PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta
19.10.2016 - (2016/2872(RSP))
työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Andrew Lewer, Angel Dzhambazki ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-1126/2016
B8-1134/2016
Euroopan parlamentin päätöslauselma eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöksen aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodesta (2011)[1],
– ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikka ja vapaaehtoistyö: valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustaminen ja edistäminen EU:ssa” (COM(2011)0568),
– ottaa huomioon vapaaehtoistyön Euroopan teemavuoden 2011 yhteenliittymän julkaiseman asiakirjan Euroopan vapaaehtoistyön toimintaohjelmasta ”Policy Agenda for Volunteering in Europe”,
– ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista[2],
– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman vapaaehtoistyöstä ja vapaaehtoistoiminnasta Euroopassa[3],
– ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustamisesta ja edistämisestä EU:ssa[4],
– ottaa huomioon vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan eurooppalaisen peruskirjan[5],
– ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen eurooppalaisesta vapaaehtoispalvelusta (O-000107/2016 – B8-1803/2016),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että eurooppalainen vapaaehtoispalvelu viettää 20-vuotisjuhlaansa vuonna 2016 ja että 100 000 vapaaehtoistyöntekijää on saanut siltä tukea sen perustamisesta lähtien;
B. painottaa, että vapaaehtoistyön Euroopan teemavuoden 2011 tavoitteena oli korostaa vapaaehtoistyön lisäarvoa Euroopassa ja että viisi vuotta myöhemmin parlamentin olisi tarkasteltava vapaaehtoistyön Euroopan teemavuoden 2011 vaikutusta lisäarvoon ja toimintapolitiikan kehitykseen sekä sitä, miten vapaaehtoistyö on sisällytetty keskeisiin unionin ohjelmiin, kuten Erasmus+-ohjelmaan ja siihen kuuluvaan eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun;
C. toteaa, että vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi 2011 on saattanut antaa virikkeitä ja pohjaa kansallisten ja oikeudellisten vapaaehtoistyökehysten perustamiselle ja/tai tarkistamiselle kaikkialla unionissa; korostaa, että vapaaehtoistyötä koskeva politiikka kuuluu unionin jäsenvaltioiden toimivaltaan, vaikka unionin toimielinten yhdellä ainoalla yhteyspisteellä ja unionin tasolla harjoitettavaa vapaaehtoistyötä koskevan hyvän käytännön jakamisella on merkitystä;
D. muistuttaa, että henkilö ryhtyy vapaaehtoistyöhön vapaasta tahdostaan, omasta valinnastaan ja motivaatiostaan taloudellista etuaan tavoittelematta; tähdentää, että se voi auttaa kehittämään yhteisöllisyyden tunnetta ja tarjota keinon käsitellä inhimillisiä, sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä tarpeita ja huolenaiheita;
E. korostaa, että vapaaehtoistyö on yksi näkyvimmistä yhteisöllisyyden ilmentymistä, koska sillä edistetään ja helpotetaan sosiaalista osallisuutta, luodaan sosiaalista pääomaa ja vaikutetaan yhteiskunnan muuttumiseen; toteaa, että vapaaehtoistyöllä tuetaan sellaisen menestyvän kansalaisyhteiskunnan kehitystä, joka voi tarjota luovia ja innovatiivisia ratkaisuja yhteisiin ongelmiin ja joka tukee talouskasvua;
F. korostaa, että vapaaehtoistyöntekijöiden ja -järjestöjen turvallinen ja näitä tukeva ympäristö sekä kestävä vapaaehtoistyörakenne voivat myötävaikuttaa siihen, että useammat kansalaiset osallistuvat vapaaehtoistyöhön;
G. painottaa, että vapaaehtoistyö edellyttää tukijärjestelyjen ja/tai tarkoituksenmukaisten organisatoristen rakenteiden yhdistelmää, joka voi hyötyä jäsenvaltioiden asianmukaisista oikeudellisista kehyksistä, joissa vapaaehtoistyöntekijöiden ja vapaaehtoistyön oikeudet ja vastuut on määritetty; toteaa, että vapaaehtoistyön määrä ja siihen liittyvä toiminta vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioissa;
H. pitää erityisen tärkeänä, että kaikilla on yhtäläinen oikeus vapaaehtoistyömahdollisuuksiin ja suojeluun syrjinnältä vapaaehtoistyöhön ryhdyttäessä; pitää myös tärkeänä oikeutta sovittaa henkilön tekemä vapaaehtoistyö yhteen tämän yksityis- ja työelämän kanssa;
I. painottaa, että vapaaehtoistyön sosiaalisen ja taloudellisen arvon tunnustaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan edistää asianmukaisia kannustimia kaikille sidosryhmille ja lisätä näin vapaaehtoistyön määrää, laatua ja vaikutusta;
J. toteaa, että Erasmus+-ohjelma tarjoaa mahdollisuuksia rahoittaa ja tukea vapaaehtoistyöhankkeita etenkin eurooppalaisen vapaaehtoispalveluohjelman kautta; huomauttaa, että komission EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosasto on käynnistänyt unionin vapaaehtoisapuohjelman käytännön tuen tarjoamiseksi humanitaarisen avun hankkeille; korostaa kuitenkin, että vapaaehtoisjärjestöjen mahdollisuus saada rahoitusta Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kaltaisista merkittävistä unionin rahastoista on yhä rajallinen;
K. toteaa, että tämänhetkinen pakolaiskriisi on muistutus vapaaehtoistyöntekijöiden ja vapaaehtoistyön tärkeydestä; panee merkille, että vapaaehtoistyöntekijät voivat ilmentää sietokykyä ja ovat usein käytettävissä joustavien ja käytännönläheisten ratkaisujen tarjoamiseen yhteisiin haasteisiin;
1. toteaa, että vapaaehtoistyöllä ilmaistaan yhteisöllisyyttä, vapautta ja vastuullisuutta sekä vahvistetaan aktiivista kansalaisuutta; katsoo, että se on keskeinen väline sosiaalisessa osallisuudessa, yhteenkuuluvuudessa, koulutuksessa ja kulttuurien välisessä vuoropuhelussa ja myötävaikuttaa merkittävästi unionin jäsenvaltioiden arvojen levittämiseen; korostaa, että sen hyödyt on myös tunnustettu kolmansien maiden kanssa tehtävässä vapaaehtoistyössä strategisena välineenä, jolla edistetään keskinäistä yhteisymmärrystä ja kulttuurien välisiä suhteita;
2. tunnustaa vapaaehtoistyöntekijöiden ja vapaaehtoistyön asemaa selkeyttävien kansallisten oikeudellisten kehysten arvon sekä paremman yhteisymmärryksen ja taitojen ja pätevyyksien vertailun merkityksen unionin tasolla liikkuvuuden helpottamisessa;
3. kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön prosesseja vuonna 2012 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti, jotta varmistetaan parempi yhteisymmärrys sekä taitojen ja pätevyyksien vertailu; ehdottaa, että kaikissa tulevissa eurooppalaista osaamispassia ja Europass-aloitteita koskevissa aloitteissa painotetaan sellaisen oppimisen merkitystä, jota on saatu virallisen ja epävirallisen koulutuksen, arkioppimisen ja vapaaehtoistyön kautta saaduista kokemuksista; muistuttaa, että vapaaehtoistyö antaa taitoja, jotka voivat helpottaa työmarkkinoille pääsyä;
4. toteaa, että unionissa lähes 100 miljoonaa eri-ikäistä kansalaista tekee vapaaehtoistyötä ja heidän työnsä tuottaa noin 5 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta; kehottaa komissiota tarkastelemaan vapaaehtoistyöntekijöiden tarjoamien tavaroiden ja palvelujen taloudellista arvoa tekemällä päätöksiä, joissa keskitytään enemmän vapaaehtoistyöntekijöihin;
5. kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, perustamaan kansallisia vapaaehtoispalvelujärjestelmiä sekä parantamaan mahdollisuuksia saada laadukasta tietoa vapaaehtoistyömahdollisuuksista kansallisella ja paikallisella tasolla erityisesti nykyisten nuorisotiedotusverkostojen ja vertaistiedotuksen kautta; kannustaa niitä myös perustamaan kansallisia yhteiskuntapalvelun yhteyspisteitä, jotka edistäisivät myös kansainvälisiä vapaaehtoistyömahdollisuuksia;
6. pyytää komissiota harkitsemaan tutkimuksen tekemistä erilaisista kansallisista vapaaehtoispalvelujärjestelmistä, muun muassa yhteiskuntapalvelusta ja solidaarisuusjoukoista, sekä potentiaalisten vapaaehtoistyöntekijöiden nykyisin eri jäsenvaltioissa kohtaamista ympäristöistä, jotta helpotetaan keskinäistä ymmärrystä ja hyvän käytännön levittämistä;
7. panee merkille komission ajatuksen uudesta vapaaehtoistyöaloitteesta eli unionin solidaarisuusjoukkojen perustamisesta; kehottaa komissiota arvioimaan ennen kaikkea tällaisen aloitteen lisäarvoa unionille; kehottaa komissiota varmistamaan, että paikalliset ja kansalliset vapaaehtoisjärjestöt otetaan huomioon aloitteen suunnittelussa, jos lisäarvosta tehty arviointi on myönteinen; korostaa lisäksi, että varmistettava, ettei unionin solidaarisuusjoukkojen perustaminen ja käyttöönotto vähennä muihin unionin ohjelmiin osoitettuja määrärahoja eikä sovittuja monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 enimmäismääriä;
8. suosittaa kansainvälistämään edelleen eurooppalaista vapaaehtoispalveluohjelmaa; ehdottaa kutsumaan kaikki EFTA/ETA-maat, liittyvät maat ja ehdokasmaat yhteistyötoimintaan unionin jäsenvaltioiden kanssa niiden unionin kanssa tekemien assosiaatiosopimusten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisesti; korostaa, että vapaaehtoistyömahdollisuuksia ulkomailla ja unionin ja naapurimaiden vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyötä on tehostettava;
9. korostaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalveluohjelman olisi hyödytettävä siihen osallistuvia henkilöitä ja järjestöjä sekä koko yhteiskuntaa; korostaa, että on tärkeää tehdä eurooppalaista vapaaehtoispalveluohjelmaa tunnetuksi kaikille nuorille iäkkäämpiä sukupolvia unohtamatta, koska niillä on yhtä lailla paljon annettavaa esimerkiksi mentoritoiminnassa;
10. korostaa, että eurooppalaisen vapaaehtoistyöpalvelun olisi perustuttava laadukkaisiin vapaaehtoistyötarjouksiin, joissa noudatetaan vapaaehtoistyöntekijöiden peruskirjaa ja koulutusalan liikkuvuutta koskevan laatuperuskirjan periaatteita; katsoo, että eurooppalaisen vapaaehtoistyöpalvelun olisi perustuttava rakenteeseen, joka kannustaa vapaaehtoisjärjestöjä ryhtymään vastaanottaviksi järjestöiksi, joten niille olisi tarjottavaa riittävää rahoitusta ja koulutusta ja samalla vahvistettava sellaisten järjestöjen asemaa, jotka koordinoivat monia vastaanottavia järjestöjä esimerkiksi hallinnoinnissa ja koulutuksessa;
11. muistuttaa, että eurooppalaisen vapaaehtoispalveluohjelman olisi perustuttava rakenteeseen, joka mahdollistaa nuorten helpon ja nopean osallistumisen ohjelmaan; kehottaa siksi rationalisoimaan ja yksinkertaistamaan sen nykyistä soveltamisjärjestelmää, jotta ihmisiä kannustettaisiin vapaaehtoistyöhön ja vähennettäisiin hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoisjärjestöjen hallinnollista rasitetta;
12. korostaa, että on tehostettava vapaaehtoistyön ja varsinkin ulkomailta saatujen vapaaehtoistyökokemusten seurantaa tarjoamalla lähtöä edeltävän tuen lisäksi myös paikallisyhteisöihin paluun jälkeistä tukea paluuorientointi- ja paluuintegrointikoulutusten muodossa; katsoo, että näillä toimenpiteillä olisi edistettävä myös myönteistä palautemenettelyä, jotta mahdollistettaisiin kokemusten jakaminen ja kannustettaisiin useampia ihmisiä harkitsemaan vapaaehtoistyömahdollisuuksia;
13. korostaa, että mentorointia olisi tarjottava koko prosessin ajan vastuullisen vapaaehtoishallinnon avulla; toteaa, että vapaaehtoistyöntekijöiden olisi oltava myös tietoisia vapaaehtoisjärjestöjä ja yhteisöön sitoutumista koskevasta vastuustaan;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] EUVL L 17, 22.1.2010, s. 43–49.
- [2] EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0549.
- [4] EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 14.
- [5] http://ec.europa.eu/citizenship/pdf/volunteering_charter_en.pdf