Menettely : 2016/2872(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1126/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1126/2016

Keskustelut :

PV 27/10/2016 - 3
CRE 27/10/2016 - 3

Äänestykset :

Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0425

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 169kWORD 66k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-1126/2016
19.10.2016
PE589.725v01-00
 
B8-1126/2016

suullisesti vastattavan kysymyksen B8-1803/2016 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (2016/2872(RSP))


Silvia Costa, Petra Kammerevert S&D-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (2016/2872(RSP))  
B8-1126/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöksen aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodesta (2011)(1),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikka ja vapaaehtoistyö: valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustaminen ja edistäminen EU:ssa” (COM(2011)0568),

–  ottaa huomioon vapaaehtoistyön Euroopan teemavuoden 2011 yhteenliittymän julkaiseman asiakirjan Euroopan vapaaehtoistyön toimintaohjelmasta ”Policy Agenda for Volunteering in Europe”,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(2),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vapaaehtoistyöstä ja vapaaehtoistoiminnasta Euroopassa(3),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustamisesta ja edistämisestä EU:ssa(4),

–  ottaa huomioon vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan eurooppalaisen peruskirjan(5),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen vapaaehtoistyöstä ja eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (O-000107/2016 – B8-1803/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että vuonna 2016 eurooppalainen vapaaehtoispalvelu viettää 20-vuotisjuhlaansa ja että palvelu on kyseisten 20 vuoden aikana tukenut 100 000:aa vapaaehtoistyöntekijää;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin voimakkaasti tukema vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 tarjosi merkittävän poliittisen mahdollisuuden korostaa vapaaehtoistyön lisäarvoa Euroopassa ja että parlamentin olisi nyt, viisi vuotta myöhemmin, tarkasteltava vapaaehtoistyön Euroopan teemavuoden 2011 vaikutusta toimintapolitiikan kehitykseen ja sitä, miten vapaaehtoistyö on sisällytetty keskeisiin unionin ohjelmiin, kuten Erasmus+ -ohjelmaan ja siihen kuuluvaan eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun;

C.  toteaa, että vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 antoi virikkeitä ja pohjaa kansallisten ja oikeudellisten vapaaehtoistyökehysten perustamiselle ja/tai tarkistamiselle koko unionissa; toteaa, että näin tapahtui erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa, jossa laadittiin ja otettiin käyttöön uusia säädöksiä ja strategioita; korostaa kuitenkin, että Euroopasta puuttuu edelleen koordinoitu vapaaehtoistyötä koskeva politiikka, jota varten unionin toimielimissä olisi yksi ainoa yhteyspiste;

D.  muistuttaa, että henkilö ryhtyy vapaaehtoistyöhön vapaasta tahdostaan, omasta valinnastaan ja motivaatiostaan taloudellista etuaan tavoittelematta; tähdentää, että se voidaan määritellä yhteisvastuulliseksi matkaksi ja että se on keino käsitellä inhimillisiä, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tarpeita ja huolenaiheita;

E.  korostaa, että vapaaehtoistyö on arvokasta ja tärkeää yhtenä näkyvimmistä yhteisvastuun ilmentymistä ja että sillä edistetään ja helpotetaan sosiaalista osallisuutta, kerätään sosiaalista pääomaa ja vapautetaan yhteiskuntaa muuttavia voimia; toteaa, että vapaaehtoistyöllä tuetaan sellaisen menestyvän kansalaisyhteiskunnan kehitystä, joka voi tarjota luovia ja innovatiivisia ratkaisuja yleisiin ongelmiin, ja edistetään talouskasvua ja että se ansaitsee siksi erityisen ja kohdennetun arvioinnin niin taloudellisen kuin sosiaalisen pääoman näkökulmasta;

F.  toteaa, että kannustava ympäristö on avainasemassa pyrittäessä saamaan lisää unionin kansalaisia sitoutumaan vapaaehtoistyöhön, jolloin varmistetaan vapaaehtoistyön infrastruktuurin ja erityisesti vapaaehtoisjärjestöjen turvattu ja kestävä rahoitus;

G.  ottaa huomioon, että vapaaehtoistyö edellyttää tukijärjestelyjen ja/tai tarkoituksenmukaisten organisatoristen rakenteiden yhdistelmää, jota olisi vahvistettava entisestään asianmukaisella oikeudellisella kehyksellä, jossa vapaaehtoistyöntekijöitä koskevat ja vapaaehtoistyöhön liittyvät oikeudet ja vastuut on määritetty;

H.  toteaa, että kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen oikeus käyttää vapaaehtoistyön tarjoamia mahdollisuuksia ja olla turvassa kaikenlaiselta syrjinnältä ja että kaikille kansalaisille olisi annettava oikeus sovittaa vapaaehtoistoimintansa yhteen yksityis- ja työelämänsä kanssa, jotta he voivat hoitaa vapaaehtoistoiminnan tehtävänsä jossain määrin joustavasti;

I.  painottaa, että vapaaehtoistyön tunnustaminen on erittäin tärkeää myös siksi, että voidaan edistää sopivia kannustimia kaikille sidosryhmille ja siten lisätä vapaaehtoistyön määrää, laatua ja vaikutusta ja katsoo, että tämä edellyttää sellaisen tunnustuskulttuurin kehittämistä, jossa vapaaehtoistyö näyttäytyy eurooppalaisten arvojen käytäntöön siirtämisen liikkeelle panevana voimana;

J.  toteaa, että unionin uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 varattiin jonkin verran unionin varoja vapaaehtoistyöhön ja että erityisesti nykyisin komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston hallinnoimassa Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelmassa vapaaehtoistyö säilytti ensisijaisen asemansa; korostaa, että uusi Erasmus+ ‑ohjelma tarjoaa edelleen mahdollisuuksia rahoittaa ja tukea vapaaehtoistoiminnan hankkeita etenkin eurooppalaista vapaaehtoispalvelua koskevan ohjelman kautta ja että komission EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosasto on käynnistänyt EU:n vapaaehtoisapua koskevan ohjelman käytännön tuen tarjoamiseksi humanitaarisen avun hankkeille; toteaa kuitenkin, että vapaaehtoisjärjestöjen mahdollisuus saada rahoitusta Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kaltaisista merkittävistä unionin rahastoista on edelleen hyvin rajallinen;

K.  toteaa, että nykyinen pakolaiskriisi tuo hyvin esiin vapaaehtoistyöntekijöiden merkityksen ja tavan, jolla he ilmentävät eurooppalaisia arvoja, myötävaikuttavat sietokykyyn ja ovat käytettävissä joustavien ja käytännönläheisten ratkaisujen tarjoamiseksi yhteisiin haasteisiin, ja symboloi näitä näkyvästi;

1.  toteaa, että vapaaehtoistyö on yhteisvastuun, vapauden ja vastuullisuuden ilmentymä ja että sillä edistetään aktiivisen kansalaisuuden vahvistamista ja se on sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden sekä koulutuksen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun keskeinen väline, joka myötävaikuttaa merkittävästi eurooppalaisten arvojen levittämiseen; korostaa, että vapaaehtoistyön hyödyt on tunnustettu myös kolmansien maiden kanssa tehtävässä vapaaehtoistyössä strategisena välineenä, jolla edistetään keskinäistä yhteisymmärrystä ja kulttuurien välisiä suhteita;

2.  korostaa, että on tärkeää luoda oikeudellinen kehys, jossa vapaaehtoistyön asema sekä ja vapaaehtoistyöntekijöitä koskevat ja vapaaehtoistoimintaan liittyvät oikeudet ja vastuut on määritetty ja jolla helpotetaan liikkuvuutta ja vapaaehtoistoiminnan tunnustamista; kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole määrittäneet vapaaehtoistyöntekijöitä koskevia oikeudellisia puitteita, hyödyntämään vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa eurooppalaista peruskirjaa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön konkreettisia validointiprosesseja vuonna 2012 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti; pyytää lisäämään tulevissa eurooppalaista osaamispassia ja Europass-järjestelmää koskevissa aloitteissa virallisen ja epävirallisen koulutuksen sekä arkioppimisen, myös vapaaehtoistoiminnan, avulla saatujen kokemusten painoarvoa; muistuttaa, että vapaaehtoistyö antaa taitoja, jotka helpottavat työmarkkinoille pääsyä;

4.  katsoo, että uutta varainhoitoasetusta koskevassa komission ehdotuksessa esitettyä ajatusta siitä, että vapaaehtoistyöhön käytetty aika voitaisiin laskea yhteisrahoitukseksi unionin avustuksissa, olisi tuettava ja että se olisi pantava täytäntöön;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Kansainvälisen työjärjestön kehittämän järjestelmän, jolla mitataan vapaaehtoistyön taloudellista arvoa; kehottaa Eurostatia tukemaan jäsenvaltioita tässä hankkeessa, jotta varmistetaan, että Euroopassa kerätyt tiedot ovat vertailukelpoisia, ja kehittämään vapaaehtoistyön taloudellisten vaikutusten mittaamiseen tarkoitettuja indikaattoreita ja menettelytapoja;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön riittävän rahoituksen varassa toimivia kansallisia vapaaehtoistoiminnan järjestelmiä sekä parantamaan vapaaehtoistyömahdollisuuksia koskevien laadukkaiden tietojen saatavuutta sekä kansallisella että paikallisella tasolla erityisesti nykyisten nuorisotiedotusverkostojen sekä vertaisperiaatteella tapahtuvan tiedotuksen avulla; kannustaa jäsenvaltioita luomaan kansallisia yhteiskuntapalvelun keskittymiä, joissa edistettäisiin myös mahdollisuuksia tehdä kansainvälistä vapaaehtoistyötä;

7.  pyytää komissiota suorittamaan tutkimuksen kansallisista vapaaehtoistyön järjestelmistä, yhteiskuntapalvelusta ja solidaarisuusjoukoista sekä potentiaalisten vapaaehtoistyöntekijöiden nykyisistä toimintamahdollisuuksista eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan helpottaa keskinäistä ymmärrystä ja hyvien käytäntöjen levittämistä ja edistää mahdollisuutta perustaa eurooppalainen yhteiskuntapalvelu – kaikki tämä unionin kansalaisuuden vaalimiseksi;

8.  tukee komission ajatusta uudesta vapaaehtoistyöaloitteesta eli EU:n solidaarisuusjoukkojen perustamisesta; kehottaa komissiota varmistamaan, että hankkeen suunnittelussa on mukana erityisesti vapaaehtoisjärjestöjä, ja huolehtimaan siitä, ettei sen täytäntöönpano vähennä muille ohjelmille jo kohdennettuja määrärahoja;

9.  korostaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi hyödytettävä mukana olevia henkilöitä ja järjestöjä sekä koko yhteiskuntaa, ja että eurooppalaisen vapaaehtoistyöpalvelun olisi tehostettava Erasmus+ -ohjelman kansalaistoimintaulottuvuutta; korostaa, että on tärkeää tehdä eurooppalaista vapaaehtoispalvelua tunnetuksi kaikkien nuorten keskuudessa, etenkin sellaisten, jotka eivät vielä ole kiinnostuneet vapaaehtoistyöstä ja liikkuvuudesta, jotta luodaan motivaatio ja muutetaan asenteita – unohtamatta kuitenkaan vanhempia sukupolvia, sillä heillä on tärkeä tehtävänsä esimerkiksi mentoreina;

10.  korostaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi perustuttava korkealaatuisiin vapaaehtoistyötarjouksiin ja siinä olisi noudatettava vapaaehtoistyöntekijöiden peruskirjaa ja koulutusalan liikkuvuutta koskevaa eurooppalaista laatuperuskirjaa; katsoo, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi perustuttava rakenteeseen, joka kannustaa vapaaehtoisjärjestöjä ryhtymään vastaanottaviksi järjestöiksi, ja sen olisi siten tarjottava niille riittävästi rahoitusta ja koulutusta sekä lujitettava monia vastaanottavia järjestöjä muun muassa hallinnoinnissa ja koulutuksessa tukevien koordinoivien järjestöjen asemaa;

11.  toteaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi perustuttava rakenteeseen, joka mahdollistaa nuorten nopean ja helpon osallistumisen ohjelmaan, ja vaatii tästä syystä yksinkertaistamaan sen nykyistä hakujärjestelmää;

12.  korostaa tarvetta tehostaa ulkomailla tapahtuvan vapaaehtoistyökokemuksen jälkeistä seurantaa ja paikallista ulottuvuutta tarjoamalla paikallisille yhteisöille lähtöä edeltävän tuen lisäksi myös paluun jälkeistä tukea orientointi- ja integrointikoulutusten muodossa;

13.  vaatii, että koko prosessin ajan on varmistettava korkealaatuinen mentorointi vastuullisen vapaaehtoishallinnon avulla sekä siten, että vapaaehtoistyöntekijät ymmärtävät sitoutuvansa järjestöön ja yhteisöön omalla vastuullaan;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 17, 22.1.2010, s. 43–49.

(2)

EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0549.

(4)

EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 14.

(5)

http://ec.europa.eu/citizenship/pdf/volunteering_charter_en.pdf

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö