Menettely : 2016/2998(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0348/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0348/2017

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 18/05/2017 - 11.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 176kWORD 54k
15.5.2017
PE603.773v01-00
 
B8-0348/2017

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


kahden valtion ratkaisun aikaansaamisesta Lähi-idässä (2016/2998(RSP))


Neoklis Sylikiotis, Patrick Le Hyaric, Martina Anderson, Younous Omarjee, Marie-Christine Vergiat, Josu Juaristi Abaunz, Paloma López Bermejo, Merja Kyllönen, Takis Hadjigeorgiou, Maria Lidia Senra Rodríguez, Ángela Vallina, Marina Albiol Guzmán, Eleonora Forenza, Barbara Spinelli, João Ferreira, João Pimenta Lopes, Miguel Viegas, Sofia Sakorafa, Miguel Urbán Crespo, Rina Ronja Kari, Javier Couso Permuy, Malin Björk, Xabier Benito Ziluaga, Lola Sánchez Caldentey, Estefanía Torres Martínez, Tania González Peñas, Lynn Boylan, Matt Carthy, Liadh Ní Riada, Kostadinka Kuneva, Martina Michels GUE/NGL-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma kahden valtion ratkaisun aikaansaamisesta Lähi-idässä (2016/2998(RSP))  
B8‑0348/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Palestiinan ja Israelin konfliktista,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 194 sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967), 252 (1968), 338 (1972), 476 (1980), 478 (1980), 1860 (2009) ja 2334 (2016),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 67/19,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeussopimukset, joiden sopimusvaltioita Israel ja Palestiina ovat,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman A/HRC/29/L.35 aiheesta ”Ensuring accountability and justice for all violations of international law in the occupied Palestinian territory, including East Jerusalem” (oikeuden toteutumisen ja vastuuseen saattamisen varmistaminen kansainvälisen oikeuden loukkauksista miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Itä-Jerusalem mukaan lukien), joka hyväksyttiin 3. heinäkuuta 2015 EU:n yksimielisellä tuella,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon neljännen Geneven sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, joka hyväksyttiin 10. joulukuuta 1984 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 39/46,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 1993 tehdyt Oslon sopimukset (periaatejulistus väliaikaisen itsehallinnon järjestämisestä),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Lähi-idän rauhanprosessista 18. tammikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Unescon toukokuussa 2017 antaman päätöslauselman miehitetystä Palestiinasta,

–  ottaa huomioon YK:n maaliskuussa 2016 julkaiseman raportin Palestiinan kansaan kohdistuvista Israelin käytännöistä ja erottelupolitiikkaa koskevasta kysymyksestä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin julkilausumat Israelin ja Palestiinan tilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että vuoden 1967 sodasta on kulunut 50 vuotta ja että Israel miehittää edelleen Palestiinaa kansainvälisen oikeuden ja asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen päätöslauselmien vastaisesti ja että Palestiinan valtiosta, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem, ei ole vielä tullut YK:n vuonna 1948 antaman päätöslauselman mukaisesti YK:n täysjäsentä;

B.  toteaa, että parlamentti on toistuvasti ilmaissut vahvan tukensa kahden valtion ratkaisulle, jossa Israelin valtio ja itsenäinen, vapaa, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rauhassa ja turvassa rinnakkain ja joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Itä-Jerusalemin asemaan Palestiinan valtion pääkaupunkina;

C.  katsoo, että Israelin hallituksen toimet johtavat siihen, että mahdollisuudet sellaisen kahden valtion ratkaisun toteuttamiseen, jota on vaadittu kaikissa asiaa koskevissa YK:n päätöslauselmissa samoin kuin asiaa koskevissa EU:n neuvoston päätelmissä, murenevat entisestään ja tuhoutuvat kokonaan;

D.  toteaa, että Jerusalemin asema on edelleen Lähi-idän rauhanprosessin keskeinen kysymys; toteaa, että EU ja kansainvälinen yhteisö eivät ole milloinkaan hyväksyneet Itä-Jerusalemin yksipuolista liittämistä Israeliin; toteaa, että Itä-Jerusalemissa elävät palestiinalaiset kärsivät edelleen siitä, ettei heillä ole varmaa ja lainmukaista asumisoikeutta, heidän maitaan takavarikoidaan ja heitä syrjitään järjestelmällisesti julkisten palveluiden saannissa samoin kuin aluesuunnittelussa ja rakentamisessa ja uskontoon liittyviin paikkoihin pääsyssä, mikä johtuu Israelin hallituksen toimista, joilla pyritään alueen demografisen rakenteen muuttamiseen;

E.  toteaa, että Länsirannalla ja eritoten C-alueella ja Itä-Jerusalemissa asuvan palestiinalaisväestön oikeuksia poljetaan räikeästi, sillä he joutuvat siirtokuntalaisten väkivallan kohteeksi, heidän vesivaransa ohjataan muualle, heidän vapaata liikkumistaan rajoitetaan ankarasti, heidän talojaan puretaan ja heitä häädetään kodeistaan väkipakolla; huomauttaa, että miehitetyn alueen asukkaiden pakkosiirto on vakava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaus; toteaa, että aluesuunnittelua käytetään keinona häätää palestiinalaisia ja laajentaa laittomia siirtokuntia;

F.  ottaa huomioon, että israelilaisten siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja ovat jo monen vuoden ajan muodostaneet merkittävän esteen rauhanpyrkimyksille; ottaa huomioon, että kansainvälisen oikeuden nojalla jokaisella kolmannella osapuolella, EU:n jäsenvaltiot mukaan lukien, on velvollisuus olla tunnustamatta, avustamatta tai tukematta siirtokuntia sekä velvollisuus varsinaisesti vastustaa niitä; toteaa, että Israelin siirtokuntatuotteita tuodaan edelleen EU:n jäsenvaltioihin ja siten unionin markkinoille etuuskohtelujärjestelmän puitteissa huolimatta siitä, että nykyinen EU:n lainsäädäntö ei salli Israelin siirtokuntatuotteiden tuontia EU:n markkinoille EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen etuuskohtelujärjestelmän puitteissa;

G.  ottaa huomioon, että arabien osuus Israelin kansalaisista on 20 prosenttia; toteaa, että heitä syrjitään monin tavoin; ottaa huomioon, että äskettäisen kyselytutkimuksen mukaan Israelin erottelujärjestelmä on johtanut tilanteeseen, jossa 42 prosenttia israelilaisista sanoo, että he eivät enää tapaa palestiinalaisia;

H.  ottaa huomioon, että 7 000:ää palestiinalaista pidetään Israelin vankiloissa ja että heistä 61 on naisia, 300 lapsia ja 11 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäseniä; ottaa huomioon, että 17. huhtikuuta 2017 1 500 poliittisista syistä pidätettyä palestiinalaista ryhtyi nälkälakkoon, jolle ei ole asetettu päättymisajankohtaa; ottaa huomioon, että vuonna 2015 knessetin hyväksymän nälkälakossa olevien pakkoruokintalain soveltamisella rikottaisiin nälkälakkolaisten ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että vuodesta 1967 lähtien lähes 800 000 palestiinalaista on ollut poliittisina vankeina Israelissa;

I.  ottaa huomioon, että palestiinalaisten yhtenäisyydellä voi olla huomattava rooli miehityksen lopettamisessa;

J.  toteaa, että palestiinalaispakolaisten määrä, joka myös on keskeinen tekijä rauhanprosessissa, on tällä hetkellä YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön mukaan lähes viisi miljoonaa ja valtaosa pakolaisista on toisen tai kolmannen sukupolven pakolaisia Lähi-idässä tai muualla maailmassa;

K.  ottaa huomioon EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen 2 artiklan, jonka mukaan osapuolten suhteiden on perustuttava kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mikä ohjaa niiden sisäpolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa ja muodostaa sopimuksen olennaisen osan;

1.  korostaa, että kahden valtion ratkaisu perustuu Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1948 päätöslauselmaan ja siihen, että kansainvälinen yhteisö tunnustaa molemmat valtiot, ja kehottaa siksi kaikkia EU:n jäsenvaltioita, EU:n toimielimiä ja YK:n järjestöjä tunnustamaan YK:n yleiskokouksen marraskuussa 2012 hyväksymän päätöslauselman mukaisesti vuoden 1967 rajoihin perustuvan Palestiinan valtion, jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem, kuten YK:n päätöslauselmassa vahvistettiin, ja joka elää rauhassa ja turvallisesti rinnakkain Israelin valtion kanssa;

2.  katsoo, että kun otetaan huomioon yleinen tilanne Lähi-idän alueella, sopimukseen perustuva ratkaisu Israelin ja Palestiinan välillä edistäisi tilanteen rauhoittumista ja rauhanomaista pääsyä konfliktista;

3.  kehottaa lopettamaan 50 vuotta kestäneen Israelin miehityksen Länsirannalla, Gazassa ja Itä-Jerusalemissa ja edistämään siten rauhankehitystä;

4.  tuomitsee voimakkaasti Israelin siirtokuntien jatkuvan laajentamisen, joka on vastoin kansainvälistä oikeutta, lietsoo palestiinalaisten kaunaa ja heikentää kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuutta; pitää valitettavana Israelin hallituksen viimeisintä, 24. tammikuuta 2017 antamaa ilmoitusta, että se aikoo rakentaa 2 500 asuntoa eri puolille Länsirantaa, ja että on annettu rakennuslupa 566:n asunnon rakentamiseksi Itä‑Jerusalemiin, mikä entisestään heikentää mahdollisuuksia aikaansaada toteuttamiskelpoinen kahden valtion ratkaisu; kehottaa Israelin viranomaisia lopettamaan välittömästi siirtokuntien laajentamisen ja maan takavarikoimisen sekä aloittamaan siirtokuntien purkamisen;

5.  painottaa, että rakenteiden, kuten talojen, koulujen ja muun elintärkeän infrastruktuurin, hävittäminen miehitetyillä palestiinalaisalueilla, myös Itä-Jerusalemissa, on lisääntynyt voimakkaasti kuluneiden 12 kuukauden aikana; panee merkille, että YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston mukaan vuoden 2017 ensimmäisen kuukauden aikana hävitettyjen rakenteiden lukumäärä oli 50 prosenttia korkeampi kuin kuukausittain hävitettyjen rakenteiden keskimääräinen lukumäärä (91) vuonna 2016; painottaa, että kaikki nämä hävitystyöt toteutettiin C-alueella ja Itä-Jerusalemissa sillä perusteella, että rakenteille ei ollut rakennuslupaa, vaikka palestiinalaisten on lähes mahdotonta saada sellaista;

6.  kehottaa Israelin valtiota täysimääräisesti kunnioittamaan Israelin arabikansalaisten tasa-arvoisuutta ja oikeuksia ja korostaa, että arabikansalaisilla voi olla merkittävä rooli israelilaisten ja palestiinalaisten keskinäisen ymmärtämisen ja yhteistyön kehittämisessä ja positiivisen panoksen antamisessa Lähi-idän rauhanprosessiin;

7.  kehottaa lopettamaan välittömästi Gazan alueen laittoman saarron, joka on paikalliseen väestöön kohdistettu kollektiivinen rangaistus; korostaa, että miehitysvaltana Israel on neljännen Geneven sopimuksen mukaan yksin vastuussa vähimmäiselinolojen ylläpitämisestä Gazassa;

8.  katsoo, että kaikkien poliittisista syistä vangittujen palestiinalaisten vapauttamisella voidaan lisätä luottamusta ja edistää rauhanprosessia; kehottaa siksi vapauttamaan kaikki pidätettyinä olevat ja varsinkin Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsenet; kehottaa kunnioittamaan täysin Israelin vankiloissa poliittista syistä pidätettyinä ja vangittuina olevien palestiinalaisten oikeuksia, syömälakossa olevat henkilöt mukaan lukien;

9.  korostaa päätöstään lähettää tilapäinen tiedonhankintavaltuuskunta, jotta voidaan arvioida paikalla olosuhteita, joissa nälkälakossa olevia vankeja pidetään, ja arvioida suoraan heidän kanssaan ihmisoikeusloukkauksia, joista he ovat ilmoittaneet;

10.  muistuttaa, että eriyttäminen heikentää Israelin halua hankkia laittomasti maa-alueita ja vahvistaa kahden valtion ratkaisun alueellista perustaa; kehottaa EU:ta varmistamaan, että kaikissa EU:n ja Israelin välisissä sopimuksissa todetaan yksiselitteisesti ja nimenomaisesti, että niitä ei sovelleta Israelin vuonna 1967 miehittämiin alueisiin, kuten ulkoasiainneuvoston päätelmissä on toistuvasti todettu; vaatii, että pannaan asianmukaisesti täytäntöön israelilaisten siirtokuntatuotteiden merkintä EU:n markkinoilla EU:n nykyisen lainsäädännön ja EU:n pitkäaikaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti;

11.  katsoo, että EU:n olisi kannettava vastuunsa ja ryhdyttävä todelliseksi poliittiseksi toimijaksi ja välittäjäksi Lähi-idän rauhanprosessissa, ja kehottaa EU:ta

•  kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita Palestiinan tunnustamiseen, mikä osaltaan edistäisi Israelin ja Palestiinan välisten suorien rauhanneuvottelujen välitöntä käynnistämistä uudelleen;

•  panemaan täytäntöön EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen 2 artiklan jäädyttämällä sopimuksen niin kauan kuin Israel jatkaa ihmisoikeusloukkauksia;

•  olemaan myöntämättä israelilaisille toimijoille varoja Horizon 2020 -aloitteen kautta;

•  vaatimaan Israelilta korvauksia EU:n rahoittamista hankkeista, jotka on tuhottu hyökkäysten aikana sekä Gazassa että Länsirannalla;

•  kehottamaan EU:n jäsenvaltioita lopettamaan sotilastarvikkeiden ja kaksoiskäyttöteknologioiden viennin alueelle;

12.  toivoo, että palestiinalaiset poliittiset voimat kykenevät sovinnontekoon ja kansalliseen yhtenäisyyteen, mikä edistäisi miehityksen loppumista;

13.  pitää pöyristyttävänä, että Israelin viranomaiset estävät jatkuvasti ja perusteetta Euroopan parlamentin virallisten elinten vierailut Gazassa;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, knessetille, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle, Palestiinan valtion presidentille ja hallitukselle, Israelin presidentille ja hallitukselle, Arabiliiton pääsihteerille ja Yhdistyneiden kansakuntien avustus- ja työelimen päävaltuutetulle.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö