PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS tulevasta ilmailupaketista
4.11.2015 - (2015/2933(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Curzio Maltese, Stelios Kouloglou, Paloma López Bermejo, Sofia Sakorafa, Kostas Chrysogonos GUE/NGL-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta (uudelleenlaadittu)[1],
– ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisesta ilmailupolitiikasta – tulevat haasteet[2],
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 annetun direktiivin 2009/12/EY lentoasemamaksuista,
– ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisen ilmailualueen (ECAA) perustamisesta,
– ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksen mukaisista kansainvälisistä ilmailusopimuksista[3],
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta[4],
– ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman tarvittavien radiotaajuusalueiden osoittamisesta Maailman radioviestintäkonferenssissa (WRC-15), joka on määrä pitää 2.–27. marraskuuta 2015 Genevessä, sellaisen satelliitteihin perustuvan teknologian kehittämiseksi tulevaisuudessa, joka mahdollistaa maailmanlaajuiset lentoseurantajärjestelmät[5],
– ottaa huomioon komission tulevan ilmailualan lainsäädäntöpaketin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että lentoliikenteen ala työllisti Euroopassa vuonna 2012 suoraan 2,6 miljoonaa henkilöä ja että sen osuus unionin BKT:stä oli yli 2,4 prosenttia;
B. ottaa huomioon, että eurooppalaiset lentoyhtiöt ovat vuoden 2012 jälkeen irtisanoneet tai valmistautuneet irtisanomaan yli 20 000 työntekijää;
C. katsoo, että Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden on parannettava oikeudellista ja rahoituksellista sääntelyään, kuten unionin sisäistä päästökauppajärjestelmää, matkustajien laajennettuja oikeuksia, veroja ja kansallisia veroja, melun vähentämistä lentokentillä ja toiminta-ajan rajoittamista;
D. ottaa huomioon, että komissio aikoo esittää vuoden 2015 loppuun mennessä ilmailupaketin, jossa määritellään unionin ilmailualaan kohdistuvat haasteet;
1. vastustaa unionin ilmailualan kaikenlaista yksityistämistä ja vapauttamista; pyytää jäsenvaltioita tukemaan kansallisia lentoyhtiöitä;
2. korostaa, että ilmailualan työpaikat ja työolot on säilytettävä ja niitä on vahvistettava; painottaa, että työolot vaikuttavat lentoturvallisuuteen; pitää tuomittavana työntekijöiden ja ammattiliittojen kaikenlaista kriminalisointia; tukee työntekijöitä heidän ponnisteluissaan työpaikkojensa ja työolojensa säilyttämiseksi eri jäsenvaltioissa;
3. korostaa, että ilmailuteollisuus on yksi tärkeimmistä unionin kasvun ja työpaikkojen edistäjistä, se on tiiviisti kytköksissä unionin ilmailualaan, sen liikevaihto on noin 100 miljardia euroa vuodessa ja se työllistää suoraan noin 500 000 henkilöä;
4. pyytää tehostamaan ja yhdenmukaistamaan turvallisuusketjua houkuttelemalla ja pitämällä palveluksessaan ammattitaitoista, korkeasti koulutettua työvoimaa ja varmistamaan samalla, että koulutusvaatimuksia vahvistetaan ja että (esimerkiksi lentäjien) pääsy ammattiin ei johda työllistämismalleihin, jotka voivat vaarantaa lentoturvallisuutta ja joita ovat muun muassa lentokokemuksen hankkimisesta maksamiseen perustuvat järjestelmät;
5. suosittaa täsmentämään ”pääasiallisen toimipaikan” käsitettä, jotta valtio voi myöntää liikenneluvan, jos maan lentoliikenteen volyymi on merkittävä, sekä yhdenmukaistamaan sosiaaliturvajärjestelmien ja työlainsäädännön yhteensovittamisen yhteydessä ”kotiaseman” määritelmän komission asetuksen (EU) N:o 83/2014 ja asetuksen (EU) N:o 465/2012 mukaisesti; suosittelee myös, että siirtymäaikaa on lyhennettävä ja tilanne, jossa lentomiehistöllä on enemmän kuin yksi kotiasema, on selkeytettävä;
6. suosittaa unionin työntekijäjärjestöille mahdollisuutta neuvotella valtioiden rajat ylittävistä työehtosopimuksista;
7. kehottaa komissiota vahvistamaan työntekijöiden ja kuluttajien suojelua lentoyhtiön mennessä vararikkoon;
8. panee merkille vuokratyödirektiivin täytäntöönpanon haasteet ja suosittaa komissiota tarkistamaan direktiivin soveltamisen, jotta edistettäisiin suoraa työllistämistä vakiomallina ja rajoitettaisiin epätyypillisten työsuhteiden käyttöä, sillä ne voivat vaikuttaa kielteisesti lentoturvallisuuteen ja johtaa väärinkäytöksiin ja käytäntöihin, joita on mahdoton hyväksyä;
9. on huolissaan, että sosiaalisesti ongelmalliset liiketoimintamallit, kuten mukavuusliput, halpalentoyhtiöiden epäreilut toimintatavat ja epätyypilliset työllistämistavat, esimerkiksi näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaminen, maksamiseen lentokokemuksen hankkimisesta perustuvat järjestelmät sekä nollatuntisopimukset, yleistyvät; katsoo, että niillä on vaikutuksia turvallisuuteen ja ne olisi kiellettävä; katsoo, että kaikessa ilmailutoiminnassa on huolehdittava sosiaalisista normeista;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä lentäjien lääkärintarkastusten ja vertaistukiohjelmien parantamiseksi sekä ohjaamon oviin liittyvien turva-, sisääntulo- ja poistumismenettelyiden tehostamiseksi Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) työryhmän raportin mukaisesti;
11. odottaa, että ilmailupaketissa käsitellään lentoasemien täyttä integroimista eurooppalaiseen liikenneverkkoon ja varmistetaan se; muistuttaa, että ilmailupaketin on oltava yhdenmukainen matkustajien oikeuksia koskevan voimassa olevan ja tulevan lainsäädännön kanssa ja myös ehdotetun EU:n matkustajarekisteriä koskevan direktiivin (PNR) kanssa; kehottaa Gibraltarin kysymyksen vuoksi neuvostoa esittämään kantansa, koska sekä matkustajat että lentoliikenteen harjoittajat kaipaavat selkeyttä sääntöihin;
12. panee merkille, että unionin lentokentille aiheutuu merkittäviä paineita sellaisten lentoyhtiöiden vuoksi, jotka eivät maksa täyttä hintaa infrastruktuurista; vaatii siksi komissiota hyödyntämään tätä kehitystä yhteisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöllisiin parametreihin perustuvan uuden lainsäädäntökehyksen laatimiseksi; katsoo, että lentokenttien julkinen hallinnointi voisi olla tärkeä väline useimpien edellä mainittujen ongelmien ratkaisemisessa;
13. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään toimiaan lentokenttien ympäristövaatimusten, muun muassa melun ja päästöjen vähentämisen, parantamiseksi, sillä liikenteen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä;
14. korostaa, että lentoliikenneyhteydet ovat tärkeitä asianomaisten alueiden kokonaistaloudelliselle kehitykselle, ja pyytää jäsenvaltioita ja komissiota painottamaan tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa sen merkitystä, että pienet ja alueelliset lentokentät vaihtaisivat lyhyempiä lentomatkoja raideliikenteeseen matkustusajan ollessa alle viisi tuntia unionin sisällä, koska tämä on toinen keino purkaa suurempien ja keskuslentokenttien ruuhkaa epäsuorien yhteyksien avulla; kehottaa komissiota esittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa unionin pitkän aikavälin strategisen suunnitelman, jolla paneudutaan unionin alueellisten lentokenttien haasteisiin ja mahdollisuuksiin lentokenttien ja raideliikenteen yhteenliitettävyyden alalla unionissa, sillä lento- ja raideliikenteen yhteyksiä olisi edistettävä;
15. panee merkille, että ilmailualaa ei vielä säännellä maailmanlaajuisesti, koska asiaa ei käsitellä WTO:ssa; kehottaa komission neuvottelemaan ICAOn kanssa maailmanlaajuisen sääntelyn edistämiseksi; korostaa ICAOssa maailmanlaajuisesti sovittujen sääntöjen tärkeyttä lentoliikenteen päästöjen vähentämiseksi ja sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, joilla asetetaan ennen vuotta 2016 asianmukaiset tavoitteet, joilla voidaan saavuttaa tarvittavat vähennykset kahden celsiusasteen tavoitteeseen pääsemiseksi;
16. pitää myönteisenä, että EASAn tehtäviä aiotaan lisätä, ja odottaa siksi, että muutetulla asetuksella (EY) N:o 216/2008 (perusasetus) varmistetaan kattavan turvallisuudenhallintajärjestelmän käyttöönotto ja tehtävien antaminen EASAlle, jotka koskevat unionin turvatoimenpiteiden turvallisuusnäkökohtia sekä kaupallisen ilmaliikenteen ja etäohjattujen ilma-alusten turvallisuusnäkökohtia; kehottaa komissiota myöntämään EASAlle Euroopan yhteisen ilmailuviranomaisen aseman, joka vastaa EASAn erilaisia tehtäviä, jotka lainsäädäntövallan käyttäjä sille asettaa;
17. kehottaa komissiota lujittamaan EASAn roolia kansainvälisessä ympäristössä ja sen saattamista samalle tasolle kuin sen merkittävät vastapuolet, kuten Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA), ja varmistamaan, että EASA tunnustetaan virallisesti ICAOssa, jotta unioni voi esiintyä yhdellä äänellä unionin kansalaisten paremman turvallisuuden varmistamiseksi kaikkialla maailmassa ja unionin ilmailuteollisuuden vienti voidaan turvata;
18. kehottaa komissiota poistamaan satelliittiperusteista ilmaliikenteen valvontaa koskevat sääntelyesteet, jotta unionin kansalaisille voidaan tarjota ihmishenkiä säästäviä palveluja; pyytää Kansainvälistä televiestintäliittoa (ITU) huolehtimaan tarvittavasta taajuuksien jakamisesta, koska ICAO pitää automatiikkaan perustuvan valvonnan lähetyksiä (ADS-B) sinä teknologiana, josta voi olla apua lentojen jäljittämisessä ja ilmaliikenteen hallintaa koskevassa valvonnassa, kun on kyse muista kuin tiheimmin asutuista alueista, joilla ilmaliikenteen maanpäällisen hallinnan valvontateknologian muut mallit ovat rajalliset; toteaa, että järjestelmä voisi auttaa hallituksia, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia sekä eurooppalaisia että muunmaalaisia lentoyhtiöitä parantamaan ilmaliikenteen hallinnan tehokkuutta ja valmiuksia, vähentämään ilmailusta aiheutuvia päästöjä ja parantamaan merkittävästi ilmailun turvallisuutta ja alentamaan samalla infrastruktuuriin liittyviä kustannuksia, kun eurooppalaiseen ilmatilaan sovellettaisiin uutta valvontamenetelmää, jolla voitaisiin tehostaa nykyistä menetelmää;
19. korostaa, että innovointi on ennakkoedellytys unionin ilmailuteollisuudelle ja suosittaa siksi, että komissio ottaa huomioon innovaatiot ja tukee niitä ilmaliikenteen hallinnan alalla (automaattiset lennonjohtopalvelut, vapaa reititys), vaihtoehtoisissa polttoaineratkaisuissa, ilma-alusten ja niiden moottoreiden suunnittelussa (enemmän tehoa, vähemmän melua), lentoasemien turvaamisessa (kosketusvapaat ratkaisut, yhden turvatarkastuksen periaate) ja digitoimisessa yhdessä multimodaalisten ratkaisujen kanssa, maailmanlaajuisissa ympäristöratkaisuissa sekä ilmailun hiilijalanjäljen vähentämisessä vahvistamalla alan itsensä toteuttamia toimenpiteitä, jotka johtavat nettopäästövähennyksiin;
20. korostaa, että kattavien ilmailusopimusten neuvotteleminen unionin tärkeimpien kauppakumppaneiden, kuten sen naapurimaiden, ASEAN-maiden, Brasilian, Indian, Meksikon, Japanin ja Turkin, kanssa olisi asetettava strategiseksi tavoitteeksi ja että neuvotteluja olisi vauhditettava tai ne olisi käynnistettävä, kun niitä pidetään realistisina; huomauttaa, että tämän olisi tarjottava uusia mahdollisuuksia unionin lentoyhtiöille ja tehostettava rahoituksen avoimuutta; painottaa, että kattavien ilmailusopimusten tekemiseksi käytännössä toimiviksi niihin on sisällytettävä suojalauseke, jossa määritellään rikkomus ja siitä aiheutuvat oikeudelliset seuraamukset;
21. kehottaa komissiota neuvottelemaan mahdollisimman pian unionin ja Persianlahden valtioiden välisen ilmailusopimuksen, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisille lentoyhtiöille ja lentokentille;
22. edellyttää, että matkustaja- ja rahtiliikenteeseen sovelletaan riskiperusteista turvallisuutta sen sijaan, että toimenpiteet perustuisivat reagointiin, ja että ilmailun turvallisuuden kaltaiseen arkaluontoiseen kysymykseen sovelletaan oikeudenmukaista ja tasapainoista lähestymistapaa, jotta voidaan täyttää jäsenvaltioiden tarpeet ja odotukset ja estää lentoasemilla olevien matkustajien tyytymättömyys; vaatii ilmailun turvallisuutta käsittelevän komitean (AVSEC) ja sidosryhmien neuvoa-antavan SAGAS-ryhmän järjestelmän lujittamista turvallisuustoimenpiteiden käyttöön ottamista varten;
23. kehottaa budjettivallan käyttäjiä säilyttämään EASAn talousarvion sellaisena, että siinä otetaan huomioon EASAn uudet tehtävät, jotta unionin lentoyhtiöiden saatavilla on joustavia ja tehokkaita välineitä;
24. kehottaa komissiota käsittelemään kaikkia edellä mainittuja seikkoja ilmailualan lainsäädäntöpaketissa, joka on määrä esittää vuoden 2015 loppuun mennessä;
25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 658.
- [2] Hyväksytyt tekstit , P7_TA(2013)0290.
- [3] EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 5.
- [4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0221.
- [5] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0392.