Päätöslauselmaesitys - B8-0062/2016Päätöslauselmaesitys
B8-0062/2016

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Kolumbian rauhanprosessista

14.1.2016 - (2015/3033(RSP))

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Fabio Massimo Castaldo, Ignazio Corrao, Rolandas Paksas EFDD-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0041/2016

Menettely : 2015/3033(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B8-0062/2016
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B8-0062/2016
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B8-0062/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma Kolumbian rauhanprosessista

(2015/3033(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 24. syyskuuta 2015 antaman julkilausuman Kolumbian siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä koskevasta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon, että EU nimitti 1. lokakuuta 2015 erityisedustajan käsittelemään Kolumbian rauhanprosessia,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin 16. joulukuuta 2015 antaman julkilausuman Kolumbian konfliktin uhreja koskevasta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon Brysselissä 10. ja 11. kesäkuuta 2015 pidetyn EU–CELAC-huippukokouksen ja Brysselin julistuksen,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät EU:n tuesta siirtymäkauden oikeusjärjestelyille,

–  ottaa huomioon, että EU on luvannut panna täytäntöön Kolumbian konfliktin jälkihoitoon tarkoitetun erityisrahaston sen jälkeen kun on päästy sopimukseen,

–  ottaa huomioon hallituksen ja FARCin 23. syyskuuta 2015 antaman julkilausuman siirtymäkauden oikeusjärjestelyistä tehdystä sopimuksesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Kolumbian hallitus ja maan suurin vasemmistokapinallisryhmä, Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat (FARC), pyrkivät lopettamaan yli 50 vuotta jatkuneen aseellisen konfliktin ja käynnistivät marraskuussa 2012 viralliset rauhanneuvottelut Kuuban pääkaupungissa Havannassa;

B.  ottaa huomioon, että on päästy sopimukseen muutamista avainkysymyksistä, muun muassa maanpalautuksesta, poliittisesta osallistumisesta ja huumekaupan torjunnasta, ja että osapuolet ovat asettaneet lopullisen sopimuksen allekirjoittamisen määräajaksi 23. maaliskuuta 2016; ottaa huomioon, että lopullisesta sopimuksesta järjestetään Kolumbiassa kansanäänestys;

C.  toteaa, että aseellisessa konfliktissa on kuollut yli 220 000 ihmistä ja kadonnut 45 000 ihmistä, joista 80 prosenttia on siviilejä; toteaa lisäksi, että miljoonat ihmiset ovat joutuneet siirtymään kotiseuduiltaan väkivallan pelossa ja että suuri määrä ihmisiä on konfliktin aikana kidnapattu, joutunut kokemaan uhkailua tai haavoittunut miinojen uhrina; toteaa, että Kolumbia on Afganistanin jälkeen maailman toiseksi miinoitetuin maa, sillä maamiinojen uhrina on viimeisten 15 vuoden aikana kuollut tai haavoittunut yli 11 000 ihmistä;

D.  toteaa, että kaikki väkivalta ei ole ollut FARC-kapinallisten tekemää, sillä tappamiseen ovat syyllistyneet myös oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot, jotka perustettiin alun perin FARC-sissien kukistamiseksi; toteaa, että myös Kolumbian kokaiinituotannon hallinnasta taistelevat rikollisjengit ovat yhä kasvava uhka;

E.  panee merkille, että osapuolet allekirjoittivat 15. joulukuuta 2015 sopimuksen, jolla pyritään ratkaisemaan vaikea kysymys siitä, miten tunnistaa yli 50 vuotta kestäneen konfliktin uhrit ja maksaa heille korvauksia; toteaa, että sopimuksessa luvataan korvauksia uhreille ja aiotaan luoda totuuden, oikeuden, korvausten ja uusiutumattomuuden takaamisen järjestelmä, jonka on tarkoitus toimia puitteina kyseisen sopimuksen ja uhrien asemasta 23. syyskuuta tehdyn aiemman sopimuksen täytäntöönpanossa, mukaan lukien sopimus totuuskomissiosta, joka selvittäisi, kuka on syyllistynyt mihinkin, erityistuomioistuimet syyllisten tuomitsemiseksi ja kummankin osapuolen antama lupaus etsiä kadonneet;

F.  toteaa, että syyskuun 23. päivän sopimuksen mukaan taistelijoita, jotka myöntävät syyllistyneensä vakaviin rikoksiin, odottaa viidestä kahdeksaan vuoden vapaudenrajoitustuomio; panee merkille, että tällaisen kohtelun piiriin päästäkseen taistelijoiden on sitouduttava osallistumaan tuomionsa täytäntöönpanon aikana yhteiskuntaan sopeuttamiseen joko työnteon, koulutuksen tai opiskelun kautta; toteaa, että ne, jotka epäröivät myöntää syyllisyyttään, saavat normaalin vankeustuomion, jonka pituus on 5–8 vuotta, ja että yhteistyöstä kieltäytyvät, jotka todetaan syyllisiksi, saattavat saada jopa 20 vuoden vankeustuomion;

G.  toteaa, että sopimukseen sisältyy myös sekä hallituksen että sissiryhmien antama lupaus varmistaa, että konflikti ei uusiudu; toteaa, että ainoa vielä neuvoteltava asia on niin sanottu konfliktin lopettava sopimus, jotka koskee käytännön kysymyksiä siitä, miten FARC-sissit kotiutetaan, riisutaan aseista ja sopeutetaan Kolumbian yhteiskuntaan;

H.  panee merkille, että apulaisvaltionsyyttäjä Jorge Fernando Perdomon mukaan jopa 24 000 Kolumbian valtion virkamiestä on sekaantunut sotarikoksiin ja että heihinkin voitaisiin soveltaa siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä, mikäli saadaan aikaan rauha FARC-kapinallisten kanssa;

I.  panee merkille toiseksi suurimman kapinallisryhmän eli Kansallisen vapautusarmeijan (ELN) johtajan Nicolás Rodríguezin 26. joulukuuta 2015 antaman ilmoituksen, että hänen joukkonsa ja hallitus olivat sopineet rauhanneuvottelujen asialistasta ja halusivat saada aikaan rauhansopimuksen; toteaa, että Kolumbian sisäministerin mukaan hallitus ei ole vielä sopinut rauhanneuvotteluista ELN:n kanssa;

1.  pitää myönteisenä lopullisen rauhansopimuksen tekemisessä saavutettua edistymistä ja on erityisen tyytyväinen, että uhreille aiotaan antaa keskeinen asema rauhanprosessissa;

2.  arvostaa suuresti Havannan neuvottelujen takuumiehinä toimineiden Kuuban ja Norjan roolia sekä muiden tukijoiden (Venezuela ja Chile) ja asiaan osallistuneiden kansakuntien roolia ja apua tässä rauhanprosessissa;

3.  pitää myönteisinä sopimusta uhrien asemasta ja erityisiä rauhanoikeusjärjestelyjä, joiden puitteissa on tarkoitus ottaa vastaan tunnustuksia, syyttää ja tuomita sotarikoksiin ja ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneitä ja määritellä uhreille maksettavia korvauksia; pitää myönteisenä myös julkilausumaa, jonka mukaan turvallisuusjoukot voivat päästä näiden järjestelyjen piiriin;

4.  katsoo kuitenkin, että moni asia on edelleen epäselvä ja että prosessiin liittyy vaarallisia porsaanreikiä, esimerkiksi:

•  rikoksensa tunnustaneiden ”vapauden tosiasiallisen rajoittamisen” tarkka määritelmä

•  sotilaiden tekemien ”väärien positiivisten” ihmisoikeusrikosten käsittely

•  komentajien vastuu

•  ”poliittisista rikoksista” tuomittujen vankien ja huumekaupasta ja panttivankien ottamisesta syytettyjen kohtelu

•  FARCin taloudelliset korvaukset uhreille

•  vapaudenrajoitustuomion saaneiden oikeus osallistua poliittiseen elämään

•  tuomarien nimitykset

•  puolisotilaallisia joukkoja tukeneille siviileille määrättävät seuraamukset;

5.  kehottaa osapuolia – ennen lopullisen sopimuksen allekirjoittamista ja ottaen huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Amerikan valtioiden ihmisoikeusjärjestelmän toiminnan – tarkentamaan toimintaansa ja tukkimaan porsaanreiät, jotta voidaan määritellä paremmin alat, joilla on epäselvyyksiä ja suurin väärinkäytösten vaara;

6.  pitää myönteisenä osapuolten sopimusta siitä, että kaikkein vakavimmista rikoksista, mukaan lukien rikokset ihmisyyttä vastaan, kansanmurha, vakavat sotarikokset, panttivankien ottaminen tai muu törkeä vapaudenriisto, kidutus, pakkosiirrot, sieppaukset, teloitukset ilman oikeudenkäyntiä ja seksuaalinen väkivalta, ei voi saada yleistä armahdusta; tervehtii tätä tärkeänä askeleena rankaisemattomuuden lopettamisessa;

7.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvoasioiden alakomitean perustaminen varmistamaan, että neuvotteluihin sisällytetään tasa-arvonäkökohdat, ja seksuaalisen väkivallan uhrien ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen johtajien ottaminen mukaan rauhanneuvotteluihin ovat uraauurtavia seikkoja, jotka voisivat toimia esimerkkinä maailman muille rauhanprosesseille;

8.  vahvistaa EU:n vankan poliittisen tuen Havannan rauhanneuvotteluille ja pitää myönteisinä komission lupaamaa suurempaa taloudellista tukea sekä aikomusta ottaa käyttöön EU:n erityisrahasto, josta tuetaan Kolumbian konfliktin jälkihoitoa; katsoo, että rahasto voi olla tehokas vain, jos EU:n jäsenvaltiot ja muut kansainväliset avunantajat rahoittavat sitä merkittävästi ja jos tuki kohdistetaan ensisijaisesti konfliktin uhrien auttamiseen ja ohjelmiin rauhansopimuksen täytäntöön panemiseksi, esimerkiksi miinanraivaushankkeisiin;

9.  korostaa, että kansalaisjärjestöillä on erittäin tärkeä rooli sopimuksen jälkeisessä toiminnassa; katsoo, että vahva tuki paikallisille kansalaisjärjestöille, mukaan lukien uhrit, yhteisö, uskonnolliset ryhmät ja ihmisoikeusryhmät, helpottaa rauhanrakentamista erityisesti Kolumbian maaseudulla ja syrjäisillä alueilla;

10.  katsoo, että erityisesti olisi tuettava konfliktissa kohtuuttomasti kärsineitä etnisiä yhteisöjä, erityisesti afrokolumbialaisia ja alkuperäiskansojen yhteisöjä ja yksilöitä;

11.  pitää myönteisinä sopimusta laittoman huumekaupan torjunnasta ja päätöstä toteuttaa toimenpiteitä laittomien huumekasvien hävittämisestä ja korvaamisesta muiden kasvien viljelyllä; korostaa, että tarvitaan maaseutuyhteisöjen kehittämissuunnitelmia, mukaan lukien ohjelmia maaseutualueiden raivaamiseksi miinoista; pitää myönteisinä järjestelyjä, joilla pyritään kohtelemaan laittomien kasvien viljelijöitä eri tavalla kuin huumekaupan muihin vaiheisiin osallistuvia rikollisjärjestöjä, sillä näillä ihmisillä olisi oltava mahdollisuus integroitua uudelleen Kolumbian yhteiskuntaan; kehottaa tukemaan myös ihmisiä, jotka kärsivät glyfosaattiruiskutusten seurauksista, sillä glyfosaatti on syöpää aiheuttava aine, joka on lentoruiskutusten pääainesosa;

12.  katsoo, että kun sopimus on saatu aikaan, Kolumbian hallituksen on otettava uusi ja rajallisempi rooli suhteessa asevoimiin; katsoo, että sekä armeijalle että poliisivoimille on annettava koulutusta yhteisö- ja ihmisoikeusasioissa ja että niiden toimintaa on valvottava tiukasti;

13.  katsoo, että Kolumbian rauha voidaan vakiinnuttaa vain jos päästään sopimukseen myös ELN:n kanssa; kehottaa osapuolia edistymään keskusteluissaan ja aloittamaan viralliset neuvottelut;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Kolumbian hallitukselle ja parlamentille.