Menettely : 2015/2590(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0347/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0347/2015

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 15/04/2015 - 16.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0094

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 128kWORD 56k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0342/2015
13.4.2015
PE555.099v01-00
 
B8-0347/2015

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä (2015/2590(RSP))


Knut Fleckenstein, Victor Boștinaru, Richard Howitt, Vincent Peillon, Arne Lietz, Gilles Pargneaux, Sylvie Guillaume, Nikos Androulakis, Demetris Papadakis, Nicola Caputo, Tonino Picula, Marlene Mizzi, Zigmantas Balčytis, Ana Gomes, Tanja Fajon, Siôn Simon, Goffredo Maria Bettini, Andrejs Mamikins, Miroslav Poche, Neena Gill, Soraya Post, Elisa Ferreira, Liisa Jaakonsaari, Pier Antonio Panzeri S&D-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä (2015/2590(RSP))  
B8‑0347/2015

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman liittymisneuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa(1),

–       ottaa huomioon joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä ja rankaisemisesta tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–       ottaa huomioon 18. kesäkuuta 1987 antamansa päätöslauselman Armenian kysymyksen poliittisesta ratkaisusta(2),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     ottaa huomioon, että yksi Euroopan yhdentymisliikkeen tärkeimmistä motiiveista ja Euroopan unionin perusarvoista on halu estää sotien ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten toistuminen Euroopassa;

B.     toteaa, että vuonna 1915, pian sen jälkeen, kun Ottomaanien valtakunta liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, Yhtenäisyyden ja edistyksen komitean hallinto määräsi ja toteutti keskusjohtoisesti suunnitellussa operaatiossa joukkokarkotuksia ja joukkotuhon, joka vaati yli miljoonan armenialaisen hengen Ottomaanien valtakunnassa, sekä hävitti heidän kulttuurinsa; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti tunnusti virallisesti 18. kesäkuuta 1987 antamassaan päätöslauselmassa, että nämä tapahtumat merkitsivät joukkotuhontaa sellaisena, kuin se on määritelty joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa;

 

C.     toteaa, että vuonna 2015 on kulunut sata vuotta Ottomaanien valtakunnan toimeenpanemasta armenialaisten kansanmurhasta;

D.     ottaa huomioon, että samaan aikaan ensimmäisessä maailmansodassa kuoli satoja tuhansia ottomaanimuslimeja nälkään ja tauteihin sekä kohdennettujen tappojen uhreina; katsoo, ettei tämä saisi vähentää huomion kiinnittämistä siihen tosiasiaan, että armenialaisten joukkotuho Ottomaanien valtakunnassa oli suurin yksittäinen hirmuteko ensimmäisessä maailmansodassa;

E.     ottaa huomioon, että Turkin tasavallan perustaja Mustafa Kemal Atatürk tunnusti itse Ottomaanien valtakunnassa armenialaisiin kohdistuneet laajamittaiset hirmuteot ja kutsui niitä ”häpeälliseksi teoksi”; katsoo, ettei Turkin tasavalta ole onnistunut tämän tunnustuksen pohjalta kohtaamaan kansallisen historiansa synkkiä kysymyksiä, vaan on kieltäytynyt tunnustamasta asiaa virallisesti ja jatkanut armenialaisten kulttuuriperinnön tuhoamista; katsoo, että kansamurhan kiistäminen on sen viimeinen vaihe;

F.     katsoo, että Turkin yhteiskunnan muuttuminen 2000-luvun alun jälkeen ja uudistukset, jotka tasoittivat tietä EU-jäsenyysneuvottelujen aloittamiselle, loivat edellytykset avoimemmalle ja vapaammalle keskustelulle historiallisista kysymyksistä Turkissa, armenialaisten kysymys mukaan luettuna; toteaa, että tämän seurauksena tehtiin lukuisia kansalaisyhteiskunnan aloitteita ja kehitettiin Turkin ja Armenian välistä kulttuurivaihtoa; ottaa huomioon, että jotkut turkkilaiset kansalaisjärjestöt ja intellektuellit valmistelevat Istanbulissa järjestettävää julkista armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistotilaisuutta;

G.     ottaa huomioon, että Turkki ja Armenia ovat aloittaneet prosessin diplomaattisuhteiden normalisoimiseksi allekirjoittamalla vuonna 2009 Genevessä pöytäkirjat suhteiden luomisesta ja kehittämisestä sekä rajojen avaamisesta; toteaa, että tämä prosessi on sen jälkeen keskeytynyt;

H.     ottaa huomioon, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on esittänyt surunvalittelunsa armenialaisten kansanmurhan uhrien perheille kutsumalla joukkomurhia ”epäinhimillisiksi”; ottaa huomioon, että Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlu on todennut, että Turkki ”ottaa osaa armenialaisten kärsimyksiin”, ja on kehottanut rikkomaan tabuja käsittelemällä ”suurta traumaa, joka pysäytti ajan vuonna 1915”, ja sitoutunut antamaan ”asianmukaisen tunnustuksen armenialaisten kulttuuriperinnölle Turkissa”;

I.      ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti korosti 2. huhtikuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa, että on tärkeää pitää menneisyyden muistot elossa, sillä sovintoa ei voi syntyä ilman totuutta, muistamista ja oikeutta;

1.      osallistuu armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistopäivän viettämiseen yhteisvastuun ja oikeudenmukaisuuden hengessä ja kunnioittaa tämän kansanmurhan viattomien uhrien muistoa; kehottaa komissiota ja neuvostoa osallistumaan satavuotismuistopäivän viettämiseen; ilmaisee kiitollisuutensa kaikille niille, jotka ovat osallistuneet armenialaisten kansanmurhan tutkimiseen, tunnustamiseen ja muistamiseen;

2.      korostaa, että kansanmurhien ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ajoissa tapahtuva estäminen ja tehokas rankaiseminen olisi katsottava yhdeksi kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin tärkeimmistä painopisteistä;

3.      suhtautuu myönteisesti presidentti Erdoğanin ja pääministeri Davutoğlun julkilausumiin, joissa esitetään surunvalittelut ja tunnustetaan Ottomaanien valtakunnassa armenialaisiin kohdistuneet hirmuteot, ja pitää julkilausumia askeleena oikeaan suuntaan; kannustaa Turkkia käyttämään hyödyksi armenialaisten joukkomurhan satavuotismuistopäivän tarjoaman tärkeän tilaisuuden ja jatkamaan ponnisteluja menneisyytensä hyväksymiseksi, armenialaisten joukkomurhan tunnustamiseksi ja siten tien tasoittamiseksi Turkin ja Armenian kansojen aidolle sovinnolle;

4.      on vakuuttunut siitä, että avoin ja vapaa keskustelu Turkin yhteiskunnassa historiallisista kysymyksistä, myös armenialaisten joukkomurhasta, liittyy erottamattomasti demokratisoitumisprosessiin, sillä tervettä ja kypsää demokratiaa ei voida kehittää historiallisten tosiasioiden ja vastuun kieltämisen pohjalta; toteaa, että EU-jäsenyysprosessin alkamisella oli tärkeä rooli Turkin demokratisoitumisen edistämisessä; kehottaa siksi elvyttämään neuvotteluprosessin EU:n kanssa, sillä se edistää merkittävästi avoimempaa ja vapaampaa keskustelua historiallisista kysymyksistä, myös armenialaisten kansanmurhasta Ottomaanien valtakunnassa;

5.      kehottaa sekä Turkkia että Armeniaa jatkamaan ponnistelujaan suhteidensa normalisoimiseksi ratifioimalla ehdoitta diplomaattisuhteiden luomista ja rajojen avaamista koskevat pöytäkirjat; korostaa yhteiskunnallisia, inhimillisiä, kulttuurisia ja taloudellisia hyötyjä, joita Turkin ja Armenian suhteiden normalisoimisesta samoin kuin maiden toisiinsa kohdistamien ennakkoasenteiden ja ennakkoluulojen poistamisesta koituisi Turkin ja Armenian kansoille;

6.      tukee voimakkaasti turkkilaisten ja armenialaisten akateemisten yhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja kulttuurihenkilöiden työtä vuoropuhelun edistämisessä sekä turkkilaisten ja armenialaisten välisessä sovinnonteossa; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan näitä toimia johdonmukaisesti ja aktiivisesti;

7.      kehottaa Turkin viranomaisia, poliitikkoja ja mediaa kaikilla tasoilla pidättäytymään vähemmistöihin, myös armenialaisiin, kohdistuvista provosoivista lausunnoista ja tekemään kaikkensa torjuakseen vihapuhetta ja vähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja muun muassa poistamalla kaikenlaisen halventavan ja syrjivän kielenkäytön koulukirjoista ja panemalla täytäntöön kattavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, etniseen alkuperään tai uskonnolliseen identiteettiin perustuvan syrjinnän kieltäminen mukaan luettuna;

8.      kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, Armenian presidentille ja parlamentille sekä Turkin presidentille ja parlamentille.

 

(1)

EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 163.

(2)

EYVL C 190, 20.7.1987, s. 119.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö