PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS kahden valtion ratkaisun aikaansaamisesta Lähi-idässä
15.5.2017 - (2016/2998(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Victor Boştinaru, Elena Valenciano, Maria Arena, Brando Benifei, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Neena Gill, Ana Gomes, Javi López, Pier Antonio Panzeri, Gilles Pargneaux, Soraya Post, Edouard Martin S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0345/2017
B8‑0346/2017
Euroopan parlamentin päätöslauselma kahden valtion ratkaisun aikaansaamisesta Lähi-idässä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän rauhanprosessista,
– ottaa huomioon neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista ja erityisesti neuvoston 10. joulukuuta 2012, 16. joulukuuta 2013, 12. toukokuuta 2014, 18. tammikuuta 2016 ja 20. kesäkuuta 2016 antamat päätelmät,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, erityisesti 29. marraskuuta 2012 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 67/19 sekä YK:n turvallisuusneuvoston 20. elokuuta 1980 antaman päätöslauselman 478 (1980) ja 23. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman 2334 (2016),
– ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin 1. heinäkuuta 2016 antaman raportin,
– ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn neljännen Geneven sopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että rauhan aikaansaaminen Lähi-itään on yhä kansainvälisen yhteisön keskeinen painopiste sekä alueen ja maailman vakauden ja turvallisuuden välttämätön edellytys;
B. toteaa, että Euroopan parlamentti on toistuvasti ilmaissut voimakkaan tukensa kahden valtion ratkaisulle Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa;
C. toteaa, että Lähi-idän kvartetin heinäkuussa 2016 antamassa raportissa määriteltiin rauhantoiveita vakavasti heikentäviksi trendeiksi seuraavat: jatkuva väkivalta, siviileihin kohdistuvat terrori-iskut ja väkivaltaan yllyttäminen, jatkuva siirtokuntien rakentamista ja laajentamista koskeva politiikka, maan varaaminen yksinomaan Israelin käyttöön ja Palestiinan kehityksen estäminen, laiton aseistautuminen ja sotilaallinen toiminta, palestiinalaisten jatkuva yhtenäisyyden puute ja Gazan huono humanitaarinen tilanne;
D. ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto vahvisti päätöslauselmassaan 2334 (2016), että Israelin siirtokuntien perustaminen vuodesta 1967 lähtien miehitettyinä oleville palestiinalaisalueille, kuten Itä-Jerusalemiin, on oikeudellisesti kestämätöntä, että siirtokuntien perustaminen loukkaa räikeällä tavalla kansainvälistä oikeutta ja on merkittävä este kahden valtion ratkaisun saavuttamiselle, toisti vaatimuksensa, että Israelin on välittömästi ja kokonaan lopetettava kaikki siirtokuntatoiminta ja kehotti kaikkia valtioita niiden asiaan liittyvissä toimissa erottamaan toisistaan Israelin valtion alue ja vuodesta 1967 miehitettyinä olevat alueet; ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous myönsi päätöslauselmassaan 67/19 Palestiinalle tarkkailijavaltion aseman Yhdistyneissä kansakunnissa;
E. ottaa huomioon, että ulkoasiainneuvosto on toistuvasti ilmaissut sitoutuneensa varmistamaan, että kaikissa Euroopan unionin ja Israelin välisissä sopimuksissa on todettava yksiselitteisesti ja nimenomaisesti, ettei niitä sovelleta Israelin vuonna 1967 miehittämiin alueisiin, ja että Euroopan unioni tarjoaa ennennäkemätöntä taloudellista, poliittista ja turvallisuusalan tukea, jos lopullisesta statuksesta päästään sopimukseen;
F. ottaa huomioon, että vuonna 2013 komissio julkaisi suuntaviivat Israelin kesäkuusta 1967 lähtien miehittämillä alueilla sijaitsevien israelilaisten yhteisöjen ja niiden toimien kelpoisuudesta saada EU:n avustuksia ja palkintoja sekä tukea EU:n rahoitusvälineistä vuodesta 2014 lähtien[1], ja että vuonna 2015 komissio antoi tulkintaohjeen Israelin kesäkuusta 1967 lähtien miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperämerkinnöistä[2]; ottaa huomioon, että Länsirannan siirtokunnissa, myös Itä-Jerusalemissa, asuvien israelilaisten joukossa on Euroopan unionin jäsenvaltioiden kaksoiskansalaisia;
G. ottaa huomioon, että knessetin 6. helmikuuta 2017 antamalla niin sanotulla sääntelylailla laillistettiin taannehtivasti noin 4 000 siirtokuntalaisten asuntoa, jotka on rakennettu yksityiselle palestiinalaismaalle Länsirannalla;
1. toistaa kannattavansa Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa sellaista kahden valtion ratkaisua, jossa Israelilla on tunnustetut ja turvalliset rajat ja Palestiina on suvereeni, yhtenäinen ja elinkelpoinen valtio, ne elävät rinta rinnan rauhassa ja turvallisissa oloissa toistensa tunnustamina vuoden 1967 rajojen sisällä, jossa on keskinäisesti sovittu maa-alueiden vaihdosta ja jossa Jerusalem on molempien valtioiden pääkaupunki, ja pitää tätä ainoana tapana saavuttaa kestävä rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille; tuomitsee kaikki lausunnot, joilla pyritään heikentämään kahden valtion ratkaisun oikeutusta;
2. painottaa, että kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden suojelemisen ja säilyttämisen on oltava välitön prioriteetti Euroopan unionin politiikoissa ja toimissa Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ja Lähi-idän rauhanprosessin osalta; pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2334 (2016) tätä koskevana keskeisenä asiakirjana; pitää myönteisenä Palestiinan presidentin Mahmud Abbasin äskettäisellä Yhdysvaltain vierailullaan ilmaisemaa sitoutumista yhteistyöhön rauhan hyväksi;
3. toistaa kehotuksensa lopettaa välittömästi ja kokonaan israelilaissiirtokuntien rakentaminen ja laajentaminen Länsirannalla, myös Itä-Jerusalemissa, ja katsoo, että siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia, heikentävät kahden valtion ratkaisua ja ovat suurena esteenä rauhanpyrkimyksille; kehottaa lopettamaan palestiinalaisten kotien hävittämisen, palestiinalaisperheiden pakkosiirrot ja palestiinalaisten omaisuuden takavarikoimisen tällä alueella, sillä näiden toimien vaikutukset ovat samat; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa pitämään nämä kysymykset esityslistan kärjessä EU:n ja Israelin kahdenvälisissä suhteissa; panee merkille Israelin hallituksen äskettäisen ilmoituksen siirtokuntapolitiikkansa tarkistamisesta;
4. kehottaa Israelia lopettamaan välittömästi toimet, joilla pyritään muuttamaan tosiasioita paikan päällä ja jotka kohdistuvat Itä-Jerusalemin palestiinalaisväestöön ja joilla syrjitään heitä, sillä ne tekevät toteuttamiskelvottomaksi ajatuksen Jerusalemista kahden valtion pääkaupunkina; muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö ei ole koskaan hyväksynyt Itä-Jerusalemin liittämistä Israeliin; muistuttaa myös, että Euroopan unioni on toistuvasti ilmoittanut, että se tunnustaa vain sellaiset muutokset ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin, myös Jerusalemin osalta, joista on sovittu osapuolten kesken;
5. korostaa Israelissa elävän palestiinalaisarabien yhteisön valtavaa tilaisuutta toimia ratkaisevassa roolissa pyrittäessä kestävään rauhaan Israelin ja Palestiinan välillä ja sen osallistumisen merkitystä rauhanprosessin edistämisessä; kehottaa antamaan yhtäläiset oikeudet Israelin kansalaisina oleville palestiinalaisarabeille ja pitää tätä perusedellytyksenä palestiinalaisarabien roolin täyttämiselle; on tässä yhteydessä erittäin huolissaan uudesta kansalaisuuslakiesityksestä, josta keskustellaan parhaillaan knessetissä; kehottaa ottamaan tämän palestiinalaisarabien yhteisön tiiviimmin mukaan EU:n ja Israelin kahdenvälisiin yhteistyöohjelmiin;
6. korostaa jälleen, että väkivallattomat keinot ovat ainoa tapa saavuttaa Israelin ja Palestiinan välinen rauha sellaisten lopullista asemaa koskevien neuvottelujen avulla, joilla ratkaistaan kaikki kummankin osapuolen esittämät vaatimukset; tuomitsee kaikki siviileihin kohdistuvat tai siviilejä vaarantavat väkivallanteot ja terrorismin sekä kaikenlaiset provokaatio- ja kiihotustoimet; kehottaa molempia osapuolia välttämään ja ehkäisemään kaikkia tällaisia toimia ja tuomitsemaan ne, tuomaan niihin syyllistyneet oikeuden eteen ja toteuttamaan aktiivisia toimia maltin ja pidättyvyyden edistämiseksi ja kaikkien sellaisten toimien välttämiseksi, jotka saattavat kiristää jännitystä paikalla;
7. kehottaa jälleen palestiinalaisten sovinnontekoon, joka on oleellinen osatekijä kahden valtion ratkaisussa, perustamalla kansainvälisen yhteisön tunnustaman kansallisen yhtenäisyyden hallituksen ja käynnistämään uudelleen palestiinalaisviranomaisen hallinnolliset toiminnot Gazan alueella; toistaa kehotuksensa lopettaa Gazan alueen sulku ja ryhtyä alueen pikaiseen jälleenrakentamiseen ja kunnostamiseen;
8. on yhä vakuuttunut siitä, että Israelin ja Palestiinan välinen kestävä rauha voidaan saavuttaa ainoastaan kattavassa alueellisessa kontekstissa kansainvälisen yhteisön tuella; tukee edelleen arabien rauhanaloitetta ja toimia, joita varapuheenjohtaja / korkea edustaja on toteuttanut Lähi-idän kvartetin puitteissa; pitää myönteisenä Lähi-idän kvartetin heinäkuussa 2016 antamaa raporttia ja kehottaa panemaan sen suositukset täytäntöön; arvostaa ja tukee Norjan johtaman tilapäisen yhdyskomitean työtä ja pitää sen panosta tärkeänä Palestiinan valtion ja talouden kehittämisessä;
9. kehottaa luomaan Israelin ja Palestiina konfliktin ratkaisemista koskevan Euroopan unionin rauhanaloitteen, jolla pyritään kouriintuntuviin tuloksiin sovitussa aikataulussa kahden valtion ratkaisun puitteissa ja jolla on kansainvälinen seuranta- ja täytäntöönpanomekanismi; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää ottaa mukaan muut kansainväliset toimijat erityisesti Lähi-idän kvartetin puitteissa; kehottaa hyödyntämään tehokkaasti Euroopan unionin olemassa olevaa vipuvoimaa ja välineitä toimittaessa kummankin osapuolen kanssa rauhanponnistelujen edistämiseksi ja katsoo, että Euroopan unionin koordinoitu toiminta voi tuoda tuloksia;
10. kehottaa kahden valtion ratkaisun ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2334 (2016) hengessä panemaan täysimääräisesti täytäntöön periaatteen Israelin valtion ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden (Länsiranta, mukaan lukien Itä-Jerusalem, ja Gazan alue) eriyttämisestä Euroopan unionin kahdenvälisissä suhteissa Israelin ja Palestiinan kanssa, myös panemalla täytäntöön asiaankuuluvat komission suuntaviivat ja tulkintaohjeen kaikissa jäsenvaltioissa;
11. pitää myönteisenä ulkoasiainneuvoston esittämiä toistuvia julkilausumia unionin ennennäkemättömästä taloudellisesta, poliittisesta ja turvallisuusalan tuesta molemmille osapuolille, jos lopullisesta statuksesta päästään sopimukseen;
12. kehottaa Euroopan unionia tukemaan ja suojelemaan sellaisia kansalaisyhteiskunnan toimijoita, mukaan lukien ihmisoikeusorganisaatiot, jotka myötävaikuttavat rauhanponnistuksiin ja luottamuksen rakentamiseen israelilaisten ja palestiinalaisten välillä molemmilla puolilla, ja pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan panosta rauhanprosessissa innovatiivisten uusien ajatusten ja aloitteiden välityksellä;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Israelin Knessetille, presidentille ja hallitukselle, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle ja palestiinalaishallinnolle sekä Arabiliiton pääsihteerille.