Menettely : 2017/2732(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0439/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0439/2017

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 05/07/2017 - 8.13
CRE 05/07/2017 - 8.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 166kWORD 50k
22.6.2017
PE605.557v01-00
 
B8-0439/2017

suullisesti vastattavan kysymyksen B8‑0319/2017 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (2017/2732(RSP))


Angelo Ciocca, Nicolas Bay, Jean-Luc Schaffhauser, Lorenzo Fontana ENF-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (2017/2732(RSP))  
B8‑0439/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145–150 artiklan ja 173 artiklan,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen otsikolla kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittäminen strategisesti ensisijaista kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (O-000047/2017 – B8-0319/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kaikissa kehittyneissä talouksissa valmistusteollisuuden työpaikkojen määrä on laskenut jyrkemmin tai loivemmin 1960-luvulta lähtien; ottaa huomioon, että teollisuuden alasajo on jo ennen 1990-luvulla alkanutta talouden globalisaatiota alkanut ilmiö, joka on kuitenkin globalisaation myötä kiihtynyt;

B.  ottaa huomioon, että kehittyneissä talouksissa teollisen työvoiman osuus saattaa nykyisin olla jopa alle 10 prosenttia, eli ei juurikaan enempää kuin 1900-luvun alussa teollistumisen alkuvaiheessa; katsoo, että kehittyneistä talouksista on näin tullut pelkkiä kehitysmaihin siirretyn halvan valmistusteollisuuden tuotteiden tuojia;

C.  ottaa huomioon, että digitalisoinnin myötä taloudellisille hankkeille, myös menestyksekkäille, on tyypillistä alhainen työvoimaintensiteetti ja erityisosaaminen, että tuotantoprosessien digitalisointi vaikuttaa lähiaikoina laajasti nykyisiin ammatteihin teollisuudessa ja muilla aloilla ja että tämä johtaa markkinoiden rakenteen muuttumiseen, joka puolestaan aiheuttaa lisääntyvää pirstaloitumista ja eriarvoisuutta työmuotojen välillä muun muassa palkkauksen, sosiaaliturvan ja urakehityksen osalta;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin sisäinen makrotalouden epätasapaino, joka pahenee euroalueen jäsenyyden ja siitä johtuvan säästöpolitiikan vaikutusten takia, on johtanut aivovuotoon (human capital flight tai brain drain), joka vahingoittaa heikoimpia maita ja saattaa niiden taloudet rakenteellisesti riippuvaisiksi vahvempien valtioiden talouksista;

E.  ottaa huomioon, että teollisuuden alalla EU:lla on vain täydentävää toimivaltaa; katsoo, että tällä alalla EU:n toiminnan tavoitteena on ainoastaan kilpailukyky(1), eli se palvelee merkantilismia, jossa tavoitteena on tuotantokustannusten (palkkojen) supistaminen ja kotimaisen kysynnän väheneminen nollaan; pitää selvänä, että tällainen merkantilistinen malli ei sovellu yhtä lailla kaikkien jäsenvaltioiden talouksiin eikä se joissakin tapauksissa ole edes perustuslain säännösten mukainen;

F.  ottaa huomioon, että koska EU:n rahoitus on sidoksissa pelkästään kokoon perustuviin kriteereihin eikä makrotalouden perustekijöihin ja koska sen tarkoituksena on puuttua rakenteellisiin ongelmiin eikä suhdannevaihteluihin, se ei pysty tarjoamaan tehokasta suojaa taloudellisia shokkeja vastaan;

G.  katsoo, että kun otetaan huomioon nykyiset pitkän aikavälin suuntaukset taloudessa ja EU:n omaksuma myötäsyklinen politiikka, on mahdotonta saavuttaa EU:n itse vahvistamaa tavoitetta nostaa teollisuuden osuus EU:n bruttokansantuotteesta vähintään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä tai täystyöllisyyden ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita;

H.  ottaa huomioon, että talousarviorajoitukset Euroopassa ovat johtaneet infrastruktuurin heikentymiseen useissa jäsenvaltioissa, mukaan luettuna julkinen perusinfrastruktuuri, kuten koulut, sairaalat, poliisiasemat ja liikenneverkot;

I.  ottaa huomioon, että kun perinteistä pankkitoimintaa ja investointipankkitoimintaa ei enää selkeästi eroteta toisistaan, pankit ovat vähitellen antaneet etusijan rahoitustoiminnalle ja keinottelulle ja jättäneet talouden ilman varoja, joita tarvittaisiin riittävien yksityisten sijoitusten tekemiseen teollisuuteen; katsoo, että pankkiunioniin liittyvät politiikkatoimet yhdessä EKP:n rahapolitiikan kanssa ovat jopa pahentaneet ongelmaa;

J.  ottaa huomioon, että ollakseen tehokasta teollisuusstrategia edellyttää koordinoituja poliittisia toimia useilla aloilla: infrastruktuuri, kauppa, energia, työelämä, tutkimus ja kehitys sekä julkinen ja yksityinen rahoitus;

1.  katsoo, että missään talouden ja työllisyyden kasvua ja innovointia koskevassa suunnitelmassa ei voida sivuuttaa perinpohjaista uudelleenteollistamista eli siirtymistä takaisin paikan päällä tapahtuvaan tuotantoon;

2.  korostaa, että paikallinen tuotanto on keskeinen tekijä myös siksi, että meneillään oleva digitaalinen vallankumous olisi kestävä ja kaikki siitä saatavat hyödyt voisivat jakaantua kaikkien kesken, jolloin työmarkkinat tarjoavat toisen mahdollisuuden vähitellen vanhanaikaisiksi käyville ammateille; korostaa, että toisaalta kunkin jäsenvaltion on pystyttävä tarjoamaan riittävää sosiaalista suojelua niille, joilla ei ole enää pääsyä työmarkkinoille;

3.  kehottaa komissiota hyväksymään kauppapoliittisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa kannustimia ulkomaille siirretyn tuotannon ja palvelujen tuonnilta; katsoo, että tällaiset toimenpiteet voisivat olla tehokkaampia, jos niihin liittyy jäsenvaltioiden tarjoamia kannustimia nykyisen tuotannon palauttamiselle ja säilyttämiselle paikan päällä;

4.  katsoo, että ensimmäisiin toimiin kuuluu vahva kansallinen keskipitkän ja pitkän aikavälin julkisten infrastruktuuri-investointien politiikka, nykyisen julkisen ja yksityisen rakennuskannan kunnostaminen (myös energiatehokkuuden parantamiseksi) kulttuuri- ja arkkitehtuuriperinnön restaurointi ja suojelu, infrastruktuuri alueiden suojelemiseksi (esimerkiksi luonnonkatastrofien riskeiltä tai hydrogeologiselta epätasapainolta) sekä julkisen perusinfrastruktuurin (koulut, sairaalat, poliisiasemat ja liikenneverkot) kunnostaminen ja uudenaikaistaminen; pitää samalla tavalla ensisijaisena vastaavaa investointipolitiikkaa myös korkealaatuiseen teollisuustuotantoon;

5.  huomauttaa, että vaikka unionin varat on tarkoitettu välineeksi, jolla korjataan jäsenvaltioiden välistä epätasapainoa, ne ovat käytännössä tällaista epätasapainoa vahvistava mekanismi, jonka toiminnassa sovelletaan yhteisrahoitus- ja ehdollisuusperiaatteita; korostaa, että tämän johdosta niitä voidaan pitää hienovaraisena mekanismina, jolla EU valvoo jäsenvaltioiden menopolitiikkaa; katsoo siksi, että unionin varat eivät sovellu kovinkaan hyvin tehokkaaseen uudelleenteollistamisstrategiaan toisin kuin julkiset ja yksityiset investoinnit; kehottaa vapauttamaan jäsenvaltioiden investoinnit EU:n budjettirajoitteista;

6.  katsoo, että on syytä järjestää parhaat mahdolliset olosuhteet, jotta julkisten investointien rinnalle saataisiin riittävästi yksityisiä investointeja; korostaa siksi, että perinteinen pankkitoiminta ja investointipankkitoiminta on erotettava selvästi toisistaan;

7.  muistuttaa komissiota ja neuvostoa siitä, että Euroopan unioni ei saa toimia ”jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamiseksi”(2) teollisuuden toimialalla;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

SEUT-sopimuksen 173 artiklan 1 kohta.

(2)

SEUT-sopimuksen 173 artiklan 3 kohta.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö