PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS terrorismiin liittyvistä toimista
4.2.2015 - (2015/2530(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Sophia in ‘t Veld, Javier Nart ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0122/2015
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6, 7 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 16, 20, 67, 68, 70, 71, 72, 75, 82, 83, 84, 85, 86, 87 ja 88 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 47–50, 52 ja 53 artiklan,
– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet[1],
– ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen[2],
– ottaa huomioon EU:n terrorismitilannetta ja -suuntauksia vuonna 2014 käsittelevän Europolin raportin (Terrorism Situation and Trend Report – TE-SAT),
– ottaa huomioon Europolin vuonna 2014 tekemän internetissä harjoitettavaa järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Organised Crime Threat Assessment (iOCTA),
– ottaa huomioon Europolin vuonna 2013 tekemän vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Serious and Organised Crime Threat Assessment, SOCTA),
– ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojaryhmän lausunnon 01/2014 välttämättömyys- ja suhteellisuuskäsitteiden soveltamisesta sekä tietosuojasta lainvalvonta-alalla,
– ottaa huomioon 24. syyskuuta 2014 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman terroritekojen aiheuttamista uhista kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle (päätöslauselma 2178 (2014)),
– ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)[3],
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa[4],
– ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU[5],
– ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Viimeinen kertomus vuosien 2010–2014 sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta” (COM(2014)0365),
– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta[6],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että perusoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa;
B. toteaa, että Pariisin äskettäisen traagiset tapahtumat muistuttavat, että Euroopan unioniin kohdistuu jatkuva ja kehittyvä terrorismin uhka ja se on kuluneen vuosikymmenen aikana koskettanut vakavasti useita jäsenvaltioita iskuina, jotka ovat kohdistuneet paitsi ihmisiin, myös unionin perustan muodostaviin arvoihin ja vapauksiin;
C. toteaa, että turvallisuus on yksi EU:n peruskirjan takaamista oikeuksista ja siitä on käytävä avointa keskustelua, jotta voidaan saavuttaa perimmäinen tavoite ja taata jokaisen turvallisuus ja saada toteutettaville toimille oikeudellinen ja yleinen hyväksyntä;
D. katsoo, että terrorismin ja väkivaltaan johtavan radikalisoitumisen torjumisen on pitkällä aikavälillä perustuttava monialaisiin vastatoimiin kaikilla tasoilla niin, että otetaan huomioon myös koheesiopolitiikka, koulutus ja laajemmin sosioekonominen politiikka;
E. toteaa, että EU:n terroriuhkalla on sekä sisäinen että ulkoinen ulottuvuus;
F. toteaa, että unionin kohtaaman haasteen laajuus edellyttää vastatoimia, joiden yhteydessä määritetään selkeästi asianmukaisin ja relevantein toimien taso tarvittaessa myös perussopimuksia muuttamalla, ja on muistettava tarve varmistaa demokraattiset seurantamekanismit kaikilla tasoilla; toteaa, että kansallisen turvallisuuden selkeän määritelmän puuttuminen on toistuvasti johtanut siihen, että jäsenvaltiot ovat rajoittaneet asiantuntemuksen yhteistä käyttöä, tietojen jakamista ja yhteistyön lisäämistä unionin tasolla sillä perusteella, että kyseinen asia – turvallisuus – kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan;
G. toteaa, että kaikissa edellisten 10 vuoden aikana tehdyissä iskuissa tekijät ovat olleet useiden tiedustelupalveluiden tuntemia ja joskus myös tuttuja suoraan lainvalvontaviranomaisille; toteaa, että puutteita on havaittu selvästi käytettävissä olevien tietojen jakamisessa viranomaisten kesken sekä kansallisella että unionin tasolla; toteaa, että terroriuhkiin liittyvien kansallisella tasolla olevien tietojen pirstoutuminen estää tietojen koko potentiaalin hyödyntämistä;
H. toteaa, että tiedustelupalveluiden resurssien entistä voimakkaampi keskittäminen tiedon erittelemättömään keräämiseen ja useiden sellaisten tietokantojen luomiseen, joihin tietojen massiivisten keräysohjelmien tulokset kerätään, on vaikuttanut tiedustelupalveluiden henkilöresurssien kapasiteettiin, joka on jo aiempien iskujen yhteydessä osoittautunut aivan riittämättömäksi;
I. toteaa, että vakavien rajat ylittävien rikosten, kuten terrorismin, nopeasti muuttuva luonne on usein korostanut unionin poliisi- ja oikeusyhteistyön kapasiteetin rajoja, mikä johtuu lainvalvontayhteistyön integraation puutteesta sekä syyllisten tehokkaan syytteeseenasettamisen edellyttämän oikeudellisen kehyksen riittämättömästä yhdenmukaistamisesta;
J. katsoo, että terrorismin torjuntastrategioissa olisi tukeuduttava monitahoiseen menettelyyn, jolla pyritään paitsi suoraan estämään iskut EU:n alueella myös ottamaan huomioon tarve käsitellä terrorismin perussyitä; katsoo, että on esimerkiksi torjuttava väkivaltaan johtavaa radikalisoitumista, vastattava terroristien propagandaan, puututtava sosiaalisen integraation puutteisiin ja kartoitettava kriittisiä tekijöitä;
K. toteaa, että syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen EU:ssa toteutettuja terrorisminvastaisia toimia ei ole aina toteutettu tehokkaasti tai niiden hyväksymiseen liittyvien erityisten tekijöiden vuoksi ole otettu riittävästi huomioon tarvetta turvata kaikki perusoikeudet ja rajoittaa kaikkea mahdollista puuttumista näihin oikeuksiin niin, että asetettujen tavoitteiden yhteydessä noudatetaan välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta; toteaa, että unionin tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12 antamassaan tuomioissa tietojen säilyttämisestä annetun direktiivin pätemättömäksi;
L. toteaa, että hyvän lainsäädäntökäytännön mukaisesti uusien terrorismin torjuntaan tarkoitettujen välineiden käyttöönoton yhteydessä olisi arvioitava perinpohjaisesti jo olemassa olevia välineitä ja niiden toteutusta, jotta voidaan määrittää jatkokäsittelyä edellyttäviä toteutukseen liittyviä puutteita ja lainsäädännön porsaanreikiä;
1. esittää surunvalittelunsa Pariisin äskettäisten terrori-iskujen uhreille ja heidän perheilleen ja terrorismin uhreille kaikkialla maailmassa; pyytää kaikkia jäsenvaltioita saattamaan rikoksen uhrien oikeuksista sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU tehokkaasti ja nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä;
2. kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan terrorismin torjunnan uutta etenemissuunnitelmaa, jonka avulla vastataan tehokkaasti nykyisiin uhkiin ja varmistetaan käytännössä kaikkien turvallisuus niin, että samalla taataan Eurooppa-hankkeen perustan muodostavat oikeudet ja vapaudet;
3. korostaa erityisesti, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kumppanimaiden on perustettava kansainvälisen terrorismin torjumista koskevat strategiansa oikeusvaltion periaatteelle ja perusoikeuksien kunnioittamiselle; korostaa lisäksi, että unionin ulkoiset toimet kansainvälisen terrorismin torjumiseksi olisi ensisijaisesti suunnattava terrorismin ehkäisemiseen ja että vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri kulttuurien ja uskontojen välillä on edistettävä;
4. kehottaa jälleen komissiota ja neuvostoa laatimaan laajamittaisen arvion EU:n terrorisminvastaisista toimista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä ja etenkin siitä, miten niistä on säädetty lainsäädännössä eri jäsenvaltioissa ja miten niitä sovelletaan käytännössä, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltiot toimivat tällä alalla yhteistyössä EU:n erillisvirastojen ja erityisesti Europolin ja Eurojustin kanssa; kehottaa komissiota ja neuvostoa myös laatimaan arvion esiin tulevista puutteista käyttäen hyväksi SEUT:n 70 artiklassa määrättyä menettelyä ja julkaisemaan tämän arvion yhdessä Euroopan turvallisuusohjelman kanssa;
Tiedustelun ja tiedonjakamisen tarpeen arviointi EU:n tasolla
5. kehottaa perustamaan unionin elimen kansallisten tiedustelupalveluiden tietojen jakamista ja vaihtoa sekä ennakoivaa kommunikointia varten niin, että pitkän aikavälin tavoitteena on terroriuhkia koskevien kansallisten tiedustelutietojen pakollinen vaihto;
6. toteaa, että toisistaan on erotettava selvästi lainvalvonta ja toisaalta tiedustelutietojen kerääminen kansallisen turvallisuuden vuoksi; vaatii, että tällaisen elimen perustamisen yhteydessä on samalla luotava asianmukainen perussopimusperusta ja oikeudellinen kehys, joka kattaa kansalaisten oikeuksien turvaamisen sekä demokraattiset valvontamekanismit;
7. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan tasolla mahdollisimman hyvin jo olemassa olevia rakenteita, tietokantoja ja hälytysjärjestelmiä, kuten Schengen-tietojärjestelmää (SIS), Europol-tietojärjestelmää (EIS), matkustajia käsittelevää Europolin yhteyspistettä sekä eurooppalaista rikosrekisteritietojärjestelmää (ECRIS);
8. vaatii asettamaan jäsenvaltioille lisävelvoitteita, jotka tekevät pakolliseksi vakavia rikoksia ja terrorismia koskevien tietojen jakamisen SIS-järjestelmän kautta, mikä parantaa näiden jo olemassa olevien välineiden tehokkuutta;
9. toteaa, että jos tulevaisuudessa hyväksytään välineitä, joihin liittyy henkilötietojen keräämistä, käsittelyä ja säilyttämistä lainvalvontatarkoituksia varten, asiassa on noudatettava tällaisia tarkoituksia koskevaa selvästi määritettyä yleistä kehystä;
10. kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotustaan matkustajien nimitietojen keräämistä EU:ssa koskevaksi oikeudelliseksi kehykseksi niin, että noudatetaan EU:n primaarilainsäädäntöä ja mukautetaan ehdotus uusimpaan oikeuskäytäntöön; kehottaa hyväksymään nopeasti ja samanaikaisesti tietosuojapaketin ja vaatii myös, että neuvosto hyväksyy yleisen lähestymistavan, joka vastaa direktiivissä 95/46/EU säädettyjä vähimmäisnormeja;
11. vaatii, että toteutettavissa tulevissa välineissä, joihin liittyy henkilötietojen keräämistä, noudatetaan välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta;
Sisäisten turvallisuus- ja lainvalvontavalmiuksien parantaminen
12. tunnustaa tarpeen vahvistaa yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten ja Europolin välillä; ilmaisee tässä yhteydessä halunsa tehdä yhteistyötä neuvoston kanssa, jotta päästäisiin sopimukseen Europolin uudistetusta oikeudellisesta kehyksestä;
13. kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotusta Euroopan terrorisminvastaisen keskuksen perustamisesta Europolin yhteyteen jo olemassa olevan Euroopan verkkorikoskeskuksen (EC3) mallin mukaisesti;
14. pitää myös keskeisenä, että kansallisessa lainsäädännössä taataan poliisivoimien ammattitaito ja varmistetaan, että poliisi- ja valvontatoimissa noudatetaan perusoikeuksia unionin tasolla ja kansallisella tasolla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotusta Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) uudesta oikeudellisesta kehyksestä;
15. katsoo, että Schengenin säännöstö olisi säilytettävä ja sitä olisi puolustettava kaikilta yrityksiltä käyttää tämänhetkistä turvallisuusuhkaa poliittisesti vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen;
16. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin kaikkia niiden käytettävissä jo olevia välineitä Schengen-alueen sekä unionin alueen turvaamiseksi, mikä käsittää myös kaikkien henkilöiden matkustusasiakirjojen tarkistamisen kansallisuudesta riippumatta EU:n ulkorajoilla matkustajien henkilöllisyyden selvittämiseksi; kehottaa suorittamaan jokaisen tarkastuksen yhteydessä haun asianomaisista tietokannoista tavalla, joka vastaa tämänhetkisen Schengenin rajasäännöstön joustavaa tulkintaa;
17. korostaa, että on käsiteltävä myös kysymystä, joka koskee vanhempien alaikäisille antamaa lupaa poistua asuinjäsenvaltionsa alueelta, sillä lupaa sovelletaan tällä hetkellä EU:ssa epäyhtenäisellä tavalla, ja samalla on arvioitava, onko pakollinen lupa tarpeen EU:n alueella;
18. pitää valitettavana neuvoston haluttomuutta edetä ehdotetussa kattavassa verkkoturvallisuusstrategiassa, joka edustaa EU:n käsitystä siitä, miten verkkohyökkäyksiä on parasta estää ja miten niihin voidaan parhaiten vastata;
Unionin oikeudellisen kehyksen mukauttaminen vakavien rajat ylittävien rikosten käsittelyyn
19. korostaa, että on mukautettava ja kehitettävä unionin tason oikeudellista kehystä vakaviin rajat ylittäviin rikoksiin, kuten terrorismiin, liittyvää syytteeseenasettamista varten; tukee tässä yhteydessä tehokasta lainsäädäntömenettelyä tarkoituksena Eurojustin uudistaminen viipymättä, mikä parantaa syytteitä ja tuomioita koskevien tietojen vaihtoa;
20. katsoo, että olisi tutkittava terrorismiin liittyvien syytteiden pakollista välittämistä Eurojustille ja että on vahvistettava Eurojustin ja Europolin välisiä synergiavaikutuksia niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla;
21. katsoo, että Eurojustin vahvistamisesta on sovittava samalla, kun käsitellään Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevaa ehdotusta;
22. vaatii Euroopan syyttäjänvirastolle laajempaa mandaattia, joka kattaa tietyt vakavien rajat ylittävien rikosten luokat, kuten terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden, mikä mahdollistaisi tehokkaammat oikeustoimet ja entistä paremman oikeudellisen ennaltaehkäisyn;
23. pitää myönteisenä, että Euroopan tasolla hyväksytään tulevaisuudessa ajantasaistettu rahanpesun torjumisen oikeudellinen kehys, sillä se on ratkaiseva askel, joka toteutetaan kaikilla tasoilla, mikä varmistaa sen tehokkuuden ja mahdollistaa terroristijärjestöjen merkittävän rahoituslähteen käsittelyn;
24. katsoo, että terrorismin rahoituksen, järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman kaupan valvontaa ja torjuntaa on tehostettava osana kattavaa strategiaa sellaisten erilaisten rahoituslähteiden käsittelemiseksi, joista terroristijärjestöt ja terrorihankkeet tällä hetkellä saavat tukea;
25. kehottaa tarkistamaan asedirektiiviä (direktiivi 91/477/ETY muutettuna direktiivillä 2008/51/EY) asiaa koskevan tiedonvaihdon parantamiseksi ja sitä koskevan unionin tason toiminnan koordinoinnin parantamiseksi; katsoo, että laittoman asekaupan torjunnan pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;
Terrorismin ja väkivaltaan johtavan radikalisoitumisen perussyiden torjunta
26. korostaa, että tämänhetkinen keskustelu turvallisuuteen ja valvontaan liittyvien toimien tehostamisesta terrorismin torjumiseksi ei saa olla ainoa painopiste unionin tulevissa toimissa; toteaa, että tarve estää väkivaltaan johtava radikalisoituminen ja käsitellä sitä on ensisijaisen tärkeä kysymys, jotta voidaan saavuttaa pitkän aikavälin tavoite – suojella Euroopan unionia terrorismin uhalta;
27. kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita väkivaltaan johtavien radikalisoitumisen ja ääriliikkeiden perussyiden käsittelyssä ja sellaisten ehkäisevien strategioiden laatimisessa, jotka käsittävät koulutuksen, sosiaalisen integraation, syrjinnän vastustamisen sekä kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun;
28. kehottaa hyväksymään väkivaltaan johtavan radikalisoitumisen torjumisen kansallisia strategioita koskevan neuvoston suosituksen, jossa käsitellään lukuisia radikalisoitumisen taustalla olevia tekijöitä ja esitetään jäsenvaltioille suosituksia sellaisten ohjelmien perustamisesta, joiden avulla ihmiset voidaan saada irrottautumaan ääriliikkeistä, heidät voidaan rehabilitoida ja radikalismia voidaan torjua;
29. vaatii kiinnittämään erityistä huomiota vankiloihin ja pidätysoloihin ja toteuttamaan kohdennettuja toimia niiden yhteydessä esiintyvän radikalisoitumisen käsittelemiseksi;
30. tukee terroristipropagandan, radikaalien verkostojen ja internetissä tapahtuvan värväämisen vastaisen unionin strategian hyväksymistä niin, että hyödynnetään hallitusten välisiä ja vapaaehtoisia jo toteutettuja toimia ja esitettyjä aloitteita, vaihdetaan edelleen alaa koskevia parhaita käytäntöjä ja toimivia menettelytapoja ja edistetään värvääjien tähtäimessä tavallisesti oleville henkilöille suunnattua torjuvaa tiedottamista;
31. on vakuuttunut, että torjuntastrategioissa on keskityttävä myös sellaisten yhteisöjen johtajien tukemiseen, joka vastustavat radikalisoitumista, ja etusijalle on asetettava paikallisen sekä yhteisön tason toimet mukaan lukien tietyille vastaanottajille suunnattujen vastakkaisten ideologisten ja viestinnällisten strategioiden kehittäminen ja toteuttaminen;
32. toteaa, että terrorismin ja väkivaltaan johtavan radikalisoitumisen perussyiden käsittelyä koskevan strategian tehokkuus ja uskottavuus edellyttävät, että strategiassa vahvistetaan myös positiivisella tavalla unionin pohjana olevia perustavia arvoja; kehottaa tässä yhteydessä hyväksymään demokraattista hallintoa koskevan EU:n paketin, jolla perustetaan sitova ja asteittainen väline demokratian ja perusoikeuksien periaatteiden käytännön noudattamisen takaamiseksi EU:ssa;
33. kehottaa komissiota olemaan yhteydessä kaikkiin internetiin liittyviin sidosryhmiin, jotta voidaan määrittää yhteiset normit EU:n tasolla sekä terrorismin ja kyberrikollisuuden yhteydessä sovellettavat turvatoimet niin, että samalla vältetään internetin pirstoutuminen;
34. kehottaa perustamaan asiantuntijoista ja yritysten edustajista koostuvan ohjausryhmän, joka määrittää koordinoidut toimet liittyen tietojen saatavuuteen, sisällön poistamiseen sekä yhteistyöhön poliisin ja oikeusviranomaisten kanssa; suosittelee, että EU määrittää myös yrityksiä koskevia yhteisiä normeja, joiden avulla tietojen saatavuuteen, sisältöön ja niiden poistamiseen liittyviä toimia voidaan soveltaa yhdenmukaisella tavalla;
35. toteaa, että toimet, joiden avulla käsitellään tarvetta varmistaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutuminen internetissä – esimerkkeinä oikeus yksityisyyteen, tietosuoja, puolueeton oikeudenkäynti ja oikeudelliset muutoksenhakukeinot – nauttivat samaa suojaa sekä internetissä että sen ulkopuolella;
Kansainvälisen terrorismin torjuntaa koskevan EU:n ulkoisen strategian hyväksyminen
36. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa hyväksymään kansainvälisen terrorismin torjuntaa koskevan EU:n ulkoisen strategian, jonka avulla voidaan käsitellä kansainvälisen terrorismin syitä ja valtavirtaistaa terrorismin torjunta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa luomaan EU:n kolmansien maiden valtuuskuntiin ”turvallisuuslähettilään” viran;
37. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään kolmansien maiden kanssa terrorisminvastaisen yhteistyöstrategian ja varmistamaan samalla, että noudatetaan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja erityisesti oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin;
38. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle yhteistyön naapurivaltioiden ja erityisesti Turkin kanssa liittyen terrorismin vastaiseen yhteistyöhön ja maahanmuuton valvontaan; pitää tarpeellisena myös unionin yhteistä politiikkaa jäsenvaltioiden ja Turkin välisiin viisumeihin liittyen;
39. panee merkille uudentyyppisen hybridisodankäynnin, joka käsittää valtion tukeman terrorismin ja terrorismia hyödyntävän sodankäynnin uudet muodot, kuten talous- ja tietohyökkäykset sekä kyberhyökkäykset;
40. pitää tärkeänä köyhyyden ja epätasa-arvon vastustamista kaikkialla maailmassa sekä rauhanomaisten ratkaisujen edistämistä kansainvälisissä ja sisäisissä kriiseissä samoin kuin ihmisten kärsimysten lievittämistä kaikkialla; kehottaa EU:ta olemaan soveltamatta kahdenlaisia normeja edistettäessä arvojamme ja normejamme unionin ulkopolitiikassa;
41. tukee Arabiliiton valtioiden yhteisestä puolustuksesta ja taloudellisesta yhteistyöstä tekemän sopimuksen täytäntöönpanoa, jotta voidaan käsitellä kaikkialla arabimaiden ympäristössä esiintyviä vaaroja, jotka ovat seurausta Islamilaisessa valtiossa, Jemenin huthi-kapinallisten keskuudessa ja muissa ryhmissä leviävästä jihadistisesta ääriliikkeestä; kehottaa jatkamaan pyrkimyksiä, joiden avulla arabimaailman keskeiset toimijat saataisiin luopumaan epäsuorista sodista Libyassa, Syyriassa, Irakissa ja Jemenissä ja lopettamaan rahallinen tukensa aseellisille ryhmille, ja kehottaa pyrkimään neuvotteluratkaisuihin rauhan ja vakauden aikaansaamiseksi alueella;
42. kehottaa lisäämään ponnistuksia unionin puolustuskapasiteetin aikaansaamiseksi ja kehottaa lisäämään sotilaallista yhteistyötä naapurimaiden ja strategisten kolmansien maiden kanssa erityisesti antamalla koulutusapua, käytännön teknistä neuvontaa, puolustukseen liittyvää tukea sekä tekemällä suoraa sotilaallista yhteistyötä paikallisten voimien kanssa;
43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.
- [1] EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 45.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0418.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173.
- [4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.
- [5] EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
- [6] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0102.