PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä
13.4.2015 - (2015/2590(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Takis Hadjigeorgiou, Neoklis Sylikiotis, Barbara Spinelli, Curzio Maltese, Patrick Le Hyaric, Younous Omarjee, Fabio De Masi, Josu Juaristi Abaunz, Miloslav Ransdorf, Kostas Chrysogonos, Kostadinka Kuneva, Lidia Senra Rodríguez, Martina Michels GUE/NGL-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0342/2015
B8‑0346/2015
Euroopan parlamentin päätöslauselma Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen,
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Armenian kysymyksen poliittisesta ratkaisusta 18. kesäkuuta 1987 antamansa päätöslauselman[1], jossa tunnustettiin armenialaisten kansanmurha,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 24. huhtikuuta 1998 antaman päätöslauselman, jossa kunnioitettiin ”ensimmäisen 1900-luvulla tapahtuneen kansanmurhan” ja armenialaisiin kohdistuneen ”rikoksen ihmisyyttä vastaan” muistoa,
– ottaa huomioon vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman[2] ja erityisesti sen 77 kohdan,
– ottaa huomion 9. joulukuuta 1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi,
– ottaa huomioon 26. marraskuuta 1968 tehdyn YK:n yleissopimuksen sotarikosten ja rikosten ihmisyyttä vastaan vanhentumattomuudesta,
– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman Turkin edistymisestä liittymisen valmisteluissa[3],
– ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman liittymisneuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa[4],
– ottaa huomioon joidenkin EU:n jäsenvaltioiden ja muiden valtioiden lainsäädäntöelinten ja hallitusten antamat päätöslauselmat ja julkilausumat,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että vuonna 2015 on kulunut sata vuotta Ottomaanien valtakunnan toimeenpanemasta armenialaisten kansanmurhasta, joka oli seurausta päätöksestä hävittää armenialaiset ja jossa kuoli 1,5 miljoonaa ihmistä;
B. toteaa, että tällä kansanmurhalla, jossa anastettiin armenialaisten omaisuutta, tehtiin joukkomurhia ja etnisiä puhdistuksia ja tuhottiin armenialaisten kansanperintöä, oli merkittäviä ja pitkäaikaisia vaikutuksia pakolaisväestöön erityisesti Euroopan mantereella;
C. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti tunnusti 18. kesäkuuta 1987 antamassaan päätöslauselmassa, että Ottomaanien valtakunnassa eläneitä armenialaisia vuosina 1915–1917 kohdanneet traagiset tapahtumat olivat YK:n yleiskokouksen 9. joulukuuta 1948 hyväksymään joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevaan yleissopimukseen sisältyvän määritelmän mukaista joukkotuhontaa;
D. ottaa huomioon, että Turkki on tähän asti kieltäytynyt tunnustamasta vuonna 1915 tapahtunutta kansanmurhaa ja että se näin tekemällä kieltäytyy hyväksymästä osaa maansa historiasta eikä ota siitä oppia;
E. ottaa huomioon, että muun muassa turkkilaiset aktivistit, toimittajat ja kirjailijat ovat viime vuosina puoltaneet sitä, että Turkki tunnustaa armenialaisten kansanmurhan; toteaa, että se katsotaan edelleen rangaistavaksi teoksi Turkin perustuslaissa; ottaa huomioon, että jotkut heistä, kuten toimittaja Hrant Dink, ovat maksaneet hengellään siitä, että he ovat tuominneet kyseisen kansanmurhan;
F. ottaa huomioon, että YK tunnusti armenialaisten kansanmurhan vuonna 1985 ja että lukuisat maat ja parlamentit, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina, ovat tehneet niin;
G. toteaa, että Turkin ja Armenian väliset jännitteet lievittyisivät ja niiden kahdenväliset suhteet paranisivat, jos Turkin hallitus tunnustaisi armenialaisten kansanmurhan;
1. osallistuu armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistopäivän viettoon ja kunnioittaa 1,5 miljoonan surmansa saaneen viattoman siviilin muistoa;
2. kehottaa EU:n jäsenvaltioiden parlamentteja ja hallituksia ja kansalaisyhteiskuntaa komissiota osallistumaan tämän satavuotismuistopäivän viettämiseen; toteaa, että satavuotismuistopäivän viettämiseen osallistuminen edesauttaisi lopettamaan Turkin vaikenemisen tästä kansanmurhasta ja Turkin kurdiväestön kohtelusta sekä lopettamaan Kyproksen miehittämisen ja Syyrian kriisiin kannustamisen ja osallistumisen;
3. kehottaa Turkkia käyttämään satavuotismuistopäivän tarjoaman tilaisuuden Ottomaanien valtakunnan suorittaman armenialaisten kansanmurhan tunnustamiseen ja hyväksymään tämän osan maansa historiaa, koska vain totuus mahdollistaa maan todellisen demokratisoitumisen ja sen edistymisen ilman tätä painolastia sekä hyvien naapuruussuhteiden kehittämisen Armenian kanssa;
4. kehottaa Turkin viranomaisia avaamaan kaikki arkistot, joiden avulla historioitsijat, yliopistojen opettajat ja tutkijat voivat saada tarkempaa tietoa näistä traagisista tapahtumista ja aloittaa todella avoimen, kaikilla tasoilla käytävän keskustelun, jonka tavoitteena on vaikenemisen politiikan lopettaminen ja kansanmurhan tunnustaminen;
5. kannustaa hallituksia ja parlamentteja osoittamaan kunnioitusta uhreille ja tunnustamaan armenialaisten kansanmurhan synkkänä vaiheena sivilisaation historiassa;
6. katsoo, että historiaa, armenialaisten kansanmurha mukaan luettuna, olisi opetettava totuudenmukaisena, jotta vältytään sen toistuminen;
7. ehdottaa, että perustetaan armenialaisten kansanmurhan muistopäivä;
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Armenian presidentille ja parlamentille sekä Turkin presidentille hallitukselle ja parlamentille.
- [1] EYVL C 190, 20.7.1987, s. 119.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.
- [3] EYVL C 223, 8.8.2001, s. 182.
- [4] EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 163.