PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä
13.4.2015 - (2015/2590(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Charles Tannock, Ryszard Antoni Legutko, Ryszard Czarnecki, Kazimierz Michał Ujazdowski, Marek Jurek, Angel Dzhambazki, Mark Demesmaeker, Bas Belder, Kosma Złotowski, Sajjad Karim ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0342/2015
B8‑0348/2015
Euroopan parlamentin päätöslauselma Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 18. kesäkuuta 1987 antamansa päätöslauselman Armenian kysymyksen poliittisesta ratkaisusta[1],
– ottaa huomioon kansanmurhan estämistä ja rankaisemista koskevan YK:n yleissopimuksen,
– ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista[2],
– ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnan tällä alalla,
– ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman liittymisneuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa[3],
– ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2015 annetun Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että yksi Euroopan yhdentymisliikkeen tärkeimmistä pyrkimyksistä on halu estää sotien ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten toistuminen Euroopassa;
B. ottaa huomioon, että vuonna 2015 Ottomaanien valtakunnassa tehdystä Armenian kansanmurhasta tulee kuluneeksi sata vuotta ja että kahdesta miljoonasta maastaan karkotetusta armenialaisesta 1,5 miljoonaa surmattiin;
C. ottaa huomioon, että Ottomaanien valtakunnassa armenialaisten lisäksi myös Mustanmeren rannikon pontoslaiset sekä kreikkalaiset, assyrialaiset, jesidit ja muut etniset ja uskonnolliset vähemmistöt joutuivat tämän tuhoamispolitiikan uhreiksi;
D. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti tunnusti 18. kesäkuuta 1987 antamassaan päätöslauselmassa, että vuosina 1915–1923 tehdyissä armenialaisten joukkosurmissa on kyse kansanmurhasta siinä merkityksessä, joka sille on annettu joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa;
E. toteaa, että monet valtiot, kuten Belgia, Kanada, Kypros, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Liettua, Alankomaat, Puola, Slovakia ja Ruotsi, ovat tunnustaneet ja tuominneet Armenian kansanmurhan; panee merkille, että Turkki ei ole toistaiseksi toiminut näin;
F. ottaa huomioon, että Armenian kansanmurhan merkitys korostuu entistä enemmän ensimmäisen maailmansodan satavuotispäivän muistamisen yhteydessä;
1. osallistuu Armenian kansanmurhan satavuotispäivän muistotilaisuuteen eurooppalaisen veljeyden, yhteisvastuun ja oikeudenmukaisuuden hengessä;
2. korostaa, että kansanmurhan ja muiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten sekä rasististen tekojen, muukalaisvihan tai uskonnollisen vihan kieltäminen loukkaa selkeästi ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia ja siksi se on tuomittava;
3. pitää myönteisenä, että entistä useampi EU:n jäsenvaltio, niiden kansalliset parlamentit ja kolmannet maat ovat tunnustaneet Armenian kansanmurhan; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tunnustamaan tämän tosiasian ja toimimaan yhdessä EU:n toimielinten kanssa sen puolesta, että myös muut kansainvälisen yhteisön jäsenet tunnustaisivat sen; toistaa jälleen Turkille esittämänsä kehotuksen tunnustaa Armenian kansanmurha;
4. korostaa, että on tärkeää toteuttaa tarvittavat lainsäädäntötoimenpiteet, joilla estetään Armenian kansanmurhan kieltäminen;
5. ehdottaa Armenian kansanmurhan eurooppalaisen muistopäivän perustamista, jonka tarkoituksena on palauttaa mieliin kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien oikeus rauhaan ja ihmisarvoon;
6. osoittaa kunnioituksensa kaikkien kansanmurhien ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten uhreille;
7. kehottaa Turkkia täyttämään ja panemaan kaikilta osin täytäntöön oikeudelliset velvoitteensa, myös kulttuuriperinnön suojelemiseen liittyvät määräykset, ja tekemään hyvässä uskossa yhdennetyn selvityksen Armenian ja muun kulttuuriperinnön tuhoamisesta tai turmelemisesta edellisen vuosisadan aikana;
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, Armenian presidentille ja parlamentille sekä Turkin presidentille ja parlamentille.