Menettely : 2016/2891(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1052/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1052/2016

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 05/10/2016 - 8.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0377

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 200kWORD 87k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-1051/2016
28.9.2016
PE589.641v01-00
 
B8-1052/2016

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan (2016/2891(RSP))


Karima Delli, Yannick Jadot, Ernest Maragall, Bart Staes Verts/ALE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan (2016/2891(RSP))  
B8-1052/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan, 151 artiklan, 152 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan ja 173 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14, 27 ja 30 artiklan,

–  ottaa huomioon voittopalkkiojärjestelmien edistämisestä (mukaan lukien pääomaosakkuus) 27. heinäkuuta 1992 annetun neuvoston suosituksen 92/443/ETY(1),

–  ottaa huomioon työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY(2),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(3),

–  ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY(4),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Rakenneuudistukset ja työllisyys – Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät” (COM(2005)0120) sekä aiheesta 14. joulukuuta 2005 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(5),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta(7),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(8),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Muutosten ennakointia ja rakenneuudistusta koskeva EU:n laatukehys” (COM(2013)0882),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(9),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen(10),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan rautatieteollisuuden kilpailukyvystä(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Caterpillar ilmoitti 2. syyskuuta 2016 sulkevansa Belgian-yhtiönsä Gosseliesissa sijaitsevan päätoimipaikan huhtikuussa 2017 ja irtisanovansa yli 2 000 työntekijää; ottaa huomioon, että vuosina 2009–2015 yhtiön osakkeenomistajille jaettujen osinkojen määrä kasvoi 50 prosentilla ja samaan aikaan työpaikkoja vähennettiin 15 prosentilla;

B.  ottaa huomioon, että Alstom ilmoitti 7. syyskuuta 2016, että se siirtäisi Ranskassa junanvalmistustoimintansa Belfortista Reichshoffeniin, mikä vaarantaa 400 työpaikkaa; ottaa huomioon, että Alstom julkaisi toukokuussa 2016 lausunnon, jonka mukaan sen oikaistu tulos ennen korkoja ja veroja oli kasvanut maaliskuussa päättyneen tilikauden aikana 23 prosenttia;

C.  ottaa huomioon, että suurten yritysten sulkeminen ja irtisanomiset vaikuttavat usein paikallisesti toimivien alihankkijoiden ja pk-yritysten verkostoon;

D.  ottaa huomioon, että välittömien työpaikkojen osuus teollisuus-toimialoilla, joka vuonna 2000 oli Euroopassa noin 20 prosenttia, oli vuonna 2015 laskenut 15,5 prosenttiin;

E.  ottaa huomioon, että työn tuottavuus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon nopeammin kuin resurssituottavuus ja että arvioiden mukaan työn osuus tuotantokustannuksista on alle 20 prosenttia, kun resurssien osuus on 40 prosenttia;

F.  ottaa huomioon, että työn tuottavuus on koko unionissa kohonnut viime vuosikymmeninä enemmän kuin palkat ja että palkat eivät ole pystyneet absorboimaan tätä lisätuotantoa, minkä vuoksi tuotantoa on jouduttu vähentämään tai siitä on tehty täysin riippuvainen viennistä;

G.  toteaa, että eräät suuret teollisen valmistamisen alan yritykset ovat noudattaneet strategioita, joissa keskitytään lyhyen aikavälin taloudelliseen tuottoon, ja että jatkuva paine pääoman kannattavuuden parantamiseen on ollut haitallista innovoinnin, tutkimus- ja kehittämisinvestointien, työllisyyden, palkkojen ja osaamisen uudistamisen kannalta;

H.  ottaa huomioon, että unionin ulkomaankaupan ylijäämä on valtava ja sen on siksi tasapainotettava sisäistä kysyntäänsä, jotta vältetään ulkoinen riippuvuus ja myötävaikutetaan maailmanlaajuisesti kestävään ja oikeudenmukaiseen kasvuun;

I.  ottaa huomioon, että riippuvuus kansainvälisestä kaupasta on vähentänyt teollisuuden työllisyyttä mutta se ei ole johtanut raaka-aineiden käytön vähenemiseen unionissa vaan pelkästään energiaintensiivisten tuotteiden tuonnin lisääntymiseen;

J.  ottaa huomioon, että innovaatioaste on korkein maissa, joilla on selkeä teollisuusstrategia; ottaa huomioon, että resurssitehokkaimmat maat ja alat ovat myös kaikkein kilpailukykyisimpiä; ottaa huomioon, että unionissa vain pieni osa tutkimus- ja kehitystuloksista muuntuu tuotteiksi ja palveluiksi;

K.  ottaa huomioon, että jo pelkästään energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian aloilla voitaisiin luoda 5 miljoonaa välitöntä työpaikkaa ja vielä paljon enemmän välillisiä työpaikkoja vuoteen 2020 mennessä;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan rautatieteollisuus, joka kattaa useita tuotantoteollisuuden aloja ja jolla toimii lukuisia pk-yrityksiä, työllistää 400 000 henkeä ja investoi 2,7 prosenttia vuotuisesta liikevaihdostaan tutkimukseen ja kehittämiseen ja sen osuus rautatieteollisuuden maailmanmarkkinoista on 46 prosenttia; korostaa, että kaiken kaikkiaan rautatieala työllistää unionissa yli miljoona työntekijää suoraan ja 1,2 miljoonaa välillisesti;

M.  toteaa, että sidosryhmät puuttuvat rakennemuutoksiin vasta myöhäisessä vaiheessa, useimmiten vasta sitten kun irtisanomisia harkitaan;

N.  toteaa, että rakennemuutosten yhteydessä kiinnitetään eniten huomiota välittömään ja helposti havaittavaan työllisyysvaikutukseen ja kielteiset vaikutukset työoloihin ja työntekijöiden terveyteen tunnistetaan huonosti eikä niihin puututa kunnolla;

O.  toteaa, että silloin kun rakennemuutosten yhteydessä ei voida välttää irtisanomisia, nuoret ja ikääntyvät työntekijät joutuvat useammin niiden kohteiksi kuin muut ikäryhmät, vaikka unionin asiaa koskevan lainsäädännön mukaan tämä on syrjintää;

P.  katsoo, että rakennemuutosta toteuttavien yhtiöiden olisi toimittava sosiaalisesti vastuullisella tavalla, sillä kokemus on osoittanut, että sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä rakennemuutos edellyttää riittävää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jossa keskitytään erityisesti työntekijöille tiedottamiseen ja heidän kuulemiseensa, kuten parlamentti totesi edellä mainitussa päätöslauselmassaan 15. tammikuuta 2013;

Q.  katsoo, että on tarpeen valmistaa työntekijöitä riittävän ajoissa siirtymiseen kohti resurssitehokasta ja ilmastomyötäistä taloutta, jolla on valtava työllistämispotentiaali mutta joka aiheuttaa myös rakennemuutoksia kannattamattomilla aloilla ja kannattamattomissa yrityksissä;

R.  toteaa, että osuuskunnat hoitavat rakennemuutokset sosiaalisesti vastuullisella tavalla ja että niiden erityinen osuustoiminnallinen hallintomalli, joka perustuu yhteisomistukseen, demokraattiseen osallistumiseen ja jäsenten suorittamaan valvontaan, sekä niiden valmiudet käyttää omia taloudellisia resurssejaan ja tukiverkkojaan selittävät osuuskuntien suuremman joustavuuden ja innovatiivisuuden rakennemuutoksen pitkän aikavälin hallinnassa sekä uuden liiketoiminnan luomisessa;

S.  ottaa huomioon, että unionissa tarvitaan kunnianhimoista, ekotehokasta ja vihreää teollisuusstrategiaa uuden tuotantokapasiteetin sekä korkeaa pätevyyttä vaativien ja hyväpalkkaisten työpaikkojen luomiseksi;

T.  ottaa huomioon, että vihreä sektori oli taantuman aikana nettomääräisesti yksi tärkeimmistä työpaikkojen luojista Euroopassa ja että pitkän aikavälin suunnitelman pohjalta vihreällä sektorilla toimivat yritykset luovat työpaikkoja, jotka kestävät paremmin globalisoituneen talouden nykyisiä ulkoisvaikutuksia; toteaa, että vihreisiin työpaikkoihin liittyviä laajentumismahdollisuuksia haittaa ammattitaidon puute ja sen tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, jotka johtuvat erilaisista tekijöistä, kuten vaihtelevuudesta kestävään kehitykseen liittyvissä opetussuunnitelmissa, todetuista puutteista tietyillä aloilla sekä sellaisten opiskelijoiden puutteesta, joilla on tarvittavat luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan (STEM) liittyvät taidot ja tietotekniikkataidot;

Reaalitalouden vahvistaminen kestävän uudelleenteollistamispolitiikan avulla

1.  kehottaa harjoittamaan koordinoitua talouspolitiikkaa, joka perustuu liikkeellepanevana voimana toimiviin korkeampiin sosiaalinormeihin ja sisäisen kysynnän lisääntymiseen ja jonka mukaan kaikkialla unionissa palkat nousisivat sitä mukaa kuin työn tuottavuus paranee;

2.  kehottaa toistamiseen kehittämään unionin yhteisen uudelleenteollistamispolitiikan, jossa yhdistetään kilpailukyky, kestävyys ja laadukkaat työpaikat ja jonka avulla teollisuus voi osallistua siirtymiseen kohti kestävää kehitystä ja puuttua suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin; katsoo, että jos tarkoituksena on säilyttää unionin teollisuuden kilpailukyky jatkossakin, globaalit haasteet ja globalisaation useilla unionin teollisuudenaloilla aiheuttama kasvava paine edellyttävät ehdottomasti sitä, että energia- ja resurssitehokkuus muodostavat unionin teollisuuden uudistamisen perustan;

3.  kehottaa ottamaan tämän politiikan perustaksi selkeät tavoitteet ja indikaattorit – muun muassa energiatehokkuutta, resursseja ja ilmastoa koskevat kunnianhimoiset tavoitteet – sekä elinkaariajattelun ja kiertotalouteen perustuvan lähestymistavan; korostaa, että politiikassa olisi yhdisteltävä älykkäästi tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä, joiden tavoitteena on taloudellisten toimintojen siirtäminen unionissa sekä talouden kestävyyden parantaminen ja luonnonvarariippuvuuden vähentäminen; huomauttaa, että unionin olisi ohjattava investointeja luovuuteen, taitoihin, innovointiin sekä kestävään teknologiaan ja edistettävä Euroopan teollisen perustan nykyaikaistamista arvoketjusta tietoisella politiikalla, joka käsittää perusteollisuuden ja sen alueelliset ja paikalliset toimijat; uskoo, että tällainen lähestymistapa voi tarjota kustannustehokkuuteen liittyviä etuja Euroopan teollisuudelle ja koko Euroopan talouteen;

4.  katsoo, että unionin uudelleenteollistamispolitiikan olisi keskityttävä erityisesti unionin strategisiin aloihin ja edistettävä energiatehokkuuden kehittämistä ja energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamista, uusiutuvia energialähteitä, resurssitehokkuutta ja sosiaalista innovointia ja että sitä olisi tuettava investoinneilla julkisen liikenteen infrastruktuuriin (muun muassa rautatie- ja raitiotieinfrastruktuuriin) sekä tieto- ja viestintätekniikan älykkäällä käyttöönotolla, jotta saataisiin aikaan uudelleenteollistumiseen johtava voimakas vipuvaikutus; korostaa, että tällaisen politiikan olisi palveltava myös maataloutta ja raaka-aineiden alaa; katsoo, että unionin on kehitettävä yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat sen strategiset alat, ja edistettävä niiden kestävyyttä pitkällä aikavälillä;

5.  katsoo, että lainsäädännöllä voidaan edistää innovointia ja että asettamalla unionissa korkeat (ympäristö)vaatimukset voidaan edistää tarvittavia yksityisiä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja, joiden ansiosta eurooppalaiset yritykset voivat tuottaa korkealaatuisia tuotteita ja palveluja unionin markkinoilla ja kilpailla maailmanmarkkinoilla; pitää valitettavana, että unioni vaikuttaa olevan menettämässä johtoasemansa korkeiden ympäristövaatimusten asettamisessa, täytäntöönpanossa ja valvonnassa (mistä ”Dieselgate-skandaali” on hyvänä esimerkkinä), ja kehottaa ryhtymään toimiin sen johtoaseman palauttamiseksi;

6.  katsoo, että kansallisiin ja kansainvälisiin rahoitus- ja verojärjestelmiin tehtävät rakenteelliset muutokset, esimerkiksi veropolitiikan painopisteen siirtäminen työvoimasta resursseihin, ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin, irtaantuminen fossiilisista polttoaineista ja toimiva päästökauppajärjestelmä, ovat olennaisia edellytyksiä taloudelliselle ympäristölle, joka edistää yksityisiä ja julkisia investointeja ja jossa kestävä teollisuuspolitiikka voi saavuttaa tavoitteensa;

7.  huomauttaa, että säästötoimenpiteet ovat heikentäneet merkittävästi viranomaisten valmiuksia investoida esimerkiksi julkisen liikenteen alalla toteutettaviin infrastruktuurihankkeisiin, jotka tukisivat kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja taloudellisten toimintojen siirtämistä;

8.  huomauttaa, että unionissa monien vuosien ajan toteutetuilla erittäin laajoilla pankkien ja varallisuusmarkkinoiden tukitoimenpiteillä ei ole ollut mitään vaikutusta työllisyyteen eivätkä ne ole mitenkään parantaneet talousnäkymiä; on myös pettynyt Junckerin investointisuunnitelman heikkoihin tuloksiin ja palauttaa mieliin lukuisat Euroopan keskuspankin luotonantoa koskevat tutkimukset, joiden mukaan yritykset eivät etsi rahoitusta vaan ne haluavat tehdä kauppaa; pitää tätä selkeänä osoituksena päättäjille siitä, että julkisen vallan toimissa olisi siirryttävä tarjontapuolen ylenmääräisestä kannustamisesta yhteisiin finanssipoliittisiin toimiin, joilla pyritään lisäämään kysyntää;

9.  pitää valitettavana, että reaalitaloudesta on vähitellen tullut yhä sijoittajavetoisempaa johtuen yrityskulttuurista, joissa keskitytään lyhyen aikavälin talousnäkymiin eli osakkeenomistajien arvonmuodostukseen sen sijaan, että ylläpidetään innovatiivista teollisuutta, joka voi tuottaa kestäviä ja laadukkaita työpaikkoja ja pitkän aikavälin hyötyjä yhteiskunnalle; pitää valitettavana, että tämä toimintatapa on vienyt tehdasteollisuudesta lukuisia työpaikkoja; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, joka hillitsisi ja rankaisisi yrityksiä, jotka toteuttavat joukkoirtisanomisia vaikka tuottavat voittoa, esimerkiksi rajoittamalla niiden mahdollisuuksia saada unionin rahoitusta;

10.  pahoittelee, ettei suuryrityksiä, jotka toimivat kaikkialla Euroopassa ja maailmanlaajuisesti, veroteta oikeudenmukaisesti unionin tasolla; katsoo, että verovilpin ja veronkierron torjuminen tarjoaisi mahdollisuuden alentaa pk-yritysten verotusta ja toisi paikallistasolla julkiseen kassaan lisävaroja käytettäviksi tuleviin investointeihin; kehottaa perustamaan yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan (CCCTB), joka toimisi unionin talousarvion omien varojen lähteenä;

Energiakäänne ja kestävään kehitykseen siirtyminen tärkeimpinä uudelleenteollistamista edistävinä tekijöinä

11.  kehottaa osoittamaan unionin ja jäsenvaltioiden julkisia ja yksityisiä varoja laaja-alaiseen vihreään investointisuunnitelmaan, jossa aiempien tieliikenneinvestointien sijasta keskitytään energiakäänteeseen, kestävään liikkuvuuteen ja kiertotalouteen; uskoo, että esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja Verkkojen Eurooppa -välineestä saatavat unionin varat tarjoavat suuria mahdollisuuksia näiden investointien rahoittamiseen; katsoo, että valtiontukia koskevat suuntaviivat olisi räätälöitävä paremmin ja niitä olisi käytettävä innovointia ja kestävyyttä parantavien politiikkatoimien toteuttamiseen; kehottaa parantamaan huomattavasti unionin varojen ja erityisesti Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja kaikkien Euroopan investointipankin (EIP) hallinnoimien rahoitusvälineiden käyttöön sovellettavien kestävyys- sekä sosiaali- ja työllisyyskriteerien täytäntöönpanoa;

12.  kehottaa laatimaan älykästä erikoistumista koskevan unionin toimintasuunnitelman ja asettamaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan etusijalle niillä aloilla, joilla unioni voi olla johtoasemassa; toteaa, että näitä aloja ovat muun muassa resurssi- ja energiatehokkuus, uusiutuvat energialähteet, kiertotalous, kestävä maatalous ja laadukas terveydenhuolto; kehottaa luomaan konkreettisia välineitä, joiden avulla unioni ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa yhteisiä tutkimus- ja kehittämistoimia näillä ensisijaisilla aloilla ja tulokset voidaan hyödyntää paikallisessa taloudessa; katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman ja älykkään erikoistumisen aloitteiden (RIS3) välistä lisäsynergiaa olisi edistettävä, jotta voidaan varmistaa tutkimus- ja kehittämistulosten nykyistä parempi hyödyntäminen sekä tukea alueellista talouden lähentymistä; kehottaa antamaan enemmän tukea innovatiivisille klustereille ja teknologiakeskuksille, jotka toimivat välittäjinä tutkimusalan ja teollisuuden välillä;

13.  katsoo, että julkisilla hankinnoilla ja ympäristömerkinnöillä on olennaisen tärkeä rooli kestävien tuotteiden, palvelujen ja innovaatioiden käyttöönotossa ja taloudellisten toimintojen siirtämisessä; kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön vuonna 2014 annetut julkisia hankintoja koskevat unionin direktiivit ja edellyttää jäsenvaltioilta ja komissiolta yhteisiä toimia, joilla varmistetaan, että hankintaviranomaiset ottavat hankintapäätöstensä perustaksi kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen periaatteen ja keskittyvät elinkaarikustannuksiin sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviin tuotteisiin, estävät palkkojen polkemisen ja työntekijöiden hyväksikäytön (ja vilpillisen kilpailun) sekä edistävät alueellisten talousrakenteiden vahvistamista;

14.  on tietoinen rautatieteollisuuden merkityksestä ja erityisluonteesta Euroopan teollisuuden kasvun, työllisyyden ja innovoinnin kannalta ja toteaa, että alalle on tyypillistä valmistettavien laitteiden pitkä, jopa 50 vuoden käyttöikä, voimakas pääomavaltaisuus, huomattava riippuvuus julkisista hankinnoista ja velvoite noudattaa erittäin tiukkoja turvallisuusvaatimuksia; muistuttaa raideliikenteen olennaisesta panoksesta ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa ja tarpeesta varmistaa, että Eurooppa säilyttää edelleenkin teknologiaan ja innovointiin liittyvän etulyöntiaseman tällä alalla; kehottaa komissiota tukemaan vuonna 2011 julkaistussa liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa esitettyjä tavoitteita, jotka koskevat raideliikenteeseen siirtymistä sekä matkustaja- että rahtiliikenteessä, konkreettisilla politiikkatoimilla ja lisätoimilla, joilla edistetään tehokkaita tekniikoita, yhteentoimivuutta, innovatiivisia liikkumisratkaisuja ja paikallista hankintapolitiikkaa; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen – ja erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) – varoja käytetään enemmän sellaisten aluetasolla toteutettavien rautateiden investointihankkeiden tukemiseen, joilla luodaan kestäviä ja laadukkaita työpaikkoja; toteaa, että tällaisia hankkeita ovat muun muassa paikallisen liikenneinfrastruktuurin, esimerkiksi raitiotieinfrastruktuurin, kehittäminen;

15.  palauttaa mieliin, että energiatehokkuuden parantamisesta odotetaan valtavaa työllistämispotentiaalia (laadukkaiden työpaikkojen muodossa) ja kustannusten laskua; korostaa, että tämän vuoksi kaikilla teollisuudenaloilla aloitteiden tukena on oltava energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä, joihin sisältyy tavoitteita, normeja ja vertailujärjestelmiä; huomauttaa, että erityisesti kuljetus- ja rakennusalalla on toteutettava aktiivista energiansäästöpolitiikkaa ja monipuolistettava energialähteitä siten, että käyttöön otetaan kestäviä, saastuttamattomia ja turvallisia energialähteitä; korostaa, että teollisuuspolitiikalla pitäisi auttaa luomaan markkinatilanne, joka kannustaa suurempaan energiansäästöön ja energiatehokkuutta edistäviin investointeihin, jotta voidaan hyödyntää laajaa uusiutuvien energialähteiden kirjoa sekä keskeisiä teknologioita energian varastointiin perustuvassa liikkuvuudessa (erityisesti julkisessa liikenteessä);

Kauppapolitiikan yhteensovittaminen uudelleenteollistamis- ja siirtymätavoitteisiin

16.  korostaa, että kauppa- ja investointipolitiikoilla olisi pyrittävä myötävaikuttamaan kestävään kehitykseen, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja korkeiden sosiaalisten ja ympäristönormien edistämiseen teollisuudessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kauppasopimuksilla vahvistetaan näitä normeja;

17.  on sitä mieltä, että unioni ei tällä hetkellä toimi näin, ja varoittaa siitä, että kilpailupaineet voimistuisivat, jos kauppasopimukset, kuten EU:n ja Kanadan laaja-alainen talous- ja kauppasopimus (CETA) tai EU:n ja USA:n transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP), tulevat voimaan; toteaa, että ensimmäisenä mainitun sopimuksen voimaantulon on arvioitu johtavan Euroopassa 200 000 työpaikan ja jälkimmäisenä mainitun 600 000 työpaikan menetykseen enimmäkseen tehdasteollisuudessa, mikä pahentaisi nykyisiä teollisuuden alasajosuuntauksia ja on ristiriidassa globaalin ilmastositoumuksen kanssa (290 prosentin lisäys rahtikuljetuksiin vuoteen 2050 mennessä);

18.  korostaa tarvetta estää se, että EU:n kauppapolitiikka edistää kilpailunvastaisia menettelytapoja, kuten sosiaalinen ja ympäristöä koskeva polkumyynti ja etenkin sellaisten halpojen tuotteiden polkumyynti, jotka vaarantavat eurooppalaiset normit ja vaikuttavat EU:hun sijoittautuneeseen teollisuuteen; kehottaa EU:ta ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin toimiin puolustaakseen itseään hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä ja vahvistaakseen kaupan suojatoimiaan merkittävästi kohentamalla niiden reaktiivisuutta ja vaikuttavuutta; pitää tässä yhteydessä huolestuttavana, että Kiinalle on myönnetty markkinatalousasema; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön rajajärjestelyjä ja harkitsemaan tullitariffeja keinona välttää ympäristöä koskevaa polkumyyntiä, työntekijöiden hyväksikäyttöä ja vilpillistä kilpailua;

19.  korostaa, että vaikka EU:n talous on monilla aloilla avoin kolmansista maista tuleville kilpailijoille, kolmannet maat ovat asettaneet monia esteitä, jotka aiheuttavat eurooppalaisten yritysten syrjintää; korostaa, että kolmansista maista, etenkin Kiinasta, tulevat kilpailijat laajentavat toimintaansa nopeasti ja aggressiivisesti Eurooppaan ja maailman muille alueille ja että ne saavat usein alkuperämaaltaan vahvaa poliittista ja taloudellista tukea (esimerkiksi avokätisiä vientiluottoja, jotka eivät kuulu OECD:n sääntöjen piiriin); korostaa, että tällaiset käytännöt voivat täyttää vilpillisen kilpailun tunnusmerkit ja vaarantaa työpaikat Euroopassa; korostaakin, että globaalissa kilpailussa tarvitaan oikeudenmukaiset ja yhdenvertaiset lähtökohdat vastavuoroiseen markkinoille pääsyyn, jotta voidaan välttää työpaikkojen häviämisen riski ja turvata Euroopan teollinen osaaminen; pyytää komissiota arvioimaan, olisiko EU:n nykyisiä kilpailusääntöjä päivitettävä globaali markkinatilanne huomioon ottaen;

20.  kehottaa komissiota valvomaan paremmin EU:n jäsenvaltioissa tehtäviä muita kuin eurooppalaisia teollisuuden investointeja (esimerkiksi rautatiealalla) ja takaamaan, että julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä, esimerkiksi epätavallisen edullisiin tarjouksiin ja epäoikeudenmukaiseen kilpailuun liittyvää lainsäädäntöä, noudatetaan;

Sosiaalisesti vastuullisesti hoidetut rakennemuutokset ja laadukkaiden työpaikkojen luominen tulevaisuuden aloilla

