PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ydinturvasta ja asesulusta
19.10.2016 - (2016/2936(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Michael Gahler, Jacek Saryusz-Wolski, Sandra Kalniete, Cristian Dan Preda, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Tunne Kelam, David McAllister, Lorenzo Cesa, Lars Adaktusson, Andrey Kovatchev, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Eduard Kukan, Andrzej Grzyb, Laima Liucija Andrikienė, Fernando Ruas, Dubravka Šuica, Alojz Peterle, Tokia Saïfi, Julia Pitera PPE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-1122/2016
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ydinsulkusopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi vuonna 1968 ja joka tuli voimaan vuonna 1970,
– ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön perussäännön, joka tuli voimaan 29. heinäkuuta 1957,
– ottaa huomioon yleissopimuksen ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, joka tuli voimaan 8. helmikuuta 1987, ja sen myöhemmän muutoksen,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian,
– ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ydinsulkusopimuksesta[1],
– ottaa huomioon New Yorkissa 27. huhtikuuta–22. toukokuuta 2015 pidetyn ydinsulkusopimuksen osapuolten vuoden 2015 tarkistuskonferenssin,
– ottaa huomioon Washingtonissa 31. maaliskuuta–1. huhtikuuta 2016 pidetyn ydinturvahuippukokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että turvallisuusympäristö Euroopan unionin ympäristössä ja erityisesti sen naapurialueilla on huonontunut merkittävästi viime vuosina ja muuttunut ailahtelevammaksi, vaaralliseksi ja mahdottomaksi ennustaa, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on vastattava monenlaisiin tavanomaisiin ja uusiin uhkiin, joita aiheuttavat sekä valtiolliset että valtiosta riippumattomat toimijat;
B. ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksessa viisi valtiota on tunnustettu ydinasevaltioiksi (Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Venäjä, Ranska ja Kiina) ja kolme valtiota, joilla tiedetään olevan ydinaseita, ovat kehittäneet ydinvoimavaroja ja jättäytyneet sopimuksen ulkopuolelle (Intia, Pakistan ja Israel) ja Pohjois-Korealla katsotaan olevan valmiuksia ydinaseeseen;
C. ottaa huomioon, että kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta uhkaavat suhteiden huononeminen ydinasevaltioiden, esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Venäjän, välillä, mistä kertoo esimerkiksi se, että Venäjä keskeytti Yhdysvaltain kanssa vuonna 2000 tehdyn plutoniumin hävittämistä ja käsittelyä koskevan sopimuksen, pysyvät jännitteet Intian ja Pakistanin välillä sekä Pohjois-Korean ydinasetavoitteet;
D. ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksessa on tällä hetkellä osapuolina 191 valtiota, mukaan lukien viisi tunnustettua ydinasevaltiota: Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Venäjä, Ranska ja Kiina;
E. toteaa, että ydinsulkusopimus on merkittävä oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus, jonka tarkoituksena on estää ydinaseiden ja aseteknologian leviäminen ja jonka avulla edistetään ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön liittyvää yhteistyötä sekä maailmanlaajuista ydinaseriisuntaa;
F. ottaa huomioon, että yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista on ydinaineiden turvajärjestelyjä koskeva oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline, jossa määrätään toimista ydinaineeseen liittyvien rikosten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja rankaisemiseksi;
G. ottaa huomioon huolestuttavat uutiset, joiden mukaan Venäjä on siirtänyt ydiniskuun kykeneviä Iskander-ohjusjärjestelmiä Kaliningradin alueelle, jonka naapureita unionin jäsenvaltiot Puola ja Liettua ovat;
H. ottaa huomioon, että Venäjä rikkoi vuonna 1994 tehtyä Budapestin yhteisymmärryspöytäkirjaa, jossa tarjotaan Ukrainalle turvatakuut vastineena sen ydinaseriisunnasta, kun se miehitti Krimin niemimaan ja käynnisti hybridisodan Itä-Ukrainassa;
I. ottaa huomioon, että unionilla on ollut aktiivinen rooli Iranin kanssa tehdyn yhteisen kattavan toimintasuunnitelman osapuolena, ja toteaa, että toimintasuunnitelmalla pyritään luomaan puitteet sille, että Iran todella luopuu ydinaseita koskevista tavoitteistaan;
J. ottaa huomioon, että Korean demokraattinen kansantasavalta suoritti 9. syyskuuta 2016 uuden ydinkokeen ja rikkoi siten sillä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti olevia kansainvälisiä velvoitteita ja Koreoiden välistä vuoden 1992 ydinaseettomuusjulistusta;
K. pitää maailmanlaajuista yhteistyötä välttämättömänä ydinterrorismin estämiseksi;
1. ilmaisee syvän huolensa turvallisuusympäristön huononemisesta Euroopan unionin naapurialueilla ja muualla maailmassa, sillä tämä voi johtaa siihen, että ydinaseita ryhdytään käyttämään uudelleen aktiivisena pelotteena ja ne saattavat levitä valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskuudessa;
2. kiinnittää huomiota siihen, että ydinaseet ovat palanneet ydinasevaltioiden strategisiin suunnitelmiin;
3. kannattaa ydinsulkusopimuksen tavoitetta tarjota perusta maailmanlaajuisille pyrkimyksille estää ydinaseiden leviäminen, edistää ydinenergian varmaa ja turvallista siviilikäyttöä ja pyrkiä ydinaseettomaan maailmaan;
4. katsoo, että edellytykset ydinturvaan ja kestävään ydinaseriisuntaan voidaan luoda vain monenvälisellä prosessilla, jossa osapuolet ovat mukana vilpittömässä mielessä; ilmaisee kantanaan, että ydinaseriisunta on yleisen asevalvontapolitiikan tärkein päämäärä ja lopullisena pitkän aikavälin tavoitteena olisi oltava ydinsulkusopimuksen tavoite ydinaseettomasta maailmasta;
5. ottaa huomioon, että vuonna 2015 järjestetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa ei päästy sopimukseen ydinasesulkua koskevasta päätösasiakirjasta, palauttaa mieliin, että unioni ei konferenssiin valmistautumisen yhteydessä pystynyt sopimaan yhteisestä kannasta; korostaa, että ydinsulkusopimuksen uskottavuutta horjuttavat sen ulkopuolelle jättäytyneet ydinasevaltiot, joita keskeiset kansainväliset ydinaseiden leviämisen estämistä ja ydinaseriisuntaa koskevat velvoitteet eivät sido;
6. on hyvin huolissaan siitä, että Venäjän asenne on lisännyt ydinaseisiin liittyviä uhkia, joilla on vaikutusta turvallisuuteen, vakauteen ja ennustettavuuteen maailmanlaajuisesti, ja toteaa, että uhkat johtuvat myös siitä, että Venäjän suhteet Natoon ovat huonontuneet, mihin liittyy keskipitkän matkan ydinaseita (INF) koskevan sopimuksen mahdollinen rikkominen sekä lausunnot, jotka osoittavat yhä suurempaa valmiutta ydinaseiden käyttämiseen ja kertovat, että ydinaseiden mahdollista käyttämistä harkitaan uusilla alueilla Euroopassa; kiinnittää huomioita Venäjän sotaharjoituksiin, joissa simuloidaan ydinaseiden käyttöä Puolaa vastaan, ja ilmaisee syvän huolestumisensa siitä, että ydiniskuun kykeneviä Iskander-ohjusjärjestelmiä on siirretty Kaliningradin alueelle, jonka naapureita unionin jäsenvaltiot Puola ja Liettua ovat;
7. ilmaisee huolensa Korean demokraattisen kansantasavallan äskettäin toteuttamista ydinkokeista ja niiden aiheuttamista alueelliseen vakauteen kohdistuvista riskeistä; pyytää Korean demokraattista kansantasavaltaa pidättäytymään kyseisistä kokeista tulevaisuudessa;
8. panee tyytyväisenä merkille P5+1-valtioiden ja Iranin välillä aikaansaadun sopimuksen Iranin ydinaseita koskevista tavoitteista ja kannustaa molempia osapuolia jatkamaan yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa yhteisen kattavan toimintasuunnitelman täysimääräinen täytäntöönpano;
9. tukee Kansainvälisen atomienergiajärjestön työtä, jonka avulla edistetään ydinteknologian varmaan, turvalliseen ja rauhanomaiseen käyttöön liittyvää yhteistyötä;
10. kannustaa ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen jatkuvaan edistämiseen ja tinkimättömään täytäntöönpanoon ja kehottaa maita, jotka eivät vielä ole ratifioineet tätä sopimusta, tekemään niin;
11. kehottaa tehostamaan ydinaineisiin liittyviä turvatoimia ja niihin liittyvää yhteistyötä, jotta minimoidaan riski siitä, että tällaisia tuotteita päätyy terroristiryhmien haltuun;
12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.
- [1] EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 77.