Menettely : 2016/2537(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0170/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0170/2016

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 04/02/2016 - 8.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0048

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 271kWORD 73k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0146/2016
1.2.2016
PE576.531v01-00
 
B8-0170/2016

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


Libyan tilanteesta (2016/2537(RSP))


Barbara Lochbihler, Igor Šoltes, Ernest Urtasun, Bronis Ropė, Klaus Buchner, Bodil Valero Verts/ALE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma Libyan tilanteesta (2016/2537(RSP))  
B8-0170/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta ja erityisesti tammikuussa 2015 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston antamat päätöslauselmat Libyasta, 23. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma nro 2259 mukaan luettuna,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin erityisedustajan ja YK:n Libya-operaation (UNSMIL) päällikön antamat raportit ja julkilausumat,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Libyasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin viime aikoina antamat julkilausumat Libyasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Libya on joutunut kokemaan useita rajuja poliittisia, institutionaalisia ja turvallisuuteen liittyviä kriisejä sen jälkeen, kun Nato-joukkojen avustamat kapinallisryhmät syöksivät diktaattori Muammar Gaddafin vallasta vuonna 2011;

B.  ottaa huomioon, että kärjistynyt taistelujen kierre on tuhonnut Libyaa kesästä 2014 lähtien ja että konfliktissa on vastakkain pääasiassa kaksi löyhää ja pirstoutunutta kilpailevaa ryhmää, jotka ovat toisaalta eläkkeelle siirtyneen kenraali Khalifa Haftarin ”Operaatio ihmisarvon” -joukot yhdessä Zintanin kaupungista kotoisin olevien militanttien kanssa ja toisaalta ”Libyan aamunkoitto”-koalitio, joka koostuu pääasiassa Misratan kaupungista kotoisin olevista ja Amazighi vähemmistöön kuuluvista militanteista yhdessä islamistiryhmien ja Länsi-Libyan muista kaupungeista kotoisin olevien paikallisten sotilaallisten ryhmien kanssa;

C.  ottaa huomioon, että kilpailevilla osapuolilla on erilainen käsitys tilanteesta ja molemmat vaativat legitiimiyttä omalle hallitukselleen ja parlamentilleen, joista toinen sijaitsee Tripolissa ja toinen Tobrukissa; ottaa huomioon, että molempien sotivien osapuolten väitetään saavan tukea maan ulkopuolelta;

D.  ottaa huomioon, että militanttiryhmät, joilla on yhteyksiä niin kutsuttuun Islamilaiseen valtioon, ovat käyttäneet hyväkseen kansalaissotaa ja valtatyhjiötä levittäytyäkseen maahan ja että ne ovat tehneet yhä enemmän terrori-iskuja ja syyllistyneet paikalliseen väestöön kohdistuneeseen brutaaliin väkivaltaan; ottaa huomioon, että nämä ryhmät aloittivat tammikuussa 2016 hyökkäyksen keskisellä itärannikolla sijaitseviin suurimpiin öljyntuotantolaitoksiin ja toteuttivat Zlitenissä vuoden 2011 jälkeen tuhoisimman terrori-iskun, jossa kuoli kymmeniä poliisikokelaita; ottaa huomioon, että Libyassa olevat terroristi- ja rikollisverkostot luovat tiiviimpiä suhteita Maliin ja Pohjois-Nigeriaan muun muassa ase- ja huumekaupassa sekä muussa laittomassa kaupassa;

E.  ottaa huomioon, että kahden kilpailevan parlamentin, viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajat allekirjoittivat 17. joulukuuta 2015 YK:n välityksellä vallanjakosopimuksen; ottaa huomioon, että tämän sopimuksen nojalla nimettiin yhdeksänjäseninen presidenttineuvosto, jonka puheenjohtajana toimii pääministeriksi nimetty liikemies Fayez el-Sarrajin ja jonka tehtävänä on koota kansallinen yhtenäisyyshallitus;

F.  ottaa huomioon, että Tobrukissa sijaitseva kansainvälisesti tunnustettu parlamentti hylkäsi 25. tammikuuta 2016 presidenttineuvoston muodostaman hallituksen ja antoi sille kymmenen päivää aikaa muodostaa uusi, pienempi hallitus tai erota tehtävästään;

G.  ottaa huomioon, että ihmisoikeustilanne ja humanitaarinen tilanne ovat heikentyneet vakavasti Libyan luisuttua sisällissotaan; ottaa huomioon, että kaikkien osapuolten kerrotaan syyllistyneen moniin erilaisiin kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, jotka ovat johtaneet satoihin kuolonuhreihin, suurten väestömäärien siirtymiseen asuinsijoiltaan ja humanitaariseen kriisiin monilla alueilla; ottaa huomioon, että kymmeniä poliittisesti aktiivisia henkilöitä ja ihmisoikeusaktivisteja, tiedotusalan ammattilaisia ja muita julkisuuden henkilöitä on kaapattu tai heitä on uhkailtu; ottaa huomioon, että on YK on saanut raportteja mielivaltaisista pidätyksistä ja kidutuksesta sekä pahoinpitelyistä, joihin molemmat osapuolet ovat syyllistyneet;

H.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto siirsi 26. helmikuuta 2011 Libyan tilanteen Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että Kansainvälisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia maassa tehtyjä ihmisoikeuksien loukkauksia ja asettaa syytteeseen niihin syyllistyneitä; ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 27. kesäkuuta 2011 kolme pidätysmääräystä, jotka koskivat Muammar Gaddafia, Saif Al-Islam Gaddafia ja Abdullah Al-Senussia, joita syytettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan; ottaa huomioon, että muut epäillyt eivät ole tuomioistuimen huostassa; ottaa huomioon, että Libyan viranomaiset ovat vaatineet, että kyseiset henkilöt tuomitaan Libyan oman oikeusjärjestelmän mukaisesti;

I.  toteaa, että UNSMIL:n arvioiden mukaan vähintään 400 000 libyalaista on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan viimeisimpien taistelujen vuoksi ja että 150 000 ihmistä, joista monet ovat vierastyöläisiä, on lähtenyt maasta; ottaa huomioon, että ulkomaalaiset avustustyöntekijät ja diplomaatit, mukaan luettuna EU:n ja UNSMIL:n henkilöstö, on evakuoitu Libyasta; ottaa huomioon, että libyalaisten pakolaisten tulvasta naapurimaahan Tunisiaan aiheutuu edelleen suuria paineita Tunisialle ja että se koettelee Tunisian valmiuksia ja sen omaa vakautta;

J.  ottaa huomioon, että Libya on ensisijainen kauttakulku- ja lähtömaa etenkin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tuleville Eurooppaan pyrkiville siirtolaisille;

K.  ottaa huomioon, että Libyan valtion tuloista 95 prosenttia ja maan bruttokansantuotteesta 65 prosenttia on peräisin öljyn myynnistä; ottaa huomioon, että Libyalla on Afrikan suurimmat ja maailman viidenneksi suurimmat öljyvarat; ottaa huomioon, että öljytulot ovat romahtaneet sen jälkeen, kun puolisotilaalliset joukot ryhtyivät kontrolloimaan öljykenttiä, öljyputkia ja vientilaitoksia;

L.  ottaa huomioon, että monet EU:n jäsenvaltiot, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa mukaan luettuina, ovat lupautuneet kouluttamaan tulevan yhtenäisyyshallituksen uusia turvallisuusjoukkoja;

M.  ottaa huomioon, että eri näkökantoja edustavat Libyan päättäjät ovat toistuvasti torjuneet kaiken ulkopuolisen sotilaallisen tilanteeseen puuttumisen;

N.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot osallistuivat vuoden 2011 sotaan ja että koko EU:lla on erityinen vastuu Libyan kansan auttamisesta ja sellaisten toimien tukemisesta, joilla maahan saadaan rauha ja vakaus;

