PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanostah
14.1.2016 - (2015/3034(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Ioan Mircea Paşcu, Knut Fleckenstein, Richard Howitt, Victor Boştinaru, Gilles Pargneaux, Vincent Peillon, Ana Gomes, Afzal Khan, Tonino Picula, Neena Gill, Liisa Jaakonsaari, Sorin Moisă, Victor Negrescu, Boris Zala S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0043/2016
B8-0051/2016
Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston ja erityisesti sen 42 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklan 4 kohdan ja 222 artiklan,
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus[1],
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja erityisesti sen VII luvun ja 51 artiklan määräykset,
– ottaa huomioon Ranskan tasavallan presidentin Ranskan kansalliskokoukselle 16. marraskuuta 2015 antaman julistuksen, jonka mukaan Ranska on sodassa,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19.–20. joulukuuta 2013 ja 25.–26. kesäkuuta 2015 hyväksymät päätelmät puolustuksesta ja turvallisuudesta,
– ottaa huomioon (puolustusministerien) ulkoasiainneuvoston 17. marraskuuta 2015 pidetyn kokouksen tulokset,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Pariisissa tehtiin 13. marraskuuta 2015 useita terrori-iskuja, joissa kuoli vähintään 130 ihmistä, jotka olivat kotoisin yli 26 maasta;
B. ottaa huomioon, että Ranskan hallitus turvautui virallisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan mukaiseen keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen;
C. ottaa huomioon, että Ranskan turvauduttua keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa Ranskalle apua kaikin käytettävissään olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti;
D. toteaa, että EU:n tai sen jäsenvaltioiden voimankäyttö on sallittua vain, jos se on oikeudellisesti perusteltua YK:n peruskirjan nojalla; panee tässä yhteydessä merkille YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisen luonnollisen oikeuden erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen; korostaa, että on parempi ehkäistä konfliktit ja hyökkäykset kuin selvittää niiden seurauksia;
E. toteaa, että jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus, tuki ja keskinäinen apu, myös EU:n välineiden avulla, ovat Euroopan unionin perusarvoja; toteaa, että jäsenvaltioiden turvallisuus on jakamaton oikeus ja kaikilla unionin kansalaisilla olisi oltava samat turvallisuustakeet ja samantasoinen suojelu sekä tavanomaisia että muita uhkia vastaan, joita ovat muun muassa terrorismi ja valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden hyökkäykset;
F. toteaa, että kansainvälisen terrorismin torjuntaa pidetään EU:n ensisijaisena tavoitteena ja että solidaarisuuden periaatteen noudattaminen edellyttää kansainvälisen oikeuden mukaisia toimia niin kotimaassa kuin ulkomailla; toteaa, että EU:n turvallisuutta koskeva sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus liittyvät ehdottomasti ja tiiviisti toisiinsa;
G. toteaa, että perussopimusten mahdollistamaa turvallisuus- ja puolustusarkkitehtuuria ei ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön; toteaa, että Lissabonin sopimus tarjoaa mahdollisuuden YUTP-yhteistyön (yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka) parantamiseen, mukaan luettuna erityisten tehtävien ja operaatioiden osoittaminen valtioiden ryhmille sekä sotilasasioissa tehtävää pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskeva konsepti; toteaa, että jäsenvaltiot vastaavat edistymisestä unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla;
H. toteaa, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohta pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä olisi aktivoitava niissä jäsenvaltioissa, jotka haluavat tehdä tiiviimpää yhteistyötä;
I. toteaa, että EU:n on tehostettava yhteistyötään Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) kanssa, jotta molemmissa organisaatioissa toteutettavan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteentoimivuutta lisätään erityisesti, kun jäsenvaltio joutuu aseellisen hyökkäyksen, johon liittyy terrori-iskuja, uhriksi alueellaan;
J. toteaa, että EU:n toimielinten on oltava aktiivisempia turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla ja edistettävä kaikkien perussopimuksiin sisältyvien turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvien määräysten täytäntöönpanoa, mukaan luettuina Naton erityistä roolia Euroopan ja transatlanttisen turvallisuuden alalla koskevat määräykset; toteaa, että EU:n ja Naton strategista kumppanuutta olisi lujitettava; toteaa, että EU:n toimielinten on tuettava kaikkia jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä panna kyseiset määräykset täysimääräisesti täytäntöön;
1. pitää erittäin ilahduttavana kaikkien jäsenvaltioiden Ranskalle antamaa yksimielistä ja täyttä tukea; pitää erityisen ilahduttavana kaikkien jäsenvaltioiden valmiutta antaa kaikki tarvittava apu ja tuki;
2 korostaa, että kaikessa voimankäytössä on noudatettava YK:n peruskirjaa, kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta;
3. muistuttaa, että keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen turvauduttiin nyt ensimmäisen kerran; katsoo, että tämä tapaus toimii ennakkotapauksena keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen tulevaa käyttöä varten ja sen avulla olisi voitava myös vahvistaa unionin turvallisuutta ja puolustusta;
4. panee erittäin tyytyväisenä merkille, että sen jälkeen, kun Ranska turvautui keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen, terrorismin torjuntaan myönnettiin lisäresursseja; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan rahoitusta niin kauan kuin on tarpeen; pitää ilahduttavana Ranskan roolia tämän yhteisen pyrkimyksen liikkeellepanijana; kannustaa asiasta vastaavia unionin toimielimiä antamaan ja jatkamaan tarvittavaa tukea;
5. katsoo, että perussopimusten mukaiseen keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen ja solidaarisuuslausekkeeseen turvautuminen on ennen kaikkea poliittinen asia; korostaa, että lausekkeisiin turvautuminen merkitsee, että poliittista keskustelua on käytävä sekä Eurooppa-neuvostossa että Euroopan parlamentissa;
6. toistaa aiempien päätöslauselmiensa kehotuksen komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että ne ehdottaisivat käytännön järjestelyjä ja suuntaviivoja, joilla varmistetaan tehokas toiminta, jos jäsenvaltio pyytää soveltamaan keskinäistä puolustusta koskevaa lauseketta, ja kehottaa myös arvioimaan EU:n toimielinten roolia, jos lausekkeen soveltamista pyydetään; pitää kuitenkin valitettavana, ettei analyysia tai ohjeita ollut saatavilla, kun keskinäistä puolustusta koskeva lauseke otettiin ensimmäisen kerran käyttöön, mikä johti nykyiseen ad hoc -toimenpiteitä, -hallintoa ja -yhteistyötä vaativaan tilanteeseen;
7. katsoo, että keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen tulevaa käyttöä koskevien käytännön järjestelyjen ja ohjeiden laatiminen on kiireellinen ja ensisijainen tehtävä; korostaa, että näiden ohjeiden laatimisessa olisi otettava huomioon 42 artiklan 7 kohdan ensimmäisestä käyttöönotosta saadut opit; toistaa näkemyksensä, että velvollisuus auttaa ja tukea on jäsenvaltioiden poliittisen solidaarisuuden ilmaus, joten olisi varmistettava neuvoston nopea päätös hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenvaltion tueksi; katsoo, että SEU-sopimuksen 32 artiklan mukaiset kuulemiset toimisivat tässä tarkoituksessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin jäsenvaltion oikeutta huolehtia tällä välin itse omasta puolustuksestaan;
8. on huolissaan, että keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen hallinnointi ja sen mukainen avunanto kahdenväliseltä pohjalta, kuten tässä tapauksessa, ei ole mahdollista kaikille jäsenvaltioille, ja kehottaa tästä syystä Eurooppa-neuvostoa tehostamaan keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen kehittämistä edelleen ja lujittamaan asiaankuuluvien EU:n toimielinten roolia tämän kehityksen edistäjinä;
9. kehottaa seuraamaan SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan kehitystä esimerkiksi yhteisten neuvottelukokousten kaltaisten järjestelmien avulla;
10. panee merkille, että SEUT-sopimuksen 222 artiklan mukainen solidaarisuuslauseke mahdollistaisi, että kaikki asiaankuuluvat EU:n välineet voidaan antaa Ranskan ja muiden terrorismin torjuntaan sitoutuneiden jäsenvaltioiden käyttöön;
11. vaatii parantamaan rajavalvonnan, poliisin ja muiden lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaisten välistä koordinointia ja kehottaa niitä tehokkaampaan ja jäsennellympään tiedonvaihtoon; korostaa, että jäsenvaltioissa tarvitaan keskinäistä koordinointi- ja avunantomekanismia ja erityisiä laajamittaisia poliisioperaatioita;
12. kehottaa EU:ta harjoittamaan Syyrian tulevaisuutta ja laajemmin Lähi-itää koskevaa yhteistä ulkopolitiikkaa koordinoidusti kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa; katsoo, että tämän politiikan olisi oltava kiinteä osa EU:n kokonaisvaltaista strategiaa; toteaa, että terrorismin torjuntaan osallistuneiden jäsenvaltioiden tähänastista koordinointia olisi pitänyt parantaa; toteaa, että liittoutumalle annettu sotilaallinen tuki, jolla pyritään torjumaan Da'eshin etenemistä Irakissa, Syyriassa ja Libyassa, ei ole vielä saavuttanut yhdentyneen Euroopan koko potentiaalia riittämättömän organisoinnin ja koordinoinnin vuoksi;
13. katsoo, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan nykyisen aktivoinnin olisi toimittava katalysaattorina perussopimuksen kaikkien turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien muiden määräysten soveltamisessa; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää soveltaa täysimääräisesti ja asianmukaisesti puolustuspakettia, johon sisältyvät turvallisuushankinnoista annettu direktiivi 2009/81/EY ja yhteisön sisällä tapahtuvista siirroista annettu direktiivi 2009/43/EY;
14. vaatii, että on pantava täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2012 ampuma-aseiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan YK:n lisäpöytäkirjan 10 artiklan täytäntöönpanosta, jolla pyritään varmistamaan siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden siirtojen tehokas valvonta; pitää myönteisenä EU:n tuliaselainsäädännön tarkistamista (joka käsittää myös deaktivoinnin, hallinnolliset seuraamukset ja merkinantoaseet) ja suunnitelmaa aseiden salakuljetusta koskevan poliisiyhteistyön tehostamisesta naapurimaiden kanssa; pyytää siksi komissiota lisäämään Europolin valmiuksia tällä alalla;
15. katsoo, että keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen käyttöönotto, erityisesti ottaen huomioon jäsenvaltioihin kohdistuvan terroriuhan ja naapurimaiden konfliktitason, korostaa myös EU:n tarvetta saada äänensä kuuluviin YK:n turvallisuusneuvostossa; katsoo, että EU:n olisi tehtävä kaikkensa YK:n turvallisuusneuvostossa edistääkseen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden uudenlaista ymmärtämistä, jotta siinä otettaisiin huomioon nykyiset epätavanomaiset aseelliset ja valtiosta riippumattomien toimijoiden, kuten terroristiryhmien, aiheuttamat uhat ja jotta varmistetaan, että kansainvälisessä oikeudessa on niitä koskevat asianmukaiset säännökset; katsoo, että EU:n olisi edistettävä kansainvälistä turvallisuutta ja ihmisoikeusnormia koskevaa suojeluvastuun (R2P) periaatetta humanitaaristen ennaltaehkäisytoimien ja hätätoimien yhteydessä kansainvälisen oikeuden mukaisesti;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Pohjois-Atlantin liiton pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Yhdysvaltain presidentille ja Yhdysvaltain puolustusministerille.
- [1] EUVL C 419, 16.12.2015, s. 138.