Menettely : 2016/2662(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0491/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0491/2016

Keskustelut :

PV 27/04/2016 - 18
CRE 27/04/2016 - 18

Äänestykset :

PV 28/04/2016 - 4.65
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0201

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 186kWORD 78k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0488/2016
20.4.2016
PE582.503v01-00
 
B8-0491/2016

suullisesti vastattavan kysymyksen B8-0361/2016 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista iskuista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena (2016/2662(RSP))


Heidi Hautala, Judith Sargentini, Molly Scott Cato, Michel Reimon, Barbara Lochbihler, Jean Lambert Verts/ALE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista iskuista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena (2016/2662(RSP))  
B8-0491/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusvälineet,

–  ottaa huomioon Geneven yleissopimukset ja muut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden oikeudelliset välineet,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 8. joulukuuta 2009 antamat päätelmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä,

–  ottaa huomioon ajantasaistetut Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi(1),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laatiman 2. helmikuuta 2016 päivätyn raportin ˮOne humanity, shared responsibilityˮ,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. heinäkuuta 2011 antaman päätöslauselman 1998 (2011) ja 7. maaliskuuta 2014 antaman päätöslauselman 2143 (2014) aseellisen konfliktin vaikutuspiiriin joutuvien lasten suojelemisesta,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. heinäkuuta 2010 antaman päätöslauselman (A/RES/64/290) oikeudesta koulutukseen hätätilanteissa,

–  ottaa huomioon Norjan ulkoministeriön toukokuussa 2015 koolle kutsumassa turvallista koulunkäyntiä koskevassa Oslon konferenssissa hyväksyttäväksi avatun toukokuun 2015 turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen ja siihen liittyvät suuntaviivat, jotka koskevat koulujen ja yliopistojen suojelemista sotilaskäytöltä aseellisen konfliktin aikana,

–  ottaa huomioon Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 32. kansainvälisessä konferenssissa 10. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Jemenin humanitaarisesta tilanteesta(2),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa(3),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet(4),

–  ottaa huomioon neuvostolle osoitetun kysymyksen sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista iskuista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena (O‑000063/2016 – B8-0361/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kehittäminen ja vahvistaminen viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana on yksi ihmiskunnan keskeisistä saavutuksista; panee merkille, että maailman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokous pidetään Istanbulissa 23.–24. toukokuuta 2016; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kiinnittää maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laatimassaan raportissa ˮOne humanity, shared responsibilityˮ huomiota siihen, mitä hän kutsuu ˮkansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen jyrkäksi ja rajuksi heikkenemiseksiˮ aseellisissa konflikteissa ja mikä uhkaa aiheuttaa paluun rajattoman sodankäynnin kauteen; panee merkille, että raportissa kiinnitetään huomiota epäonnistumiseen yhteisten normiemme vaatimisessa ja kunnioittamisessa sekä nykyisten täytäntöönpano-, valvonta- ja vastuumekanismien tuen puutteeseen, mikä pahentaa tilannetta;

B.  toteaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tarkoituksena on lieventää aseellisten selkkausten seurauksia suojelemalla niitä, jotka eivät osallistu tai jotka eivät enää osallistu suoraan vihollisuuksiin, ja sääntelemällä sodankäynnin välineitä ja sodankäyntitapoja;

C.  toteaa, että kansainvälinen yhteisö on todistanut aseellisten konfliktien yhteydessä huolestuttavasti yhä useammin tehtyjä iskuja sairaaloihin ja kouluihin eri puolilla maailmaa ja viimeksi Jemenissä, Afganistanissa, Syyriassa sekä miehitetyillä palestiinalaisalueilla; panee merkille, että Syyrian ja Venäjän joukkojen on ilmoitettu ottaneen kohteikseen sairaaloita osana sodankäynnin strategiaa Syyrian konfliktin yhteydessä;

D.  toteaa, että sairaalat ja lääketieteellinen henkilöstö nauttivat erityistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden suojaa ja kaikki tahalliset siviileihin ja siviili-infrastruktuuriin kohdistetut iskut loukkaavat vakavasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta samoin kuin useat muut terveydenhoitoon liittyvät toimet, kuten hoidon saannin epääminen;

E.  ottaa huomioon, että 52 valtiota, mukaan luettuina jotkin mutta eivät kaikki unionin jäsenvaltiot, hyväksyi 14. huhtikuuta 2016 turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen toukokuussa 2015 pidetyn turvallista koulunkäyntiä käsitelleen Oslon konferenssin jälkeen;

F.  ottaa huomioon, että kun ulkoasiainneuvosto hyväksyi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat unionin suuntaviivat, se korosti, että on tärkeää puuttua tehokkaasti vakavien rikkomusten kierteeseen tukemalla asianmukaisia vastuuseen saattamisen mekanismeja, ja painotti, että kansainvälisellä rikostuomioistuimella voi olla tärkeä rooli tapauksissa, joissa kyseinen valtio tai kyseiset valtiot eivät kykene tai ovat haluttomia käyttämään lainkäyttövaltaansa; toteaa, että Euroopan unionin suuntaviivoissa sitoudutaan siihen, että asiaankuuluvat neuvoston työryhmät seuraavat tilanteita, jotka ehkä edellyttävät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja suosittelevat tällaisissa tapauksissa toimia, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; toteaa, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikkovat myös sellaisten maiden asevoimat, jotka eivät ole kansainvälisen rikostuomioistuimen sopimuspuolia;

G.  toteaa, että Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) järjesti 2012–2015 merkittävän kuulemisprosessin siitä, miten voidaan parantaa aseellisten konfliktien uhrien oikeussuojaa sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista koskevien mekanismien vaikuttavuutta;

H.  ottaa huomioon, että Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun joulukuussa 2015 pidetyn 32. kansainvälisen konferenssin osallistujavaltiot eivät lopulta onnistuneet sopimaan ICRC:n ja Sveitsin hallituksen ehdottamasta uudesta mekanismista, joka olisi vahvistanut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; ottaa huomioon, että uudessa mekanismissa olisi järjestetty Geneven yleissopimusten osapuolina olevien valtioiden vuosittainen kokous; ottaa huomioon, että osallistujavaltiot sopivat, että käynnistetään uusi hallitustenvälinen prosessi, jossa pyritään löytämään tapoja vahvistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoa ja jonka tulokset on määrä esitellä seuraavassa kansainvälisessä konferenssissa vuonna 2019;

1.  toteaa, että kansainvälinen humanitaarinen oikeus on vaikuttanut perustavalla tavalla ihmiskunnan nykyhistoriaan, ja kehottaa YK:n jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen maailman humanitaarisen avun huippukokouksen tarjoamaa mahdollisuutta ja vahvistamaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja sen tarjoaman suojan keskeisen aseman;

2.  tuomitsee sairaaloihin, kouluihin ja muihin siviilikohteisiin kohdistetut iskut, joita tehdään edelleen hälyttävässä määrin eri puolilla maailmaa aseellisten selkkausten yhteydessä; muistuttaa kaikkia osapuolia, että sairaalat ja lääkintähenkilöstö nauttivat nimenomaista suojaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla ja että iskujen tahallinen kohdistaminen siviilejä ja siviili-infrastruktuuria vastaan katsotaan sotarikokseksi;

3.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan tämän hätätilanteen todellisen laajuuden ja laatimaan viipymättä konkreettisen ja aikataulutetun toimintasuunnitelman, jonka avulla ne voivat käyttää vaikutusvaltaansa tällaisten loukkausten ja rikkomusten lopettamiseksi ja tukea kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kaikkien väitettyjen rikkomusten puolueetonta ja riippumatonta tutkintaa;

4.  antaa tunnustuksen konfliktialueilla työskentelevän kansainvälisen ja paikallisen lääkintä- ja opetushenkilöstön sekä humanitaaristen avustustyöntekijöiden ihailtavalle rohkeudelle ja omistautumiselle;

5.  pitää erittäin tärkeänä terveydenhoito- ja koulutuslaitosten pitämistä puolueettomina ja suojattuina alueina aseellisten konfliktien yhteydessä; on huolissaan siitä, että humanitaaristen ja sotilaallisten toimijoiden rajat ovat hämärtyneet ja että humanitaarista toimintaa käytetään sotilaallisten tai poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä heikentää aitoja humanitaarisia operaatioita ja vaarantaa nämä operaatiot ja niiden henkilöstön; pitää tässä yhteydessä valitettavana, ettei sotilaiden osuutta humanitaarisen avun yhteydessä käsitelty komission maailman humanitaarisen avun huippukokouksesta antamassa tiedonannossa;

6.  korostaa, että on vahvistettava kansainvälisiä tutkinta- ja tuomioistuinjärjestelmiä ja Kansainvälistä rikostuomioistuinta, jotta voidaan täydentää kansallisia järjestelmiä ja jotta voidaan lopettaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaamiseen liittyvä rankaisemattomuus; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden edistämistä ja sen loukkaamattomuuden säilyttämistä ja jatkamaan tukeaan Kansainväliselle rikostuomioistuimelle sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka osallistuvat maailmanlaajuiseen rankaisemattomuuden torjuntaan;

7.  pitää valitettavana, että monet EU:n ja jäsenvaltioiden läheisistä kumppaneista rikkovat vakavasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja tekevät hyökkäyksiä sairaaloihin ja kouluin, mistä ovat esimerkkeinä Yhdysvaltojen äskettäiset hyökkäykset Lääkärit ilman rajoja -järjestön kohteisiin Afganistanissa, Saudi-Arabian johtama sotilaallinen liittouma Jemenissä sekä Israelin hyökkäykset Gazaan kesällä 2014; kehottaa EU:ta hyödyntämään kaikkia sen käytettävissä olevia kahdenvälisiä välineitä edistääkseen tehokkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista sen kumppaneiden keskuudessa ja kehottaa käyttämään tähän myös poliittista vuoropuhelua, ja ellei tällainen vuoropuhelu tuo tuloksia, kehottaa harkitsemaan muita EU:n suuntaviivojen mukaisia toimia, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; kehottaa laajemmin EU:ta tukemaan aloitteita, joilla pyritään lisäämään tietämystä kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ja sen soveltamiseen liittyvistä hyvistä käytännöistä;

8.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään aloitteen EU:n asevientikiellon määräämiseksi maille, joita syytetään vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista ja etenkin tarkoituksella siviili-infrastruktuuriin suunnatuista iskuista; korostaa, että asemyynnin salliminen edelleen tällaisiin maihin on vastoin neuvoston 8. joulukuuta 2008 esittämää yhteistä kantaa 2008/944/YUTP(5);

9.  korostaa, että valtioiden ulkopuoliset toimijat, kuten yksityiset sotilas- ja turvallisuusalan yritykset, voivat olla vastuussa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisesta; tuomitsee tässä yhteydessä jälleen ehdottomasti terroristiryhmien Nigeriassa ja Pakistanissa kouluihin ja lapsiin kohdistamat äskettäiset iskut; ehdottaa, että tarkastellaan mahdollisuutta soveltaa ja laajentaa asevientiä koskevaa EU:n yhteistä kantaa myös asevientiin liittyvien palveluiden tarjoamiseen, kuten konsultointiin ja muuhun EU:hun sijoittautuneiden yksityisten puolustusalan yritysten toimintaan kolmansissa maissa; vaatii myös EU:lta yhteistä lähestymistapaa ns. kelluviin asevarastoihin;

10.  pitää tärkeinä EU:n suuntaviivoja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä, mutta pitää samalla valitettavana, että niiden täytäntöönpano EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa sekä viranomaisten tietämyksen taso ovat edelleen hyvin puutteellisia;

11.  kehottaa ulkoasianneuvostoa sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tarkastelemaan tämänhetkistä vastuunjakoa ja katsoo, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevien suuntaviivojen täytäntöönpano kuuluu ensisijaisesti kansainvälistä julkisoikeutta käsittelevälle neuvoston työryhmälle; korostaa tässä yhteydessä, että unionin suuntaviivoissa sitoudutaan siihen, että asiaankuuluvat neuvoston työryhmät seuraavat tilanteita, jotka ehkä edellyttävät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja siihen, että tällaisissa tapauksissa suositellaan toimia, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; kehottaa asianomaisia neuvoston työryhmiä ja erityisesti ihmisoikeuksia käsittelevää neuvoston työryhmää (COHOM) hyödyntämään tätä toimeksiantoa, kun ne käsittelevät nykyisiä kiireellisiä kriisejä, jotka aiheutuvat soveltamisen laiminlyönnistä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita parantamaan suuntaviivojen toteuttamista erityisissä konfliktitilanteissa koskevaa avoimuutta etenkin EU:n vuosikertomuksessa ihmisoikeuksista ja demokratiasta;

12.  muistuttaa unionin suuntaviivoissa omaksutusta kannasta, jonka mukaan tarvittaessa harkitaan vuoden 1949 Geneven yleissopimuksiin liitetyn I lisäpöytäkirjan nojalla perustetun kansainvälisen humanitaarisen tutkimuskomission (IHFFC) palvelujen hyödyntämistä, koska se voi auttaa edistämään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista tosiasioiden selvittämisessä ja hyvissä palveluksissa; pitää valitettavana, ettei IHFFC:n palveluja ole käytetty, ja kehottaa Euroopan unionin neuvostoa, jäsenvaltioita ja EUH:ta harkitsemaan vakavasti, tämän tutkimuskomission palveluihin turvautumista ensimmäistä kertaa sen perustamisesta lähtien, jotta sairaaloihin ja kouluihin tehtyjä iskuja voidaan käsitellä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normien kunnioittamiseen liittyvänä kiireellisenä kriisitilanteena; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita (ja samalla Ranskaa ja Latviaa) tunnustamaan IHFFC:n toimivallan;

13.  panee huolestuneena merkille, että kansainvälisellä yhteisöllä on tällä hetkellä rajoitetusti institutionaalista liikkumavaraa puuttua kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoon liittyviin yhteisiin huolenaiheisiin; pitää tässä yhteydessä valitettavana, etteivät Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 32. kansainvälisen konferenssin osanottajat pystyneet joulukuussa 2015 sopimaan uudesta mekanismista, joka olisi vahvistanut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden hallintojärjestelmää;

14.  pitää myönteisenä EU:n ja jäsenvaltioiden ICRC:lle antamaa sitoumusta tukea voimakkaasti sellaisen tehokkaan mekanismin perustamista, jolla vahvistetaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; kehottaa kuitenkin varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan parlamentille tavoitteistaan ja strategiastaan tämän sitoumuksen toteuttamiseksi tulevassa hallitusten välisessä prosessissa; vaatii tähän liittyen kansainvälistä mekanismia, jonka avulla jäljitetään, kerätään ja välitetään tietoja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista ja joka vastaa YK:n pitkälle vietyä ihmisoikeusjärjestelmää; tukee tässä yhteydessä täysin Geneven yleissopimusten ja YK:n muidenkin yleissopimusten osapuolten säännöllisiä julkisia kokouksia, jotta voidaan arvioida, missä määrin sopimuspuolet ovat täyttäneet velvoitteensa;

15.  pitää myönteisenä EU:n ja jäsenvaltioiden käytäntöä antaa sitoumuksia ICRC:n konferenssille; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan säännöllisesti näiden sitoumusten toteuttamisesta erityisesti niin, että neuvoston vuosittaisen ihmisoikeuskertomuksen ihmisoikeuksia käsittelevään lukuun lisätään seikkaperäinen kohta;

16.  kehottaa jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja täyttämään sitoumuksensa ratifioida keskeiset kansainväliset humanitaarisen oikeuden välineet ja muut asiaan liittyvät oikeudelliset välineet, jotka vaikuttavat kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen; pitää erityisen valitettavana, että jäsenvaltioista seitsemän ei ole vielä ratifioinut rypäleammuksista tehtyä yleissopimusta, vain 12 jäsenvaltiota on ratifioinut tahdonvastaisista katoamisista tehdyn yleissopimuksen ja yksi jäsenvaltio ei ole vielä ratifioinut asekauppasopimusta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisia toimia tilanteen korjaamiseksi;