O.  ottaa huomioon, että vuodettujen tietojen mukaan entinen YK:n edustaja Bernardino León, joka toimi välittäjänä vallanjakosopimuksen tekemisessä, neuvotteli Tobrukissa sijaitsevaa parlamenttia tukevien Arabiemiirikuntien kanssa toimikautensa aikana salaisesti itselleen hyväpalkkaisen myöhemmän viran;

1.  pitää myönteisenä Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen allekirjoittamista joulukuussa 2015 ja toteaa sen olevan ensimmäinen rohkaiseva askel kohti Libyan konfliktin poliittista ratkaisemista, mutta on kuitenkin hyvin huolestunut jäljellä olevista esteistä, jotka hidastavat kansallisen yhtenäisyyshallituksen perustamista;

2.  kehottaa kilpailevia ryhmittymiä osoittamaan johtajuutta ja sopimaan yhtenäisyyshallituksen muodostamisesta, jotta voidaan vastata maan moniin hallintoa ja taloutta sekä humanitaarista tilannetta ja turvallisuustilannetta koskeviin haasteisiin; toistaa antavansa täyden tukensa YK:n toimille ja etenkin erityisedustaja Martin Koblerin pyrkimyksille helpottaa tätä prosessia; vaatii kiinnittämään asianmukaista huomiota naisten ja vähemmistöjen osallistamiseen;

3.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä painostamaan niitä tahoja, jotka jarruttavat poliittisia rauhanneuvotteluja, ja valvomaan tehokkaasti Libyaa koskevan YK:n asevientikiellon noudattamista;

4.  on erittäin huolestunut niin kutsutun Islamilaisen valtion (IS) levittäytymisestä Libyaan ja katsoo, että siihen puuttumista olisi pidettävä ensisijaisena kysymyksenä; vaatii kuitenkin, että kaikki Libyan toteuttamat ja kansainväliset toimet Islamilaiseen valtioon kytköksissä olevien ryhmittymien toiminnan hillitsemiseksi ja niiden murtamiseksi olisi toteutettava tiukasti kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta noudattaen;

5.  katsoo, että kaikkein tehokkain vastaus radikaalien islamistimilitanttien läsnäolon ongelmaan on viime kädessä se, että luodaan osallistavia maan sisäisiä instituutioita, jotka voivat pitää yllä oikeusvaltiota, tuottaa julkisia palveluja ja taata alueen turvallisuuden sekä vastustaa menestyksekkäästi niitä ryhmiä, jotka uhkaavat maan ja laajemman alueen vakautta;

6.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan pikaisesti aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan uudelleensopeuttamista sekä turvallisuusalan uudistamista koskevan kattavan ohjelman, joka on pantava täytäntöön, kun rauhansopimus on saatu aikaan; korostaa, että on erittäin tärkeää peruuttaa aikaisemmat turvallisuusalan uudistamista Libyassa koskevat EU:n ohjelmat, joihin sisältyi hyvin vähän rajavalvontaa ja siirtolaisuuden valvontaa koskevia toimia; on vakuuttunut, että myönteistä kehitystä Libyassa voidaan edistää vain todella laaja-alaisella, koko maassa toteutettavalla ohjelmalla, johon sisällytetään myös rajavartiointiasemia ja johon varataan riittävästi määrärahoja; suhtautuu hyvin epäilevästi nykyiseen Yhdistyneen kuningaskunnan ja Italian sotilaalliseen avustuspakettiin, joka koostuu tuhannesta brittisotilaasta ja viidestä tuhannesta italialaisesta sotilaasta, jotka kouluttavat uuden hallituksen suojelusta vastaavia Libyan armeijan joukkoja;

7.  on huolestunut tiedostusvälineissä esiintyneistä tiedoista, joiden mukaan Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Ranska lisäävät parhaillaan tiedustelulentoja ja tiedonkeruuta; on lisäksi huolestunut näiden maiden halukkuudesta puuttua sotilaallisesti Libyan tilanteeseen ja ryhtyä taistelemaan IS-taistelijoita vastaan ilman Libyan viranomaisten lupaa tai YK:n turvallisuusneuvoston antamaa nimenomaista toimeksiantoa; varoittaa ryhtymästä mihinkään yksipuolisiin tai monenkeskisiin sotilaallisiin toimiin ilman oikeusperustaa tai tulevan yhtenäisyyshallituksen antamaa suostumusta;

8.  on huolestunut myös Ranskan puolustusministerin Jean-Yves Le Drianin äskettäisestä lausunnosta, jonka mukaan olisi ryhdyttävä sotilaallisiin toimiin Libyan rannikolla ihmissalakuljettajien toiminnan torjumiseksi tehokkaasti; korostaa, että Libyan poliittiset päätöksentekijät ovat antaneet monia kielteisiä lausuntoja suunnitelmista ryhtyä EUNAVFOR MED SOPHIA -operaatioon Libyan aluevesillä; muistuttaa, että tällaista sotilaallista operaatiota, joka toteutetaan ilman Libyan viranomaisten suostumusta tai YK:n peruskirjan luvun VII mukaista YK:n toimeksiantoa, on pidettävä laittomana toimena ja hyökkäyksenä; on huolestunut tällaisen lähestymistavan tuloksellisuudesta ottaen huomioon EU NAVFOR -operaatiosta Somaliassa saadut kokemukset, rannikkoväestölle mahdollisesti aiheutuvat välilliset vahingot ja kärsimykset sekä sen tosiasian, että tällainen EU:n jäsenvaltioiden toteuttama epäasianmukainen ja laiton toiminta saattaisi johtaa väkivaltaisten ääriliikkeiden, kuten IS:n kannatuksen lisääntymiseen;

9.  ilmaisee vakavan huolensa siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtalosta Libyassa, sillä heidän entisestään vaikea tilanteensa pahenee jatkuvasti; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita auttamaan tehokkaasti Italiaa sen pyrkimyksissä käsitellä Pohjois-Afrikasta ja etenkin Libyasta tulevia yhä suurempia siirtolais- ja pakolaisvirtoja; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja etenkin Italiaa noudattamaan tiukasti EU:n ja kansainvälistä pakolaislainsäädäntöä, mukaan luettuina palauttamiskiellon noudattaminen ja tilanteiden tapauskohtainen arviointi; kehottaa Libyan viranomaisia ja puolisotilaallisia joukkoja takaamaan ulkoisten toimijoiden pääsyn säilöönottotiloihin ja erityisesti siirtolaisille tarkoitettuihin säilöönottotiloihin;

10.  on hyvin huolestunut öljysatamiin ja muuhun senkaltaiseen infrastruktuuriin viime aikoina kohdistuneista IS:n hyökkäyksistä muun muassa Ras Lanufissa sekä niiden vaikutuksista paikallisen väestön terveyteen ja ympäristöön;

11.  tuomitsee entisen YK:n erityisedustajan Bernardino Leónin räikeän oman edun tavoittelun ja heikon moraalin, koska hän varmisti itselleen hyväpalkkaisen viran Arabiemiraattikuntien diplomaattiakatemian johtajana toimiessaan vielä rauhanneuvottelijana konfliktissa, johon hänen tuleva työnantajansa oli suoraan osallisena; muistuttaa, että León oli ollut useissa korkeissa viroissa Espanjan ja EU:n ulkoasiainhallinnossa; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa yksilöimään keinoja EU:n erityislähettiläitä tai EU:n tukemia kansainvälisiä lähettiläitä koskevien vastaavien tapausten välttämiseksi, mukaan luettuna tiukkojen karenssiaikojen käyttöönotto; päättää teettää tutkinnan tästä tapauksesta;

12.  tuomitsee meneillään olevan väkivallan ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin sotaa käyvät osapuolet ovat syyllistyneet kaikkialla maassa; on erittäin huolissaan ihmisoikeustilanteen jatkuvasta heikentymisestä, mistä ovat osoituksena toimittajiin, poliittisiin aktivisteihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin sekä vähemmistöihin, Tawergha-vähemmistö mukaan luettuna, kohdistuvat mielivaltaiset vangitsemiset, sieppaukset, laittomat surmaamiset sekä kidutus ja väkivalta;

