PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS kristittyjen vainosta maailmassa ja islamistisen terroristijärjestön al-Shabaabin tekemistä opiskelijoiden surmista Keniassa
27.4.2015 - (2015/2661(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Lidia Senra Rodríguez, Javier Couso Permuy, Malin Björk, Paloma López Bermejo, Marina Albiol Guzmán, Ángela Vallina, Sabine Lösing, Neoklis Sylikiotis, Takis Hadjigeorgiou, Inês Cristina Zuber GUE/NGL-ryhmän puolesta
B8‑0385/2015
Euroopan parlamentin päätöslauselma kristittyjen vainosta maailmassa ja islamistisen terroristijärjestön al-Shabaabin tekemistä opiskelijoiden surmista Keniassa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon vuonna 2007 hyväksytyn yhteisen Afrikka–EU-strategian,
– ottaa huomioon huhtikuussa 2014 järjestetyssä neljännessä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa hyväksytyn EU:n ja Afrikan välistä yhteistyötä (2014–2017) koskevan etenemissuunnitelman,
– ottaa huomioon EU:n ensimmäisen yleisafrikkalaisen ohjelman kaudeksi 2014–2020,
– ottaa huomioon Afrikan unionin komission ja Euroopan komission välisen seitsemännen vuotuisen kokouksen, joka pidettiin Brysselissä 22. huhtikuuta,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan antamat julkilausumat al-Shabaabin iskuista Keniassa ja erityisesti 3. huhtikuuta 2015 sekä 23. marraskuuta ja 5. toukokuuta 2014 annetut julkilausumat,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-Moonin julkilausumat al-Shabaabin iskuista ja erityisesti 2. huhtikuuta 2015 sekä 2. joulukuuta, 22. marraskuuta, 4. kesäkuuta 2014 ja 21. syyskuuta 2013 annetut julkilausumat,
– ottaa huomioon asiaan liittyvät YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 733/1992 Somalian asevientikiellosta, joka on vahvistettu uudelleen useilla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmilla, viimeksi päätöslauselmalla 2182/2014,
– ottaa huomioon Somaliassa toimivan Afrikan unionin erityisedustajan ja Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation AMISOMin päällikön 2. huhtikuuta 2015 antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon 9. helmikuuta 2015 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjunnasta,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon YK:n peruskirjan,
– ottaa huomioon vuonna 1981 tehdyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,
– ottaa vuonna 1951 tehdyn YK:n pakolaisyleissopimuksen, jonka osapuolena Kenia on,
– ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että al-Shabaab-terroristijärjestö surmasi 2. huhtikuuta noin 200 kilometrin etäisyydellä Somalian rajasta sijaitsevan kenialaisen Garissan kaupungin yliopiston kampukselle tekemässään iskussa 148 ihmistä, joista suurin osa oli opiskelijoita; toteaa, että kesäkuussa 2014 al-Shabaab teki Kenian rannikolla iskun, jossa kuoli 48 ihmistä; toteaa, että syyskuussa 2013 se teki Nairobissa Westgaten kauppakeskukseen hyökkäyksen, jossa kuoli ainakin 67 ihmistä;
B. toteaa, että al-Shabaab on kohdistanut hyökkäyksensä Keniassa harkitusti kenialaisiin kristittyihin; toteaa, että suurin osa Somalian väestöstä on muslimeja ja yli 80 prosenttia Kenian väestöstä on kristittyjä ja noin 11 prosenttia muslimeja, pääasiassa Kenian somaleja;
C. toteaa, että järjestö on viime aikoina toteuttanut Somaliassa muita tappoiskuja, kuten 10 ihmisen surmaaminen Somalian opetusministeriöön tehdyn pommihyökkäyksen jälkeen 14. huhtikuuta tai surmatyö, jossa kuoli 9 ihmistä, myös YK:n työntekijöitä; huomauttaa, että al-Shabaabin kerrotaan tekevän Keniassa säännöllisesti myös ampuma-ase- ja kranaatti-iskuja raja-alueilla, joilla monet kenialaiset ovat etnisiä somaleita, ja Nairobissa;
D. toteaa, että Kenian joukkoja siirtyi Etelä-Somaliaan vuonna 2011 taistelemaan al-Shaababia vastaan; toteaa, että Kenian armeija liittyi myöhemmin 22 000 sotilaasta muodostettuihin Afrikan unionin joukkoihin; toteaa, että al-Shaabab-terroristijärjestö on ilmoittanut, että sen Keniaan tekemien iskujen todellisena motiivina on painostaa Kenian hallitusta vetämään joukkonsa Somaliasta;
E. toteaa, että helmikuussa 2012 entinen al-Shaababin johtaja Ahmed Abdi Godane vannoi uskollisuutta al-Qaidalle; ottaa huomioon, että tietojen mukaan al-Shabaab on muodostanut yhteyksiä muihin Afrikan islamistiryhmiin, kuten Boko Haramiin Nigeriassa ja Islamilaisen Maghrebin al-Qaidaan; toteaa, että al-Shaabab on perustanut rekrytointiverkoston Keniaan erityisesti Mombasan satamakaupungin ympärille; toteaa, että on olemassa tietoja ulkomaisista jihadisteista, jotka lähtevät Somaliaan liittyäkseen al-Shaababin riveihin ja jotka eivät ole vain naapurimaista vaan myös Yhdysvalloista ja EU:sta;
F. toteaa, että Somalialla ei ole ollut toimivaa kansallista hallitusta yli 20 vuoteen; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen vuonna 1992 toteuttaman niin kutsutun Restoration of Hope ‑sotilasoperaation jälkeen maa on ollut sotatoimialuetta;
G. ottaa huomioon, että al-Shaabab on islamistiryhmä, joka muodostui Islamilaisten oikeusistuinten liitosta, joka on löyhä islamilaisten oikeusjärjestelmien yhteenliittymä, joka radikalisoitui entisestään sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen tukema Etiopia tunkeutui Somaliaan vuonna 2006;
H. toteaa, että al-Shaabab pystyi silloin valvomaan huomattavaa osaa maasta, mutta se menetti Somalian väestön enemmistön tuen, kun se hylkäsi läntisen ruoka-avun, jolla torjuttiin kuivuutta ja nälänhätää vuonna 2011; ottaa huomioon, että se pakotettiin ulos Mogadishusta elokuussa 2011 ja Kismayon satamasta syyskuussa 2012; panee merkille, että vaikka al-Shaabab on nyt menettänyt otteensa useimmista Somalian kaupungeista, se hallitsee edelleen useita maaseutualueita;
I. katsoo, että Somalian, Etiopian ja Kenian välinen konflikti juontaa suurelta osin juurensa siitä, että siirtomaarajat määriteltiin pakottamalla, sillä Somalian väestö on jakautunut pääosin näihin kolmeen maahan, mikä on puolestaan aiheuttanut eri konflikteja, mukaan luettuna Kenian armeijan 1980-luvulla tekemä useiden tuhansien Kenian somalien joukkomurha;
J. toteaa, että Kenia on Itä-Afrikan suurin talous, mutta sen valtavista luonnonvaroista huolimatta se on inhimillisen kehityksen indeksin mukaan pienimpien talouksien joukossa; ottaa huomioon, että Kenian kansan enemmistö elää köyhyysrajan alapuolella; panee merkille, että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna Keniassa on sisäisiä ongelmia, jotka johtuvat siitä, että vähemmistö on monopolisoinut luonnonvarat, ja siitä, että entiset siirtomaavallat ovat suuresti vastuussa maan luonnonvarojen ryöstämisestä;
K. ottaa huomioon, että toistuva kuivuus vaivaa Keniaa; toteaa, että maan pohjoisosan kuivilla tai puolikuivilla alueilla, joilla asuu 5,5 miljoonaa ihmistä, pääasiassa karjankasvattajat ovat erityisen heikossa asemassa kroonisen köyhyyden vuoksi;
L. ottaa huomioon, että Keniassa pientilojen osuus on 94,8 prosenttia kaikista maatiloista, mutta ne voivat käyttää ainoastaan 11,7 prosenttia maan maatalousmaasta; panee merkille, että Afrikka on kärsinyt viimeaikaisesta maananastusten aallosta, jonka yhteydessä on annettu yli miljoona hehtaaria hedelmällistä viljelysmaata suuryrityksille ja riistetty kymmeniltä tuhansilta viljelijäyhteisöiltä heidän elinkeinonsa; toteaa, että Kenian tärkeimmät vientituotteet EU:hun ovat tee, kahvi, ruusut ja neilikat, pavut, herneet, avokadot, niilinahven ja tonnikala; panee merkille, että kanadalaiset, japanilaiset ja belgialaiset yritykset käyttävät 500 000 hehtaaria maatalousperäisten polttoaineiden tuotantoon, millä on suuri vaikutus ympäristöön ja paikallisiin yhteisöihin;
M. toteaa, että kaupungistuminen, kaivosteollisuus, vesivoimapadot ja teollisuuden muut suurhankkeet etenevät yhä nopeammin viljelysmaille, metsiin, vesilähteille sekä viljelysyhteisöjen ja alkuperäisasukkaiden alueille; ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun marraskuussa 2012 ilmoitettiin ensimmäisestä öljylöydöstä, Keniasta on löydetty lisää suuria öljy- ja kaasuesiintymiä; ottaa huomioon, että marraskuussa 2013 Yhdistyneen kuningaskunnan Tullow Oil ja sen Kanadaan sijoittautunut öljynetsintäkumppani African Oil ilmoittivat, että ne olivat löytäneet öljyä viidennellä etsintäporauksella Turkanan piirikunnassa Etelä-Lokicharin altaalla; panee merkille, että maa on valmis aloittamaan näiden luonnonvarojen massiivisen hyödyntämisen, ja öljyntuotannon odotetaan alkavan vuonna 2016;
N. toteaa, että vaikka nykyään Kenian naiset vastaavat selvästi suurimmasta osasta maataloustöistä ja tuotannosta sekä markkinoivat suurimman osan elintarvikkeista, he ansaitsevat vain murto-osan tuotetuista tuloista ja omistavat vain pienen osuuden varoista; toteaa, että naisten koulutustaso on edelleen miesten tasoa alhaisempi, mikä lisää heidän riippuvuuttaan miehistä, ja myös heidän mahdollisuuksiaan ostaa, hankkia ja hallita omaisuutta rajoitetaan kaikkialla Keniassa yhteiskuntaluokasta, uskonnosta tai etnisestä ryhmästä riippumatta; ottaa huomioon, että Keniassa sukupuolielinten silpominen on vuodesta 2011 kielletty lailla ja siihen syyllistyneille voidaan määrätä kolmen vuoden vankeusrangaistus tai sakkoja; toteaa, että sukupuolielinten silpominen on yhä syvälle juurtunut perinne;
O. ottaa huomioon, että Afrikan sarvi kuuluu alueisiin, joilla on maailman puutteellisin ruokaturva ja että miljoonat alueella asuvat ihmiset ovat aliravittuja ja heitä uhkaa nälänhätä; toteaa, että runsaista luonnonvaroistaan huolimatta Afrikan sarvi on yksi maailman köyhimmistä alueista ja siihen kuuluu maita, joiden terveysnormit ovat maailman puutteellisimpia; toteaa, että kansainvälinen yhteisö ei ole pystynyt käsittelemään ihmisten turvattomuutta eikä kuivuutta ja nälkää alueella vaan se on jopa pahentanut tilannetta;
P. toteaa, että sisällissodan monet osapuolet, valtion hallituksen puuttuminen Somaliassa, Somalian kalastajien elinkeinon menetys ja merirosvous Somalian rannikolla, Sudanin ja Etelä-Sudanin, Etiopian, Eritrean ja Somalian sekä Eritrean ja Djiboutin väliset jännitteet, Kenian ja muiden naapurimaiden osallistuminen Afrikan unioniin, Somaliassa käytetyt voimatoimet, ulkoisten osapuolten sekaantuminen ja puuttuminen maan asioihin sekä EU:n ja muiden läntisten osapuolten taloudelliset ja geostrategiset intressit vaikuttavat kaikki siihen, että Afrikan sarvesta on tullut yksi konfliktiherkimmistä alueista maailmassa, minkä seurauksia ovat valtava inhimillinen kärsimys, ihmisten siirtymiset maan sisällä, humanitaaristen kriisien paheneminen, kestävän sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen estyminen; toteaa, että monet toimijat ovat rikkoneet YK:n asevientikieltoa;
Q. ottaa huomioon, että Keniassa on lähes 600 000 konfliktiherkistä naapurimaista ja erityisesti Somaliasta tullutta pakolaista; toteaa, että vuonna 2011 konfliktin paheneminen ja paikallinen nälänhätä ajoi miljoonia ihmisiä pois Somaliasta, mikä aiheutti suunnattoman pakolaisvirran Dadaabiin, jossa elää tällä hetkellä yli 350 000 somalialaista pakolaisleireissä;
R. toteaa, että koulutus, lukutaito, naisten oikeudet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja valtion tulojen oikeudenmukainen jakautuminen yhteiskunnassa, eriarvoisuuden vähentäminen ja korruption torjuminen ovat avainasemassa torjuttaessa fundamentalismia, väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta;
S. ottaa huomioon, että vuosina 2014–2020 EU myöntää Kenialle 435 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että EU tukee Afrikan erityisrahaston kautta suurimpana taloudellisen tuen antajana AMISOMia; toteaa, että EU toteuttaa alueella useita siviili- ja sotilasoperaatioita, joita ovat muun muassa YTPP-alan EUCAP Nestor -operaatio Afrikan sarvessa (vuodesta 2012), EU NAVFOR (vuodesta 2008) tai EUTM Somalia (vuodesta 2010); toteaa, että Yhdysvalloilla on laivastotukikohta Manda Bayssa Keniassa;
T. ottaa huomioon, että vastatoimena al-Shaababin iskuille Kenian hallitus sääti terrorismin vastaisen lain joulukuussa 2014; toteaa, että siihen sisältyy ehdotuksia, joilla pidennetään 90 päivästä lähes vuoteen aikarajoitusta, jota poliisi voi soveltaa terrorismista epäiltyjen pidättämiseen, pidennetään tuomioita, myönnetään tutkijoille lisää valtuuksia puhelinkuunteluun ja velvoitetaan vuokranantajia antamaan tietoja vuokralaisistaan; toteaa, että toimittajat voivat saada jopa kolme vuotta vankeutta, jos heidän raporttinsa ”vaarantavat” terrorismiin liittyviä tutkimuksia tai turvallisuusoperaatioita; panee merkille, että Kenian hallitus on myös päättänyt lakkauttaa yli 500 hallituksesta riippumatonta järjestöä, mukaan luettuina 15 terrorismin rahoittamisesta syytettyä järjestöä; ottaa huomioon, että ihmisoikeusaktivistien mukaan nämä toimenpiteet muodostavat uhan kansalaisvapauksille ja sananvapaudelle;
U. toteaa, että perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorismin torjunnan onnistumisessa; huomauttaa, että valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden on tehtävä yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta täysin kunnioittaen;
V. ottaa huomioon, että Garissan yliopistoon tehtyjen iskujen jälkeen maan varapresidentti William Ruto antoi YK:lle uhkavaatimuksen, jonka mukaan UNHCR:ää kehotetaan sulkemaan Dadaabin pakolaisleiri kolmen kuukauden kuluessa tai muuten Kenia sulkee sen itse; huomauttaa, että UNHCR on varoittanut, että tällä olisi äärimmäisiä humanitaarisia ja käytännön vaikutuksia; toteaa, että YK:n pakolaisyleissopimuksessa kielletään pakottamasta pakolaisia takaisin alueille, joilla heidän henkensä tai vapautensa on uhattuna; panee merkille, että Kenian ja Somalian välisen turva-aidan rakentamista on myös ehdotettu;
W. ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on syyttänyt Kenian nykyistä presidenttiä Uhuru Kenyattaa ja hänen varapresidenttiään William Rutoa rikoksista ihmisyyttä vastaan vuoden 2007 vaalikampanjan jälkeen tapahtuneiden väkivaltaisuuksien yhteydessä, jolloin yli 1 000 kenialaista menetti henkensä; panee merkille, että pääsyyttäjä peruutti Kenyattaa vastaan esitetyt syytökset 5. joulukuuta 2014, mutta syytti Kenian hallitusta mahdollisten todistajien häirinnästä ja pelottelusta;
1. tuomitsee jyrkästi al-Shabaabin toteuttamista terroriteoista aiheutuneet järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset; ilmaisee syvimmän myötätuntonsa ja osanottonsa kaikkien uhrien perheille ja erityisesti Garissan yliopiston joukkomurhan uhrien perheille; korostaa, että näistä rikoksista vastuussa olevat on saatava vastaamaan teoistaan asianmukaisten mekanismien avulla;
2. korostaa, että kansalaisten köyhtymisen lisääntyminen, taloudellisten mahdollisuuksien väheneminen, eriarvoisuuden lisääntyminen ja rajalliset koulutusmahdollisuudet ovat lisänneet merkittävästi työttömien määrää, mikä puolestaan luo sosioekonomisen perustan al-Shabaabin kehittymiselle; panee myös huolestuneena merkille, että useilla alueilla Somalian ja Kenian valtiot eivät tarjoa ihmisille sellaisia olennaisia julkisia palveluja kuin vesi- ja jätevesihuolto, terveydenhoito ja koulutus; kehottaa näissä olosuhteissa Kenian ja Somalian viranomaisia reagoimaan al-Shabaabin sosioekonomisen perustan kehittymiseen ja torjumaan heikkenevää elintasoa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi;
3. varoittaa uskonsotaan johtavalle tielle lähtemisen vaaroista; katsoo, että al-Shabaabin toimet loukkaavat islamin periaatteita; on vakuuttunut, että terrorismin vastaista strategiaa ei voida mieltää sivilisaatioiden tai uskontojen väliseksi kamppailuksi, jonka perusteella tehdään rasistisia ja muukalaisvihamielisiä oletuksia;
4. arvostelee ankarasti roolia, joka monilla länsimaiden toimilla on viime vuosina ollut yksittäisten ihmisten radikalisoitumisessa Afrikan sarvessa; korostaa, että kyseiset toimintatavat eivät torju terrorismia vaan edistävät sitä ja että siksi ne olisi hylättävä; on huolissaan siitä, että EU:n terrorisminvastaisissa toimintatavoissa on keskitytty sotilaallisiin ”ratkaisuihin”, jotka ovat johtaneet useisiin sotilasapuohjelmiin Afrikan sarven maissa; toteaa, että alueen konflikteihin ei ole sotilaallista ratkaisua; torjuu niin sanotun suojeluvastuun käsitteen käytön, koska sillä loukataan kansainvälistä oikeutta eikä se tarjoa asianmukaista oikeusperustaa, jolla voitaisiin perustella yksipuolinen voimankäyttö;
5. korostaa erityisesti, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Afrikan sarven kumppanimaiden on perustettava kansainvälisen terrorismin sekä rikollisuuden kaikkien muiden muotojen torjumista koskevat strategiansa oikeusvaltion periaatteelle ja perusoikeuksien kunnioittamiselle; korostaa lisäksi, että unionin ulkoiset toimet kansainvälisen terrorismin torjumiseksi olisi ensisijaisesti suunnattava terrorismin ehkäisemiseen ja toimintatapoihin, joilla torjutaan kaikenlaista sotilaallista väliintuloa, jolloin EU:n kanta kansainvälisissä neuvotteluissa on määriteltävä perusteellisesti uudelleen, ja painottaa, että poliittista vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri kulttuurien ja uskontojen välillä on edistettävä;
6. kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä tekemään yhteistyötä Afrikan maiden sekä alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa selkkausten ratkaisemiseksi yksinomaan rauhanomaisin keinoin ja myös puuttumalla niiden perimmäisiin syihin; kehottaa EU:ta luomaan Kenian ja kaikkien Afrikan maiden kanssa suhteiden uuden kehyksen, joka perustuu niiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuteen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen ja jolla pyritään tukemaan naapurialueiden kehitystä ja edistämään työllisyyttä ja koulutusta sen sijaan, että tehdään ”assosiaatiosopimuksia”, joilla lähinnä pyritään perustamaan läntisten yritysten etuja hyödyttäviä vapaakauppa-alueita;
7. ilmoittaa vastustavansa EU:n tapaa toimia sotilaallisesti turvallisuusalan uudistuksessa ja EUTM Somalia ‑koulutusoperaatiossa ja vastustaa myös EUCAP Nestor -operaation kaltaista mahdollista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatiota alueella; kehottaa neuvostoa ja komissiota lopettamaan Somalian EUTM-operaation, koska näyttää olevan mahdotonta estää EUTM:n kouluttamia sotilaita liittymästä erilaisiin al-Shabaabin kaltaisiin aseellisiin ryhmiin, ja toteaa, että tällä tavalla EU pahentaa selkkausta ja alueen militarisoitumista merkittävällä tavalla;
8. korostaa, että kehitysapuvarojen lähteitä, kuten Euroopan kehitysrahastoa, ei saa käyttää mihinkään sotilaallisiin tarkoituksiin; vastustaa voimakkaasti EKR:n käyttöä sotilasvoimien koulutukseen; vastustaa jyrkästi kehitysavun käyttöä strategisten etujen ajamiseen; katsoo, että EKR:n on pysyttävä tiukasti välineenä, jolla rahoitetaan toimia köyhyyden ja nälän poistamiseksi kehitysmaissa;
9. katsoo, että asekaupan torjunnan olisi oltava EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa; katsoo erityisesti, että on lisättävä yhteistyötä tietojenvaihtomekanismeissa sekä kiellettyjen aseiden jäljittämisessä ja tuhoamisessa;
10. vaatii tekemään YK:n alaisuudessa kansainvälisen tutkimuksen, jotta voidaan määritellä terroristiryhmien organisointiin ja rahoittamiseen liittyvät kolmansien maiden vastuut sekä rikkauksien haalimiseen sekä pahenevaan taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen liittyvät monikansallisten yritysten ja hallitusten vastuut;
11. kehottaa EU:ta noudattamaan täysin siviililuonteista ja rauhanomaista menettelyä selkkausten ratkaisemisessa ja kehottaa sitä ottamaan neutraalin asenteen sovittelijana ja neuvottelijana, jotta voidaan saada aikaan kestävä rauha Somaliassa ja Afrikan sarven koko alueella; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan haavoittuville väestöryhmille puolueetonta ja riippumatonta humanitaarista apua;
12. toistaa, että EU:n ja Afrikan sarven maiden olisi käsiteltävä väkivaltaisten ääriliikkeiden taustalla olevia syitä ja puututtava niihin siten, että kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta sen sijaan, että edistetään tai tuetaan sortoa harjoittavia hallintoja tai ryhmiä Afrikan sarven maissa;
13. ilmaisee syvän huolensa Afrikassa tapahtuvasta elintarvikkeiden hinnoilla keinottelemisesta ja maananastuksesta sekä myös maatalousperäisistä polttoaineista, jotka voivat heikentää paikallista elintarviketurvaa ja pahentaa nälänhätää; kehottaa Afrikan sarven maiden hallituksia ja EU:ta arvioimaan maatalousmaan hankinnan nykyistä vaikutusta maaseudun köyhyyteen ja nälänhätään; kehottaa komissiota sisällyttämään maananastusta koskevan kysymyksen osaksi kehitysmaiden kanssa käymäänsä poliittiseen vuoropuheluun, jotta tällaisten toimien tukeminen voitaisiin lopettaa; kehottaa EU:ta lisäämään maatalouteen osoitetun virallisen kehitysavun osuutta sekä virallista kehitysapua pieniin kestäviin tiloihin ja paimentolaisuuteen kohdistuviin investointeihin, joilla taataan, että pienviljelijät voivat saada maata; katsoo, että tämä vahvistaisi paikallisia markkinoita ja auttaisi varmistamaan elintarvikeomavaraisuuden Afrikan sarvessa; katsoo, että se auttaisi myös elvyttämään alueen vesialueita ja näin takaamaan elannon kalastajille ja heidän perheilleen;
14. kehottaa Kenian hallitusta sekä öljy-, kaasu- ja kaivannaisyhtiöiden alkuperämaiden hallituksia vaatimaan, että yritykset noudattavat parhaita käytäntöjä avoimuuden, vastuullisuuden ja julkisen osallistumisen varmistamiseksi, ja puuttumaan korruptioon öljy-, kaasu- ja kaivosteollisuudessa;
15. kehottaa Kenian hallitusta edistämään naisten merkittävää roolia yhteiskunnassa, maan taloutta, elintarviketuotantoa ja ympäristönsuojelua, myös edistämällä naisten osallistumista julkiseen ja poliittiseen elämään; kehottaa hallitusta myös toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä sukupuolielinten silpomiseen liittyvän käytännön kitkemiseksi maasta;
16. ilmaisee huolensa siitä, että Kenian hallitus keskittyy sisäiseen turvallisuuteen ihmisoikeuksien ja kansalasivapauksien sijaan; kehottaa maata täyttämään erityisesti pakolaisten majoittamiseen ja suojelemiseen liittyvät kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa;
17. kehottaa EU:n ja Afrikan sarven maiden viranomaisia kunnioittamaan kidutuskieltoa sellaisena kuin se on kirjattuna erityisesti kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen YK:n yleissopimukseen; muistuttaa, että kiduttamalla ja pakottaen saadut tunnustukset eivät ole päteviä, ja tuomitsee tämän käytännön; vastustaa jyrkästi miehittämättömien ilma-alusten käyttöä laittomiin teloituksiin ulkomailla ja vaatii kieltämään miehittämättömien ilma-alusten käytön tässä tarkoituksessa;
18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, neuvostolle, Euroopan unionin jäsenvaltioille, Afrikan sarven valtioille, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja YK:n yleiskokouksen jäsenille.