17.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita viipymättä tukemaan koulujen turvallisuudesta annettua julistusta sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 32. kansainvälisessä konferenssissa esitettyjä suosituksia;

18.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan valkoisen fosforin käytön maailmanlaajuista kieltämistä laatimalla tiettyjä tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen uuden pöytäkirjan, joka kieltää tällaisten aseiden käytön;

19.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselmia köyhdytettyä uraania sisältävistä aseista ja kehittämään EU:n yhteisen kannan, joka vastaa paremmin parlamentin toistuvasti esittämiä kehotuksia niiden käytön lopettamiseksi koko maailmassa varovaisuusperiaatteen mukaisesti; kehottaa myös kehittämään maailmanlaajuista yhteisymmärrystä siviilien terveydelle mahdollisesti aiheutuvista riskeistä, konfliktien jälkeisen hallinnon monimutkaisesta taakasta sekä tällaisten aseiden käyttöön liittyvistä kustannuksista;

20.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä kieltäneet sijoituksia sellaisiin yhtiöihin, jotka valmistavat maamiinoja tai käyvät niillä kauppaa tai joilla on jotakin muuta maamiinoihin liittyvää liiketoimintaa, tekemään niin ensi tilassa;

21.  pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan unionin politiikan johdonmukaisuus miehitys- ja alueliitostilanteissa; muistuttaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden olisi ohjattava EU:n politiikkaa kaikissa tällaisissa tilanteissa mukaan lukien pitkäaikainen miehitys, kuten Palestiinassa, Länsi-Saharassa, Pohjois-Kyproksessa ja lukuisissa itäisten kumppanuusvaltioiden jäätyneissä konflikteissa;

22.  toistaa olevansa hyvin huolestunut aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä kansainvälisen oikeudellisen kehyksen ulkopuolella ja pitää valitettavana, että parlamentin neuvostolle esittämä kehotus hyväksyä aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöä koskeva EU:n yhteinen kanta on jäänyt ilman vastausta; vaatii EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöä koskevaa avoimuutta; kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään automaattiset asejärjestelmät kieltävän politiikan;

23.  korostaa, että epäsymmetrinen sodankäynti ja terrorismin torjuminen eivät voi olla perusteena kansainvälisen humanitaarisen oikeuden lieventämiselle tai sen jättämiselle huomiotta; pitää valitettavina terrorisminvastaisista toimenpiteistä humanitaariselle toiminnalle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, kuten hankintoja ja kumppaneiden turvallisuustutkintaa koskevien hallinnollisten menettelyjen lisääntymistä, mikä voi haitata huomattavasti avun toimittamista ihmisille alueilla, joilla terroristeiksi määritellyt aseelliset ryhmittymät voivat olla aktiivisia; vaatii, etteivät terrorismin vastaiset toimet heikennä humanitaarisia toimia ja että niiden yhteydessä noudatetaan tiukasti ihmisoikeuksia sekä kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

24.  on huolissaan avoimuuden ja julkisen raportoinnin puutteesta liittyen EU:n jäsenvaltioiden suorittamiin tai niiden myötävaikutuksella suoritettuihin sotilaallisiin iskuihin kansainvälisten liittoumien puitteissa esimerkiksi Islamilaista valtiota vastaan Syyriassa ja Irakissa; kehottaa jäsenvaltioita antamaan tarkkoja tietoja sotilaallisesta osallistumisestaan tällaisiin liittoumiin sekä toteutetuista toimista, joiden avulla varmistetaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täysimääräinen noudattaminen;

25.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa mukauttamaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaisuuteen kuuluvien sotilaallisten operaatioiden vastaavia suunnittelu- ja täytäntöönpanoasiakirjoja ja suuntaviivoja ja etenkin voimankäyttöä koskevia EU:n suuntaviivoja; kehottaa sotilaskomentajia laatimaan operaatioille riittävän selvät ja tarkat säännöt, jotta sotilaat voivat helposti noudattaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden määräyksiä;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)

EUVL C 303, 15.12.2009, s. 12.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0459.

(5)

EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö