PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2016
14.1.2016 - (2015/3035(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Marie-Christine Vergiat, Tania González Peñas, Miguel Urbán Crespo, Lola Sánchez Caldentey, Xabier Benito Ziluaga, Estefanía Torres Martínez, Stefan Eck, Kostas Chrysogonos, Stelios Kouloglou, Takis Hadjigeorgiou, Neoklis Sylikiotis, Paloma López Bermejo, Barbara Spinelli GUE/NGL-ryhmän puolesta
B8-0056/2016
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2016
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vuodelta 1953,
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen (A/Res/55/2) ja YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa YK:n ihmisoikeusneuvostosta,
– ottaa huomioon kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuksista ja demokratiasta,
– ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston 31. istunnon 29. helmikuuta – 24. maaliskuuta 2016,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, kestävää kehitystä koskevan alkuperäiskansojen konferenssin (Rio+20) toimintaohjelman ja Pekingin toimintaohjelman,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että 60 vuotta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen antamisen jälkeen syrjinnän torjunta ja kaikkien ihmisoikeuksien – sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien sekä kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien – täydellinen toteutuminen vaativat edelleen jokapäiväistä kamppailua;
B. katsoo, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia ja että niiden noudattaminen edellyttää vähintään, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön kestävän kehityksen seitsemäntoista tavoitetta, joihin kuuluvat seuraavat: poistetaan köyhyys kaikissa muodoissaan kaikkialta, poistetaan nälkä ja varmistetaan ruokaturva, taataan hyvä terveys, taataan laadukas koulutus, edistetään ihmisarvoisen työn takaamista kaikille, vähennetään eriarvoisuutta, saavutetaan sukupuolten tasa-arvo, toteutetaan kiireellisiä ilmastotoimia ja edistetään rauhaa ja oikeudenmukaisuutta;
C. toteaa, että OECD:n jäsenvaltioiden finanssikriisin vuoksi maailmassa vallitsee vakavin taloudellinen taantuma 1930-luvun jälkeen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön arvion mukaan yli 100 miljoonaa ihmistä on ajautunut uudelleen köyhyyteen elintarvikkeiden ja energian hintojen nousun vuoksi ja että yleisesti finanssi- ja talouskriisiksi kutsuttu kriisi on tosiasiassa maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi, joka koskettaa yhteiskunnan kaikkia sektoreita ja jolla on vaikutuksia kaikkiin aloihin, esimerkiksi politiikkaan ja sosiaali-, ympäristö-, elintarvike- ja energia-alaan;
D. katsoo, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi taattava ihmisoikeuksien kunnioittaminen kaikessa sisä- ja ulkopolitiikassaan ja varmistettava politiikkojen johdonmukaisuus vahvistaakseen asemaansa ihmisoikeusneuvostossa ja parantaakseen uskottavuuttaan;
E. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunta matkustaa Geneveen ihmisoikeusneuvoston sääntömääräiseen 31. istuntoon samaan tapaan kuin aiempina vuosina ihmisoikeusneuvoston edellisiin istuntoihin ja sitä ennen YK:n ihmisoikeustoimikunnan istuntoihin;
F. ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvostoon kuuluu tällä hetkellä kahdeksan unionin jäsenvaltiota: Saksa (vuoteen 2018), Belgia (vuoteen 2018), Ranska (vuoteen 2016), Latvia (vuoteen 2017), Alankomaat (vuoteen 2017), Portugali (vuoteen 2017), Yhdistynyt kuningaskunta (vuoteen 2016) ja Slovenia (vuoteen 2018); ottaa lisäksi huomioon, että ihmisoikeusneuvosto valitsi järjestäytymisistunnossaan 8. joulukuuta 2014 puheenjohtajiston jäsenet ajanjaksolle 1. tammikuuta – 31. joulukuuta 2015 ajoittuvalle yhdeksännelle kaudelle ja nimitti ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajaksi Joachim Rückerin (Saksa); ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2016 lähtien tämän paikalle valittiin Choi Kyong-lim (Etelä-Korea) ja kaksi puheenjohtajiston jäsenistä / varapuheenjohtajista – Bertrand de Crombrugghe (Belgia) ja Janis Karklins (Latvia) – edustaa unionin jäsenvaltioita;
G. katsoo, että unionin ja sen jäsenvaltioiden työtä ihmisoikeusneuvoston kanssa ja ihmisoikeusneuvostossa on lujitettava, jotta korostettaisiin ihmisoikeuksien jakamattomuutta mutta myös siksi, että unioni voisi ottaa ihmisoikeuksia koskevassa sisä- ja ulkopolitiikassaan paremmin huomioon ihmisoikeusneuvoston suositukset ja panna ne tehokkaammin täytäntöön;
Ihmisoikeusneuvoston työskentely ja organisaatio
1. kehottaa jälleen unionin jäsenvaltioita vastustamaan aktiivisesti kaikkia pyrkimyksiä vesittää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus, jakamattomuus ja keskinäinen riippuvuus ja kehottaa niitä kannustamaan aktiivisesti ihmisoikeusneuvostoa torjumaan samalla tavalla tasapuolisesti kaikenlaista syrjintää;
2. varoittaa ihmisoikeusneuvoston käyttämisestä omiin tarkoitusperiin; korostaa sen maakohtaisten päätöslauselmien merkitystä vakavia ihmisoikeusloukkauksia käsiteltäessä; korostaa, että on tärkeää arvioida ihmisoikeustilannetta puolueettomalla, avoimella, valikoimattomalla, rakentavalla ja ystävällismielisellä tavalla ja arvioinnin on perustuttava luotettaviin tietoihin ja vuorovaikutteiseen vuoropuheluun ja sen on katettava kaikki valtiot ja kohdeltava niitä yhtäläisesti; kehottaa unionin jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti näiden ihmisoikeusneuvostoa koskevien hyväksyttyjen periaatteiden täytäntöönpanoa;
3. korostaa, että tiettyjen maiden poliittisen epävakauden perimmäisiä syitä on tärkeää torjua vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisella kehityspolitiikalla ja muilla sosioekonomisilla, poliittisilla ja sivistyksellisillä toimilla, joilla voidaan luoda konfliktien syntymistä estävä ympäristö ja joilla pyritään poistamaan köyhyys, edistämään taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä, luomaan institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksia, parantamaan väestön elämänlaatua ja lujittamaan oikeusvaltiota ainoastaan rauhanomaisin keinoin;
4. toteaa, että Saudi-Arabia on ihmisoikeusneuvoston jäsen vuoteen 2016 saakka; tuomitsee jyrkästi Saudi-Arabian kuningaskunnan toteuttamat laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset; tuomitsee erityisesti sen, että äskettäin maassa teloitettiin 47 kuolemaantuomittua, joiden joukossa oli sheikki Nimr al-Nimr, ja on huolissaan siitä, että näiden teloitusten seurauksena jännitteet alueella ovat lisääntyneet; muistuttaa kehottaneensa luopumaan kuolemanrangaistuksesta kaikkialla maailmassa ja kehottaa Saudi-Arabiaa keskeyttämään välittömästi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon; pitää tuomittavana, että Saudi-Arabia soveltaa edelleen kuolemanrangaistusta monista eri syistä, joita se pitää rikoksina, kuten homoseksuaalisuus, huumausaineisiin liittyvät rikkomukset, uskonnosta luopuminen ja noituus; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia lakkauttamaan välittömästi kaikki ruumiilliset rangaistukset ja saattamaan kansainväliset ihmisoikeusnormit osaksi maan kansallista lainsäädäntöä; vaatii Saudi-Arabian viranomaisia myös vapauttamaan välittömästi kaikki mielipidevangit, etenkin bloggaaja Raif Badawin;
5. panee tyytyväisenä merkille YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomukset; pitää erityisen tärkeinä vuoden 2015 vuosikertomukseen sisältyviä kohtia, jotka koskevat talouskriisiä ja siitä ihmisille koituvia seurauksia ja joiden mukaan: ”Syrjittyjen ryhmien kasvava epätasa-arvo ja poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen syrjintä loukkaavat ihmisarvoa ja kansojen oikeuksia lukuisissa maissa ja ovat suurelta osin syynä mainittuihin ongelmiin ja konflikteihin. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sekä oikeuden kehitykseen toteutumista ovat haitanneet köyhien ja syrjäytyneiden tilannetta kohtuuttomasti heikentäneet säästötoimet samoin kuin korruptio. Julkisia palveluja ei ole suostuttu asettamaan etusijalle, eikä ole tunnustettu ihmisten oikeutta osallistua heidän elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon. Muuttajat ovat joutuneet jatkuvasti kestämään valtavia kärsimyksiä. Viimeaikaiset tapahtumat merellä ovat osoittaneet kyynistä piittaamattomuutta ihmishengistä ja ihmisoikeuksista.”; pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita antamaan riittävästi henkilöresursseja sekä aineellisia ja taloudellisia resursseja sellaisiin operaatioihin, joiden yksinomaisena tarkoituksena on meripelastustoiminta; pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita tarjoamaan laillisia väyliä turvapaikanhakijoille, etenkin lisäämällä huomattavasti pakolaisten uudelleensijoittamispaikkoja ja myöntämällä humanitaarisia viisumeita, sekä kehittämään laillisia mahdollisuuksia taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon;
6. torjuu ns. suojeluvastuun käsitteen käytön, koska sillä loukataan kansainvälistä oikeutta eikä se tarjoa asianmukaista oikeusperustaa, jolla voitaisiin perustella yksipuolinen voimankäyttö, jonka tavoitteena monissa tapauksissa on vallanvaihdos; tuomitsee sen, että Yhdysvaltain kaltaiset vaikutusvaltaiset valtiot tai Naton kaltaiset järjestöt haluavat ottaa itselleen yksipuolisesti maailmanpoliisin roolin; tuomitsee myös niin kutsutut kohdennetut ilmaiskut ja ulkomaisten maajoukkojen sijoittamisen; paheksuu Naton pyrkimyksiä korvata toimillaan rauhanpalauttamis- ja vakauttamisoperaatiot, jotka voidaan panna täytäntöön ainoastaan YK:n yleiskokouksen laajan konsensuksen turvin; ilmaisee syvän huolensa lasten ja nuorten lisääntyneestä värväyksestä; muistuttaa, että aseellisten konfliktien keskellä eläviä lapsia ja naisia on suojeltava erityisesti;
7. pitää edelleen tuomittavana yksityisten puolustus- ja turvallisuusalan yritysten laajamittaista käyttämistä niin sanottujen turvallisuuspoliittisten toimien yhteydessä, kun kyse on ainoastaan valtioiden suvereniteettiin kuuluvista tehtävistä, ja pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan näiden käytäntöjen lopettamiseksi; katsoo, että yksityisten puolustus- ja turvallisuusalan yritysten on sovellettava tällä alalla ja valtioiden vastuun alaisina erityisesti tietosuojaan ja yksityiselämän kunnioittamiseen liittyviä ihmisoikeusnormeja; katsoo, että kun on kyse julkisen palvelun tehtävien siirrosta, valtioiden ja yritysten on oltava vastuussa kyseisten yritysten henkilöstön tekemistä ihmisoikeusloukkauksista ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista;
8. korostaa lisäksi, että puutteellisesti säännelty, läpinäkymätön ja valvomaton asekauppa on aiheuttanut inhimillistä kärsimystä, ruokkinut aseellisia konflikteja, epävakautta ja korruptiota sekä johtanut rauhanprosessien keskeytymiseen ja demokraattisesti valittujen hallitusten syrjäyttämiseen ja oikeusvaltion periaatteen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiseen; vaatii sen vuoksi käsittelemään tätä asiaa tässä istunnossa;
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
9. pitää myönteisenä, että ihmisoikeusneuvostossa korostetaan taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien edistämistä ja suojelua sekä ihmisoikeuksien keskinäistä riippuvuutta; tähdentää jälleen, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia on pidettävä yhtä tärkeinä; huomauttaa, että korkeat työttömyysluvut, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyminen ja jatkuvasti lisääntyvä puute kohtuuhintaisista julkisista terveys-, koulutus-, asumis-, liikenne- ja kulttuuripalveluista sekä näiden palvelujen laadun huonontuminen ovat merkittäviä haasteita; korostaa, että yksityistäminen ja vapauttaminen ovat osaltaan heikentäneet joidenkin näiden oikeuksien toteutumista, ja toteaa, että tämä kehityssuunta on käännettävä ja että varallisuuden parempi jakautuminen, riittävät tulot ja korkealaatuiset työpaikat ovat tärkeitä keinoja näiden ongelmien ratkaisussa; toteaa myös, että sekä unionin jäsenvaltioissa että muissa maissa – esimerkiksi unionin painostuksen vuoksi – toteutetut säästösuunnitelmat ovat vain lisänneet epätasa-arvoa ja köyhyyttä;
10. korostaa lisäksi, että demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeiden sisällyttäminen unionin kolmansien maiden kanssa tekemiin vapaakauppasopimuksiin ei ole tuottanut tulosta, sillä niitä ei juurikaan ole otettu huomioon ja nämä vapaakauppasopimukset ovat jopa johtaneet ihmisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien rikkomiseen, asianomaisten yhteisöjen köyhtymiseen sekä siihen, että monikansalliset yritykset ovat monopolisoineet resurssit; katsoo, että näiden lausekkeiden lisäksi on tarpeen ottaa käyttöön uusia yhteistyömuotoja, jotta edistetään kolmansien maiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä niiden väestön tarpeiden mukaan; katsoo, että ihmisoikeusneuvoston olisi sen lisäksi, että se tutkii säästötoimien vaikutusta ihmisoikeuksiin, tutkittava myös nykyisten vapaakauppasopimusten vaikutuksia ja tuotava esiin niihin liittyviä haittapuolia;
11. ottaa huomioon, että ennen Davosissa vuosittain tammikuussa kokoontuvaa Maailman talousfoorumin kokousta avustusjärjestö Oxfam on julkistanut raportin, jonka mukaan prosentti maailman väestöstä omistaa vuonna 2016 maailman vauraudesta enemmän kuin 99 prosenttia muusta väestöstä; täsmentää, että rikkain prosentti maailman ihmisistä omistaa vuonna 2016 maailman vauraudesta yli 50 prosenttia, kun se omisti 48 prosenttia vuonna 2015 ja 44 prosenttia vuonna 2009; korostaa, että kriisi on osoittanut todeksi nykyisen taloudellisen ja poliittisen järjestelmän vaarat ja lisännyt jo ennestään suurta sosiaalista epätasa-arvoa, kun kaikkein suurimmat tulot ovat kasvaneet kasvamistaan keskitulotasoon nähden; katsoo, että maailman varallisuuden jakautumista koskevan kysymyksen olisi oltava ehdottomalla etusijalla ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2016, koska se on tärkein este taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumiselle; katsoo, että unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskunnan olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi;
12. pitää tärkeänä raporttia oikeudesta kunnolliseen asumiseen; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa edistämään laadukkaiden asuntojen turvaamista kaikille ilman syrjintää, pitämään tätä perusoikeutena ja toteuttamaan arvioinnin asuntojen saatavuudesta unionissa (etenkin kriisin alkamisen ja säästötoimien täytäntöönpanon jälkeen), jotta voidaan sitoutua ratkaisemaan tämä jatkuva ongelma, joka on pahentunut entisestään viime vuosina; muistuttaa lisäksi tarpeesta ottaa käyttöön tyhjät asunnot ja pidättäytyä häädöistä, jotta voidaan selviytyä joitakin jäsenvaltioita koettelevasta nykyisestä kriisistä;
13. suhtautuu niin ikään myönteisesti raporttiin oikeudesta elintarvikkeisiin; huomauttaa, että YK:n jäsenvaltioiden olisi edistettävä edelleen luonnonvarojen ja elintärkeiden resurssien saatavuutta, mahdollisuuksia hankkia maata sekä elintarvikeomavaraisuutta ja elintarviketurvaa köyhyyden ja työttömyyden vähentämiseksi; on huolissaan siitä, että monien ihmisten saatavilla ei ole tai ei ole enää tiettyjä resursseja, kuten veden kaltaisia perushyödykkeitä, koska yritykset tai yksityiset tahot ovat ottaneet nämä resurssit haltuunsa mahdollisesti kyseisten valtioiden poliittisten toimijoiden tuella; panee merkille, että tämä aiheuttaa muun muassa elintarvikepulaa ja johtaa elintarvikkeiden hintojen nousuun; pyytää tästä syystä unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa toteuttamaan tarvittavia toimia, jotta voidaan tehdä loppu eritoten eurooppalaisten yritysten harjoittamasta resurssien, muun muassa maan, anastamisesta sekä edistämään kansainvälisissä ja alueellisissa elimissä ja kokouksissa (Maailmanpankki, Maailman kauppajärjestö, UNCTAD, Kansainvälinen valuuttarahasto, OECD jne.) ehdotuksia julkisten perushyödykkeiden tunnustamiseksi ja sisällyttämiseksi YK:n yleissopimukseen; pyytää lisäksi unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan YK:n yleiskokouksen 28. heinäkuuta 2010 antamaa päätöslauselmaa 64/292, jossa vesi tunnustetaan perusoikeudeksi, ja tekemään kaikkensa, jotta se pannaan täytäntöön ja siitä tulee sitova;
14. pitää erittäin tärkeänä kohtaa, joka koskee valtioiden ulkoisen velan ja siihen liittyvien kansainvälisten taloudellisten velvoitteiden vaikutuksia kaikkien ihmisoikeuksien täydelliseen toteutumiseen, ja pitää huolestuttavana, että valtionvelan korkomenot ovat tätä nykyä useimpien maiden huolenaihe ja niitä käytetään tekosyynä rakennesopeutusohjelmiksi kutsuttujen säästöohjelmien käyttöönotolle; kannattaa edelleen sitä, että etenkin nykyisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin yhteydessä kolmannen maailman maiden velka samoin kuin suurimmissa vaikeuksissa olevien maiden (etenkin unionin jäsenvaltioiden) velka on peruttava, jotta vältetään kriisin syveneminen ja taataan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien tosiasiallinen harjoittaminen;
15. ottaa huomioon unionin ja sen joidenkin jäsenvaltioiden vastuun taloudellisessa, sosiaalisessa ja poliittisessa tilanteessa, joka johti niin sanotuissa arabikevään valtioissa tapahtuneisiin kansannousuihin, ja katsoo, että unionin on autettava näiden valtioiden toimielimiä toteuttamaan niiden ja erityisesti unionin saatavia koskevia tarkastuksia, jotta voitaisiin määritellä, mikä osuus lainoista, jotka eivät hyödyttäneet kansaa, oli lainvastainen, sekä toteuttaa kaikki toimet, jotta nämä lainvastaiset lainat olisivat nopeasti peruutettavissa; kehottaa jälleen unionia ja sen jäsenvaltioita lisäämään toimia, joilla entisten hallintojen anastama varallisuus voidaan palauttaa kohtuullisessa ajassa arabikevään maiden kansoille; on huolestunut kumppanuuksia koskevien suuntaviivojen jatkuvuudesta aiemmin käytyihin keskusteluihin verrattuna;
Poliittiset ja kansalaisoikeudet
16. kehottaa kaikkia valtioita torjumaan kidutusta myös unionin jäsenvaltioiden alueella; pyytää unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa sisällyttämään kidutuksesta ja muusta epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta käytävään keskusteluun kysymyksen kidutukseen mahdollisesti käytettävien tuotteiden kaupan kiellosta unionissa ja sen ulkopuolella;
17. kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa vahvistamaan kantansa kuolemanrangaistusta vastaan ja sen yleismaailmallisen lakkauttamisen sekä täytäntöönpanon välittömän keskeyttämisen puolesta maissa, joissa kuolemanrangaistus vielä on käytössä; on huolissaan siitä, että jotkut maat, jotka olivat keskeyttäneet kuolemantuomioiden täytäntöönpanon, ovat aloittaneet teloitukset uudelleen, ja siitä, että jotkut maat ovat ottaneet kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöön perustellen sitä etenkin terrorismin ja huumausainekaupan torjunnalla;
18. katsoo, että tässä ihmisoikeusneuvoston istunnossa on käsiteltävä yhdistymisvapautta sekä keinoja torjua kaikenlaista sortoa, myös ammattiyhdistysaktivistien, poliittisten aktivistien ja yhdistysaktivistien, taiteilijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien murhia;
19. panee merkille, että 31. istunnossa korostetaan uskonnon- ja vakaumuksenvapautta, ja palauttaa mieliin, että tähän vapauteen sisältyy sekä oikeus uskoa ja olla uskomatta että oikeus edistää uskonnollisia näkemyksiä ja vaihtaa niitä; korostaa jälleen pitävänsä tärkeänä tiettyjen valtioiden ja kulttuurien peruspiirteenä olevaa sekularismia, jolla tarkoitetaan poliittisten ja uskonnollisten auktoriteettien selvää erottamista toisistaan, mikä merkitsee, että kaikenlainen puuttuminen uskonnollisista syistä hallituksen toimintaan ja kaikenlainen puuttuminen poliittisista syistä uskonnollisiin kysymyksiin on kiellettyä, ellei ole kyse turvallisuusmääräysten ja yleisen järjestyksen ylläpitämisestä (toisten vapauden kunnioittaminen mukaan luettuna), ja takaa kaikille (uskoville, agnostikoille tai ateisteille) samanlaisen vakaumuksenvapauden sekä mahdollisuuden vakaumusten ilmaisemiseen julkisesti;
Terrorismin torjunta ja perusoikeuksien kunnioittaminen
20. panee merkille, että 31. istunnossa korostetaan yhteyttä terrorismin ja ihmisoikeuksien välillä; tuomitsee jälleen Islamilaiseksi valtioksi kutsutun järjestön ja kaikkien terroristijärjestöjen tekemät iskut ja esittää vilpittömän osanottonsa näiden rikosten uhreille ja heidän läheisilleen; korostaa, että terrorismin torjunta ei voi olla missään tapauksessa veruke, jonka avulla rajoitetaan yksilönvapauksia ja perusoikeuksia; katsoo, että länsimaiden – etupäässä unionin ja Yhdysvaltain – sotaisa vastareaktio ei suinkaan vähennä terrorismin uhkaa vaan päinvastoin pahentaa väkivallan kierrettä; korostaa jälleen, että terrorismia voidaan torjua tehokkaasti ainoastaan tukkimalla terroristijärjestöjen rahoituskanavat etenkin keskeyttämällä kaikki kauppa- tai kumppanuussopimukset tällaisia järjestöjä tukevien maiden kanssa; pitää tärkeänä vahvistaa tiedustelu-, turvallisuus- ja oikeusviranomaisia, mutta korostaa, että lisäksi on kehitettävä julkisin varoin rahoitettuja ennaltaehkäisyohjelmia ja perustettava elimiä, joiden avulla terroristien rekrytointimenetelmät voitaisiin havaita hyvissä ajoin ja rekrytointiverkostot voitaisiin purkaa ja jotta terroristien värväämistä ihmisistä saataisiin jälleen yhteiskuntakelpoisia; palauttaa mieliin, että oikeus turvallisuuteen on perusoikeus, ja tuomitsee kaikki julkiset toimet, joilla pyritään syrjimään maan yhtä väestönosaa sen alkuperän tai sen uskonnon takia;
21. pitää erittäin tärkeänä kohtaa, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelemista terrorismintorjunnan yhteydessä; pitää erittäin huolestuttavana ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien heikentämistä terrorismin sekä yhä useammin vakavan rikollisuuden torjunnan varjolla ilman, että nämä käsitteet olisi määritelty selkeästi edes unionin tasolla tai erityisillä sopimuksilla sellaisten valtioiden kanssa, joissa ei noudateta ihmisoikeusnormeja; pitää erityisen huolestuttavana tietosuojaan ja yksityisyyden kunnioittamiseen liittyvien normien loukkaamista;
22. pitää erityisen tärkeänä kertomusta oikeudesta yksityiselämään digitaalisella aikakaudella; pitää valitettavana, että erityisesti eurooppalaista tieto- ja viestintätekniikkaa ja siihen liittyviä palveluita käytetään kolmansissa maissa ihmisoikeuksien loukkaamiseen, etenkin sensuurin ja laajamittaisen valvonnan avulla; tuomitsee myös Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviranomaisen toteuttaman miljoonien ihmisten joukkovakoilun; on huolestunut valvonta- ja suodatusteknologian leviämisestä, sillä se merkitsee kasvavaa uhkaa ihmisoikeusaktivisteille ja loukkaa usein oikeutta yksityisyyteen; pyytää ottamaan nämä huolenaiheet huomioon, kun tätä asiaa käsitellään istunnossa;
23. pitää valitettavana, että kansainvälinen yhteisö ei vieläkään ole aloittanut neuvotteluja henkilötietojen suojaa koskevan kansainvälisen sopimuksen laatimisesta, jonka mallina voisi toimia Euroopan neuvoston yleissopimus N:o 108, ja kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa toimimaan tällaisten puitteiden laatimiseksi yhteistyössä kansainvälisten vastapuoliensa kanssa;
24. painottaa, että on tärkeää jatkaa muun muassa niiden maailmanlaajuisten käytäntöjen tarkastelemista, jotka liittyvät terrorismin torjunnan yhteydessä tehtäviin salaisiin pidätyksiin; pyytää unionin jäsenvaltioita huolehtimaan tehtyjen selvitysten asianmukaisesta seurannasta parlamentin aiemmin esittämien linjausten ja etenkin unionin maiden alueen käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin, laittomaan vankien säilyttämiseen ja kidutukseen koskevien päätöslauselmien mukaisesti; tuomitsee myös Yhdysvaltain Guantánamon sotilastukikohdassa harjoittaman järjestelmällisen kidutuksen; korostaa jälleen kyseisen tukikohdan laittomuutta; vaatii sen välitöntä sulkemista ja koko alueen palauttamista Kuuballe;
Kaikenlaisen syrjinnän torjuminen
25. pitää tärkeänä, että vuonna 2016 kiinnitetään huomiota tasa-arvon lisäämiseen ja syrjinnän torjumiseen, olipa kyse rotuun perustuvasta, vähemmistöihin kohdistuvasta tai sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaan perustuvasta syrjinnästä; korostaa, että myös unionin ja sen jäsenvaltioiden on pantava tätä alaa koskevat ihmisoikeusvaltuutetun suositukset täytäntöön; korostaa erityisesti demokratian ja rasismin yhteensopimattomuudesta käytävän paneelikeskustelun merkitystä 31. istunnossa;
26. panee tyytyväisenä merkille, että rasismi ja syrjintä ovat tärkeässä asemassa ihmisoikeusneuvoston vuoden 2016 istunnoissa; tuomitsee uudelleen rasistisen, juutalaisvastaisen, homofobisen, muukalaisvastaisen ja maahanmuuttajiin kohdistuvan väkivallan, joka on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet eräissä jäsenvaltioissa, joissa viranomaiset eivät ole ryhtyneet päättäväisiin toimiin; on huolestunut vähemmistöihin ja joihinkin ihmisryhmiin kohdistuvien vihapuheiden ja leimaamisen lisääntymisestä ja niiden kasvavasta vaikutuksesta tiedotusvälineissä ja useissa poliittisissa liikkeissä ja puolueissa sekä siitä, että näitä ilmiöitä esiintyy korkeimman poliittisen vastuun tasolla tietyissä jäsenvaltioissa ja että ne ovat johtaneet rajoittavan lainsäädännön antamiseen;
27. pitää myös tärkeänä, että ihmisoikeusneuvoston 32. istunnossa (13. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2016) kiinnitetään huomiota naisiin kohdistuvaan syrjintään ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen; korostaa, että terveydenhuollon, gynekologisten ja lisääntymisterveydenhuollon palvelujen yleisen saatavuuden on edelleen oltava poliittinen painopiste ja että siihen kuuluu seksuaalikasvatuksen ja ehkäisymenetelmien vapaa saatavuus sekä oikeus raskauden keskeytykseen; korostaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan torjumisen on oltava painopiste ja tavoitteena on oltava naisten ja miesten tasa-arvo; pyytää näin ollen ihmisoikeusneuvostoa ja kansainvälistä yhteisöä panemaan täytäntöön ICPD+20-, Peking+20- ja Rio+20-prosessit; pitää samoin erittäin tärkeänä, että unionin jäsenvaltiot soveltavat ihmisoikeusneuvoston vuoden 2002 suosituksia kansainvälisestä suojelusta, kun on kyse sukupuoleen perustuvasta vainosta, varsinkin maahanmuuttopolitiikoissa;
28. panee tyytyväisenä merkille, että lapsen oikeudet ovat tärkeässä asemassa 31. istunnossa ja että päätöslauselman 25/6 hyväksymisen jälkeen lapsikauppaa ja lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevia kysymyksiä halutaan seurata tarkasti;
29. kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita edistämään ensisijaisesti ihmisoikeusneuvoston konkreettisia toimia, joilla pyritään lopettamaan siviileihin ja erityisesti naisiin ja lapsiin sodissa ja väkivaltaisissa selkkauksissa kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset; vaatii erityisesti toteuttamaan ensisijaisia toimia lapsisotilaiden värväämisen lopettamiseksi ja heidän suojelemisensa varmistamiseksi;
30. pitää valitettavana, että homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten tai intersukupuolisten (HLBTI) oikeuksiin liittyviä kysymyksiä ei käsitellä ihmisoikeusneuvoston vuoden 2016 istunnoissa; tuomitsee HLBTI-ihmisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän kaikkialla maailmassa; tuomitsee etenkin transihmisten pakkosterilisaation, jota harjoitetaan edelleen tietyissä valtioissa, myös unionin jäsenvaltioissa, ja vaatii lopettamaan välittömästi tämän ihmisoikeusloukkauksen; kehottaa kaikkia maailman maita pohtimaan tapoja, joilla perheoikeutta voitaisiin mukauttaa nykyään olemassa oleviin erilaisiin perhemuotoihin, mukaan luettuna samaa sukupuolta olevien henkilöiden mahdollisuus solmia avioliitto ja adoptoida; korostaa, että lesboja syrjitään usein monin perustein (naisina ja lesboina) ja että HLBTI-ihmisten tasa-arvoa edistävien toimien on kuljettava käsi kädessä naisten ja tyttöjen tasa-arvoa edistävien toimien kanssa, jotta tasa-arvo ja syrjimättömyys voidaan saavuttaa; on huolestunut siitä, että yksilöitä heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuolensa perusteella syrjivät lait ja käytännöt sekä heihin kohdistuvat väkivallanteot ovat lisääntyneet viime aikoina; vahvistaa tukensa ihmisoikeusvaltuutetun toimille, joilla edistetään ja suojellaan HLBTI-ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutumista, ja etenkin ihmisoikeusvaltuutetun lausunnoille, raporteille sekä vapaus- ja tasa-arvokampanjalle; kannustaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa jatkamaan työtään syrjivien lakien ja käytäntöjen torjumiseksi;
Ihmisoikeudet ja muuttoliike
31. tuomitsee unionin ulkorajojen valvontaa koskevat ulkoistamistoimet, joiden vaikutuksesta Eurooppaan turvaan pyrkivien henkilöiden riskinotto on lisääntynyt, ja toteaa, että näiden toimien seurauksena meri- ja maateitse Eurooppaan matkalla olevia menehtyy yhä enemmän; pitää tässä suhteessa valitettavana, että tähän päivään mennessä Välimerellä on kuollut tai kadonnut yli 25 000 ihmistä, joista ainakin 3 771 vuonna 2015, minkä vuoksi Eurooppa on Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestön mukaan vaarallisin muuttoreitti;
32. korostaa, että unionin on perustettava muuttoliikepolitiikkansa, rajavalvontaa koskeva politiikka mukaan lukien, yhtenäiseen ja johdonmukaiseen lähestymistapaan, joka perustuu ihmisoikeuksiin unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti; tuomitsee tämän vuoksi Khartumin prosessin, joka edellyttää yhteistyötä etenkin Eritrean ja Sudanin hallintojen kanssa muuttoliikkeen hallinnassa; kehottaa jälleen kerran unionin jäsenvaltioita panemaan täytäntöön demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeet kaikissa kansainvälisissä sopimuksissa niiden luonteesta riippumatta ja takaamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen omassa sisä- ja ulkopolitiikassaan, sillä muutoin unionin asema ihmisoikeusneuvostossa ja kaikissa muissa ihmisoikeuksia käsittelevissä kansainvälisissä elimissä heikkenee;
33. kehottaa unionin valtuuskuntaa ja jäsenvaltioita kannustamaan kansainvälistä yhteisöä tarjoamaan laillisia ja turvallisia väyliä muuttajille ja turvapaikanhakijoille, etenkin myöntämällä humanitaarisia viisumeita ja tarjoamalla pakolaisten uudelleensijoituspaikkoja; kehottaa unionin jäsenvaltioita toimimaan tässä suhteessa kiireellisesti;
Ihmisoikeudet ja ympäristö
34. pitää myös äärimmäisen tärkeänä ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa kohtaa ja katsoo, että se liittyy olennaisesti kansojen oikeuksiin hyödyntää luonnonvarojaan ja maitaan sekä ylläpitää kestävää ympäristöjärjestelmää; pitää näin ollen keskeisenä, että kaikki ratifioivat ja panevat täytäntöön Kioton pöytäkirjan ja muut kansainväliset yleissopimukset, jotka mahdollistavat näiden oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen;
35. yhtyy YK:n ihmisoikeusvaltuutetun näkemykseen, jossa tämä vertaa ihmisen aikaansaamaa ilmastonmuutosta sellaisen pyromaanin toimintaan, joka sytyttää tuleen oman kotinsa; katsoo, että Pariisin COP21-ilmastokokouksessa tehdyt sopimukset ovat riittämättömiä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja kansojen sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien oikeuksien takaamiseksi; kehottaa unionin valtuuskuntaa ja jäsenvaltioiden edustajia tukemaan ihmisoikeusneuvostossa ehdotusta kansainvälisen ympäristöoikeustuomioistuimen perustamisesta YK:n alaisuuteen ja pyrkimään ottamaan käyttöön sitovan oikeudellisen välineen, jotta eniten saastuttaville valtioille ja yrityksille voidaan määrätä seuraamuksia;
36. toteaa, että 17,5 miljoonaa ihmistä joutui vuonna 2014 siirtymään kotiseuduiltaan ilmastokatastrofien seurauksena; toteaa, että väestön siirtymiset koskevat pääasiassa maapallon eteläosien alueita, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kaikkein suurimpia; korostaa tässä yhteydessä, että 85 prosenttia näistä siirtymisistä tapahtuu kehitysmaissa ja ensisijaisesti maiden sisällä tai eri alueiden välillä; muistuttaa, että unionin jäsenvaltiot ovat vuosituhannen kehitystavoitteiden puitteissa sitoutuneet antamaan kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan; pitää valitettavana, että useat unionin jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet tavoitetta antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun ja että jotkut ovat alentaneet prosenttiosuuttaan kehitysavusta; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden osallistuminen elintarvikeapuohjelmiin on vähentynyt; pyytää, että unionin ja jäsenvaltioiden apu annetaan lahjoituksina eikä lainoina, jotta ei lisätä velkataakkaa; vaatii, että kehitysapua ei saisi käyttää rajojen sulkemiseen, rajavalvontaan tai muuttajien takaisinottamisen varmistamiseen;
37. korostaa, että YK:n arvion mukaan 200 miljoonaa ihmistä joutuu siirtymään asuinseuduiltaan ilmastoon liittyvien syiden vuoksi vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, jolla voidaan ratkaista ilmastonmuutokseen, köyhyyteen, resurssien hyödyntämiseen ja käyttämiseen sekä monikansallisten yritysten harjoittamien maakaappausten ja rikkauksien anastamisen torjuntaan liittyviä ongelmia, jotta voidaan varmistaa kehitys ja kansojen oikeus käyttää omaisuuttaan ja oikeuksiaan ja saada peruspalveluja; kehottaa unionin valtuuskuntaa ihmisoikeusneuvostossa ja jäsenvaltioiden edustajia osallistumaan aktiivisesti keskusteluun ilmastopakolaisen käsitteestä, jotta sille voidaan laatia oikeudellisesti sitova määritelmä kansainvälisessä oikeudessa;
Kansojen itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeustilanteet, joihin ihmisoikeusneuvoston on kiinnitettävä huomiota
38. korostaa jälleen kansojen luovuttamatonta itsemääräämisoikeutta ja oikeutta valita omat poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset linjauksensa ulkopuolisten siihen puuttumatta; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita edistämään ihmisoikeusneuvoston vuoden 2016 istunnoissa tätä oikeutta määrätietoisesti nykyisten politiikkojen sijasta; vastustaa lisäksi sitä, että unioni ja Yhdysvallat asettavat kolmansille maille pakotteita suojellakseen omia geopoliittisia ja taloudellisia etujaan humanitaarisesta tilanteesta riippumatta;
39. on yhä huolestunut ihmisoikeuksien puolustajien, ihmisoikeusaktivistien, -järjestöjen ja -elinten sekä toimittajien tilanteen heikkenemisestä eri muodoissa ja eri tasoilla koko maailmassa, myös unionissa;
40. korostaa, että on tärkeää kunnioittaa alkuperäis- ja heimokansojen perusoikeuksia, sellaisina kuin ne on määritelty Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksessa nro 169;
41. on äärimmäisen huolestunut humanitaarisen tilanteen ja turvallisuustilanteen heikkenemisestä Syyriassa Islamilaiseksi valtioksi kutsutun järjestön vallattua merkittävän osan maan alueesta; tuomitsee uudelleen jyrkästi terroristijärjestöjen toteuttamat järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset; on myös erityisen huolestunut Syyrian hallinnon toteuttamista ihmisoikeusloukkauksista, etenkin ilmaisunvapauteen kohdistuvista hyökkäyksistä, mielivaltaisista pidätyksistä ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvista tukahduttamistoimista; korostaa, että asekauppa ja asetoimitukset ovat pahentaneet konfliktia; tuomitsee jyrkästi länsimaiden viime vuosina toteuttamat interventiot, joilla on ollut dramaattisia seurauksia yksittäisten henkilöiden radikalisoitumiselle erityisesti Lähi-idässä ja unionin eteläisellä naapurialueella sijaitsevissa maissa; tuomitsee voimakkaasti suoran ja epäsuoran tuen, jota Yhdysvallat, unioni, Nato ja Persianlahden kuningaskunnat ovat antaneet ja antavat edelleen terroristiryhmille; suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin aloittaa poliittinen vuoropuhelu YK:n alaisuudessa, jotta maan poliittiseen kriisin saataisiin ratkaisu, ja korostaa, että poliittiseen vuoropuheluun on otettava mukaan myös Syyrian hallintoa vastustavat rauhanomaisen opposition jäsenet, jotta vuoropuhelu olisi vaikuttavaa;
42. toteaa, että Iranin ihmisoikeustilanne on edelleen huolestuttava; tuomitsee maassa yleisesti harjoitetut tukahduttamistoimet, jotka kohdistuvat rauhanomaisiin mielenosoittajiin ja toisinajattelijoihin (kuten opiskelijat, tieteenharjoittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat), naisten oikeuksia ajaviin aktivisteihin, asianajajiin, toimittajiin, bloggaajiin ja uskonnollisten yhteisöjen jäseniin; tähdentää, että kansainvälisellä yhteisöllä on oltava keskeinen asema rauhan takaamisessa; on huolestunut poliittisten vankien ja mielipidevankien määrästä, edelleen suuresta teloitusten määrästä, myös alaikäisten teloituksista, kidutuksesta, epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ja kohtuuttomista takuumaksuista sekä tiedon-, ilmaisun-, kokoontumis- ja uskonnonvapauteen sekä koulutuksen ja liikkumisen vapauteen kohdistuvista ankarista rajoituksista;
43. pitää myönteisenä vapaiden vaalien järjestämistä Myanmarissa/Burmassa 8. marraskuuta 2015, mikä on tärkeä virstanpylväs maan demokratian kehittämisessä; on kuitenkin edelleen huolestunut näiden vaalien perustuslaillisesta kehyksestä, jonka mukaan 25 prosenttia parlamentin edustajanpaikoista on varattu armeijan edustajille; toteaa, että tähän mennessä on saavutettu edistystä ihmisoikeuksissa, mutta korostaa, että jäljellä on edelleen joitakin puutteita, jotka koskevat erityisesti vähemmistöjen oikeuksia, ilmaisun- ja yhdistymisvapautta ja oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen; tuomitsee rohingya-väestöön kohdistuvan syrjinnän, jota pahentavat kyseisen yhteisön oikeudellisen aseman puuttuminen ja muihin kuin buddhalaisiin kohdistuvan vihapuheen lisääntyminen; vaatii tutkimaan perusteellisesti, avoimesti ja riippumattomasti kaikki väitteet rohingya-väestöön kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista ja katsoo, että neljään parlamentin vuonna 2015 hyväksymään lakiin, joilla pyritään suojelemaan rotua ja uskontoa, sisältyy syrjiviä näkökohtia etenkin sukupuolta koskevissa asioissa; toistaa pyyntönsä siitä, että Myanmar/Burma sallisi ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perustaa edustustonsa maahan;
44. on erittäin huolestunut Ukrainan ihmisoikeustilannetta koskevista ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportteihin sisältyneistä tiedoista; tuomitsee maan itäosassa käytävän sodan kaikkien osapuolten harjoittamat jatkuvat kansainvälisen oikeuden loukkaukset ja ihmisoikeusloukkaukset, mukaan lukien tahdonvastaiset katoamiset, mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen ja sellaisten henkilöiden huonon kohtelun, joita epäillään alueellisen koskemattomuuden uhkaamisesta, terrorismista tai Donetskin kansantasavallan tai Luhanskin kansantasavallan kannattamisesta; on erittäin huolestunut siitä, että poliisin ja turvallisuusjoukkojen henkilöstö jää yleisesti tuomitsematta; arvostelee jyrkästi sitä, että Kiovan alueen hallintotuomioistuin kielsi Ukrainan kommunistisen puolueen toiminnan; on erittäin huolestunut siitä, että ilmaisunvapauteen ja demokraattisiin puolueisiin kohdistuu hyökkäyksiä Ukrainassa; kehottaa unionin valtuuskuntaa ihmisoikeusneuvostossa ja jäsenvaltioiden edustajia tuomitsemaan jyrkästi tällaisen maan demokratiaan kohdistuvan vakavan hyökkäyksen; on huolissaan Ukrainan sosiaalisesta tilanteesta, sillä maan sosiaaliministeriön mukaan 20–25 prosenttia Ukrainan kotitalouksista elää köyhyydessä hallituksen tällä hetkellä harjoittaman politiikan vuoksi;
45. on erittäin huolestunut Etelä-Sudanin tämänhetkisestä konfliktista; vaatii välitöntä tulitaukoa sotaa käyvien osapuolten välille ja ilmaisee tukensa puolueettomalle sovittelulle, jolla pyritään saamaan aikaan sopimus nopeasti; vaatii toimittamaan enemmän humanitaarista apua siviiliväestölle, joka on jäänyt taistelujen keskelle tai on pakenemassa alueelta; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita noudattamaan palauttamiskiellon periaatetta ja avaamaan rajansa pakolaisille, jotka pakenevat Etelä-Sudanissa käynnissä olevaa kriisiä; vaatii vastaavasti kansainvälistä sitoutumista siihen, että kaikki ase- tai sotatarviketoimitukset Etelä-Sudaniin lakkautetaan ja että asevienti alueelle lopetetaan kokonaan;
46. on huolissaan Keski-Afrikan tasavaltaa vuodesta 2003 lähtien koetelleesta kriisitilanteesta; ilmaisee jälleen osanottonsa yhteenottojen uhrien perheille; ilmaisee jälleen tukevansa Keski-Afrikan tasavallan itsenäisyyttä, yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta; ilmaisee jälleen tukensa Brazzavillen sopimuksen tulitauon noudattamiselle, aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja sovinnontekoa koskevan prosessin käynnistämiselle, piakkoin pidettäville moniarvoisille ja avoimille parlamentti- ja presidentinvaaleille sekä konkreettisille toimille ihmisoikeuksien suojelemiseksi; muistuttaa, että kansojen itsemääräämisoikeus ilman ulkopuolista asioihin puuttumista on tärkeää; vaatii Ranskaa vetämään nopeasti joukkonsa Keski-Afrikan tasavallasta ja maassa sijaitsevien pysyvien ulkomaalaisten sotilastukikohtien sulkemista; kehottaa tehostamaan YK:n joukkojen valvontaa ja vaatii perusteellista, puolueetonta ja avointa tutkintaa väitetyistä väärinkäytöksistä tai rikoksista; on erityisen huolestunut Keski-Afrikan tasavallassa toimivien ylikansallisten yritysten, erityisesti kaivostoimintaa, jalokivien louhintaa ja metsäalan toimintaa harjoittavien yritysten, aikomuksista; palauttaa mieliin kansojen luovuttamattoman oikeuden hyödyntää luonnonvarojaan ja yritysten velvollisuuden noudattaa kansainvälistä oikeutta; korostaa, että unionille ja sen jäsenvaltioille on tärkeää, että etenkin ihmisoikeusneuvostossa sitoudutaan täysimääräisesti siihen, että YK:ssa kehitetään sitova väline, jota sovelletaan yrityksiin, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia;
47. pitää myönteisenä, että Haitiin kiinnitetään erityistä huomiota ihmisoikeusneuvoston 31. istunnossa; pitää valitettavana maan edelleen järkyttävää humanitaarista tilannetta ja sitä, että vuoden 2010 hirmumyrskyjen aiheuttamia vahinkoja ei ole vieläkään korjattu; korostaa, että maan äärimmäinen köyhyys on lisännyt luonnonkatastrofien tuhoisia vaikutuksia ja aiheuttanut vakavimman humanitaarisen kriisin vuosikymmeniin; pitää edelleen valitettavana velkaa ja valtavia velanhoitomaksuja, jotka Ranska ja kansainväliset elimet (ensi sijassa Kansainvälinen valuuttarahasto) ovat määränneet Haitille, ja pitää tätä syynä maan alikehittyneisyyteen; pitää tervetulleena kansainvälistä solidaarisuutta Haitin auttamiseksi ja etenkin alueellista solidaarisuutta, kuten sitä, että Kuuba lähetti lääkäreitä ja terveydenhoitoalan ammattilaisia, jotka ovat hoitaneet kymmeniä tuhansia koleraa sairastavia ihmisiä, ALBA-maiden humanitaarisesta rahastosta Haitille osoitettavaa taloudellista tukea, Petrocaribe-järjestön kautta annettavan energiatuen jatkamista ja erityissuunnitelman tekemistä, jotta humanitaarisessa avustustyössä käytettäville ajoneuvoille voitaisiin toimittaa polttoainetta suoraan, ja maatalousaloitteita, joiden tarkoituksena on elintarvikkeiden ja tuotantokasvien toimittaminen sekä uudelleenmetsityskampanjan toteuttaminen; vaatii, että käynnistetään tutkinta, jonka tarkoituksena on selvittää, miksi etenkin Euroopan unionin myöntämät tietyt tuet eivät koskaan saapuneet perille Haitiin, ja toinen tutkinta tuen jakeluverkostojen tehokkuuden selvittämiseksi; pyytää myös yhteenvetoa tosiasiallisesti toimitetusta tuesta;
48. korostaa Burundin kriisistä ihmisoikeusneuvostossa käytävien keskustelujen merkitystä; on erittäin huolestunut maan tilanteesta ja korostaa, että sillä voi olla vakavia seurauksia koko alueelle; kehottaa noudattamaan suurten järvien alueen turvallisuutta, vakautta ja kehitystä koskevaa sopimusta sekä hyökkäämättömyyttä ja yhteistä puolustusta koskevaa pöytäkirjaa; katsoo, että tämänhetkinen kriisi voidaan ratkaista vain kansallisella ja alueellisella poliittisella vuoropuhelulla ja että kriisiä ei saa missään tapauksessa käyttää tekosyynä uuden sotilaallisen intervention toteuttamiselle kyseisellä alueella; katsoo, että Burundin ongelmat voidaan ratkaista maan sisällä vain siten, että taataan kaikille kansalaisille samat oikeudet ja puututaan hedelmällisen viljelysmaan hallintaan, työttömyyteen ja köyhyyteen liittyviin ongelmiin, torjutaan korruptiota, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjintää sekä edistetään sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia uudistuksia vapaan, demokraattisen ja vakaan valtion luomiseksi;
49. pitää valitettavana, että Latinalaisen Amerikan, erityisesti Hondurasin ja Paraguayn, tilannetta ei ole sisällytetty näihin keskusteluihin; pyytää, että Hondurasin ja Paraguayn vallankaappauksien jälkeistä ihmisoikeustilannetta seurataan tosiasiallisesti ja että toteutetaan kaikki tarvittavat toimet demokratian ja oikeusvaltion palauttamiseksi kyseisiin maihin; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa toimimaan sen puolesta, että vallankaappaukset tuomitaan ja de facto -hallituksia ei tunnusteta, ja vaatimaan, että syylliset tuomitaan; vaatii myös toteuttamaan tutkinnan muissa Latinalaisen Amerikan maissa (kuten Ecuadorissa tai Venezuelassa) tehdyistä vallankaappausyrityksistä sekä selvittämään kunkin tahon, myös kolmansien maiden, vastuun;
50. pitää myös valitettavana, että Meksikon ihmisoikeustilannetta ei käsitellä tässä istunnossa, vaikka ihmisiä katoaa ja teloitetaan mielivaltaisesti ja naisia murhataan yhä enemmän ja vaikka viranomaisten vastuu on näytetty toteen; on erittäin huolestunut Meksikossa vallitsevasta rankaisemattomuudesta; toteaa, että maassa on kadonnut yli 22 000 ihmistä, joista yli puolet aivan viime vuosina, mutta 98 prosenttia maassa tehdyistä rikoksista jää rankaisematta; tuomitsee opiskelijoiden, toimittajien, yhteiskunnallisten aktivistien, maanviljelijöiden johtajien ja ammattiyhdistysaktivistien kriminalisoinnin ja sorron, myös katoamiset ja murhat; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa tukemaan ihmisoikeusneuvoston 31. istunnossa kansalaisjärjestöjen pyyntöjä siitä, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjänviraston ja Haagissa toimivan tuomioistuimen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Meksikossa tapahtuneisiin rikoksiin ja käynnistettävä tarvittaessa kansainvälinen tutkinta;
51. pitää myös valitettavana, että Turkin ihmisoikeustilannetta ei ole otettu asialistalle; tuomitsee erityisesti maan demokraattisen tilanteen heikentymisen ja demokraatteihin, poliittisiin edustajiin ja aktivisteihin, ammattiyhdistysaktivisteihin, toimittajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja taiteilijoihin kohdistuvien tukahduttamistoimien lisääntymisen; toteaa, että tukahdutustoimet kohdistuvat erityisesti kurdeihin, sillä Turkin hallitus on käynnistänyt varsinaisen aseellisen hyökkäyksen, joka ei kohdistu ainoastaan poliittisiin vastuuhenkilöihin vaan myös siviiliväestöön; kehottaa unionin valtuuskuntaa varmistamaan, että tätä aihetta käsitellään ihmisoikeusneuvoston 31. istunnossa ja että rauhanprosessia koskevien neuvottelujen uudelleen aloittamiselle annetaan yksiselitteinen tuki;
52. korostaa, että olisi tärkeää käsitellä jossakin ihmisoikeusneuvoston vuoden 2016 istunnossa Djiboutin kysymystä, sillä poliittisiin aktivisteihin ja ammattiyhdistysaktivisteihin kohdistuvat tukahdutustoimet ovat lisääntyneet maassa ja lokakuusta joulukuuhun 2015 tehtiin yli 300 mielivaltaista pidätystä; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntaa vaatimaan tukahdutustoimien välitöntä lopettamista ja kaikkien poliittisten vankien, etenkin pisimpään vangittuna olleen Jabhaksi kutsutun Mohamed Ahmedin ja Djiboutin ihmisoikeusliiton (LDDH) perustajajäsenen Omar Ali Ewadon, vapauttamista, ja vaatii käynnistämään YK:n alaisuudessa kansainvälisen tutkinnan joulukuussa 2015 toteutetusta Buldhuqon verilöylystä ja joulukuussa 1991 toteutetusta Arhiban verilöylystä sekä muista maassa toteutetuista joukkorikoksista, jotta syylliset saatetaan oikeuden eteen ja tuomitaan;
53. pitää myönteisenä, että ihmisoikeusneuvosto on viime vuosina kiinnittänyt erityistä huomiota Palestiinan ja muiden miehitettyjen arabialueiden ihmisoikeustilanteeseen, etenkin Palestiinan kansan itsemääräämisoikeuteen sekä itsenäisen ja elinkelpoisen valtion perustamiseen vuoden 1967 rajojen mukaisesti; kannustaa voimakkaasti unionin valtuuskuntaa tuomitsemaan kolonialismin kaikissa muodoissaan etenkin Palestiinassa, niin Länsirannalla kuin Itä-Jerusalemissa, jossa se lisääntyy jatkuvasti; tuomitsee myös palestiinalaisväestöön kohdistuvat siirtokuntien harjoittamat väkivaltaisuudet etenkin Hebronissa ja suunnitelmat beduiinien pakkosiirroista;
54. palauttaa mieliin palestiinalaisalueiden ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n raportin merkityksen ja toteaa, että siinä pidetään valitettavana, että Israelin politiikka Länsirannalla ja Gazan alueella vaikuttaa johtavan apartheidiin palestiinalaisväestön systemaattisen sorron ja heidän maidensa de facto -pakkolunastuksen vuoksi; pitää tuomittavana sitä, että Israelin joukot loukkaavat palestiinalaisten perusoikeuksia, että Itä-Jerusalemia puhdistetaan etnisesti ja että Israelin viranomaiset pyrkivät juutalaistamaan Jerusalemin kaupungin anastaakseen sen itselleen; pitää valitettavana, että Israel on kieltänyt jatkuvasti YK:n erityisraportoijalta pääsyn miehitetyille palestiinalaisalueille, mikä johti tämän eroon tammikuussa 2016, ja kehottaa unionin valtuuskuntaa ihmisoikeusneuvostossa ja jäsenvaltioiden edustajia painostamaan Israelin viranomaisia, jotta YK:n toimeksianto voitaisiin panna täytäntöön;
55. pitää tuomittavana palestiinalaisvankien tilannetta israelilaisissa vankiloissa; vaatii Israelin valtiota lopettamaan välittömästi joukkopidätykset, joiden määrä lisääntyi edelleen vuonna 2015, jolloin pidätettiin yli 6 000 ihmistä, joista huomattava osa oli alaikäisiä; tuomitsee myös mielivaltaiset teloitukset, hallinnolliset pidätykset, poliittisten vankien siirron miehitettyjen alueiden ulkopuolelle, jolloin he eivät voi tavata sukulaisiaan, huonon kohtelun, kidutuksen ja vankien pakkoruokinnan sekä asianmukaisen ja ajallaan annettavan sairaanhoidon epäämisen, sillä ne ovat vakavia kansainvälisen oikeuden loukkauksia; toistaa tuomitsevansa kaikenlaisen kidutuksen ja huonon kohtelun; vaatii Israelia takaamaan välittömästi, että se noudattaa YK:n kidutuksen vastaista yleissopimusta, jonka sopimuspuoli se on; tuomitsee lasten pidättämisen ja huonon kohtelun ja vaatii vapauttamaan viipymättä lapsi- ja naisvangit; pitää tuomittavana lasten kohtelua Israelin tuomioistuimissa; vaatii myös vapauttamaan välittömästi vangitut palestiinalaiset parlamentin jäsenet, etenkin Khalida Jarrarin ja Marwan Barghoutin;
56. on lisäksi erittäin huolestunut kansalaisvapauksien ja poliittisten oikeuksien rajoittamisesta Israelissa ja etenkin kansalaisjärjestöjä koskevista eri laeista, joissa rajoitetaan yhdistymis-, kokoontumis- ja järjestäytymisvapautta; pitää myös tuomittavana maan vähemmistöihin, etenkin arabivähemmistöön, kohdistuvaa lisääntynyttä syrjintää;
57. pitää valitettavana, että Länsi-Saharan kysymystä ei ole otettu ihmisoikeusneuvoston vuoden 2016 istuntojen asialistalle; korostaa jälleen, että Länsi-Saharan konflikti on dekolonisaatiokysymys ja että kansainvälisen oikeuden mukaan Marokon kuningaskunnalla ei ole suvereniteettia Länsi-Saharassa vaan se on miehittäjävaltio; tuomitsee länsisaharalaisiin kohdistuvat jatkuvat perusoikeuksien loukkaukset; vaatii suojelemaan Länsi-Saharan kansan perusoikeuksia, etenkin yhdistymis-, ilmaisun- ja kokoontumisvapautta; vaatii vapauttamaan välittömästi kaikki länsisaharalaiset poliittiset vangit ja kiireellisesti marokkolaisen sotilastuomioistuimen tuomitsemat Gdeim Izik -ryhmän jäsenet; toistaa Espanjalle esittämänsä pyynnön, että se antaisi poliittisen turvapaikan nuorelle länsisaharalaiselle Hassana Aalialle, joka tuomittiin elinkautisrangaistukseen oikeudenkäynnissä; korostaa, että Länsi-Saharan ihmisoikeustilannetta on seurattava kansainvälisesti; kehottaa Marokkoa ja Polisario-rintamaa jatkamaan neuvotteluja rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi Länsi-Saharan konfliktiin ja korostaa jälleen länsisaharalaisten itsemääräämisoikeutta, josta on päätettävä demokraattisella kansanäänestyksellä YK:n päätöslauselmien 34/37 ja 35/19 mukaisesti;
°
° °
58. valtuuttaa Euroopan parlamentin valtuuskunnan ihmisoikeusneuvoston 31., 32. ja 33. istunnossa tuomaan esille tässä päätöslauselmassa ilmaistut kannat; kehottaa valtuuskuntaa raportoimaan matkastaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle ja pitää asianmukaisena jatkaa valtuuskunnan lähettämistä ihmisoikeusneuvoston asianomaisiin istuntoihin;
59. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä ulkoasiainvaliokunnan perustamalle EU:n ja YK:n väliselle työryhmälle.