PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta
4.3.2015 - (2015/2564(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Roberta Metsola, Monika Hohlmeier, Tadeusz Zwiefka, Elissavet Vozemberg, Michał Boni, Jeroen Lenaers, Anna Maria Corazza Bildt, Kinga Gál, Traian Ungureanu, József Nagy, Lara Comi, Theodoros Zagorakis, Maria Spyraki, Barbara Matera, Alessandra Mussolini, Emil Radev PPE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0217/2015
B8‑0217/2015
Euroopan parlamentin päätöslauselma internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja siihen liitetyt pöytäkirjat,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,
– ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen,
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,
– ottaa huomioon EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,
– ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU,
– ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä[1],
– ottaa huomioon Europolin vuonna 2014 tekemän internetiä hyödyntävää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Facilitated Organised Crime Threat Assessment, iOCTA),
– ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 käydyn täysistuntokeskustelun internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että lapset ovat yhteiskuntamme haavoittuvin ryhmä ja että lainsäätäjien olisi kiinnitettävä heidän suojeluunsa erityistä huomiota;
B. toteaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto loukkaavat vakavasti perusoikeuksia ja edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa rikoksentekijöiden syytteeseenpanon, lapsiuhrien suojelun ja rikosten ehkäisyn;
C. huomauttaa, että lasten seksuaaliseen riistoon liittyvän termistön asianmukaiseen käyttöön olisi kiinnitettävä huomiota, kun tietoja julkistetaan;
D. toteaa, että kansainvälisen luonteensa vuoksi lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lasten seksuaalinen riisto verkossa – mukaan lukien lasten seksuaaliseen riistoon liittyvän materiaalin levittäminen verkossa ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö verkkoa hyödyntäen – ovat edelleen lainvalvontaviranomaisille merkittävä huolenaihe; toteaa, että rikokset vaihtelevat seksuaalisesta kiristyksestä ja verkkoviettelystä (grooming) itse tuotettuun lasten hyväksikäyttöön liittyvään materiaaliin ja suoratoistoon, jotka ovat tutkinnan kannalta erityisen haasteellisia, koska tekniset innovaatiot tuovat materiaalia helpommin ja nopeammin rikoksentekijöiden, myös verkkoviettelijöiden, saataville;
E. toteaa, että useammin kuin muissa rikollisuuden lajeissa lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön eri muodoissa osa uhreista jättää jatkuvasti rikoksen ilmoittamatta ja tapaukset kirjataan rikosoikeudellisissa menettelyissä epäjohdonmukaisesti; toteaa, että tämän vuoksi hyväksikäytön yleisyyttä ja uhrien ja rikoksentekijöiden lukumäärää EU:ssa on vaikea määrittää täsmällisesti;
F. toteaa, että verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön laajuudesta ei ole tarkkoja tietoja, tiedot ovat epätäydellisiä, tapaukset on luokiteltu muuksi hyväksikäytön tai rikoksen lajiksi tai niitä ei ole lainkaan ilmoitettu;
G. ottaa huomioon, että verkossa tapahtuu seksuaalista riistoa eri muodoissa: nuori suostutellaan tai pakotetaan lähettämään tai laittamaan verkkoon avoimen seksuaalisia kuvia itsestään, ottamaan osaa seksuaaliseen tekoon verkkokameran tai älypuhelimen välityksellä taikka käymään seksuaaliviritteistä keskustelua joko viestejä vaihtamalla tai verkossa, minkä johdosta hyväksikäyttäjä tai verkkoviettelijä voi uhata kuvien, videoiden tai keskusteluiden kopioiden lähettämisellä nuoren ystäville ja perheelle, ellei tämä osallistu muihinkin seksuaalisiin tekoihin; huomauttaa, että kuvia ja/tai videoita on mahdollista jakaa vielä kauan seksuaalisen hyväksikäytön päättymisen jälkeen ja että ne ovat vapaasti kaikkien katsottavissa verkossa, minkä vuoksi uhri on jatkuvasti vaarassa joutua uudelleen uhriksi ja leimatuksi;
H. panee merkille kansalaisjärjestöjen huolen lisääntyvästä verkkoviettelystä, joksi kutsutaan sitä, kun aikuinen pyrkii sosiaalisen median, pikaviestisovellusten, teinien deittisovellusten tai verkkopelifoorumien kautta luomaan yhteyden ja suhteen nuoreen tai lapseen voidakseen käyttää häntä hyväkseen;
I. huomauttaa, että Internet Watch Foundation -järjestön tietojen perusteella lasten hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia sisältävillä verkkosivustoilla yli 80 prosenttia uhreista on alle 10-vuotiaita; panee merkille, että Internetin vihjelinjojen kansainvälisen organisaation INHOPEn tietojen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuu entistä enemmän pikkulapsia ja että hyväksikäyttö on entistä törkeämpää ja sadistisempaa;
J. panee merkille havaitun ja todennäköisesti kasvussa olevan erityisen väkivaltaisen ja huolestuttavan suuntauksen, jossa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esitetään suoratoistona verkossa ja etenkin Euroopan ulkopuolella tapahtuvaa lasten hyväksikäyttöä lähetetään suorana lähetyksenä länsimaalaisille katsojille;
K. pitää tarpeellisena kiinnittää huomiota ihmiskauppiaisiin, jotka myyvät lapsia, joilla ei ole laillista henkilöllisyyttä ja joita siksi ei näy viranomaisten tiedoissa verkossa tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä;
L. ottaa huomioon, että internetistä ja muusta tieto- ja viestintätekniikasta on tullut kiinteä osa lasten arkea EU:ssa ja että ne ovat erityisesti läsnä ajanvietteenä, koulussa ja sosiaalisessa elämässä; toteaa, että lapset EU:ssa ovat nykyään suuremmassa vaarassa joutua verkossa tekemisiin rikoksentekijöiden kanssa, sillä 91 prosentissa kotitalouksista on internetyhteys; ottaa huomioon, että 12–15-vuotiaiden internetissä viikoittain viettämä tuntimäärä on noussut 14,9 tunnista vuonna 2011 aina 17,1 tuntiin vuonna 2012 eli lähes 15 prosenttia;
M. huomauttaa, että internet myös antaa lapsille mahdollisuuden rakentaa eri identiteetti, jota käyttäen he voivat esittää haluamaansa henkilöä ja ottaa riskejä, joita eivät verkon ulkopuolella ottaisi, mikä voimistaa mahdollisen riiston vaikutuksia, kun rikoksentekijät hyödyntävät rajattua ja päällepäin anonyymiä verkkoympäristöä salatakseen henkilöllisyytensä ja tekeytyvät lapsiksi päästäkseen nettijuttelemaan ja ”kaveriksi” kohteeksi valitsemiensa lasten kanssa;
N. toteaa, että monet rikoksentekijöistä käyttävät ns. pimeää verkkoa, jonne he ovat perustaneet anonyymejä yhteisöjä, jotka käyttävät salaisia sivustoja ja sivustopalveluita, sosiaalisen median foorumeita sekä tallennustilan tarjoajia erityisesti lasten hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia varten, mikä mahdollistaa ja helpottaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tavalla, jota ei käytännössä voida jäljittää; toteaa, että monet rikolliset käyttävät salausta, virtuaalivaluuttoja ja muita suojatoimenpiteitä turvatakseen toimintansa, mikä aiheuttaa suuren haasteen lainvalvontaviranomaisten tutkimuksille;
O. toteaa, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi 2011/92/EY oli määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 18. joulukuuta 2013 mennessä, mutta toistaiseksi alle puolet jäsenvaltioista on pannut sen täysin täytäntöön;
1. pitää lasten suojelemista ja turvallisen ympäristön takaamista heille yhtenä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tärkeimmistä tavoitteista;
2. katsoo, että lasten henkilötiedot on suojattava verkossa asianmukaisesti ja että lapsille on annettava ymmärrettävällä ja lapsiystävällisellä tavalla tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy henkilötietojen käyttämiseen verkossa; korostaa, että lasten verkkoprofilointi olisi kiellettävä; katsoo, että kaikilla lapsilla olisi oltava oikeus nauttia terveellisestä ja turvallisesta verkkoympäristöstä ja internetyhteydestä;
3. pitää tarpeellisena lopettaa harhaanjohtavan termin ”lapsipornografia" käyttö, kun kuvauksen tai viittauksen kohteena on lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä kuva-aineisto, ja käyttää sen asemesta asianmukaista termiä ”lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä materiaali”;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja lisäämään uhrien tunnistamiseen ja uhrien tukipalveluihin suunnattuja resursseja ja kehottaa perustamaan nopeasti asiaan liittyviä foorumeja sekä vahvistamaan Europolin vastaavia rakenteita; painottaa lisäksi, että hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden lasten tukipalveluita on kiireesti parannettava perustamalla yksilöllisiä toipumis- ja sopeuttamisohjelmia; vaatii jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU;
5. pitää tarpeellisina lisätoimia, joilla torjutaan lasten verkkoviettelyä, ja katsoo, että komission on yhdessä jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan, opettajien ja nuoriso- ja lapsijärjestöjen kanssa toimittava aktiivisesti asiaa koskevan tiedon lisäämiseksi laatimalla suuntaviivoja, jakamalla parhaita käytäntöjä ja luomalla sosiaalisia foorumeita asiaa koskevaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa varten;
6. pitää erittäin valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä saattaneet lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettua direktiiviä 2011/92/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa siksi komissiota valvomaan tarkkaan sen täyttä ja tehokasta täytäntöönpanoa, raportoimaan havainnoistaan nopeasti parlamentille ja erityisesti sen asiasta vastaavalle valiokunnalle sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin laiminlyönteihin syyllistyneitä jäsenvaltioita vastaan; sitoutuu laatimaan tästä säädöksestä täytäntöönpanokertomuksen jatkotoimia varten;
7. kehottaa komissiota vahvistamaan oikeudellisia mahdollisuuksia, teknisiä valmiuksia ja rahoitusresursseja lainvalvontaviranomaisten yhteistyön lisäämiseksi muun muassa Europolin ja Eurojustin kanssa, jotta voidaan tutkia ja purkaa tehokkaammin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostoja asettaen etusijalle kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus; painottaa lisäksi tarvetta lisätä ja laajentaa erikoistuneiden yksiköiden, kuten Europoliin kuuluvan Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen, toimintaa sekä tukea niiden arvokasta työtä, kun ne kartoittavat verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodostaman kauhistuttavan rikollisuudenlajin uhkia ja suuntauksia;
8. kehottaa jäsenvaltioita antamaan lainvalvontaviranomaisilleen tarvittavat varat, henkilöresurssit, tutkintavallan sekä tekniset valmiudet, joiden avulla voidaan todella ja tehokkaasti torjua ja asettaa syytteeseen rikoksentekijöitä, ja kehottaa myös järjestämään asianmukaista koulutusta oikeuslaitoksen ja poliisiyksiköiden valmiuksien parantamiseksi; vaatii myös komissiota varmistamaan asianmukaisin toimenpitein, että jäsenvaltioilla on yhtäläiset tutkintavalmiudet ja syytteeseenpanon vähimmäisvaatimukset, jotta näiden rikosten johdosta voidaan toteuttaa tehokkaita syytetoimia direktiivissä 2011/92/EY säädettyyn tapaan;
9. korostaa tarvetta parantaa alan kansainvälistä yhteistyötä ja valtioiden rajat ylittävää tutkintaa yhteistyösopimuksilla ja helpottamalla näitä rikoksia ja rikollisia koskevaa kansainvälisten tietojen vaihtoa, myös Europolin kautta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä yhteistä aloitetta, jonka ovat tehneet EU ja 55 eri puolilta maailmaa olevaa maata, jotka ovat muodostaneet verkossa tapahtuvan lasten hyväksikäytön vastaisen maailmanlaajuisen liiton tarkoituksena pelastaa yhä useampia uhreja, taata entistä tehokkaampi syytteeseenpano, lisätä tietoisuutta ja vähentää lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien kuvien määrää verkossa; kehottaa komissiota raportoimaan entistä säännöllisemmin tämän liiton avulla saavutetusta kehityksestä;
10. kehottaa varmistamaan lainvalvontaviranomaisten, oikeusviranomaisten, tieto- ja viestintätekniikka-alan, internetpalveluntarjoajien, pankkialan ja kansalaisjärjestöjen, muun muassa nuoriso- ja lapsijärjestöjen, välisen tehokkaan kumppanuuden ja tietojenvaihdon, jotta voidaan turvata lasten oikeudet ja suojelu verkossa ja varmistaa, että laiton sisältö poistetaan nopeasti ja että siitä ilmoitetaan tarvittaessa lainvalvontaviranomaisille; pitää myönteisinä toimitusjohtajien koalition (CEO) sitoumusta tehdä internetistä lapsille turvallisempi sekä internetissä tapahtuvaa lasten kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä vastustavan eurooppalaisen liiton (EFC) työtä;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joilla voidaan parantaa ja lisätä lasten tekemiä ilmoituksia hyväksikäytöstä, ja harkitsemaan järjestelmällisten ilmoitusmekanismien kuten ”hätäpainikkeena” toimivan tietokone- ja mobiililaitesovelluksen kehittämistä tiiviissä yhteistyössä alan teollisuuden ja yksityisyritysten kanssa; kannattaa lapsille tarkoitetun vihjepalvelun kehittämistä, jotta he voivat ilmoittaa hyväksikäytöstä nimettömästi;
12. katsoo, että lainvalvontaviranomaisten on hankittava riittävä tekninen asiantuntemus ja tutkintavalmiudet kehittääkseen uutta huipputeknologiaan liittyvää osaamista, jonka avulla ne kykenevät analysoimaan valtavia määriä salattuja tai ns. pimeään verkkoon piilotettuja lasten hyväksikäyttöön liittyviä kuvia ja materiaalia sekä jäljittämään ja asettamaan syytteeseen rikolliset oikeusviranomaisen luvalla keskittyen kaikkein aktiivisimpiin rikoksentekijöihin, jotka muodostavat välittömän vaaran lasten koskemattomuudelle;
13. kehottaa komissiota käynnistämään yhdessä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa asian tärkeyttä vastaavan tiedotuskampanjan, jonka tarkoituksena on voimaannuttaa lapsia ja tukea vanhempia ja opettajia, jotta he ymmärtäisivät ja osaisivat käsitellä internetin riskejä ja varmistaa lasten turvallisuuden verkossa, tukea jäsenvaltioita, kun ne perustavat ohjelmia verkossa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi, edistää valistuskampanjoita vastuullisen käytöksen varmistamiseksi sosiaalisessa mediassa sekä kannustaa tärkeimpiä hakukoneita ja sosiaalisen median verkostoja omaksumaan aktiivisen asenteen varmistaakseen lasten turvallisuuden verkossa;
14. kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.