13.  korostaa, että on varmistettava, että kaikki ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikkoneet saadaan vastuuseen teoistaan; pyytää kiinnittämään huomiota UNSMIL:n lausuntoon, jonka mukaan monet Libyassa tehdyt väkivallanteot ja väärinkäytökset kuuluvat Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyttövaltaan, ja kehottaa antamaan tälle tuomioistuimelle poliittiset, logistiset ja taloudelliset resurssit, jotta se voi tutkia näitä rikoksia; katsoo, että kansainvälisten vastuullisuusmekanismien vahvistaminen voi saada militanttijoukot pidättäytymään uusien rikosten tekemisestä ja väärinkäytöksistä vastedes, ja kehottaa harkitsemaan YK:n tutkintakomission tai vastaavan mekanismin perustamista tutkimaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia;

14.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan Tunisiaa sen pyrkiessä torjumaan Libyan kriisin epävakauttavia heijastusvaikutuksia ja muun muassa auttamaan sitä perustamaan vastuuvelvollisia turvallisuusinstituutioita;

15.  korostaa, että on säilytettävä Libyan keskeisten instituutioiden, erityisesti keskuspankin, kansallisen öljy-yhtiön ja valtiollisen sijoitusrahaston, jotka YK on valtuuttanut vastaanottamaan öljytuloja ulkomailta, puolueettomuus; kehottaa luomaan kansainvälisen valvontamekanismin, jolla jäädytetään nämä tulot – palkkakuluja lukuun ottamatta – kunnes perustetaan kansallinen yhtenäisyyshallitus, mikä kannustaisi sotaa käyviä ryhmittymiä pyrkimään poliittiseen kompromissiin;

16.  kehottaa Libyan viranomaisia sitoutumaan tiukkojen avoimuusnormien noudattamiseen maan kaivosteollisuudessa, jotta Libyan koko väestö voi hyötyä maan luonnonvaroista, ja erityisesti hyväksymään viipymättä kaivosteollisuuden avoimuutta koskevaan EITI-aloitteeseen (Extractive Industries Transparency Initiative) sisältyvät vaatimukset; toistaa Libyassa toimiville eurooppalaisille yrityksille esittämänsä kehotuksen niiden energia-alaa koskevien rahoitustoimien julkistamisesta;

17.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan humanitaarista apuaan Libyan väestön kärsimysten lieventämiseksi erityisesti eniten konfliktista kärsineillä alueilla ja olemaan valmiina vastaamaan tilanteen pahenemiseen liittyviin haasteisiin; pitää tämän vuoksi tärkeänä, että paikallisia tulitaukoja tuetaan konkreettisesti; vaatii lisäksi EU:ta tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja etenkin naisjärjestöjen vahvistamista, koska ne pyrkivät löytämään väkivallattomia ratkaisuja maan lukuisiin kriiseihin;

18.  on huolestunut Libyan oikeusjärjestelmän epäonnistumista koskevista raporteista ja vakavista puutteista oikeudenmukaisten oikeudenkäyntinormien ylläpitämisessä; kehottaa Libyan viranomaisia tekemään täysimääräistä yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa avustamalla sitä tapausten tutkinnassa ja noudattamalla sen päätöksiä; on huolestunut siitä, että Libyan viranomaiset eivät ole kyenneet takaamaan oikeudenmukaista oikeusprosessia koskevia perusoikeuksia Kansainväliseen rikostuomioistuimeen haastetuille Abdullah al-Sanussille ja Saif al-Islam Gaddafille; muistuttaa vastustavansa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa, tehtyjen rikosten luonteesta riippumatta, ja kehottaa Libyaa lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Libyan edustajainhuoneelle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n yleiskokoukselle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Arabiliitolle ja Afrikan unionille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0010.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö