Menettely : 2017/2897(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0582/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0582/2017

Keskustelut :

PV 25/10/2017 - 4
CRE 25/10/2017 - 4

Äänestykset :

PV 26/10/2017 - 10.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0417

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 254kWORD 51k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0576/2017
24.10.2017
PE611.518v01-00
 
B8-0582/2017

komission julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa (2017/2897(RSP))


Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Elisabeth Morin-Chartier, Manfred Weber, Esteban González Pons PPE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa (2017/2897(RSP))  
B8‑0582/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY(1),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan(2),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(3),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(4),

–   ottaa huomioon 29 päivänä helmikuuta 1968 annetulla neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, jota on viimeksi muutettu 22. maaliskuuta 2013 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1023/2013, vahvistetut Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja unionin muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot ja erityisesti niiden 12 a artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 25 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.   toteaa, että seksuaalinen häirintä on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto, ja se on edelleen ilmenevän sukupuoleen perustuvan syrjinnän äärimmäisin muoto; toteaa, että 90 prosenttia seksuaalisen häirinnän uhreista on naisia ja noin 10 prosenttia miehiä; toteaa, että EU:n 28 jäsenvaltiossa arvioiden mukaan 83–102 miljoonaa naista (45–55 prosenttia naisista) on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää 15 vuotta täytettyään;

B.  toteaa, että EU:n lainsäädännössä sukupuoleen perustuvaksi syrjinnäksi määritelty häirintä loukkaa miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja on sen vuoksi kielletty työelämässä muun muassa työpaikan saantiin, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen liittyen;

C.  toteaa, että seksuaalisen häirinnän ongelma on edelleen olemassa kaikissa jäsenvaltioissa; toteaa, että sukupuoleen perustuvan häirinnän ja seksuaalisen häirinnän torjunta kieltämällä syrjintä on tuottanut EU:n laajuista lisäarvoa;

D.  toteaa, että seksuaalisen häirinnän eri muodot ovat edelleen laajalle levinneitä ja yleisiä Euroopan unionissa ja niitä esiintyy eri yhteyksissä; toteaa, että useimmat uhrit ovat naisia ja etenkin nuoria naispuolisia työntekijöitä, jotka ovat erityisen haavoittuvaisia ja laajalti häirinnän kohteena;

E.  toteaa, että seksuaalisesta häirinnästä ei edelleenkään usein ilmoiteta, mikä johtuu siitä, että vähäinen yhteiskunnallinen tietoisuus asiasta on melko yleistä ja uhrien tukikanavat ovat riittämättömiä, sekä siitä, että asiaa pidetään yhteiskunnallisesti arkaluonteisena siitä huolimatta, että on olemassa virallisia menettelyjä, joiden avulla sitä torjutaan työpaikalla ja muissa yhteyksissä;

F.  ottaa huomioon, että parlamentti on perustanut erityisen järjestelmän ja laatinut sisäiset säännöt seksuaaliseen häirintään puuttumiseksi parlamentissa henkilöstön sekä valtuutettujen avustajien ja Euroopan parlamentin jäsenten välisellä tasolla, jotta voidaan arvioida mahdollisia tapauksia ja estää epäasianmukainen ja laiton seksuaalinen käyttäytyminen ja häirintätapaukset;

1.  tuomitsee voimakkaasti kaikki seksuaalisen häirinnän muodot ja vaatii panemaan tehokkaasti täytäntöön voimassa olevan lainsäädäntökehyksen, jolla puututaan tähän ilmiöön; kannustaa EU:n jäsenvaltioita sekä julkisia ja yksityisiä yrityksiä toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla seksuaalinen häirintä työpaikalla saadaan tehokkaasti loppumaan ja estettyä;

2.  pitää myönteisenä, että 14. huhtikuuta 2014 tehdyllä puhemiehistön päätöksellä Euroopan parlamentti hyväksyi uudet säännöt, joihin sisällytettiin Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean kaltaisten erityisten elinten perustamista sekä aikaisempaa parlamentin henkilöstön tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa koskevia määräyksiä; pitää myös myönteisenä luottamuksellisen ilmoitusmenettelyn käyttöönottoa ja sitä, että on käynnistetty tiedotuskampanja, jonka tarkoituksena on torjua seksuaalista häirintää parlamentissa; suhtautuu myönteisesti siihen, että muut EU:n toimielimet ovat perustaneet vastaavia elimiä;

3.  suhtautuu myönteisesti #MeToo-liikkeen kaltaisiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on ilmoittaa seksuaalista häirintää ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevista tapauksista; korostaa, että olisi noudatettava erityisiä oikeudellisia menettelyjä, joilla puututaan seksuaalista häirintää koskeviin tapauksiin työpaikalla;

4.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla perustetaan erityisiä komiteoita, jotka tutkivat seksuaalista häirintää koskevia ilmoitettuja tapauksia, ja varmistamaan niiden tehokkaan toiminnan ja antamaan uhreille tukea, jota tarjoavat erityiset neuvoa-antavat jäsenet ja henkilöstö, johon kuuluu mahdollisuuksien mukaan oikeudellisia neuvonantajia, lääketieteen alan asiantuntijoita ja luottamuksellisia neuvonantajia;

5.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita vahvistamaan syrjiviä käytäntöjä valvovien tasa-arvoelinten henkilöstöä myöntämällä resursseja, jotka ovat riittäviä niiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan tehokkaat seurantajärjestelmät, jotka mahdollistavat sellaisten valvonta- ja tarkkailutoimenpiteiden toteuttamisen, joilla parannetaan tietojen luottamuksellista keräämistä sukupuoleen perustuvaa häirintää ja syrjintää koskevista tapauksista ja varmistetaan uhrien luottamuksellinen kuuleminen ja suojelu;

7.  kehottaa komissiota ehdottamaan selkeitä toimenpiteitä, joilla torjutaan seksuaalista häirintää työpaikalla entistä tehokkaammin ja seurataan tiivisti kansallisten valituselinten tehokkuutta ja menettelyjä sukupuolten tasa-arvoa koskevien direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan, vaihtamaan ja vertailemaan nykyisiä parhaita käytäntöjä ja levittämään tämän arvioinnin tuloksia, jotka koskevat seksuaalisen häirinnän torjumiseksi työpaikalla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta;

9.  korostaa, että on tärkeää järjestää kohdennettua koulutusta ja tiedotuskampanjoita nykyisistä virallisista menettelyistä, jotka koskevat työpaikalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ilmoittamista ja uhrien oikeuksia, ja tällä tavoin panna täytäntöön ihmisarvoisen kohtelun periaate työssä ja edistää nollatoleranssiin perustuvan lähestymistavan soveltamista normina;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 269, 5.10.2002, s. 15.

(2)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(3)

EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(4)

EUVL C 349, 17.10.2017, s. 56.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö