Menettely : 2016/2750(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1054/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1054/2016

Keskustelut :

PV 04/10/2016 - 17
CRE 04/10/2016 - 17

Äänestykset :

PV 05/10/2016 - 8.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0376

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 262kWORD 69k
28.9.2016
PE589.643v01-00
 
B8-1054/2016

suullisesti vastattavien kysymysten B8-0715/2016 ja B8-0716/2016 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


Euroopan syyttäjänvirastosta ja Eurojustista  (2016/2750(RSP))


Barbara Matera, Axel Voss, Monika Hohlmeier, Roberta Metsola, Ingeborg Gräßle, Tomáš Zdechovský, Julia Pitera, Emil Radev, Barbara Kudrycka, Rachida Dati, Romana Tomc, Salvatore Domenico Pogliese, Csaba Sógor, Alessandra Mussolini, Therese Comodini Cachia, Traian Ungureanu, Milan Zver PPE-ryhmän puolesta
Sylvia-Yvonne Kaufmann, Juan Fernando López Aguilar, Birgit Sippel S&D-ryhmän puolesta
Louis Michel, Nathalie Griesbeck ALDE-ryhmän puolesta
Jan Philipp Albrecht, Eva Joly, Benedek Jávor, Bart Staes, Michèle Rivasi Verts/ALE-ryhmän puolesta
Monica Macovei, Laura Ferrara

Euroopan syyttäjänvirastosta ja Eurojustista  (2016/2750(RSP))  
B8-1054/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(1),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2014 päivätyn työasiakirjansa Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (COM(2013)0535),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 85, 86, 218, 263, 265, 267, 268 ja 340 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset Euroopan syyttäjänvirastosta ja Eurojustista (O-000092/2016 – B8-0715/2016 ja O-000093/2016 – B8-0716/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että SEUT:n 86 artiklassa todetaan, että unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi neuvosto voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla perustaa Euroopan syyttäjänviraston Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan;

B.  ottaa huomioon, että 28 jäsenvaltion unionin vuoden 2016 alv-vajeen laskemista ja analysointia koskevassa selvityksessä (TAXUD/2015/CC/131) todettiin, että unionissa menetettiin vuonna 2014 arvonlisäverotuloja hätkähdyttävästi 159,5 miljardin euron edestä;

C.  pitää tärkeänä, että unioni ja sen kaikki jäsenvaltiot havaitsevat unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia ja nostavat niiden vuoksi syytteitä vaikuttavalla ja varoittavalla tavalla ja suojelevat siten kaikkien unionin talousarviota rahoittavien jäsenvaltioiden veronmaksajia;

D.  toteaa, että Eurojust on helpottanut kansallisten tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten toiminnan koordinointia ja yhteistyötä käsiteltäessä useampaan jäsenvaltioon vaikuttavia tapauksia ja että se on auttanut luomaan keskinäistä luottamusta ja selviämään unionin oikeusjärjestelmien ja -perinteiden laajasta kirjosta; toteaa, että Eurojust on helpottanut yhteistyöpyyntöjen täytäntöönpanoa ja vastavuoroisen tunnustamisen välineiden soveltamista ja parantanut siten rajatylittävää syytetoimintaa;

E.  toteaa, että rajojen yli toimiva järjestäytynyt rikollisuus on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana ja että tätä rikollisuutta harjoittavat erittäin liikkuvat ja joustavat ryhmät, jotka toimivat aktiivisesti monissa jäsenvaltioissa ja usealla rikollisuuden saralla;

F.  ottaa huomioon, että asiassa C-105/14 (Taricco ja muut) unionin tuomioistuin totesi, että käsite ”petos” sellaisena kuin se määritellään Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen 1 artiklassa kattaa myös alv-tulot;

1.  toteaa jälleen kerran kannattaneensa jo pitkään tehokkaan ja riippumattoman Euroopan syyttäjänviraston perustamista, jotta voidaan vähentää kansallisen lainvalvonnan nykyistä hajanaisuutta pyrittäessä suojelemaan unionin talousarviota ja tehostamaan siten petosten torjuntaa unionissa;

2.  kehottaa neuvostoa huolehtimaan Euroopan syyttäjänviraston yksiselitteisestä ja selkeästä toimivallan ja menettelyjen kokonaisuudesta, joka perustuu ehdotettuun direktiiviin unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (PIF-direktiivi); kehottaa neuvostoa pyrkimään tarmokkaammin pääsemään sopimukseen PIF-direktiivistä, jonka soveltamisalaan kuuluu myös arvonlisävero, ja käynnistämään uudelleen neuvottelut parlamentin kanssa, jotta Euroopan syyttäjänvirasto voitaisiin perustaa; korostaa, että Euroopan syyttäjänvirastolla olisi oltava ensisijainen toimivalta, kun on kyse PIF-direktiivissä määritellyistä rikoksista; pitää valitettavana, että neuvosto torjuu Euroopan syyttäjänviraston toimivallan PIF-tapauksissa, joissa unionin rahoitus on yli 10 000 euroa mutta osarahoituksen osuus jää alle 50 prosentin; kehottaa siksi neuvostoa luopumaan kyseisestä säännöksestä, joka estää Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaisuuden kaikissa PIF-rikoksissa, joissa unionin talousarviolle aiheutuu yhtä paljon tai vähemmän vahinkoa kuin kyseisen rikoksen jollekin muulle uhrille; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että kansalliset viranomaiset tiedottavat oitis Euroopan syyttäjänvirastolle kaikista PIF-direktiiviin jollain tapaa liittyvistä tapauksista ennen tutkimusten aloittamista ja niiden aikana;

3.  kehottaa neuvostoa käynnistämään uudelleen keskustelun Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan ehdotuksen konsolidoidun tekstin (11350/1/16) 17–20 artiklasta, jotta Euroopan syyttäjänviraston asema selkeytyy ja tehostuu; kehottaa neuvostoa selkeyttämään Euroopan syyttäjänviraston ja kansallisten syyttäjien syytteeseenpanotoimivaltaa a) useiden rikosten tapauksessa (yksi järjestäytynyt ryhmä on tehnyt lukuisia rikoksia, kuten rahanpesua ja ihmiskauppaa) ja b) sekamuotoisten rikosten tapauksessa (yhteen rikolliseen tekoon sisältyy useampia rikoksia, esimerkiksi arvonlisäveropetos ja rahanpesu); pitää erittäin valitettavana, että jos Euroopan syyttäjänvirasto ja kansalliset syyttäjäviranomaiset eivät pääse sopimukseen toimivaltakysymyksestä, lopullista päätöstä ei tee riippumaton tuomioistuin, kuten Euroopan unionin tuomioistuin; korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston tehokkuus riippuu toimivaltakysymysten selventämisestä, ja jos toimivaltaa ei selvennetä, unionin lainsäädäntövallan käyttäjät eivät voi varmistaa Euroopan syyttäjänviraston vaikuttavuutta, mikä on yksi niistä seikoista, joita parlamentti ei voisi hyväksyä;

4.  katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastolla olisi oltava riittävät tutkintaresurssit tutkimustensa hoitamiseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin lainsäätäjien sopimat kriteerit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat pyytää tutkintatoimia hyödyntäen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, josta säädetään rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetussa direktiivissä 2014/41/EU;

5.  katsoo, että tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden varmistaminen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja perussopimusten mukaisesti edellyttää, että kaikkiin Euroopan syyttäjänviraston tekemiin kolmansiin osapuoliin vaikuttaviin operationaalisiin päätöksiin olisi sovellettava tuomioistuinvalvontaa toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa; katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen olisi voitava harjoittaa suoraa oikeudellista valvontaa;

6.  pitää erittäin tärkeänä, että pyritään välttämään mahdolliset ”kansallisesta yhteydestä” aiheutuvat haitat; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa varmistamaan, että Euroopan syyttäjänviraston riippumattomuudesta saadaan riittävät takeet, esimerkiksi sallimalla kansallisesta yhteydestä poikkeaminen viraston asianmukaiseen toimintaan liittyvistä syistä;

7.  katsoo, että on taattava epäiltyjen ja syytettyjen prosessuaalisten oikeuksien suojeleminen; toteaa, että asetuksessa olisi erityisesti säädettävä Euroopan syyttäjänviraston epäilemien henkilöiden puolustamista koskevista lisäoikeuksista, etenkin oikeudesta oikeusapuun, oikeudesta saada tietoja ja perehtyä tapauksen aineistoon sekä oikeudesta esittää todisteita ja pyytää Euroopan syyttäjänvirastoa keräämään todisteita epäillyn puolesta;

8.  kehottaa komissiota esittämään kustannus/hyötyanalyysissaan tarkistetut arviot kollegiaalisen rakenteen talousarviovaikutuksista ja ilmoittamaan parlamentille tilannekartoituksen tuloksista; muistuttaa ottavansa nämä tiedot huomioon ennen lopullisen päätöksensä tekemistä;

9.  muistuttaa, kuinka tärkeä rooli Eurojustilla on parannettaessa jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten oikeudellista yhteistyötä ja koordinointia ja tuettaessa tutkimuksia, joissa on mukana unionin ulkopuolisia maita; kehottaa neuvostoa täsmentämään Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston suhteita ja tarkastelemaan tällöin etenkin kollegiaalisesta rakenteesta aiheutuvia vaikutuksia; kehottaa lisäksi käsittelemään Euroopan syyttäjäviraston suhdetta OLAFiin, jotta voidaan erottaa toisistaan näiden instanssien roolit unionin taloudellisia etuja suojeltaessa;

10.  katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston ja Eurojustin olisi sijaittava samalla paikalla, jotta niiden yhteistyö ja tietojenvaihto sujuisi tehokkaasti;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0234.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0173.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö