Menettely : 2016/2872(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1133/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1133/2016

Keskustelut :

PV 27/10/2016 - 3
CRE 27/10/2016 - 3

Äänestykset :

Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0425

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 172kWORD 70k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-1126/2016
19.10.2016
PE589.733v01-00
 
B8-1133/2016

suullisesti vastattavan kysymyksen B8-1803/2016 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (2016/2872(RSP))


María Teresa Giménez Barbat, Ilhan Kyuchyuk, Yana Toom, Marian Harkin, Marielle de Sarnez ALDE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (2016/2872(RSP))  
B8-1133/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöksen aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodesta (2011)(1),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikka ja vapaaehtoistyö: valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustaminen ja edistäminen EU:ssa” (COM(2011)0568),

–  ottaa huomioon vapaaehtoistyön Euroopan teemavuonna 2011 julkaistun ”Alliance Policy Agenda for Volunteering in Europe” -asiakirjan,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(2),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vapaaehtoistyöstä ja vapaaehtoistoiminnasta Euroopassa(3),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustamisesta ja edistämisestä EU:ssa(4),

–  ottaa huomioon vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan eurooppalaisen peruskirjan(5),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman vapaaehtoistyön roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä(6),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (O-000107/2016 – B8-1803/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että vuonna 2016 eurooppalainen vapaaehtoispalvelu viettää 20-vuotisjuhlaansa ja että palvelu on kyseisten 20 vuoden aikana tukenut 100 000 vapaaehtoistyöntekijää;

B.  painottaa, että Euroopan parlamentin voimakkaasti tukema vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 tarjosi merkittävän poliittisen mahdollisuuden korostaa vapaaehtoistyön lisäarvoa Euroopassa ja että nyt, viisi vuotta myöhemmin, parlamentin olisi pohdittava, miten vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 vaikutti toimintapolitiikan kehitykseen ja miten vapaaehtoistyö on sisällytetty keskeisiin eurooppalaisiin ohjelmiin, kuten Erasmus+ -ohjelmaan ja siihen kuuluvaan eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun;

C.  toteaa, että vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 antoi sysäyksen ja kontekstin vapaaehtoistyötä koskevien kansallisten ja oikeudellisten kehysten perustamiselle ja/tai tarkistamiselle koko Euroopassa; korostaa kuitenkin, että Euroopasta puuttuu edelleen koordinoitu vapaaehtoistyötä koskeva politiikka, jota varten unionin toimielimissä olisi yksi ainoa yhteyspiste;

D.  muistuttaa, että henkilö ryhtyy vapaaehtoistyöhön vapaasta tahdostaan, omasta valinnastaan ja motivaatiostaan taloudellista etuaan tavoittelematta; tähdentää, että se voidaan määritellä yhteisvastuulliseksi matkaksi ja että se on keino käsitellä inhimillisiä, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tarpeita ja huolenaiheita;

E.  korostaa, että vapaaehtoistyö on arvokasta ja tärkeää yhtenä näkyvimmistä yhteisvastuun ilmentymistä ja että sillä edistetään ja helpotetaan sosiaalista osallisuutta, kerätään sosiaalista pääomaa ja vapautetaan yhteiskuntaa muuttavia voimia; katsoo, että vapaaehtoistyöllä tuetaan sekä sellaisen menestyvän kansalaisyhteiskunnan kehitystä, joka voi tarjota luovia ja innovoivia ratkaisuja yleisiin ongelmiin, että edistetään talouskehitystä ja että se ansaitsee siksi erityisen ja kohdennetun arvioinnin niin taloudellisen kuin sosiaalisen pääoman näkökulmasta;

F.  toteaa, että kannustava ympäristö on avainasemassa pyrittäessä saamaan lisää unionin kansalaisia sitoutumaan vapaaehtoistyöhön, jolloin varmistetaan vapaaehtoistyön infrastruktuurin ja erityisesti vapaaehtoisjärjestöjen turvattu ja kestävä rahoitus;

G.  ottaa huomioon, että vapaaehtoistyö edellyttää tukijärjestelyjen ja/tai tarkoituksenmukaisten organisatoristen rakenteiden yhdistelmää, jota olisi vahvistettava entisestään asianmukaisella oikeudellisella kehyksellä, jossa vapaaehtoistyöntekijöitä koskevat ja vapaaehtoistyöhön liittyvät oikeudet ja vastuut on määritetty;

H.  toteaa, että kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen oikeus käyttää vapaaehtoistyön tarjoamia mahdollisuuksia ja olla turvassa kaikenlaiselta syrjinnältä ja että kaikille kansalaisille olisi annettava oikeus sovittaa vapaaehtoistoimintansa yhteen yksityis- ja työelämänsä kanssa, jotta he voivat hoitaa vapaaehtoistoiminnan tehtävänsä jossain määrin joustavasti;

I.  painottaa, että vapaaehtoistyön tunnustaminen on myös erittäin tärkeää, jotta voidaan edistää sopivia kannustimia kaikille sidosryhmille ja siten lisätä vapaaehtoistyön määrää, laatua ja tehoa, ja katsoo, että tämä edellyttää sellaisen tunnustuskulttuurin kehittämistä, jossa vapaaehtoistyö näyttäytyy eurooppalaisten arvojen käytäntöön siirtämisen liikkeelle panevana voimana;

J.  toteaa, että unionin uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 varattiin jonkin verran unionin varoja vapaaehtoistyöhön ja että erityisesti nykyisin komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston hallinnoimassa Kansalaisten Eurooppa -ohjelmassa vapaaehtoistyö säilytti ensisijaisen asemansa; korostaa, että uusi Erasmus+ -ohjelma tarjoaa edelleen mahdollisuuksia rahoittaa ja tukea vapaaehtoistoiminnan hankkeita etenkin eurooppalaista vapaaehtoispalvelua koskevan ohjelman kautta ja että komission EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosasto on käynnistänyt EU:n vapaaehtoisapua koskevan ohjelman käytännön tuen tarjoamiseksi humanitaarisen avun hankkeille; toteaa kuitenkin, että vapaaehtoisjärjestöjen mahdollisuudet turvautua muihin merkittäviin unionin rahastoihin, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin, ovat edelleen hyvin rajalliset;

K.  toteaa, että nykyinen pakolaiskriisi tarjoaa asiaankuuluvan esimerkin – ja näkyvän symbolin – vapaaehtoistyöntekijöiden merkityksestä ja tavasta, jolla he ilmentävät eurooppalaisia arvoja, myötävaikuttavat sietokykyyn ja ovat käytettävissä joustavien ja käytännönläheisten ratkaisujen tarjoamiseksi yhteisiin haasteisiin; katsoo, että vapaaehtoistyö edistää yhteiskuntaan integroitumista ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan maahanmuuttajia tekemään vapaaehtoistyötä olennaisena osana heidän yhteiskuntaan integroitumistaan;

1.  toteaa, että vapaaehtoistyö on yhteisvastuun, vapauden ja vastuullisuuden ilmentymä ja että sillä edistetään aktiivisen kansalaisuuden vahvistamista ja se on keskeinen väline sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kannalta sekä koulutuksessa ja kulttuurien välisessä vuoropuhelussa ja myötävaikuttaa merkittävästi eurooppalaisten arvojen levittämiseen; korostaa, että sen hyödyt on myös tunnustettu kolmansien maiden kanssa toteutettavassa vapaaehtoistyössä strategisena välineenä, jolla edistetään keskinäistä yhteisymmärrystä ja kulttuurien välisiä suhteita;

2.  korostaa, että on tärkeää luoda oikeudellinen kehys, jossa vapaaehtoistyön asema sekä vapaaehtoistyöntekijöitä koskevat ja vapaaehtoistoimintaan liittyvät oikeudet ja vastuut on määritetty ja jolla helpotetaan liikkuvuutta ja vapaaehtoistoiminnan tunnustamista; kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole määrittäneet vapaaehtoistyöntekijöitä koskevia oikeudellisia puitteita, hyödyntämään vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa eurooppalaista peruskirjaa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön konkreettisia validointiprosesseja vuonna 2012 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti; pyytää lisäämään tulevissa eurooppalaista osaamispassia ja Europass-järjestelmää koskevissa aloitteissa virallisen ja epävirallisen koulutuksen sekä arkioppimisen, myös vapaaehtoistoiminnan, avulla saatujen kokemusten painoarvoa; muistuttaa, että vapaaehtoistyö antaa taitoja, jotka helpottavat työmarkkinoille pääsyä, ja että tällaisten valmiuksien olisi sisällyttävä koulutusohjelmaan, joka perustuu alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan ja jossa korostetaan vapaaehtoistyössä hankittuja taitoja ja hyvää tahtoa;

4.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun asemaa koulutus- ja korkeakoulutusjärjestelmissään keinona laajentaa solidaarisuuskasvatusta ja kansalaistoimintaan osallistumista nuoremman sukupolven keskuudessa;

5.  katsoo, että uutta varainhoitoasetusta koskevassa komission ehdotuksessa esitettyä ajatusta siitä, että vapaaehtoistyöhön käytetty aika voitaisiin laskea yhteisrahoitukseksi unionin avustuksissa, olisi tuettava ja että se olisi pantava täytäntöön;

6.  toteaa, että Euroopassa lähes 100 miljoonaa eri-ikäistä kansalaista tekee vapaaehtoistyötä ja heidän työnsä tuottaa noin 5 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta; kehottaa komissiota tarkastelemaan vapaaehtoistyöntekijöiden tuottamien tavaroiden ja palvelujen taloudellista arvoa tekemällä päätöksiä, joissa keskitytään enemmän vapaaehtoistyöntekijöihin;

7.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Kansainvälisen työjärjestön kehittämän järjestelmän, jolla mitataan vapaaehtoistyön taloudellista arvoa; kehottaa Eurostatia tukemaan jäsenvaltioita tässä hankkeessa, jotta varmistetaan, että Euroopassa kerätyt tiedot ovat vertailukelpoisia, sekä kehittämään vapaaehtoistyön yhteiskunnallisten vaikutusten mittaamiseen tarkoitettuja yhteisiä unionin laajuisia indikaattoreita ja menettelytapoja;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön riittävän rahoituksen varassa toimivia kansallisia vapaaehtoispalvelun järjestelmiä ja parantamaan vapaaehtoistyömahdollisuuksia koskevien korkealaatuisten tietojen saatavuutta kansallisella ja paikallisella tasolla erityisesti nykyisten nuorisotiedotusverkostojen ja vertaistiedotuksen avulla; kannustaa jäsenvaltioita luomaan kansallisia yhteiskuntapalvelun keskittymiä, joissa edistettäisiin myös mahdollisuuksia tehdä kansainvälistä vapaaehtoistyötä;

9.  suosittaa lisäämään eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun kansainvälisyyttä ja ehdottaa kutsumaan kaikki EFTA- ja ETA-maat, liittyvät maat ja ehdokasmaat yhteistyötoimintaan unionin jäsenvaltioiden kanssa niiden unionin kanssa tekemien assosiaatiosopimusten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisesti; korostaa, että on tarjottava enemmän vapaaehtoistyömahdollisuuksia ulkomailla ja tehostettava unionin ja naapurimaiden vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyötä;

10.  pyytää komissiota teettämään tutkimuksen kansallisista vapaaehtoistyön järjestelmistä, yhteiskuntapalvelusta ja solidaarisuusjoukoista sekä potentiaalisten vapaaehtoistyöntekijöiden nykyisistä toimintamahdollisuuksista eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan edistää keskinäistä ymmärrystä ja hyvien käytäntöjen levittämistä sekä helpottaa mahdollisuutta perustaa eurooppalainen yhteiskuntapalvelu – kaikki tämä unionin kansalaisuuden vaalimiseksi;

11.  kehottaa komissiota parantamaan ja muokkaamaan eurooppalaista vapaaehtoispalvelua koskevaa tiedotusstrategiaansa painottamalla vapaaehtoistyön sosiaalista, inhimillistä ja yhteiskunnallista arvoa sen sijaan että korostetaan mahdollisuutta matkustaa ilmaiseksi eri puolille Eurooppaa eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun ansiosta;

12.  tukee komission ajatusta uudesta vapaaehtoistyöaloitteesta eli unionin solidaarisuusjoukkojen perustamisesta; kehottaa komissiota varmistamaan, että hankkeen suunnittelussa on mukana erityisesti vapaaehtoisjärjestöjä, ja varmistamaan, ettei sen täytäntöönpano vähennä muille ohjelmille jo kohdennettuja määrärahoja;

13.  korostaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi hyödytettävä mukana olevia henkilöitä ja järjestöjä sekä koko yhteiskuntaa, ja että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi tehostettava Erasmus+ -ohjelman kansalaistoimintaulottuvuutta; korostaa, että on tärkeää tehdä eurooppalaista vapaaehtoispalvelua tunnetuksi kaikkien nuorten keskuudessa, etenkin sellaisten, jotka eivät vielä ole kiinnostuneet vapaaehtoistyöstä ja liikkuvuudesta, jotta saadaan aikaan motivaatiota ja muutetaan asenteita – unohtamatta kuitenkaan iäkkäämpää sukupolvea, koska sillä on tärkeä tehtävänsä esimerkiksi mentoreina;

14.  painottaa aktiivisen ikääntymisen merkitystä vapaaehtoistyössä ja vahvistaa niin nuorien kuin vanhempien ihmisten roolia kansalaistoimintaan osallistumisessa Euroopassa, mitä vauhditettiin vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodella (2011) ja aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden Euroopan teemavuodella (2012);

15.  korostaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi perustuttava korkealaatuisiin vapaaehtoistyötarjouksiin ja siinä olisi noudatettava vapaaehtoistyöntekijöiden peruskirjaa ja koulutusalan liikkuvuutta koskevaa eurooppalaista laatuperuskirjaa; katsoo, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi perustuttava rakenteeseen, joka kannustaa vapaaehtoisjärjestöjä ryhtymään vastaanottaviksi järjestöiksi, ja sen olisi siten tarjottava niille riittävää rahoitusta ja koulutusta sekä lujitettava monia vastaanottavia järjestöjä muun muassa hallinnoinnissa ja koulutuksessa tukevien koordinoivien järjestöjen asemaa;

16.  toteaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun olisi perustuttava rakenteeseen, joka mahdollistaa nuorten nopean ja helpon osallistumisen ohjelmaan, ja vaatii tästä syystä yksinkertaistamaan sen nykyistä hakujärjestelmää;

17.  korostaa tarvetta tehostaa ulkomailla tapahtuvan vapaaehtoistyökokemuksen jälkeistä seurantaa ja paikallista ulottuvuutta tarjoamalla paikallisille yhteisöille tukea ei ainoastaan ennen lähtöä vaan myös paluun jälkeen orientointi- ja integrointikoulutusten muodossa;

18.  vaatii, että prosessin ajan on varmistettava korkealaatuinen mentorointi vastuullisen vapaaehtoishallinnon avulla sekä tekemällä vapaaehtoistyöntekijät tietoisiksi omasta vastuustaan järjestöön ja yhteisöön sitoutumisesta;

19.  suosittaa, että komission olisi otettava huomioon European Alliance for Volunteering -järjestön ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen kanta sekä niiden antamat Euroopan vapaaehtoistoiminnan toimenpideohjelmaan sisältyvät suositukset;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 17, 22.1.2010, s. 43.

(2)

EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0549.

(4)

EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 14.

(5)

http://ec.europa.eu/citizenship/pdf/volunteering_charter_en.pdf

(6)

EUVL C 259 E 29.10.2009, s. 9.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö