PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS YK:n korkean tason konferenssista kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi)
24.5.2017 - (2017/2653(RSP))
työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Alain Cadec kalatalousvaliokunnan puolesta
B8‑0382/2017
Euroopan parlamentin päätöslauselma YK:n korkean tason konferenssista kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013[1] (yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeva asetus) ja sen tavoitteet,
– ottaa huomioon YK:n päämajassa 5.–9. kesäkuuta 2017 järjestettävän YK:n korkean tason konferenssin kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi),
– ottaa huomioon neljännen korkean tason Our Ocean -konferenssin, jonka Euroopan unioni järjestää Maltalla 5. ja 6. lokakuuta 2017,
– ottaa huomioon Maltalla 30. maaliskuuta 2017 pidetyn ministerikokouksen Välimeren kalataloudesta,
– ottaa huomioon komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” JOIN(2016)0049,
– ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisen kysymyksen korkean tason YK:n konferenssista kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteutumisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi) (O-000031/2017 – B8‑0311/2017),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että valtameret ja meret ovat elämän, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa; toteaa, että valtamerien tilan nopea heikkeneminen – johon sisältyy valtamerien lämpeneminen ja happamoituminen, korallien vaaleneminen, kalakantoihin kohdistuvien paineiden lisääntyminen ja merien roskaantumisen lisääntyminen – hälyttää meitä toimimaan ja ottamaan tarvittavan johtoaseman valtamerien suojelemiseksi;
B. toteaa, että komission jäsen Vella on vaatinut EU:lta lisätoimia ja sitoutumista merien ja valtamerien suojelemiseen;
1. pitää myönteisenä YK:n korkean tason konferenssin koollekutsumisen yhteydessä esitettyä aloitetta huomion kohdistamisesta maailmanlaajuiseen toimintaan, jotta ihmisten toimien kielteisiä vaikutuksia valtameriin voitaisiin vähentää;
2. toteaa, että vaikka kestävää kehitystä käsitelleessä Johannesburgin huippukokouksessa vuonna 2002 sovittiin maailmanlaajuisesti liikakalastuksen vähentämisestä vuoteen 2015 mennessä, 31,4 prosenttia maailman kalakannoista on edelleen liikakalastettuja; palauttaa mieliin, että liikakalastus on vakava uhka merien ekosysteemeille ja elintarviketurvallisuudelle sekä maailman rannikkoyhteisöjen taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle;
3. on huolestunut siitä, että hiilidioksiditasojen lisääntymisestä aiheutuvalla valtamerien happamoitumisella on vakavia kielteisiä vaikutuksia moniin merieliöihin; korostaa, että on kehitettävä tehokkaita mukauttamistoimia ja monialaisia lieventämistoimia, joilla parannetaan kykyä sietää valtamerien happamoitumisen ja ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia niin valtamerissä kuin rannikoiden ekosysteemeissäkin;
4. pitää tärkeänä, että perussopimuksiin ja YKP:aan kirjattu ekosysteemiperustainen ja ennalta varautuva lähestymistapa pannaan täytäntöön kalastuksenhoidossa maailmanlaajuisesti siten, että liikakalastetut kalakannat elvytetään ja niitä pidetään yllä kestävän enimmäistuoton mahdollistavalla tasolla;
5. kannustaa valtioita täyttämään velvollisuutensa lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltioina erityisesti seuraavilla tavoilla:
• lippuvaltio – kansainvälisten ja kansallisten hoitotoimien täysimääräinen täytäntöönpano, jolla varmistetaan että lipun alla purjehtivat alukset noudattavat sääntöjä;
• rannikkovaltio – valtion on varmistettava, että sen lainkäyttöalueella kalastus on kestävää ja että aluevesille pääsyä valvotaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) estämiseksi;
• satamavaltio – YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) satamavaltioiden toimenpiteitä koskevan sopimuksen ratifiointi ja täysimääräinen täytäntöönpano;
• markkinavaltio – toimenpiteet, joilla varmistetaan, että LIS-kalastuksen torjunnan sekä kauppa- ja markkinapolitiikan koordinointia parannetaan;
6. pitää tärkeänä suojella vähintään 10 prosenttia rannikko- ja merialueista YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 mukaisesti;
7. korostaa, että YK:n kestävän kehityksen tavoite 14.7 on tärkeä siksi, että pienten kehittyvien saarivaltioiden ja vähiten kehittyneiden maiden taloudelliset hyödyt lisääntyvät merien luonnonvarojen kestävän käytön myötä esimerkiksi kalastuksen, vesiviljelyn ja matkailun kestävän hoidon avulla;
8. kehottaa tehostamaan kestävää kalastuksenhoitoa esimerkiksi panemalla täytäntöön tieteeseen perustuvia hoitotoimia;
9. kehottaa kaikkia valtioita vahvistamaan kalastuksenhoidon alueellista yhteistyötä vaeltavien lajien kestävän ja tasapainoisen hyödyntämisen varmistamiseksi erityisesti kalakantojen tieteellisen arvioinnin, seurannan ja valvonnan suhteen, kuten vuonna 2015 tehdyssä YK:n kalakantoja koskevassa sopimuksessa ja sen kolmessa seurantakokouksessa 2006, 2010 ja 2016 vaadittiin; toteaa, että kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien olisi kuuluttava alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen laajempien valtuuksien piiriin, jotta hoitoa koskevat päätökset ja seuraamukset voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;
10. kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita ja tavoitteita;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.
- [1] EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.