltu hyödyttämään pikemminkin suuryrityksiä kuin tavallisia kansalaisia; toteaa, että säästötoimet ja ankara julkisen talouden kurinalaisuus yhdessä veronkierrosta ja verojen välttelystä johtuvien julkisen talouden tulojen huomattavien menetysten kanssa lisäävät jäsenvaltioiden talousarvioihin kohdistuvaa painetta ja vähentävät veronmaksajien ja työntekijöiden kiinnostusta unioniin;
H. toteaa, että yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskeva tärkeä kysymys tulee esiin sen vuoksi, että kun Euroopan kansalaiset kärsivät peruuttamattomasti säästöohjelmista ja uusliberalistisista rakenneuudistuksista, salaiset verosopimukset, maailmanlaajuinen veronkierto ja voittojen siirtäminen veroparatiiseihin on täysin laillista;
I. korostaa, että skandaali, joka liittyy komission puheenjohtajan rooliin Luxemburgin veronkiertojärjestelmissä, on heikentänyt komission uskottavuutta etenkin siltä osin kuin kyse on veroparatiisien, veronkierron ja veropetosten torjuntaa koskevista sen ilmoittamista tavoitteista sekä sellaisen oikeudenmukaisen verojärjestelmän edistämisestä, jossa kaikki yhteiskunnan jäsenet maksavat veroja;
J. toteaa, että ilmastokriisi uhkaa kaikkialla maailmassa edelleen yhteiskuntien vakautta, terveyttä ja toimeentuloa sekä eläinten hyvinvointia ja biologista monimuotoisuutta; toteaa, että EU:n ilmastopolitiikka on riittämätöntä ja että tuotantojärjestelmän todellinen muutostarve on tähän mennessä jäänyt sen varjoon, että unioni haluaa edistää kilpailukykyään maailmanmarkkinoilla;
K. toteaa, että sen lisäksi, että politiikkatoimilla ei ole tähän mennessä onnistuttu palauttamaan kestävää ja osallistavaa taloutta, jonka avulla miljoonille työttömille tai alityöllistetyille ihmisille Euroopan unionissa voidaan tarjota työpaikkoja ja korkeatasoisia hyvinvointipalveluja ja suojella samalla ympäristöä, nämä epäasianmukaiset toimet ovat myös herättäneet kansalaisten keskuudessa syvää epäluottamusta sen suhteen, että EU voi tarjota ratkaisuja ongelmiin, jota he kohtaavat jokapäiväisessä elämässään;
L. toteaa, että EU:n läpinäkyvyyden, avoimuuden ja demokratisoinnin lisääminen sekä kansalaisten entistä aktiivisempi osallistuminen unionin tulevaisuuden muokkaamiseen ovat välttämättömiä, jotta kansalaisten luottamus EU:hun palautuu ja sen avulla unioni selviää pitkällä aikavälillä;
M. korostaa, että toimintalinjaa on muutettava perusteellisesti komission tällä hetkellä toteuttamista toimista kohti toimenpiteitä, joilla tehostetaan EU:n ja jäsenvaltioin ponnisteluja kestävän talouskasvun ja täystyöllisyyden aikaansaamiseksi sekä köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja tuloerojen torjumiseksi;
OSA 1
1. ilmaisee syvän tyytymättömyytensä siihen, että komission vuoden 2015 työohjelmaan ei sisälly lainsäädäntöehdotuksia, jotka on laadittu ja joista on keskustelu edellisellä vaalikaudella;
2. tuomitsee voimakkaasti poliittisen jatkuvuuden keskeyttämiseen perustuvan komission periaatteen, koska se vie täysin pohjan siltä, että Euroopan parlamentti harjoittaa oikeuksiaan toisena lainsäätäjänä; vaatii, että lainsäädäntöasian peruuttamista koskevan päätöksen on perustuttava päätöksentekoprosessiin; vastustaa voimakkaasti äitiyslomaa koskevan ehdotuksen sekä jätepaketin, ilmanpuhtautta koskevan paketin tarkistuksen ja kierrätystaloutta koskevan aloitteen ehdotettua peruuttamista, koska niiden katsotaan olevan ratkaisevan tärkeitä kestävän kasvun sekä EU:n kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta;
3. pitää erittäin valitettavana, että komissio on viime aikoina pyrkinyt puuttumaan Kreikan kansallisiin vaaleihin; vaatii, että komissio pidättäytyy sekaantumasta jäsenvaltioiden demokraattiseen prosessiin;
4. pitää valitettavana, että otsikkoon ”Uusi alku” luontaisesti sisältyvästä lupauksesta huolimatta komission työohjelma on pohjimmiltaan jatkoa julkisen talouden vakautusta, rakenneuudistuksia ja sääntelyn purkamista koskeville epäonnistuneille toimenpiteille;
5. katsoo näin ollen, että työohjelmassa ei käsitellä EU:hun tällä hetkellä kohdistuvia suuria haasteita kuten talouksien taantumaa, deflaation uhkaa, korkeaa työttömyyttä, työ- ja sosiaalioikeuksien heikkenemistä, sosioekonomisen eriarvoisuuksien kasvua sekä suurta julkista ja ulkoista velkaa; korostaa, että taloudellinen, sosiaalinen, ilmastoon liittyvä ja poliittinen kriisi voidaan voittaa vain uudella radikaalilla toimintatavalla, jossa asetetaan ihmiset, eläimet ja ympäristön kaikkien toimenpiteiden ytimeen rahoitusmarkkinoiden etujen sijaan;
6. arvostelee työohjelman lippulaivaa – ehdotettua investointiohjelmaa – täysin riittämättömänä investointien edistämisen kannalta, koska se on käsitteellisesti virheellinen, siinä ehdotetaan voittojen yksityistämistä ja riskien sosialisointia ja siitä puuttuvat tarvittavat taloudelliset resurssit, joilla puututaan massiiviseen kysyntään ja investointivajeeseen EU:ssa; korostaa lisäksi tarvetta korvata Euroopan strategisten investointien rahasto vahvalla ja vaikutusvaltaisella kestävän kehityksen, työllisyyden ja sosiaalisen osallistumisen eurooppalaisella investointiohjelmalla laadullisesti ja sosiaalisesti tasapainoisen kasvun edistämiseksi;
7. pitää erittäin valitettavana, että työohjelmasta puuttuvat sosiaalinen ulottuvuus ja ympäristöulottuvuus; pitää myös valitettavana kulttuuri-, nuoriso- ja koulutuspolitiikkojen puuttumista; korostaa, että säästötoimenpiteet ovat heikentäneet julkisia palveluja ja vaarantaneet koulutuksen vaikutusta talouden elpymiseen; palauttaa mieliin, että luovien ammattien ja alojen tukeminen sekä elinikäisen oppimisen on oltava tärkeä painopiste, jotta voidaan torjua työttömyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta;
8. korostaa, että julkisen ja ulkoisen velan taso EU:n reuna-alueiden maissa on maailman korkeimpia, mikä on osoitus yhdentymisprosessin epäsymmetrisestä luonteesta; muistuttaa, että suuri osuus tästä velasta sai alkunsa sellaisten rahoituslaitosten pelastamisesta, jotka olivat aikaisemmin syyllistyneet väärinkäytöksiin ja keinotteluun, koska asianmukaista sääntelyä ja talouden demokraattista valvontaa ei ollut; tuomitsee sen, että julkista velkaa on käytetty tekosyynä määrättäessä säästötoimenpiteitä, joiden seurauksia ovat köyhyyden lisääntyminen, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien rikkominen ja velan kasvu; katsoo, että on välttämätöntä puuttua velkataakkaan, neuvotella siitä (järjestellä sitä uudelleen ja vähentää sitä merkittävästi) sekä saattaa se kestävälle tasolle pikaisesti ja oikeudenmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksia, joilla kielletään pankkien suorittama omaisuuden takavarikointi, joka kohdistuu kriisin kaltoin kohtelemiin tavallisiin kansalaisiin;
9. vaatii, että komissio pohtii uudelleen sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa (REFIT), jotta varmistetaan, että sääntelyn parantamista ja yksinkertaistamista koskevaa ohjelmaa ei käytetä tekosyynä sääntelyn purkamiselle, jolla heikennetään työntekijän sosiaalista suojelua, kuluttajansuojaa, ympäristönormeja, eläinten hyvinvointia koskevia normeja ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua;
10. vaatii, että komissio ja jäsenvaltiot osoittavat todellista päättäväisyyttä verottaessaan vaurauden todellisia haltijoita ja että laaditaan kattava strategia, johon sisällytetään konkreettisia ja tehokkaita lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka kohdistetaan erityisesti kansainväliseen liiketoimintaan, monikansallisten voittojen siirtoon ja konsernin sisäisiin liiketoimiin ja joilla kielletään offshore-yhtiöt ja veroparatiisit ja vahvistetaan yritysten vähimmäisverokannat;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikesta tulevasta lainsäädännöstä tehdään sosiaalisia oikeuksia ja perusoikeuksia koskeva vaikutusten arviointi; katsoo, että erityisesti talouden hallinnan lainsäädäntöpaketeista, maahanmuuttopolitiikasta ja tietojen laajamittaista keräämistä, käsittelyä, siirtoa ja varastointia koskevista EU:n järjestelmistä olisi tehtävä ennakkoarviointi sen suhteen, ovatko ne johdonmukaisia perusoikeuksien kanssa;
OSA 2
ALAKOHTAISET POLIITTISET KANNAT VUODEN 2015 KOMISSION TYÖOHJELMASSA
Työtä, kasvua ja investointeja koskeva uusi sosiaalisesti tasapainoinen toimintalinja
12. korostaa, että nykyinen talous- ja sosiaalikriisi on seurausta myös komission uusliberalistisesta politiikasta, jolla on edistetty rahoitusmarkkinoiden sääntelyn vapauttamista, tavara- ja palvelumarkkinoiden vapauttamista ja rahoitustoiminnan merkityksen korostamista taloudessa sekä julkisten investointien supistamista ja työmarkkinoiden sääntelyn lisääntyvää purkamista; kehottaa komissiota kääntämään tämän politiikan suunnan;
13. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen EU:n liittymisestä Euroopan sosiaaliperuskirjaan ensimmäisenä askeleena kohti entistä paremman tasapainon saavuttamista sosiaalisten ja työhön liittyvien intressien sekä taloudellisten intressien välillä;
14. kehottaa komissiota korvaamaan Euroopan strategisten investointien rahaston vahvalla ja vaikutusvaltaisella kestävän kehityksen, työllisyyden ja sosiaalisen osallistumisen eurooppalaisella investointiohjelmalla laadullisesti ja sosiaalisesti tasapainoisen kasvun edistämiseksi;
15. kehottaa komissiota tarkistamaan valtiontukia koskevat säännöt, jotta mahdollistetaan valtion tuki ympäristön kannalta hyödyllisten hankkeiden edistämiseksi ja autetaan vaikeuksissa olevia pk-yrityksiä ja teollisuudenaloja tukemalla niitä kriisistä pahasti kärsineen tuotantokapasiteetin uudelleenrakentamisessa;
16. kehottaa komissiota tekemään monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia koskevan ehdotuksen, jossa otetaan aidosti huomioon painopisteet, joita tarvitaan kestävän sekä laadullisesti ja sosiaalisesti tasapainoisen kasvun edistämiseksi;
17. korostaa, että aluepolitiikka on taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisen kannalta välttämätön väline, jonka päätavoitteena on alueellisten erojen vähentäminen, todellisen lähentymisen edistäminen sekä kasvun ja työllisyyden kannustaminen; vaatii, että koheesiopolitiikkaa on noudatettava ja vahvistettava ja sen on aina säilyttävä itsenäisenä politiikan alana, joka tukee kestävää kehitystä (taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen, alueellinen) sekä vähentää alueellisia eroja ja köyhimpien alueiden jälkeenjääneisyyttä;
18. torjuu komission lähestymistavan, jossa koheesiopolitiikka tehdään riippuvaiseksi Euroopan talouden ohjausjärjestelmästä ja makrotalouden ehtoja käytetään vakaus- ja kasvusopimuksessa edellytyksenä koheesiopolitiikkaan osallistumiselle ja aluekehitysrahastojen käytölle; korostaa, että koheesiopolitiikkaa ei saisi käyttää taloudellisen rankaisemisen välineenä;
19. katsoo, että EU:n nykyinen koheesiorahoitus ja EU:n nykyiset koheesiovarat eivät riitä täyttämään todellisen lähentymisen aikaansaamisen sekä alueellisten erojen, korkean työttömyyden, tuloerojen ja köyhyyden poistamisen tarpeita Euroopan unionissa; korostaa, että EU:n talousarviota on vahvistettava koheesiopolitiikan alalla; ilmaisee syvän huolensa kauden 2014–2020 koheesiopolitiikan täytäntöönpanon huomattavasta viivästyksestä ja maksamattomista maksuista koheesiopolitiikan kaudella 2007–2013;
Kansalaisten etuja ja oikeuksia suojeleva digitaalinen toimintalinja
20. suhtautuu myönteisesti komission tavoitteeseen olla digitaalisen vallankumouksen eturintamassa; korostaa kuitenkin, että internet on julkisesti käytettävissä ja että verkon neutraaliuden periaatteen varmistamisen on oltava EU:n toimien keskeinen edellytys;
21. toteaa, että kansalaisten luottamus internetiin on ratkaisevan tärkeää digitaalisen yhteiskunnan ja talouden menestyksen kannalta; katsoo, että erityisesti alaikäisten tietoverkkoturvallisuus on tärkeää mutta epäilystä vapaana oleminen on yhtä tärkeää kansalaisille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen vuoksi varmistamaan, että yksityisyyttä ja yksityisiä tietoja internetissä suojellaan julkisilta ja yksityisiltä elimiltä;
22. on sitä mieltä, että koska epävarmat työolot lisääntyvät digitaalitaloudessa jo nyt, komission digitaalisia sisämarkkinoita koskevaa strategiaa on täydennettävä turvatoimenpiteillä, jotta varmistetaan kohtuulliset työolot tällä alalla;
23. katsoo, että ”oikeudenmukaista työtä” koskeva merkintä ohjelmistotuotteissa (kuten pelit ja ohjelmistosovellukset) voi olla ensimmäinen askel tähän suuntaan;
24. korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien suunnitellun uudistuksen yhteydessä ei pitäisi suojella ainoastaan omistajien oikeuksia – kirjailijat ja luovilla aloilla toimivat työntekijät sekä yhteisvalvontajärjestöt, kustantamot ja viihdeteollisuus – vaan myös yleisön laajamittainen käyttöoikeus olisi taattava ja varmistettava, että uutta innovointia ei pysäytetä;
Uusi kestävä ilmastopolitiikka ja sosiaalisesti oikeudenmukainen energiapolitiikka
25. katsoo, että ilmastokriisi on seurausta epäonnistuneesta paljon energiaa kuluttavasta tuotantojärjestelmästä, joka on suunniteltu voiton tavoitteluun, ja että ilmastonmuutoksen ratkaisua ei voida jättää markkinoiden hoidettavaksi vaan se vaatii tuotantomenetelmien ja kulutuksen radikaalia muuttamista; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen ilmastopolitiikkaansa ja sisällyttämään ilmastonmuutospolitiikan kaikkiin politiikkatoimiinsa;
26. pitää valitettavana, että komissio ei ole tähän mennessä osoittanut sitovia tavoitteita koskevaa kunnianhimoa; katsoo, että ilmastoa koskevan kunnianhimon lisäämistä tarvitaan pikaisesti, jotta Euroopan unioni säilyttää johtoasemansa ilmastonmuutosneuvotteluissa ja vihreiden työpaikkojen luomista kannustetaan ja jotta unioni voi hoitaa oman osuutensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevista maailmanlaajuisista toimista;
27. panee merkille lupauksen, että komissio tekee lainsäädäntöehdotuksia vuoden 2030 ilmasto- ja energiapaketin täytäntöönpanosta vuoden 2015 loppuun mennessä; muistuttaa puheenjohtaja Junckeria hänen sitoutumisestaan 30 prosentin energiatehokkuustavoitteen täytäntöönpanoon;
28. pyytää komissiota laatimaan sitovat energian käyttöä ja biomassaa koskevat kestävyyskriteerit; pyytää komissiota lisäksi tekemään ehdotuksia, joilla torjutaan eläinten tehotuotannosta peräisin olevia kasvihuonekaasupäästöjä, koska niillä on suurempi vaikutus ilmastonmuutokseen kuin muilla kasvihuonekaasuilla;
29. panee merkille komission aikomuksen, jonka mukaisesti EU:n energiapolitiikka uudistetaan ja järjestellään uudelleen uudeksi Euroopan energiaunioniksi, jotta voidaan turvata energiatoimitukset, vähentää riippuvuutta kolmansien maiden tuonnista, parantaa kuluttajien osallistumista, lisätä energiatehokkuutta ja energian säästöä, edistää osuustoiminnallisia kansainvälisiä energiarakenteita, joihin Venäjä osallistuu, ja edistetään energia-alan tutkimusta ja innovointia; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n energiapolitiikalla on varmistettava kaikkien energiansaanti, edistettävä kohtuullisia energian hintoja kaikkien kuluttajien eduksi, tehostettava julkista valvontaa ja sääntelyä tällä alalla ja edistettävä energiakonfliktien rauhanomaista ratkaisemista;
30. pyytää komissiota myös keskittymään tiiviisti energiaköyhyyttä koskevaan kysymykseen, kun se laatii ehdotustaan energiaunionin strategisista puitteista;
31. korostaa, että tarvitaan kunnianhimoisia strategisia politiikkatoimia ja huomattavia investointeja, joita julkinen sektori johtaa ja joilla tuetaan voimakkaasti uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämistä, ja että on tuettava hajautettavia energiajärjestelmiä, jotta varmistetaan energian saanti ja vältetään energiahukka liikenteessä; korostaa, että vähähiilisten teknologioiden, jakeluverkostojen nykyaikaistamisen ja energian varastoinnin alan tutkimusrahoitusta on lisättävä;
32. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että on tärkeää saada liitettyä kaikki jäsenvaltiot EU:n kaasu- ja sähköverkkoihin, ja on sitä mieltä, että EU:n olisi autettava heikoimmassa asemassa olevia maita monipuolistamaan energialähteitään ja toimitusreittejään ensisijaisena asiana; kehottaa edistämään kestävää energiantuotantoa, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on samalla mahdollista saavuttaa EU:n energiatavoitteet omien erityisolojensa mukaisesti;
Sosioekonomisesti tasapainoiset sisämarkkinat, joiden teollisuuspohja on entistä vahvempi
33. on erittäin huolestunut siitä, että komissio kannattaa arvopaperistamisen elvyttämistä ”päämarkkinaunionin” kautta; muistuttaa komissiota siitä, että rahoitusala hyötyi huomattavasti rahoitusmarkkinoiden sääntelyn poistamisesta, joka on edelleen yksi tärkeimmistä talouskriisin syistä; toistaa vaatimuksensa, joka koskee rahoitusalan radikaalia pienentämistä ja reaalitalouden pankkilainoituksen elvyttämistä lopettamalla säästötoimet, jotka haittaavat investointikysyntää, sekä pankkialan demokraattisen valvonnan varmistamista;
34. pitää valitettavana, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin tarkistaminen nähtiin vain toimenpiteenä, jolla syvennetään sisämarkkinoita, eikä työntekijöiden olosuhteiden suojelemista koskevana direktiivinä; kehottaa toteuttamaan aitoja toimenpiteitä, joilla suojellaan työntekijöiden oikeuksia sosiaaliselta polkumyynniltä;
35. toistaa, että on tärkeää hajauttaa teollinen toiminta ja valmistustoiminta kaikkiin jäsenvaltioihin noudattaen EU:n tavoitteita, joiden mukaisesti teollisuus luo 20 prosenttia BKT:stä; panee merkille, että teollisuus tuottaa 80 prosenttia EU:n viennistä ja se on merkittävä teknisen tiedon ja korkeaa osaamista edellyttävien työpaikkojen lähde; korostaa, että kriisin seurauksena teollisuustuotanto on monissa jäsenvaltioissa vähentynyt yli 20 prosenttia ja että kriisi on kohdellut erityisen voimakkaasti monia aloja, joten tarvitaan uutta teollisuuspolitiikkaa, jonka avulla uutta teollisuuskapasiteettia rakennetaan kestäville toiminnan aloille;
36. toistaa, että terästeollisuuden, raaka-aineiden ja rakennusalan kaltaiset strategiset alat kärsivät erityisesti ja että nykyiset kilpailusäännöt eivät muodosta suotuisaa ympäristöä niiden kehittämiselle; muistuttaa komissiota tavoitteesta, jonka mukaan teollisuus luo 20 prosenttia BKT:stä;
37. korostaa, että on tärkeää myöntää lisää tukea mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (mpk-yritykset) ja erityisesti osuuskunnille, jotta voidaan tehostaa niiden toimintaa vakaassa liiketoimintaympäristössä, minimoida suuryritysten ja konglomeraattien hallussa olevien määräävien markkina-asemien vaikutus ja auttaa mpk-yritysten ja osuuskuntien perustamista ja kasvamista;
38. kehottaa soveltamaan alueellisesti tasapainoista lähestymistapaa teollisuuspolitiikkaan, jotta kaikkiin jäsenvaltioihin ja kaikille alueille voidaan luoda monipuolinen teollisuuspohja, joka on ratkaisevan tärkeää työllisyyden ja toiminnan korkean tason varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa;
Demokraattinen talous- ja rahapolitiikka
39. on vahvasti sitä mieltä, että talouden hallinnan ja EMU:n rakenne on epädemokraattinen;
40. vaatii korvaamaan nykyisen vakaus- ja kasvusopimuksen aidolla työllisyys- ja kehittämissopimuksella, joka perustuu EU:n kansalaisille hyödyllisiin sosiaalisiin kriteereihin;
41. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan EKP:n toimilla täydennettävän tukiohjelman troikan toimien kohteeksi joutuneille maille, jos ne päättävät suvereenisti, että euroalueella pysyminen on muuttunut kestämättömäksi ja sietämättömäksi, ja myöntämään riittävän korvauksen menetyksistä, joita aiheutuu valuutasta luopumista koskevien neuvottelujen yhteydessä;
42. kehottaa järjestämään hallitusten välisen konferenssin, jonka tavoitteena on finanssipoliittisen sopimuksen (sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta) purkaminen, ja kannattaa sen välitöntä keskeyttämistä tämän konferenssin järjestämiseen saakka;
43. kehottaa komissiota lopulta myöntämään, että talouden ohjaustoimet ovat epäonnistuneet täysin taloudellisesti ja sosiaalisesti tasapainoisen kasvun palauttamisessa, ja toistaa siksi vaatimuksensa, että talouspolitiikan ohjauspakettia ja budjettikuripakettia on tarkistettava perusteellisesti ja ne on korvattava kauaskantoisilla ja sosiaalisesti tasapainoisilla finanssipoliittisilla elvytystoimilla;
44. katsoo, että pankkiunionia koskeva lainsäädäntö palvelee ainoastaan suuren rahoituspääoman etuja EU:ssa ja loukkaa demokraattisia perusperiaatteita; kannattaa pankkiunionia koskevan lainsäädännön kumoamista ja pankkijärjestelmää koskevan julkisen demokraattisen valvonnan varmistamisen tarpeellisuutta;
45. kannattaa EKP:n toimivaltuuksien ja perussäännön perusteellista muuttamista siten, että lopetetaan sen epäaito itsehallinto, varmistetaan sitä koskeva jäsenvaltioiden yhdenvertainen poliittinen ja demokraattinen valvonta ja annetaan jäsenvaltioille takaisin tärkeitä taloudellisia valintoja koskeva päätösvalta, niiden rahapolitiikan valvonta mukaan luettuna; kannattaa lisäksi tien avaamista sille, että EKP muutetaan viimeiseksi luotonantajaksi, joka toimii normaalina keskuspankkina, joka elvyttää taloutta deflaatiotilanteessa ja laman aikana; vaatii tässä yhteydessä, että EKP ja EIP rahoittavat suoraan julkisia investointeja, joilla pikemminkin tuetaan reaalitaloutta kuin uusia varallisuuskuplia;
46. vaatii komissiota arvioimaan perusteellisesti ja avoimesti eri talouden ohjaustoimet, troikan määräämät makrotalouden sopeuttamisohjelmat mukaan luettuina, sekä pohtimaan saamaansa arvostelua, jota ovat esittäneet kriittisten taloustieteilijöiden lisäksi myös itse troikan jäsenet; toistaa troikkajärjestelmän välitöntä lopettamista koskevan kehotuksensa;
47. pitää epäoikeudenmukaista veropolitiikkaa valitettavana ja kehottaa lopettamaan sen välittömästi, mukaan luettuina epäoikeudenmukaiset ja takautuvat vesimaksut, joita määrätään jäsenvaltioissa talouden sopeuttamisohjelmien mukaisesti ja erityisesti troikan valvonnassa ja jotka loukkaavat verotuksen suhteellisen tasa-arvon ja progressiivisuuden periaatetta, koska erityisesti pienituloiset kotitaloudet kärsivät suhteettomasti toimenpiteistä;
48. pitää valitettavana komission lyhyen aikavälin perusteluja ja puolitiehen jäävää lähestymistapaa nuorisotyöllisyyden hoitamisessa; kehottaa komissiota puuttumaan nuorisotyöllisyyttä pitkällä aikavälillä edistäviin tekijöihin ja korostamaan voimakkaasti kestävien laadukkaiden työpaikkojen luomista nuorille myös vahvan oikeuksiin perustuvan lähestymistavan kautta;
Uusi oikeudenmukainen kauppapolitiikka
49. ilmaisee syvän huolensa EU:n kansainvälistä kauppapolitiikkaa koskevista komission yleisistä suuntaviivoista erityisesti siksi, että ne eivät ole johdonmukaisia sellaisten ensisijaisten tavoitteiden kanssa kuten työpaikkojen luominen, köyhyyden torjuminen, kestävän talouden varmistaminen, keinottelun ja erityisesti elintarvikkeilla keinottelun valvominen, kansanterveyden, eläinten hyvinvoinnin, kestävän maatalouden ja ympäristön suojeleminen sekä kulttuurin monimuotoisuuden varmistaminen;
50. suhtautuu kielteisesti neuvoston komissiolle antamiin erittäin laajoihin neuvotteluvaltuuksiin, jotka koskevat laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia, jollaisia ovat transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP), laaja-alainen talous- ja kauppasopimus (CETA) sekä palvelukaupan yleissopimus (TISA), jotka aiheuttavat vakavan uhan muun muassa elintarviketurvalle ja -omavaraisuudelle, työpaikoille, ympäristölle, kansanterveydelle ja julkisille palveluille ja joka mahdollistaa sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun kaikkine kielteisine seurauksineen, jotka aiheutuvat tällaisesta mekanismista; pyytää komissiota keskeyttämään tällaiset kauppaneuvottelut vuonna 2015 ja suuntaamaan EU:n kansainväliset kauppasopimuksen uudelleen;
51. palauttaa mieliin, että komission tilaamissa vaikutustutkimuksissa, jotka koskevat etenkin kaikille työtä ja hyvinvointia lupaavia TTIP-, TISA- ja CETA-sopimuksia, tuodaan esille vakavat virheet ja uskottavuuden puute, koska käytetyt talousmallit ovat vanhentuneita; kehottaa komissiota käyttämään entistä uskottavampia talousmalleja ja todentamaan jo voimaan tulleiden vapaakauppasopimusten tulokset ja vertaamaan niitä vaikutustenarvioinneista tehtyihin tutkimuksiin;
52. korostaa, että kaikkien vapaakauppasopimusten ehtona on oltava se, että varmistetaan työn sääntelyn sekä ympäristön ja sosiaalisten oikeuksien nykyinen taso sekä julkisia hankintoja koskevat takeet ja yleishyödyllisten palvelujen tarjoaminen, mukaan luettuna valtioiden oikeus asettaa tiukempia vaatimuksia tulevaisuudessa tässä suhteessa; vaatii, että sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun kaikki muodot jätetään vapaakauppasopimusneuvottelujen ulkopuolelle edellä mainittuja säädöksiä koskevan demokraattisen valvonnan säilyttämiseksi;
53. suhtautuu kielteisesti kansainvälisiin kauppasopimuksiin liittyvään salailuun ja kehottaa komissiota julkistamaan kaikki neuvotteluasiakirjat parlamentin jäseniä ja kaikkia kiinnostuneita kansalaisia varten; kehottaa käymään julkista ja demokraattista keskustelua kaikkien merkittävien sidosryhmien ja erityisesti ammattijärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, jotta varmistetaan komission vapaakauppaohjelman vaikutusten asianmukainen valvonta;
54. katsoo, että uusien vapaakauppasopimusten nopeutetun tekemisen tavoitteena on välttää todellisia kriisinratkaisumenetelmiä, jollaisia ovat taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen EU:ssa, yritysten ja investoijien väärinkäytösten rajoittaminen, julkisen velan tarkistaminen ja vähentäminen sekä verojen välttelyn ja veronkierron välttämätön torjuminen;
55. palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden ja parlamentin kannan mukaisesti komissio hyväksyi ”kulttuuria koskevan poikkeuksen” periaatteen, jonka mukaisesti kulttuuria olisi kohdeltava muista kaupallisista hyödykkeistä ja kulttuurituotteet ja -palvelut olisi jätettävä neuvottelujen ulkopuolelle; on sitä mieltä, että tähän olisi sisällytettävä audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi, julkiset tuet, lähetystoiminnan harjoittajille asetettavat rahoittamisvelvoitteet, elokuvalippujen verottaminen, yhteistuotantosopimukset, kielipoliittiset toimenpiteet, julkisen palvelun kanavien toiminta, kanavien ja verkkojen osakkeiden omistukselle asetettavien ylärajojen asettaminen, teollis- ja tekijänoikeudet sekä erityiset sosiaaliturvajärjestelmät;
Aito oikeusasioita ja perusoikeuksia koskeva politiikka
56. kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti edistettäessä laaja-alaisen syrjinnän vastaisen direktiivin hyväksymistä parlamentin kannan mukaisesti sekä torjuttaessa syrjintää, romaneihin, maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin sekä muihin heikossa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvat hyökkäykset mukaan luettuina;
57. pyytää komissiota arvioimaan romanien integrointia edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanoa ja neuvoston suositusta romanien tehokasta integrointia jäsenvaltioissa koskevista toimenpiteistä ja ehdottamaan tarvittaessa romanien tehokasta osallistamista koskevia lisätoimenpiteitä;
58. pyytää komissiota panemaan täytäntöön parlamentin päätöslauselmat perusoikeuksien tilanteesta EU:ssa, Michelin, Benovan, Galin ja Tavaresin mietinnöt mukaan luettuina; kehottaa komissiota ehdottamaan pikaisesti Kööpenhaminan dilemmaa koskevaa toimintasuunnitelmaa;
59. kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltioille toimintasuunnitelman pidätysolosuhteiden kohentamiseksi ottaen erityisesti huomioon laajalle levinneen tutkintavankeuden käytön myös eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvissä tapauksissa; kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pidätysolosuhteita koskevan oikeuskäytännön;
60. on pahoin pettynyt siihen, että komissio ei ole ryhtynyt toimiin eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkistamista koskevan valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön pohjalta; kehottaa komissiota tekemään uuden ehdotuksen, jossa otetaan huomioon tätä asiaa koskeva parlamentin mietintö ja erityisesti oikeasuhteisuustesteihin liittyvä kysymys;
61. pitää valitettavana, että komissio ei ole sisällyttänyt uusiin aloitteisiinsa uudistettua ja ajantasaista asiakirjojen julkisuutta koskevaa ehdotusta, jossa ilmennetään parlamentissa vuonna 2011 ensimmäisessä käsittelyssä saavutettua yhteisymmärrystä;
62. on huolestunut komission ilmoituksesta, jonka mukaan se aikoo ehdottaa Euroopan turvallisuusohjelmaa; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen arvion nykyisten välineiden tarpeesta, suhteellisuudesta ja tehokkuudesta sisäisen turvallisuuden sekä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla ennen kuin se ehdottaa uusia toimia alalla (esimerkiksi matkustajarekisterit (PNR) ja TFTP-protokolla);
63. kehottaa komissiota Euroopan parlamentin pyyntöihin, joita se on esittänyt Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen antamissaan päätöslauselmissa erityisesti sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen senaatti julkisti raportin CIA:n harjoittamasta kidutuksesta;
64. suhtautuu myönteisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen liittymistä koskevaan uudistettuun sitoumukseen; katsoo kuitenkin, että Euroopan unionin tuomioistuimen lausunto Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on huomattava takaisku ihmisoikeuksien kannalta;
65. suhtautuu myönteisesti uudistettuun sosiaaliperuskirjaan liittymistä koskevaan sitoumukseen;
66. kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 8. huhtikuuta 2014 antaman tuomion yhdistetyissä asioissa C 293/12 ja C 594/12; kehottaa komissiota tässä yhteydessä pidättäytymään ehdottamasta lisätoimenpiteitä, jotka perustuvat yleiseen tietojen säilyttämiseen;
67. katsoo, että tietojen säilyttämistä koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio on merkityksellinen lainvalvontatarkoituksissa tapahtuvan matkustajarekisteritietojen keräämisen kannalta; kehottaa komissiota sen vuoksi peruuttamaan EU:n matkustajarekisterijärjestelmää koskevan ehdotuksen;
68. kehottaa komissiota aloittamaan vakavat ponnistelut kansalaisten suojelemiseksi lisääntyvältä valtion valvonnalta;
Ihmisoikeuksiin perustuva maahanmuuttopolitiikka
69. kehottaa komissiota omaksumaan maahanmuuttoa koskevasta eurooppalaisesta ohjelmasta annettavassa tulevassa tiedonannossa aidosti holistisen lähestymistavan maahanmuuttoon EU:ssa tekemällä ehdotuksia, joilla kehitetään turvallisia ja laillisia tapoja, joiden avulla kaikki suojelua tarvitsevat naiset, miehet ja lapset saavat suojelua, jotta matkallaan Eurooppaan ihmisten ei enää ole pakko vaarantaa henkeään Välimerellä tai aavikoilla;
70. kehottaa kehittämään maahanmuuttoa koskevasta eurooppalaisesta ohjelmasta annettavassa tiedonannossa uusia laillisia maahanmuuttotapoja muille kuin erittäin ammattitaitoisille työntekijöille, jotta ihmiset eivät enää ota vastaan pimeää työtä;
71. tuomitsee Euroopan yleistä maahanmuuttopolitiikkaa koskevan nykyisen lähestymistavan, jossa keskitytään laittoman maahanmuuton ehkäisyyn ja torjuntaan myös pidättämisen avulla ottamatta mitenkään huomioon sotia, vainoa ja ilmastokatastrofeja pakenevien turvapaikanhakijoiden määrän kasvua;
72. ilmaiseen vakavan huolensa komission halusta tehostaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa maahanmuuton hallinnan parantamiseksi; on huolestunut näiden sopimusten yleistymisestä ja syventymisestä ja myös niiden laajentamisesta kolmansiin maihin, joissa yksilöiden ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, kuten on asian laita Khartumin prosessissa ja tulevassa EU:n ja Afrikan sarven muuttoreittejä koskevassa aloitteessa;
73. korostaa, että maahanmuuttoa koskeva EU:n yhteistyö kolmansien maiden kanssa voi olla vastoin miesten, naisten ja lasten todellista oikeutta lähteä maastaan; katsoo, että tällä lisätään maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksiin kohdistuvia loukkauksia kaikissa maahanmuuttoprosessin vaiheissa;
74. tuomitsee EU:n rajojen kasvavan ulkoistamisen kehitysyhteistyön varjolla; palauttaa mieliin, että kehitysapua ei pitäisi yhdistää takaisinottosopimusten tekemiseen, rajavalvontatekniikoiden kehittämiseen ja käyttöön sekä maahanmuuttajien pidättämiseen;
75. kehottaa komissiota aloittamaan nykyistä yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevien mahdollisten muutosten arvioimisen ja ottamaan huomioon asiaa koskevat viimeaikaiset EU:n tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöt sekä sen, että tarvitaan yhdenmukaisen turvapaikka-asema, joka on voimassa kaikkialla unionissa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 1 kohdan mukaisesti);
Rauhanomainen maailmanlaajuinen toimija
76. kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään tasapainoista ulkopolitiikkaa, jolla parannetaan EU:n suhteita strategisiin kumppaneihin tärkeillä alueilla, Välimeri, Venäjä, Kiina sekä uudet kehittyvä maailmanlaajuiset ja paikalliset toimijat mukaan luettuina;
77. on eri mieltä toimintalinjoista, joiden mukaisesti YUTP:aa ja YTPP:aa kehitetään, eli täysin Naton ja transatlanttisten suhteiden ehdoilla, koska kansainvälisten suhteiden militarisointia lisätään, interventioita kannatetaan ja sotateollisuusyhtymiä tuetaan aktiivisesti; kehottaa kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta ja palaamaan poliittisiin ja diplomaattisiin menetelmiin konfliktien ratkaisussa;
Demokraattisen muutoksen unioni
78. pitää myönteisenä sitoumusta tehdä toimielintenvälistä sopimusta koskevia ehdotuksia kaikkia EU:n toimielimiä koskevasta pakollisesta avoimuusrekisteristä, mutta toteaa, että on tarpeen tehostaa edustuksellista ja osallistavaa demokratiaa panemalla Lissabonin sopimuksen 9–12 artikla täytäntöön;
Muut poliittiset painopisteet
Kalastuspolitiikka
79. kehottaa harjoittamaan hajautettua yhteistä kalastuspolitiikkaa, jolla edistetään kalastusalan nykyaikaistamista ja kestävää kehitystä siten, että varmistetaan sen sosiaalis-taloudellinen elinkelpoisuus, resurssien kestävyys, työpaikkojen säilyttäminen ja luominen sekä kalastusalan työntekijöiden elinolojen parantaminen;
80. vaatii toimenpiteitä, joilla parannetaan kalan ensimyynnin hintaa ja kalastusalan työntekijöiden tuloja, tuki- tai korvausmekanismeja kalastusalan työntekijöille, joihin rakennemuutosjärjestelyjen taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset vaikuttavat, monivuotista hallinnointia ja toimenpiteitä ekosysteemien suojelemiseksi;
81. vaatii toimenpiteitä, joilla turvataan kansallinen suvereniteetti jäsenvaltioiden yksinomaisella talousvyöhykkeellä niiden kalavarojen suhteen, mikä mahdollistaa läheisyyteen perustuvan hallinnoinnin; katsoo, että kaksitoista meripeninkulmaa olisi säilytettävä vyöhykkeenä, jolle kunkin jäsenvaltion kansallisella laivastolla on yksinomainen pääsy, ja kehottaa harkitsemaan mahdollisuutta sen ulottamiseen lähialueille mannerjalustaa vastaavasti;
82. kehottaa turvaamaan meriympäristöjen biologisen monimuotoisuuden, jonka avulla varmistetaan kalakantojen lisääntymisen kannalta suotuisat olosuhteet; kannattaa tässä suhteessa kalastuksesta vapaiden vyöhykkeiden perustamista alueille, joilla kalakannat ja biologinen monimuotoisuus ovat uhattuina;
83. vahvistaa, että YKP:n yhteydessä on tunnustettava pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen erityispiirteet ja analysoitava, missä määrin nykyiset välineet vastaavat toimialan tarpeita, ja tarvittaessa mukautettava niitä;
84. kehottaa Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) tukemaan pienimuotoista kalastusta, puuttumaan perusteellisesti tälle alalle ominaisiin ongelmiin ja edistämään läheisyyteen perustuvaa hallinnointia, kestävää kalastusta ja rannikkoyhteisöjen kehitystä;
85. pitää valitettavana, että hyväksytty YKP ja yhteinen markkinajärjestely (YMJ) ovat jääneet huomattavasti jälkeen kalastusalan todellisista tarpeista, ja kehottaa tarkistamaan nämä kaksi asetusta mahdollisimman nopeasti;
86. arvostelee sitä, mitä liian kunnianhimoiset ja dramaattiset suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) leikkaukset voivat tehdä alalle, elinkeinoille ja maaseutuyhteisöille, ja pyytää komissiota tekemään kaikkensa, jotta tämän tapahtuminen estetään tulevaisuudessa;
Maatalousalan toimet
87. katsoo, että Euroopan maatalous on yksi aloista, jotka voivat ylläpitää tiettyä arvonmuodostusta kriisin vaikutuksista huolimatta; toteaa, että ala kaipaa kuitenkin lukuisia viljelijöitä ja nuorten korvaavien viljelijöiden puute on vakava; pitää valitettavana, että tämä ilmiö aiheuttaa vaaraa omalle merkittävälle maatalouden ja maaseudun maailmanperinnöllemme samaan aikaan, kun suuret maatalousteollisuusyritykset laajentavat osuuksiaan ja pakottavat omaksumaan maailmanlaajuista elintarvikejärjestelmää koskevan oman mallinsa, joka aiheuttaa tuhoisia ympäristövaikutuksia; korostaa näin ollen, että viljelijöiden, eikä suuryritysten, on oltava keskeisellä sijalla EU:n maatalous- ja elintarviketoimissa, jotta voidaan aidosti edistää kasvua ja työpaikkoja EU:n kaikilla alueilla; huomauttaa, että nykyinen suuntaus johtaa perinteisten perheviljelmien romahtamiseen kaikkialla Euroopassa ja siihen liittyvään sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan taantumiseen maaseutualueilla;
88. vastustaa voimakkaasti suurten maatalousyritysten määräävää markkina-asemaa ja epäoikeudenmukaista hinnoittelua ja sitä, että ne käyttävät viljelijöitä hyväkseen ja pakottavat heitä tuottamaan liikaa elintarvikkeiden laadun sekä ihmisten ja eläinten terveyden, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön kustannuksella;
89. korostaa, että EU tarvitsee luotettavia, selkeitä ja demokraattisia politiikan välineitä, joiden avulla viljelijöitä autetaan myymään tuotteitaan sopivaan hintaan ja edistetään maatalousalan laadukasta tuotantoa, joka on yksi parhaiten tunnetuista EU:n maatalouden ominaispiirteistä kaikkialla maailmassa; toteaa, että tätä taustaa vastaan tulevien vuosien tarkistuksissa on erittäin tärkeää ohjata YMP:aa kohti tasapuolista resurssien jakoa, joka auttaa pikemminkin viljelijöitä kuin suuryrityksiä tai maanomistajia;
90. korostaa, että EU:n on kehitettävä julkisia välineitä, jotka mukautuvat kysyntään ja tarjontaa, jotta voidaan säilyttää viljelijöiden tulotaso ja elintarviketuotannon taso viljelijöiden suojelemiseksi hintojen heilahteluilta;
91. pyytää komissiota säilyttämään kiintiöjärjestelmän ja pyrkimään siihen, että oikeus viljellä jakautuu uudelleen oikeudenmukaisesti EU:n tuottajien kesken;
92. kehottaa Euroopan unionin kieltämään muuntogeenisten organismien luvat, viljelemisen ja markkinoinnin ja sitoutumaan voimakkaasti EU:n luonnonmukaisen viljelyn alaan, joka on ainoana kasvanut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana;
93. korostaa, että EU:n on asetettava etusijalle maatalousmaansa suojeleminen ja pidettävä mielessä, että vuosi 2015 on kansainvälinen viljelysmaan teemavuosi, ja puututtava maananastusta koskevaan kysymykseen, joka on viljelijöiden, maaperän ja ympäristön puolustamiseen liittyvä maailmanlaajuisesti tärkeä asia;
94. korostaa, että maatalousmaan suojelemiseksi pitkällä aikavälillä on kaikkialla Euroopassa otettava käyttöön tehokkaita ilmastonmuutoksen estämistä ja sen lieventämistä koskevia strategioita, jotta hiilen määrää voidaan vähentää maatalousalalla ja samalla pyrkiä suojelemaan EU:n viljelijöiden tuottavuutta;
95. pyytää tarkastelemaan uudelleen ja elvyttämään puutarha-ala kaikkialla jäsenvaltioissa ravitsevien elintarvikkeiden kuljetusmatkan minimoinnin varmistamiseksi;
96. kehottaa Euroopan unionin kieltämään kaikenlaisen siementen patentoinnin viljelijöiden suojelemiseksi vilpilliseltä kilpailulta ja tarpeettomalta byrokratialta;
97. pitää valitettavana, että EU:n karjankasvatusalalla ei noudateta nykyään eläinten hyvinvointia koskevia normeja, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että nykyinen lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa;
98. kannattaa, että EU:n maataloudessa siirrytään karjan tehokasvatuksesta kohti oikeudenmukaisia, kestäviä ja kasveihin perustuvia proteiinin tuotantomuotoja;
99. kehottaa komissiota julkaisemaan raporttinsa ”Building a Sustainable European Food System”, jonka kolme aikaisempaa komission jäsentä ovat jo hyväksyneet, ja laatimaan toimintasuunnitelman, jossa otetaan huomioon tämän raportin päätelmät;
100. kehottaa komissiota parantamaan eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä, jotka sisältyvät luonnonmukaista viljelyä koskevaan EU:n nykyiseen lainsäädäntöön, ja poistamaan kaikki eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen poikkeukset kuten epäsopivien rotujen käyttö, karjan pitäminen kytkettynä ja tarpeeton kastrointi;
101. pyytää komissiota peruuttamaan kloonausta koskevat ehdotuksensa ja tekemään uusia ehdotuksia, jotka heijastelevat Euroopan parlamentin kantaa ja jotka mahdollistavat myös tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattamisen; vastustaa hyväksyntämenettelyn valintaa kloonieläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden markkinoille saattamisesta annettavan direktiivin osalta, koska sillä viedään parlamentilta sen oikeus tarkistaa ehdotusta;
102. arvostelee voimakkaasti kaikenlaisten maatalouden vientitukien olemassaolon jatkumista; kehottaa poistamaan ne välittömästi;
103. suhtautuu myönteisesti Alankomaiden, Saksan ja Tanskan äskettäiseen aloitteeseen, jonka mukaan elävien eläinten enimmäiskuljetusaika rajoitetaan kahdeksaan tuntiin; kehottaa komissiota tarkistamaan pikaisesti 22. joulukuuta 2004 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2005 ja lyhentämään näin elävien eläinten enimmäiskuljetusaikaa;
104. kehottaa tekemään perusteellisen ja tehokkaan väliarvioinnin, jonka yhteydessä etsitään kestäviä ratkaisuja YMP:lle ominaisiin kysymyksiin;
105. pyytää aloittamaan keskustelun sellaisen EU:n uuden maatalous- ja elintarvikepolitiikan kehittämisestä, joka vastaa koko yhteiskunnan etuja;
Naisten oikeudet ja sukupuolten välinen tasa-arvo
106. pyytää naisten oikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevaa riippumatonta otsaketta, jossa parlamentti
– kehottaa komissiota ja tekemään ehdotuksen kattavaksi EU:n strategiaksi, joka koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja lainsäädäntöä, joka koskee naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa sovellettavia vähimmäisnormeja; on sitä mieltä, että ei pitäisi olla erillistä toimintaohjelmaa, joka koskee esimerkiksi naisten sukupuolielinten silpomista, perheväkivaltaa tai seksuaalista väkivaltaa, vaan kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot olisi sisällytettävä kaikenkattavaan ja tehokkaaseen sukupuolten tasa-arvonäkökohtiin perustuvaan strategiaan, mukaan luettuna EU:n pyrkimys osallistua vuonna 2011 allekirjoitettuun Istanbulin yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan estämiseksi;
– korostaa, että on pikaisesti toteutettava naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva EU:n strategia, joka perustuu Pekingin julistukseen ja toimintaohjelmaan ja jossa käsitellään kahtatoista keskeistä ongelma-aluetta; toteaa, että päätavoitteena olisi oltava kaikkien tarpeellisten toimien toteuttaminen naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi alkaen naisten oikeuksien Euroopan tasolla koskevasta rakenteesta/puitteista; toteaa, että ilman tällaista rakennetta ja ilman strategiaa Euroopan naiset ja tytöt eivät näe, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan tai että he ovat tasa-arvoisia (miesten kanssa ja keskenään); toteaa, että strategia olisi ymmärrettävä ja sitä olisi tuettava unionin instituutioiden strategisena poliittisena vastauksena haasteisiin, joita naiset kohtaavat 20 vuotta Pekingin toimintaohjelman hyväksymisen jälkeen; toteaa, että kyseessä on EU:n uskottavuus ihmisoikeuksien alalla yleensä sekä Euroopassa että kansainvälisesti;
– kehottaa Euroopan unionin neuvostoa ja jäsenvaltioita aloittamaan parlamentin kanssa neuvottelut ja siirtymään niissä eteenpäin tehdäkseen virallisen kantansa tunnetuksi ja tukeakseen vankkumattomasti äitiyslomadirektiiviä, jotta varmistetaan, että kaikilla Euroopan naisilla on tasavertaiset oikeudet;
_____________________
107. kehottaa komissiota tarkistamaan työohjelmaansa parlamentin päätöslauselmien mukaisesti, tämän päätöslauselman osassa 2 vahvistetut alakohtaiset kannanotot mukaan luettuina;
108. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.