PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Kolumbian rauhanprosessista
14.1.2016 - (2015/3033(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Javier Couso Permuy, Neoklis Sylikiotis, Paloma López Bermejo, Angela Vallina, Marina Albiol, Sofia Sakorafa, Takis Hadjigeorgiou, Fabio De Masi, Rina Ronja Kari, Helmut Schölz, Katerina Konecna, Jiri Mastalka, Marie-Christine Vergiat, Miguel Urban, Tania González, Xabier Benito, Lola Sánchez, Estefanía Torres, Barbara Spinelli, Inês Zuber, Kostas Chrysogonos, Dimitrios Papadimoulis, Stelios Kouloglou GUE/NGL-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0041/2016
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kolumbian tilanteesta,
– ottaa huomioon yhteisen julkilausuman nro 60 erityisiä rauhanoikeusjärjestelyjä koskevasta sopimuksesta, joka allekirjoitettiin Havannassa 23. syyskuuta 2015,
– ottaa huomioon yhteiset julkilausumat nro 61, 62 ja 63 ja erityisesti yhteisen julkilausuman nro 64 konfliktin uhreja koskevasta sopimuksesta ”Totuuteen, oikeudenmukaisuuteen, korvauksiin ja toistumisen estämiseen perustuva kokonaisvaltainen järjestelmä”, jossa sovitaan erityisistä rauhanoikeusjärjestelyistä, ja ihmisoikeuksia koskevan sitoumuksen, joka allekirjoitettiin Havannassa 15. joulukuuta 2015, sekä samana päivänä allekirjoitetun yhteisen sopimusluonnoksen, jonka 5 kohtaan sisältyy konfliktin uhreja koskeva sopimus,
– ottaa huomioon parlamentin vasemmistolaisjäsenten EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen päätteeksi kesäkuussa 2015 antaman Brysselin julkilausuman Kolumbian rauhanprosessista,
– ottaa huomioon EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisessa edustajakokouksessa toimivan Euroopan parlamentin valtuuskunnan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön ja EU:n Brysselissä järjestettävälle 2. huippukokoukselle osoittaman asiakirjan 44 kohdan Kolumbian hallituksen ja Farc-sissien välisen maan sisäisen konfliktin lopettamisesta,
– ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön ja EU:n 2. huippukokouksen päätteeksi 11. kesäkuuta 2015 hyväksytyn Brysselin julkilausuman,
– ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 16. joulukuuta 2015 antaman julkilausuman Kolumbian konfliktin uhreja koskevasta sopimuksesta, 24. lokakuuta 2015 antaman julkilausuman Kolumbian siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä koskevasta sopimuksesta sekä 1. lokakuuta 2015 antaman julkilausuman Eamon Gilmoren nimittämisestä Kolumbian rauhanprosessia käsitteleväksi EU:n erityislähettilääksi,
– ottaa huomioon Brysselissä 26. heinäkuuta 2012 tehdyn Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen monenvälisen kauppasopimuksen,
– ottaa huomioon Kolumbian ihmisoikeustilannetta tarkastelevan Asturiasin valtuuskunnan 11. kertomuksen vuodelta 2015,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Kolumbian hallituksen ja Farcin väliset neuvottelut käynnistettiin Havannassa (Kuuban tasavallassa) 19. marraskuuta 2012 sen jälkeen, kun yleissopimus konfliktin lopettamiseksi ja vakaan ja pysyvän rauhan aikaansaamiseksi oli allekirjoitettu 26. elokuuta 2012, ja toteaa, että neuvottelujen käynnistämisellä vastattiin Kolumbian kansan toiveeseen saada elää rauhassa ja myönnettiin, että rauhan rakentaminen on koko kansan asia, että valtion on edistettävä ihmisoikeuksia kaikkialla alueellaan ja että rauhan takeeksi tarvitaan kaikkia tasavertaisesti hyödyttävää taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä;
B. ottaa huomioon, että Havannassa käytyjen neuvottelujen edetessä Kolumbian hallitus ja Farc pääsivät yhteisymmärrykseen sopimusluonnoksen luvuista, joissa käsiteltiin maaseudun kokonaisuudistusta, poliittista osallistumista ja demokratiaa, laittomia huumausaineita, erityisiä rauhanoikeusjärjestelyjä sekä konfliktin uhreja koskevaa sopimusta;
C. toteaa, että konfliktin uhreja koskevalla osasopimuksella on valtavan suuri merkitys, ja toteaa, että sen nojalla luodaan erityiset rauhanoikeusjärjestelyt ja rauhantuomioistuin, jolla on toimivalta tuomita kaikki konfliktiin syylliset, niin sotilaat, puolisotilaalliset taistelijat, kapinalliset kuin siviilitkin, ja toteaa, että tämä on luultavasti merkittävin kolmen neuvotteluvuoden aikana saavutetuista edistysaskeleista;
D. katsoo, että tällä hetkellä tärkeimmät ratkaisematta olevat kysymykset liittynevät molemminpuolisen tulitauon määräämisen ehtoihin sekä hallituksen ja Farcin aikaansaamien sopimusten hyväksyttämiseen kansalla;
E. ottaa huomioon, että neuvottelut jatkuivat Havannassa 13. tammikuuta, ja panee merkille Kolumbian pääneuvottelijan lausunnon siitä, että tulitauon on oltava molemminpuolinen, vihollisuudet on lopetettava pysyvästi, tulitauon pitämistä on valvottava ja että tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä jo tammikuun aikana;
F. ottaa huomioon, että Kolumbian hallitus ja Farc ilmoittivat 23. syyskuuta 2015 tehneensä sopimuksen erityisistä rauhanoikeusjärjestelyistä, joilla varmistetaan uhrien oikeuksien toteutuminen ja edistetään vakaan ja pysyvän rauhan aikaansaamista, ja että osapuolet ovat sitä varten sopineet totuuteen, oikeudenmukaisuuteen, korvauksiin ja toistumisen estämiseen perustuvasta kokonaisvaltaisesta järjestelmästä, jonka yhteydessä perustetaan totuuskomissio, jonka tehtävänä on selvittää totuus, mahdollistaa rinnakkaiselo ja estää toistuminen sekä antaa takeet konfliktin syiden toistumisen sekä uhriksi joutumisen ehkäisemisestä;
G. toteaa, että rauhanoikeusjärjestelyjä koskevan sopimuksen ja konfliktin uhreja koskevan sopimuksen aikaansaaminen on merkinnyt huomattavaa askelta kohti rauhaa, ja vaikuttaa siltä, että rauhanprosessi etenee nyt vääjäämättä, sillä neuvotteluosapuolet ovat vahvistaneet, että lopullinen rauhansopimus on saatava aikaan kuuden kuukauden kuluessa, ja toteaa, että tämä määräaika alkaa erityisiä rauhanoikeusjärjestelyjä koskevan sopimuksen tekemisestä, eli tavoitteena on sopimuksen aikaansaaminen 23. maaliskuuta 2016 mennessä;
H. katsoo, että uhreille myönnettävät korvaukset ja takeet toistumisen estämisestä ovat keskeisiä osatekijöitä oikeudenmukaisen ja pysyvän rauhan aikaansaamiseksi;
I. ottaa huomioon, että erityisten rauhanoikeusjärjestelyjen luomisella vastataan tarpeeseen luoda erityinen kansainvälisen oikeuden mukainen oikeusjärjestelmä, jossa rangaistaan räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ja vakaviin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin konfliktin aikana syyllistyneitä ja myönnetään uhreille korvauksia samalla kun edistetään aseistariisuntaa;
J. katsoo, että tällaisten erityisten rauhanoikeusjärjestelyjen luomisella
– tunnustetaan tarve tuomita konfliktin aikaisten rikosten tekijät ja ottaa käyttöön oikeusjärjestelyjä, jotka tähtäävät oikeudenmukaisen tilanteen palauttamiseen, sekä korvaukseen perustuvia oikeusjärjestelyjä;
– luodaan järjestelmä, jossa rangaistus vaihtelee vapauden rajoittamisesta vapauden menetykseen sen mukaan, tunnustaako tekijä tekonsa vai ei, ja jonka yhteydessä määrättävät vapausrangaistukset vaihtelevat tapauksen mukaan ollen joko 5–8 vuotta tai jopa 20 vuotta ja jonka yhteydessä vapauden rajoittamista tai vapauden menetystä koskevien rangaistusten täytäntöönpanopaikka ja -ehdot vaihtelevat sen mukaan, missä määrin tekijä tunnustaa tekonsa;
– varmistetaan, että vihollisuuksien lopettamisen jälkeen Kolumbian valtio myöntää mahdollisimman laajan armahduksen poliittisista rikoksista ja liitännäisrikoksista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti mutta kuitenkin niin, että ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin, joukkotuhontaan tai vakaviin sotarikoksiin syyllistyneet taikka muihin vakaviin rikoksiin, kuten panttivankien ottamiseen, kidutukseen, pakkosiirtoihin, tahdonvastaisiin katoamisiin, laittomiin teloituksiin, lapsikaappauksiin ja seksuaalisiin väkivaltaan, syyllistyneitä ei voida armahtaa;
K. ottaa huomioon, että katoamiset lisääntyivät Kolumbiassa vuonna 2014 ja osassa vuotta 2015; toteaa, että vahvistettuja tietoja katoamisten määrästä ei ole ja luvut vaihtelevat kadonneiden kansallisen rekisterin ilmoittamasta 21 000 henkilöstä uhrien yhteisen rekisterin ilmoittamaan 44 841 henkilöön ja Kolumbian syyttäjänviraston ilmoittamaan 69 000 henkilöön; panee merkille, että tahdonvastaisia katoamisia koskevien tapausten tutkinta ei etene ja yli 80 prosenttia tutkintapyynnöistä on esitutkintavaiheessa eikä niissä ole tapahtunut merkittävää edistystä;
L. ottaa huomioon, että puolisotilaalliset joukot hallitsevat edelleen taloudellista, poliittista ja yhteiskunnallista elämää Kolumbiassa; toteaa, että Kolumbian poliittinen ja taloudellinen eliitti sekä ulkomaiset monikansalliset yritykset ovat käyttäneet ja käyttävät edelleen näitä aseistautuneita puolisotilaallisia ryhmiä, ja kyseisten ryhmien avulla ne ovat onnistuneet toteuttamaan kaivannaistoimintaan (laajamittaiseen kaivostoimintaan), laajaperäiseen karjankasvatukseen sekä yhden lajikkeen viljelyyn liittyviä taloudellisia hankkeita takavarikoimalla ja pakkolunastamalla maita aiheuttaen näin huomattavia väestönsiirtoja Kolumbian Tyynenmeren alueella;
M. ottaa huomioon, että henkilömiinojen siviiliuhrien määrä on Kolumbiassa toiseksi suurin heti Afganistanin jälkeen, ja katsoo, että miinat on tärkeää raivata maasta nopeasti ja tehokkaasti heti, kun rauha on saatu aikaan, jotta lisäuhreja ei tule ja konfliktin merkit saadaan pyyhittyä pois;
N. ottaa huomioon, että Euroopan unionilla ja Kolumbialla on vuodesta 2013 voimassa ollut monenvälinen kauppasopimus, joka on herättänyt arvostelua ja vastustusta yhteiskunnallisten liikkeiden ja ammattiyhdistysliikkeiden taholta sekä Latinalaisessa Amerikassa että Euroopan unionissa;
O. ottaa huomioon, että yli 47 miljoonan asukkaan Kolumbia, jossa elää 102 alkuperäiskansaa, jotka puhuvat alueillaan 64:ää virallista kieltä, 4,4 miljoonaa afrokolumbialaista ja viitisen tuhatta romaniväestöön kuuluvaa, on Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n mukaan yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista, ja toteaa, että vapaakauppasopimukset ja kaivos- ja energiahankkeisiin tehtävät investoinnit tuppaavat kasvattamaan epätasa-arvoa;
P. ottaa huomioon, että yhteiskunnallisia jännitteitä lisää se, että suurin osa väestöstä ei suinkaan hyödy maan talouskasvusta, vaan yli 30,7 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä; toteaa, että syrjäytyminen ja epätasa-arvo periytyvät historiasta, ja niihin yhdistyvät valtion käyttämä väkivalta, ja toteaa, että nämä tekijät ruokkivat aseellista konfliktia suoraan;
Q. ottaa huomioon, että hallituksen päätökset myöntää lupia mittaviin investointihankkeisiin ovat lisänneet yhteiskunnallisia jännitteitä maassa, sillä hankkeiden sosiaalisista vaikutuksista ja ympäristövaikutuksista ei kerrota avoimesti kansalaisille eikä kansalaisia ja yhteisöjä kuulla etukäteen ILO:n yleissopimuksen nro 169 velvoittamalla tavalla;
R. panee merkille, että monikansalliset yritykset toimivat maassa väkivaltaisina riistäjinä ja käyttävät laillisia mekanismeja toimien yhdessä toimielinten kanssa, jotka puolestaan laillistavat maan pakkolunastukset, mielivaltaiset pidätykset ja tuomioiden täytäntöönpanot ilmoitusmenettelyllä;
S. ottaa huomioon, että väkivallalla riistettyjen maiden palauttaminen etenee hitaasti, sillä paikallista poliittista tahtoa ei ole, mikä taas johtuu siitä, että aseistetuilla riistäjillä on poliittinen valta;
T. ottaa huomioon, että ammattiyhdistysaktivisteja vainotaan eri tavoin ja maassa vallitsee ammattiyhdistysliikkeiden vastainen kulttuuri, jota valtaapitävät ruokkivat ennakkoluulolla, että ammattiyhdistyksiin kuuluvat työntekijät uhkaavat maan sisäistä vakautta; ottaa huomioon, että ammattiyhdistysaktivisteja tapetaan Kolumbiassa eniten maailmassa ja vuodesta 1986 laskien uhreja on nelisen tuhatta, joista suuri osa on maatyöläisten johtajia; ottaa huomioon, että viime vuosien yhteiskunnallisten liikkeiden aaltoon on vastattu tukahduttavin toimenpitein ja joissakin tapauksissa valtion brutaalilla voimankäytöllä;
U. ottaa huomioon, että pakkosiirtojen määrä pysyttelee Kolumbiassa vuositasolla tasaisesti yli kuudessa miljoonassa ja maassa vallitseva humanitaarinen kriisi on YK:n pakolaisvaltuutetun mukaan niin vakava, että sen edelle menee vain Syyria;
V. ottaa huomioon, että uhrien yhdistetyn rekisterin mukaan vuosina 1985–2012 pakkosiirrettiin noin 2 520 000 alaikäistä ja viimeisten 20 vuoden aikana laittomat aseelliset ryhmät värväsivät noin 13 000 alaikäistä;
1. antaa täyden tukensa Kolumbian hallituksen ja Farc-sissien rauhanprosessille; pitää tätä merkittävänä askeleena kohti lopullista sopimusta maan sisäisen aseellisen konfliktin lopettamiseksi Kolumbian tasavallassa;
2. tukee konfliktin poliittista ratkaisua, joka varmistaisi sekä oikeuden toteutumisen että uhreille myönnettävät korvaukset ja toisi ratkaisun maankäyttöoikeuksia koskevaan kiistaan, joka on konfliktin perussyy, jotta voitaisiin saada aikaan vakaa ja pysyvä rauha, johon kuuluu sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja takeet toistumisen estämisestä;
3. toivoo, että neuvottelut saadaan pian päätökseen, kun vielä muistetaan kaikki, mitä on luvattu uhreille myönnettävistä korvauksista ja oikeudenmukaisuudesta;
4. kehottaa sopimaan pikaisesti hallituksen ja Farcin molemminpuolisesta tulitauosta, jotta voidaan luoda suotuisa ilmapiiri lopulliselle sopimukselle, kuten Kolumbian yhteiskunnallinen liike on useissa yhteyksissä esittänyt;
5. pyytää sekä hallitusta että Farcia pidättäytymään väkivallan ja aseiden käytöstä politiikassa ja puolustamaan ideoitaan ja pyrkimyksiään demokraattisia sääntöjä ja oikeusvaltioperiaatetta noudattaen;
6. antaa tunnustusta Kolumbian hallituksen ja Farcin tekemälle merkittävälle poliittiselle työlle ja niiden osoittamalle päättäväisyydelle samoin kuin uhreja edustavien järjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden merkittävälle tehtävälle, kun ne ovat onnistuneet lähentämään vastakkaisia näkemyksiä ja luomaan vähitellen kompromissit mahdollistavan tilan, jonka ansiosta rauhanneuvotteluissa on voitu edetä;
7. vetoaa, että käynnissä oleva prosessi ulotetaan ELN:ään tai tarvittaessa aloitetaan rinnakkainen neuvotteluprosessi;
8. toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että rauhanprosessiin on otettava mukaan koko Kolumbian kansa, ja katsoo, että prosessiin on otettava mukaan molempien neuvottelupuolien lisäksi myös Kolumbian yhteiskunnalliset liikkeet;
9. antaa niin ikään tunnustusta Kuuban ja Norjan merkittävälle roolille sopimuksen takaajina sekä rauhanprosessissa mukana olleiden Chilen ja Venezuelan roolille;
10. toteaa, että hallituksen ja Farcin sopimus on kyllä välttämätön perusedellytys rauhan aikaansaamiselle maassa, mutta konflikti on huomattavasti syvempi kuin pelkkä sissien ja hallituksen vastakkainasettelu, ja katsoo, että tarvitaan monenlaisia toimia epätasa-arvon vähentämiseksi ja konfliktin jälkeisen rauhan kulttuurin mahdollistamiseksi, jotta maassa saataisiin aikaan todellinen rauha;
11. ilmaisee huolestumisensa puolisotilaallisten joukkojen väkivallan jatkumisesta ja katsoo, että maan talouseliitti sekä ulkomaiset monikansalliset yritykset, myös eurooppalaiset, toimivat tässä avunantajina; on vakuuttunut siitä, että puolisotilaalliset joukot on saatava vallalta Kolumbiassa, sillä tämä on ehdoton edellytys rauhan aikaansaamiselle;
12. muistuttaa Kolumbian hallitusta siitä, että se on velvollinen suojelemaan kansalaisiaan ja erityisesti yhteiskunnallisten ja poliittisten liikkeiden aktivisteja, ammattiyhdistysaktivisteja ja ihmisoikeusaktivisteja uhilta, joita heihin kohdistuu heidän toimintansa vuoksi;
13. kehottaa kaikkia Kolumbian toimijoita ja järjestöjä ja yhteiskunnallisia liikkeitä tekemään yhdessä parhaansa sovintoon perustuvan rinnakkaiselon palauttamiseksi;
14. pitää hyvänä päätöstä myöntää laaja armahdus poliittisista rikoksista ja konfliktin yhteydessä tehdyistä liitännäisrikoksista ja kehottaa Kolumbian hallitusta säätämään lain, jossa määritellään selkeästi yleiset rikokset ja jossa valotetaan myös muita rikoksia, kuten huumekauppaa, ja sen yhteyksiä poliittisiin rikoksiin;
15. panee tyytyväisenä merkille, että sopimuksessa on suljettu mahdollisten armahdusten ulkopuolelle ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin, joukkotuhontaan ja vakaviin sotarikoksiin syyllistyneet, joten se vaikuttaa olevan kansainvälisen rikosoikeuden ja humanitaarisen oikeuden sekä ihmisoikeuksien alalla sovellettavien kansainvälisten sopimusten ja standardien mukainen;
16. pitää välttämättömänä, että rikosten tekijöille määrätyillä seuraamuksilla edistetään uhreille myönnettäviä korvauksia ja poliittista sovintoa koskevaa tavoitetta, ja tukee siksi ajatusta, että otetaan käyttöön oikeudenmukaisen tilanteen palauttamiseen tähtääviä oikeusjärjestelyjä niitä vakaviin rikoksiin syyllistyneitä varten, jotka tunnustavat tekonsa, jotta he voivat osallistua uhreille korvaamiseen ja korjata suhteensa yhteisöön;
17. toistaa vastustavansa Euroopan unionin Kolumbian ja Perun kanssa tekemää monenvälistä kauppasopimusta, sillä se ei hyödytä kansalaisia, vaan päin vastoin lisää Kolumbian tavallisen kansan omaisuuden hupenemista ja köyhtymistä sekä ammattiyhdistysaktivistien ja maatyöläisten johtajien vainoja; on sitä mieltä, että sopimuksen ehdoksi on asetettava ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, kuten sopimuksen 1 artiklassakin vahvistetaan, ja katsoo, että tämä määräys ei nyt toteudu;
18. katsoo, että Euroopan unionin rauhanprosessille mahdollisesti antaman tuen ehdoksi on asetettava, että rauhansopimus todella allekirjoitetaan kokonaisuudessaan ja otetaan käyttöön kansainvälisiä mekanismeja sen täytäntöönpanon valvomiseksi;
19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n puheenjohtajavaltiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Etelä-Amerikan valtioiden unionille ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisölle sekä Kolumbian tasavallan hallitukselle ja kongressille.