21.  pitää valitettavana, että Caterpillarin ja Alstomin tuotantolaitokset suljettiin, koska se vaikuttaa tuhansiin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä ja sillä on kohtuuton vaikutus paikallis- ja aluetalouteen sekä huomattavia kerrannaisvaikutuksia; tuomitsee tällaiset pelkästään taloudellisiin tai liikevoittosyihin perustuvat joukkoirtisanomiset;

22.  pitää tarpeellisena suunnitella, edistää ja lisätä ennakoivia toimenpiteitä, mitä tulee Caterpillarin ja Alstomin tilanteeseen ja työllisyys- ja työolojen todennäköiseen muutokseen, etenkin kun nämä olot ovat mahdollisesti uhattuna;

23.  toteaa, että rakennemuutosprosessit vaikuttavat yksittäistä yritystä laajemmalle, koska yritykset ovat enenevässä määrin verkottuneita, mikä korostaa tarvetta perustaa sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä monenvälisiä foorumeja;

24.  korostaa, että rakennemuutosta koskevat hyvät käytänteet edellyttävät mahdollisimman aikaista valmistelua, joka olisi aloitettava niin pian kuin rakennemuutosta kaavaillaan, jotta olisi mahdollista välttää sen taloudelliset, sosiaaliset, alueelliset ja ympäristövaikutukset tai minimoida ne;

25.  palauttaa mieliin, että on laajalti tiedostettu, että kaikki rakennemuutosta koskevat toimet, myös tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltujen toimenpiteiden valinta sekä mahdolliset vaihtoehdot, olisi selitettävä ja perusteltava sidosryhmille;

26.  toteaa pitävänsä molemminpuoliseen luottamukseen ja vastuun jakamiseen perustuvaa vahvaa ja kattavaa työmarkkinaosapuolten kaikkien tasojen vuoropuhelua parhaana välineenä pyrittäessä sovinnollisiin ratkaisuihin ja yhteisiin näkemyksiin, kun ennakoidaan, ehkäistään ja hallinnoidaan rakennemuutosprosesseja; katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu EU-tasolla on ratkaisevan tärkeää suojattaessa niin eurooppalaisten tehdasteollisuuden yritysten kuin niiden työntekijöidenkin etuja;

27.  korostaa, että rakennemuutoksen yhteydessä on suojattava sosiaaliturvaan, laadukkaisiin työpaikkoihin, terveyteen ja työoloihin liittyviä työntekijöiden etuja;

28.  muistuttaa, että kaikkia sidosryhmiä on kuultava mielekkäällä tavalla, ja vaatii, että kaikkia rakennemuutostoimia on edellettävä riittävät ja ajoissa tehdyt valmistelut ja että on huolehdittava työntekijöiden edustajien täysimääräisestä ja asianmukaisesta osallistumisesta kaikilla tasoilla, jotta estetään tai lievennetään taloudellista, sosiaalista, ympäristöllistä ja paikallista vaikutusta;

29.  katsoo, että rakennemuutoksen vaikutusta irtisanomisiin on käsiteltävä prioriteettina ja että yrityksen on annettava selkeä ja avoin työllistämissitoumus; kehottaa yrityksiä harkitsemaan kaikkia asianmukaisia vaihtoehtoja irtisanomisille ja ryhtymään vuoropuheluun sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa pyrkiäkseen löytämään ratkaisun mahdollisiin irtisanomisiin;

30.  kehottaa tässä yhteydessä tarkistamaan työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. heinäkuuta 1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/59/EY siten, että tiedotus- ja kuulemisprosesseihin sisällytetään alihankkijat ja että varmistetaan, että tilanteessa, jossa edelleen voittoa tekevä yritys aloittaa joukkoirtisanomiset, se asetetaan taloudellisesti vastuuseen kerrannaisvaikutusten lieventämiseksi verkostossa;

31.  korostaa, että työnantajien on irtisanomistapauksissa noudatettava syrjinnän vastaista lainsäädäntöä etenkin ikäsyrjinnän osalta valitessaan irtisanottavia työntekijöitä ja tarjottava näille työntekijöille apua ja toimenpiteitä, jotka edistävät heidän työllistyvyyttään ja auttavat heitä pääsemään pian takaisin työmarkkinoille laadukkaaseen työpaikkaan;

32.  katsoo, että Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) voidaan käyttää taloudellisen tuen antamiseksi siihen, että irtisanottuja työntekijöitä autetaan pääsemään pikaisesti takaisin laadukkaaseen työpaikkaan, mutta tämä ei saa korvata mitään jäsenvaltioiden tai työnantajien velvoitteita, jotka ovat seurausta EU:n oikeudesta tai kansallisista laeista ja käytännöistä;

33.  kehottaa kehittämään uuden työn organisointimallin, jossa työ ja tulot jaetaan;

34.  kehottaa komissiota esittämään vuonna 2013 antamansa sitoumuksen mukaisesti tänä vuonna täyden raportin laatukehyksen soveltamisesta; palauttaa tässä yhteydessä mieliin komissiolle esittämänsä pyynnön, että se tekee työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ehdotuksen säädöksestä työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallitsemisesta;

35.  korostaa tarvetta laajentaa ja parantaa mahdollisuuksia koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, tulevaisuuden vaatimuksiin sopeutettuun ammattikoulutukseen ja korkeakoulutukseen, ja painottaa voimakkaasti luonnontieteitä, teknologiaa, insinööritieteitä ja matematiikkaa, yrittäjyyden tukemista sekä asianmukaista sosiaalista turvaverkkoa toisen mahdollisuuden tarjoamista tukevaan politiikkaan yhdistettynä; painottaa, että työpaikan demokratisoitumista on laajennettava ja että työntekijöillä on oltava yksilöllinen oikeus koulutukseen;

36.  toteaa, että vihreään talouteen siirtyminen merkitsee huomattavaa potentiaalia luoda paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, aloilla, joita ei voi siirtää ulkomaille; toteaa, että on vahvaa näyttöä siitä, että siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myönteisesti työllisyyteen, ottaen huomioon, että kestävä taloudellinen toiminta, kuten energian säästäminen, ovat työvoimavaltaisempia kuin se toiminta, joka niillä korvataan, ja että se voi antaa alueille mahdollisuuden lisätä omavaraisuuttaan;

37.  pitää vihreän talouden nettotyöpotentiaalin maksimoinnin kannalta välttämättömänä, että tarjoamme nykyiselle työvoimalle asianmukaiset mahdollisuudet hankkia uusia taitoja, joita tarvitaan kiertotaloudessa ja siirryttäessä kohti kestävämpiä tuotantoprosesseja ja tuotteita; kehottaa laatimaan eurooppalaisen koulutusstrategian, jolla tuetaan yrityksiä, tutkimuslaitoksia ja työmarkkinaosapuolia siinä, että ne tutkivat yhdessä ympäristökestävyyden edellyttämiä taitoja;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään osuustoiminnallisten yritysten perustamista ja kehittämistä, sillä ne ovat osoittautuneet kestävämmiksi kriisin aikana ja vähemmän alttiiksi työpaikkojen menettämiselle kuin keskivertoyritykset sekä kykeneviksi luomaan laadukkaita työpaikkoja, joita ei siirretä muualle; kehottaa EIP:tä ja komissiota ilmoittamaan parlamentille tähän mennessä toteutetut käytännön toimenpiteet, joilla parannetaan osuuskuntien ja yhteisötalouden yritysten rahoituksen saatavuutta;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään myös Euroopan strategisten investointien rahaston puitteissa laadukkaita investointeja, joilla pyritään kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä laadukkaan koulutuksen ja innovoinnin kaltaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten etujen aikaansaamiseen vihreän siirtymän edistämiseksi ja energiaköyhyyden torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota keskittämään investoinnit aloille, joilla on myönteinen työmarkkinavaikutus, jotta voidaan luoda kestäviä ja laadukkaita täyden sosiaaliturvan ja työsuhdeturvan tarjoavia työpaikkoja;

°

°  °

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

 

(1)

EYVL L 245, 26.8.1992, s. 53.

(2)

EYVL L 225, 12.8.1998, s. 16.

(3)

EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(4)

EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29.

(5)

EUVL C 65, 17.3.2006, s. 58.

(6)

EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 59.

(7)

EUVL C 440, 30.12.2015, s. 23.

(8)

EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0280.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö