PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta
4.3.2015 - (2015/2564(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Birgit Sippel, Miriam Dalli, Silvia Costa, Viorica Dăncilă S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0217/2015
B8‑0218/2015
Euroopan parlamentin päätöslauselma internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja siihen liitetyt pöytäkirjat,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,
– ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen,
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen;
– ottaa huomioon EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,
– ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU,
– ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin N:o 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,
– ottaa huomioon helmikuussa 2011 hyväksytyn lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa” (COM(2008)0055),
– ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) ja erityisesti lastensuojelujärjestelmien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden vaihtoa koskevat säännökset,
– ottaa huomioon täysistunnossa 12. helmikuuta 2015 käydyn keskustelun internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto sekä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä materiaali loukkaavat vakavasti perusoikeuksia ja erityisesti lasten oikeutta heidän hyvinvointinsa kannalta tarpeelliseen suojeluun ja hoivaan, jotka perustuvat YK:n vuoden 1989 yleissopimukseen lapsen oikeuksista ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaan;
B. toteaa, että vakavat rikokset, kuten lasten seksuaalinen riisto ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä materiaali, edellyttävät kokonaisvaltaista toimintaa, joka kattaa rikoksentekijöiden tutkinnan, syytteeseenpanon, lapsiuhrien suojelun ja rikosten ehkäisyn;
C. toteaa, että lapsen etu on asetettava etusijalle kaikissa näitä rikoksia koskevissa torjuntatoimissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti;
D. toteaa, että internet voi altistaa lapset erityisille vaaroille, kun lapset voivat käyttää tai hankkia lasten seksuaalista hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia tai altistua sille tai altistua sellaisen materiaalin vaihdolle, joka sisältää väkivaltaa, uhkailua, kiusaamista tai houkuttelua seksikontakteihin;
E. katsoo, että alaikäisten suojelua digitaalimaailmassa on käsiteltävä lainsäädännöllisin keinoin sekä ruohonjuuritasolla käyttämällä tehokkaampia toimenpiteitä ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä alan kanssa niin, että noudatetaan asianmukaisen oikeusmenettelyn periaatetta, ja myös käyttämällä opetuksellisia keinoja siten, että lapsia, vanhempia ja opettajia opetetaan internetin turvalliseen käyttöön, jotta voidaan taata alaikäisten suojelu verkossa;
F. toteaa, että verkossa tapahtuva lasten hyväksikäyttö ja seksuaalinen hyväksikäyttö on kansainvälistä ja se kattaa satoja maita sekä satoja oikeudenkäyttöalueita, minkä vuoksi ongelma selvästi edellyttää kansainvälistä ratkaisua;
G. toteaa, että rikosten määriä koskevat tiedot puuttuvat edelleen sekä kansallisella tasolla että kansainvälisesti, mikä merkitsee sitä, että asiaa koskevien toimien arviointi ei välttämättä vastaa ongelman todellista laajuutta;
H. toteaa, että lasten riisto ja lasten seksuaalinen riisto verkkosivustoilla – mukaan lukien lasten seksuaaliseen riistoon liittyvän materiaalin levittäminen verkossa ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö verkkoa hyödyntäen – ovat edelleen lainvalvontaviranomaisille merkittävä huolenaihe; toteaa, että rikokset vaihtelevat seksuaalisesta kiristyksestä ja seksikontakteihin houkuttelusta itse tuotettuun lapsen hyväksikäyttöä koskevaan materiaaliin ja suoratoistoon, jotka ovat tutkinnan kannalta erityisen haasteellisia, koska teknologian innovaatiot tuovat materiaalin helpommin ja nopeammin rikoksentekijöiden saataville;
I. toteaa, että yhä useammat rikoksentekijät käyttävät ”pimeää verkkoa”, johon he ovat perustaneet anonyymejä yhteisöjä käyttäen salaisia keskustelupalstoja, palveluita, sosiaalista mediaa sekä tallennustilan tarjoajia erityisesti lasten hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia varten;
J. toteaa, että laittoman verkkosisällön torjumiseen tähtäävät jäsenvaltioiden toimet eivät ole olleet riittävän tehokkaita;
K. toteaa, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi 2011/92/EY piti siirtää kansallisen lainsäädännön osaksi 18. joulukuuta 2013 mennessä, mutta toistaiseksi alle puolet jäsenvaltioista on pannut sen täysin täytäntöön;
1. korostaa painokkaasti, että lasten suojeleminen ja turvallisen toimintaympäristön takaaminen heille sekä heidän kehitykselleen kuuluvat Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tärkeimpiin tehtäviin;
2. katsoo, että verkossa olevat lasten henkilötiedot on suojattava asianmukaisesti ja että lapsille on annettava helposti käytettävällä ja lapsiystävällisellä tavalla tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy heidän henkilötietojensa käyttämiseen verkossa; muistuttaa, että on tarpeen saattaa Euroopan tietosuojauudistus nopeasti päätökseen tässäkin suhteessa;
3. korostaa tarvetta ottaa käyttöön kattava ja koordinoitu unionin linjaus, jotta voidaan taata poliittisen päätöksenteon ja sitä seuraavien toimien johdonmukaisuus, mikä käsittää rikosten torjunnan, perusoikeudet, yksityisyyden sekä tietosuojan, verkkoturvallisuuden, kuluttajansuojan ja sähköisen kaupankäynnin;
4. katsoo, että on toteutettava lisätoimia, joilla torjutaan verkossa tapahtuvaa lasten houkuttelemista seksikontakteihin ja että komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden hallitusten, kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen median palveluja tuottavien yhtiöiden, opettajien, kouluterveydenhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, lastensuojeluviranomaisten, lastenlääkärien sekä lapsi- ja nuorisojärjestöjen kanssa toimittava aktiivisesti tätä asiaa koskevan tiedon lisäämisessä laatimalla suuntaviivoja, vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja luomalla sosiaalisia foorumeita yhteistyötä ja laillista tiedonvaihtoa varten sekä lapsiin kohdistuvien mahdollisten riskien ja uhkien havaitsemiseksi;
5. korostaa tarvetta tehdä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin torjuntaan tähtäävää kansainvälistä yhteistyötä EU:n strategisten kumppaneiden ja lainvalvontaviranomaisten kanssa kaikkialla maailmassa; korostaa tarvetta parantaa tämän alan kansainvälistä yhteistyötä ja monikansallista tutkintaa keskinäisillä oikeudellista apua koskevilla sopimuksilla sekä yhteistyösopimuksilla ja helpottamalla näitä rikoksia ja rikollisia koskevien lainvalvontatietojen laillista kansainvälistä vaihtoa, myös Europolin kautta;
6. pitää tässä yhteydessä myönteisenä yhteistä aloitetta, jonka ovat tehneet EU ja 55 eri puolilta maailmaa olevaa maata, jotka ovat muodostaneet verkossa tapahtuvan lasten hyväksikäytön vastaisen maailmanlaajuisen liiton, jonka tavoitteena on pelastaa yhä useampia uhreja, taata entistä tehokkaampi syytteeseenasettaminen ja vähentää yleisesti lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän verkossa saatavissa olevan materiaalin määrää; kehottaa komissiota raportoimaan entistä säännöllisemmin tämän liiton avulla saavutetusta kehityksestä;
7. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan lainvalvontaviranomaisten keskinäistä yhteistyötä, myös Europolin ja Euroopan verkkorikoskeskuksen (EC3) avulla, jotta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostoja voitaisiin tutkia, purkaa ja asettaa syytteeseen entistä tehokkaammin niin, että etusijalle asetetaan kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus;
8. pitää keskeisenä oikean terminologian käyttämistä lapsiin kohdistuvista rikoksista sekä lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien kuvien määrittelyä; kehottaa käyttämään ”lapsipornografian asemesta” asianmukaista termiä, ”lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä materiaali”;
9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja lisäämään uhrien tunnistamiseen ja uhreille tarkoitettuihin palveluihin suunnattuja resursseja ja kehottaa perustamaan nopeasti asiaan liittyviä foorumeja;
10. muistuttaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että henkilöt, jotka pelkäävät syyllistyvänsä seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen riistoon liittyviin rikoksiin, voivat tarvittaessa osallistua tehokkaisiin ennaltaehkäiseviin ohjelmiin ja toimiin, joiden avulla pyritään arvioimaan ja ehkäisemään tällaisten rikosten tekemisen riskiä;
11. kehottaa jäsenvaltioita antamaan kansallisille yhteyspisteille riittävät resurssit, jotta ne voivat ilmoittaa verkossa olevasta rikollisesta ja vahingollisesta sisällöstä;
12. kehottaa jäsenvaltioita antamaan lainvalvontaviranomaisilleen tarvittavat varat, henkilöstöresurssit, tutkintavaltuudet sekä tekniset valmiudet, joiden avulla voidaan asianmukaisesti tutkia ja asettaa syytteeseen rikoksentekijöitä, ja kehottaa myös järjestämään asianmukaista koulutusta oikeuslaitoksen ja poliisiyksiköiden valmiuksien parantamiseksi;
13. panee huolestuneena merkille verkossa tapahtuvan lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön tämänhetkisen kehityksen ja lisääntymisen sekä lasten hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin kaupallisen jakelun uuden liiketoimintamallit ja uudentyyppisen välittämisen etenkin “pimeän verkon” avulla, ja panee erityisesti merkille hyväksikäytön esittämisen suoratoistona maksua vastaan;
14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan yhteydessä vaihtoehtoisten maksujärjestelmien edustajiin, jotta voidaan tunnistaa keinoja entistä parempaan yhteistyöhön lainvalvontaviranomaisten välillä, ja kehottaa myös järjestämään koulutusta, jotta voidaan entistä tehokkaammin tunnistaa lasten hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin kaupalliseen jakeluun liittyviä maksuprosesseja;
15. kehottaa soveltamaan lainvalvontaviranomaisten, oikeusviranomaisten, tieto- ja viestintäteknologian alan, internet-palveluntarjoajien, pankkialan ja kansalaisjärjestöjen, muun muassa nuoriso- ja lastenjärjestöjen, väliseen tehokkaaseen kumppanuuteen ja tietojen lailliseen vaihtoon perustuvaa järjestelmää, jotta voidaan varmistaa lasten oikeudet ja suojelu verkossa sekä rikosten tutkinta ja syytteeseenasettaminen; kehottaa komissiota tekemään aloitteen ja pyytämään kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan toimia verkossa tapahtuvan viettelyn ja kiusaamisen kaikkien muotojen torjumiseksi;
16. korostaa, että kaikkien perusoikeuksia internetissä rajoittavien toimien olisi oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia EU:n sekä jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti; muistuttaa, että laiton verkkosisältö olisi poistettava välittömästi asianmukaisen oikeudellisen menettelyn avulla; korostaa tieto- ja viestintätekniikan sekä internet-palvelutarjoajien asemaa pyrittäessä varmistamaan verkossa olevan laittoman materiaalin tehokas poistaminen asiasta vastaavan lainvalvontaviranomaisen pyynnöstä;
17. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita saattamaan direktiivin 2011/92/EU viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä, jos ne eivät ole vielä tehneet niin; kehottaa siksi komissiota valvomaan tiukasti sen täyttä ja tehokasta täytäntöönpanoa ja ilmoittamaan havainnoistaan nopeasti parlamentille ja erityisesti sen asiasta vastaavalle valiokunnalle;
18. kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa jatkamaan direktiivin 2011/92/EU täytäntöönpanon valvontaa ja tekemään perusteellisen selvityksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa koskevasta voimassa olevasta toimintakehyksestä laatimalla direktiivin täytäntöönpanoa koskevan mietinnön, ja kehottaa sitä tiedottamaan asiasta täysistunnolle vuoden kuluessa;
19. kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.