EUROOPAN PARLAMENTIN SUOSITUSLUONNOS NEUVOSTOLLE JA KOMISSIOLLE rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkinnan johdosta

30.11.2017 - (2016/3044(RSP))

työjärjestyksen 198 artiklan 12 kohdan mukaisesti

Werner Langen, Jeppe Kofod, Petr Ježek epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista tutkivan tutkintavaliokunnan puolesta

Tarkistukset

• 001-005 (PDF - 113 KB)
• 001-005 (DOC - 55 KB)
• 006-008 (PDF - 107 KB)
• 006-008 (DOC - 52 KB)
• 009-012 (PDF - 110 KB)
• 009-012 (DOC - 54 KB)
• 013-014 (PDF - 102 KB)
• 013-014 (DOC - 52 KB)
• 015-020 (PDF - 115 KB)
• 015-020 (DOC - 58 KB)
• 022-022 (PDF - 171 KB)
• 022-022 (DOC - 49 KB)
• 023-037 (PDF - 352 KB)
• 023-037 (DOC - 70 KB)
• 038-047 (PDF - 145 KB)
• 038-047 (DOC - 63 KB)
• 048-058 (PDF - 241 KB)
• 048-058 (DOC - 69 KB)

B8‑0660/2017

Euroopan parlamentin suositusluonnos neuvostolle ja komissiolle rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkinnan johdosta

(2016/3044(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 116 ja 226 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY[1],

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 tekemänsä päätöksen[2] perustaa tutkintavaliokunta tutkimaan epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015[3] ja 6. heinäkuuta 2016[4] antamansa päätöslauselmat veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin[5],

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2017 annetun komission kertomuksen sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista (COM(2017)0340),

–  ottaa huomioon EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumin 15. joulukuuta 2016 julkaiseman kartoituksen ja puuteanalyysin EU:n rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksista ja esteistä tietojen hankkimisessa ja vaihtamisessa,

–  ottaa huomioon rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan suositusluonnoksen,

–  ottaa huomioon rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan lopullisen mietinnön (A8-XXXX/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan 12 kohdan,

1. Yleistä

1.  panee huolestuneena merkille, että Panama-paperit ovat järkyttäneet kansalaisten luottamusta rahoitus- ja verojärjestelmiimme; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää palauttaa kansalaisten luottamus ja varmistaa oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät verojärjestelmät sekä verotuksellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön ja vahvistamaan liikesalaisuutta koskevia oikeudellisia välineitään niin, että voidaan siirtyä salaisuuksista läpinäkyvyyteen ja keskinäiseen yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon ja torjua rahanpesua tehokkaammin, ja kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan verojärjestelmiään, jotta varmistetaan verotuksen suurempi oikeudenmukaisuus ja investoidaan reaalitalouteen;

2.  painottaa, että on kiireesti määriteltävä uudelleen eurooppalainen verotusmalli jäsenvaltioiden välisen epäreilun kilpailun vähentämiseksi;

3.  pitää valitettavana niiden EU:n lainsäädännön soveltamisessa ilmenneiden hallinnollisten epäkohtien määrää, jotka epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista käsittelevä tutkintavaliokunta on tuonut päivänvaloon, ja korostaa olevansa erittäin huolestunut rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyöhön liittyvistä kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin[6] rikkomuksista; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, sitoumuksiaan ja yhteistyötään ja antamaan käyttöön enemmän varoja ja henkilöresursseja, jotta valvontaa ja täytäntöönpanoa voidaan parantaa, ei ainoastaan laittomien toimien, kuten rahanpesun ja veropetosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi aiempaa tehokkaammin, vaan myös laillisten järjestelyjen, kuten veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, sillä ne ovat laillisuudestaan huolimatta lain hengen vastaisia; muistuttaa syyteperusteiden ennakoitavuuden periaatteesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikista oikeuden rikkomisista rangaistaan asianmukaisesti; painottaa tässä tarkoituksessa toteutettujen toimien kustannustehokkuutta;

4.  kehottaa jäsenvaltioita pidättymään tarjontapuolen aggressiivisesta verosuunnittelusta mainostamalla ja tarjoamalla veropäätöksiä ja -etuja tai tilapäisiä sääntöjä;

5.  pitää valitettavana, että nykyisessä veropetoksia ja rahanpesun torjuntaa koskevassa lainsäädännössä on edelleen porsaanreikiä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, ja katsoo, että lainsäädäntöä on kiireellisesti pantava täytäntöön perusteellisesti ja vahvistettava entisestään; suhtautuu myönteisesti siihen, että Panama-paperien julkistamisen jälkeen on yhä enemmän pyritty laatimaan eri osapuolet kattavia strategioita koskevia uusia lainsäädäntöehdotuksia ja myös edistytty siinä, mutta pitää valitettavana joidenkin jäsenvaltioiden poliittista haluttomuutta edistää sellaisia uudistuksia ja täytäntöönpanon valvontatoimia, joilla saataisiin aikaan tosiasiallista muutosta;

6.  pitää valitettavana, että yksittäiset jäsenvaltiot usein pysäyttävät neuvostossa veropoliittisten kysymysten tarkastelun; muistuttaa TAXE 1 -valiokunnan varoittaneen, että neuvoston yksimielisyyttä koskeva sääntö, joka antaa veroasioissa veto-oikeuden jokaiselle jäsenvaltiolle, heikentää kannustinta siirtyä vallitsevasta tilanteesta enemmän yhteistyöhön perustuvaan ratkaisuun; muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta käyttää SEUT-sopimuksen 116 artiklassa esitettyä menettelyä, jonka avulla on mahdollista muuttaa yksimielisyysvaatimusta, mikäli komissio katsoo, että jokin eroavuus jäsenvaltioiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten välillä vääristää kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla;

7.  panee huolestuneena merkille, että EU:n perussopimukset ja lainsäädäntö, kuten emo-tytäryhtiödirektiivi[7] sekä korko- ja rojaltidirektiivi[8], luovat ongelmallista epäsuhtaa, koska niissä asetetaan etusijalle pääoman ja yritysten vapaa liikkuvuus oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen sijaan; katsoo, että esimerkkinä tästä ovat unionin tuomioistuimen tuomiot, jotka ovat estäneet jäsenvaltioita soveltamasta vankkoja suojatoimia (kuten ulkomaisia väliyhteisöjä koskevia sääntöjä tai maastapoistumisverotusta) aggressiivista verosuunnittelua vastaan sisämarkkinoiden perusvapauksien perusteella[9]; katsoo, että tämän tyyppinen integraatio vahvistaa rakenteellista vinoumaa, joka hyödyttää rajojen yli toimivia investoijia ja yrityksiä; kehottaa tarkistamaan laajemmin EU:n sääntelyä ja sisämarkkinoiden perusvapauksien soveltamista ja tulkintaa, jotta estetään järjestelmällisesti kaksinkertainen verottamatta jääminen ja haitallinen verokilpailu, jotka ovat unionin sisäisen pääoman liikkumisen helpottamisen suunnittelemattomia seurauksia;

8.  panee merkille, että veronkierto, veropetokset ja rahanpesu ovat edelleen maailmanlaajuisia ilmiöitä ja että ne edellyttävät siksi kattavaa, selvää ja yhtenäistä vastausta, joka perustuu keskinäiseen tukeen ja yhteistyön lisäämiseen EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota ottamaan johtoaseman veronkierron, veropetosten ja rahanpesun maailmanlaajuisessa torjunnassa;

9.  painottaa, että on määriteltävä digitaalisen yrityksen käsite, jotta liiketoimintaympäristön digitalisoituminen voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon, sekä varmistettava, että yrityksiä, jotka saavat tuloja jäsenvaltiosta, johon ne eivät ole sijoittautuneet fyysisesti, kohdellaan samoin kuin kyseiseen jäsenvaltioon fyysisesti sijoittautuneita yrityksiä; kehottaa tämän vuoksi komissiota sisällyttämään digitaaliset yritykset kaikkiin veronkierron torjuntaa ja verotusta koskeviin unionin toimenpiteisiin;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti ja olemaan odottamatta tiedotusvälineiden paljastuksia ennen puuttumistaan näihin kysymyksiin ensisijaisena asiana; muistuttaa, että läpinäkyvyys ei voi olla ainoastaan alakohtaista;

11.  painottaa, että on pysyttävä valppaana, jotta brexit ei edistäisi jäljelle jäävien 27 jäsenvaltion välistä verokilpailua tiettyjen Yhdistyneessä kuningaskunnassa nykyään sijaitsevien toimialojen ja palvelujen houkuttelemiseksi eikä heikentäisi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja sen merentakaisilla alueilla pyrkimyksiä torjua veronkiertoa; kiinnittää komission huomion siihen, että tämä ulottuvuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon brexitin toisessa vaiheessa neuvoteltaessa kumppanuus- tai kauppasopimuksesta Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa;

12.  pitää valitettavana komission päätöstä luopua kaikkia jäsenvaltioita koskevasta joka toinen vuosi annettavasta korruptiontorjuntakertomuksesta; toteaa, että komissio jatkaa korruption torjunnan seurantaa eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; katsoo, että korruptiontorjuntaa voivat varjostaa muut tämän prosessin taloudelliset ja rahoitukseen liittyvät kysymykset; kehottaa komissiota toimimaan esimerkillisesti ja ryhtymään jälleen julkaisemaan kertomusta sekä sitoutumaan paljon uskottavampaan ja kattavampaan korruption vastaiseen strategiaan;

13.  kehottaa jäsenvaltioita kieltämään ulkomailla asuvilta kansalaisiltaan rahoitustilien avaamisen ja postilaatikkoyritysten omistamisen veroparatiiseissa sekä määräämään sääntöjen vastaisesta toiminnasta taloudellisia seuraamuksia, joihin yritysten osalta sisältyisi myös sulkeminen EU:n ja jäsenvaltioiden julkisten hankintojen ulkopuolelle;

2. Veropetokset ja veronkierto

2.1 Offshore-rakenteet

14.  korostaa, että tarvitaan kiireellisesti yhteinen kansainvälinen määritelmä siitä, mitä offshore-rahoituskeskus, veroparatiisi, rahoitussalaisuusalue, yhteistyöhaluton verotuksellinen oikeudenkäyttöalue ja suuririskinen maa tarkoittavat rahanpesun kannalta; kehottaa sopimaan kansainvälisesti näistä määritelmistä ilman, että se vaikuttaa EU:n yhteisen mustan listan välittömään julkistamiseen; korostaa, että näille määritelmille on vahvistettava selkeät ja objektiiviset kriteerit;

15.  suosittaa, että offshore-rakenteen perustavan tahon olisi esitettävä toimivaltaisille viranomaisille legitiimit syyt tällaiseen päätökseen, jotta varmistetaan, että offshore-tilejä ei käytetä rahanpesu- tai veronkiertotarkoituksiin;

16.  katsoo, että pyrittäessä edistämään laajempaa kansainvälistä yhteistyötä on myös olennaisen tärkeää säilyttää näiden määritelmien oikeudellinen objektiivisuus ja huolehtia niiden täytäntöönpanosta, koska jotkin oikeudenkäyttöalueet voisivat liittyä kansainvälisesti sovittuihin standardeihin soveltamatta niitä käytännössä; korostaa, että nämä määritelmät eivät saisi olla poliittisesti värittyneitä ja niiden olisi kannustettava listalle merkittyjä oikeudenkäyttöalueita toteuttamaan toimia, jotka johtavat niiden poistamiseen listalta;

17.  muistuttaa, että muodollinen sitoutuminen kansainvälisesti sovittuihin standardeihin on ensimmäinen askel mutta vasta näiden standardien asianmukainen täytäntöönpano sekä tosiasialliset ja aidot pyrkimykset vähentävät riskitekijöitä ja johtavat menestyksekkääseen rahanpesun, veropetosten ja veronkierron torjuntaan;

18.  muistuttaa, että vapaa-alueita ja -satamia ei saa käyttää väärin veroparatiisia vastaavien vaikutusten saavuttamiseksi tai kansainvälisten läpinäkyvyyssääntöjen kiertämiseksi rahanpesutarkoituksessa; kehottaa koimissiota puuttumaan tähän vapaasatamiin liittyvään ongelmaan EU:ssa;

19.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen sen varmistamiseksi, että offshore-rakenteisiin, joiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat ovat jäsenvaltioissa, kohdistetaan vastaavat tilintarkastus- ja kirjanpitovaatimukset kuin sillä unionin oikeudenkäyttöalueella, jolla tosiasialliset omistajat ja edunsaajat ovat;

20.  katsoo, että EU:n on kiellettävä kauppasuhteet sellaisten oikeudellisten järjestelyjen kanssa, jotka on perustettu veroparatiiseissa, silloin kun lopullista tosiasiallista omistajaa tai edunsaajaa ei pystytä yksilöimään;

21.  kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain julkisen kertomuksen EU:n varojen käytöstä sekä Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) rahansiirroista offshore-rakenteisiin ja esittämään siinä myös torjuttujen rahoitusoperaatioiden määrän ja luonteen, selittävät huomautukset operaatioiden torjunnan perusteluista sekä toteutetuista jatkotoimista, jotta varmistetaan, että EU:n varoilla ei suoraan tai epäsuorasti edistetä veronkiertoa ja veropetoksia;

2.1.1. EU:n yhteinen lista yhteistyöhaluttomista verotuksellisista oikeudenkäyttöalueista

22.  suhtautuu myönteisesti komission johtoasemaan yhteistyöhaluttomia verotuksellisia oikeudenkäyttöalueita koskevan EU:n yhteisen listan kriteereiden määrittelyssä; pitää valitettavana, että tämä prosessi on kestänyt erittäin kauan; kehottaa neuvostoa olemaan vesittämättä tämän listan kriteereiden kunnianhimoisia tavoitteita vaan pikemminkin tekemään niistä entistäkin kunnianhimoisempia; vaatii, että kaikki komission esittämät kriteerit, kuten yhteisöveron puuttuminen tai lähes olematon yhteisöverokanta, on otettava huomioon, ja korostaa, että nämä kriteerit ovat tärkeitä, jotta lista olisi tehokas ja vältettäisiin mielivaltaisuus; katsoo, että läpinäkyvyyttä koskevia kriteerejä olisi sovellettava täysimääräisesti ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös täytäntöönpano ja sen valvonta; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön listalla oleviin maihin sovellettavat yhteiset seuraamukset, joista on tehtävä voimakkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta lista olisi tehokas ja uskottava, ja korostaa, että yksittäisten maiden arvioinnit olisi tehtävä läpinäkyvästi; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan listan tulevaa päivittämistä varten käyttöön läpinäkyvän ja objektiivisen tarkistusmekanismin, johon myös parlamentti osallistuu; muistuttaa, että listan tavoitteena on saada tällainen oikeudenkäyttöalue muuttamaan toimintaansa rahanpesun ja veropetosten helpottamisen suhteen;

23.  katsoo, että kun yhteistyöhaluttomia verotuksellisia oikeudenkäyttöalueita koskeva EU:n yhteinen lista on laadittu, komission on ehdotettava täydentävää lainsäädäntöä, jossa määritettäisiin kaikkien jäsenvaltioiden veroviranomaisten yhdenmukainen velvoite julkaista vuosittain tiedot, joista käyvät ilmi kustakin jäsenvaltiosta listalla oleville oikeudenkäyttöalueille tehtyjen rahansiirtojen kokonaisarvo ja kohde;

24.  kehottaa jäsenvaltioita yhteisiin toimiin EU:n ulkopuolelle suuntautuvien maksujen verottamatta jäämistä tai erittäin alhaista verotusta vastaan veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen (BEPS) torjumiseksi tehokkaasti ja järjestelmällisesti; muistuttaa kannastaan, että tarvitaan nykyistä veronkierron vastaista toimenpidepakettia laajempia toimia ja että näiden toimien on oltava sitovia; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ottamaan kaikkien nimellistä verotusta soveltaviin kolmansiin maihin maksettavien korko- ja osinkomaksujen sekä lisenssi- ja rojaltimaksujen osalta käyttöön yhdenmukaisen lähdeveron riippumatta siitä, ovatko nämä maat unionin listalla yhteistyöhaluttomista verotuksellisista oikeudenkäyttöalueista; painottaa, että tällaisessa yleisessä lähdeverojärjestelmässä, joka perustuu hyvitysmenetelmään, on se hyvä puoli, että siten estetään kaksinkertainen verottamatta jääminen sekä veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot aiheuttamatta kaksinkertaista verotusta ja käyttämättä valikoivaa mustalle listalle asettamista, josta seuraisi merkittäviä diplomaattisia haasteita; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan tiukoista, kattavista ja täytäntöönpanokelpoisista ulkomaisia väliyhteisöjä koskevista säännöistä ja kumoamaan säännöt, jotka on rajattu koskemaan epämääräisesti määriteltyjä järjestelyjä, jotka eivät ole aitoja, ja joiden osalta todistustaakka on veroviranomaisilla;

25.  pitää valitettavana, että Panama-papereissa on mainittu useita EU:n kansalaisia, yhteisöjä ja poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä; kehottaa jäsenvaltioita selventämään, onko näitä mainintoja tutkittu asianmukaisesti, ja jos näin on tehty, onko niissä ollut kyse kansallisen lainsäädännön rikkomisesta; painottaa, että epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista tutkivan tutkintavaliokunnan pyydettyä yhteistyötä monet kansalaiset, yhteisöt ja poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt valitettavasti kieltäytyivät toimittamasta tietoja, jotka olisivat olleet hyödyllisiä valiokunnan tavoitteen kannalta;

26.  kehottaa neuvostoa laatimaan vuoden 2017 loppuun mennessä samanlaisen listan niistä EU:n jäsenvaltioista, joissa on yhteistyöhaluttomia verotuksellisia oikeudenkäyttöalueita, silloinkin, kun nämä sijaitsevat kyseisten jäsenvaltioiden alueilla tai muissa hallinnollisissa rakenteissa;

2.1.2. EU:n rahanpesun vastainen lista suuririskisistä kolmansista maista

27.  pitää valitettavana, että komissio ei vieläkään ole tehnyt omaa riippumatonta arviointiaan, jossa esitettäisiin suuririskiset kolmannet maat, joilla on neljännessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä tarkoitettuja strategisia puutteita, vaan on käyttänyt ainoastaan listaa, jonka on laatinut rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä (FATF), jonka jäsen komissio on; pitää valitettavana, että komissio ei vastannut tyydyttävästi parlamentin tätä asiaa koskeviin pyyntöihin;

28.  kehottaa komissiota kiirehtimään oman listansa laatimista ja raportoimaan parlamentille, miten se on edistynyt toteuttaessaan etenemissuunnitelmaansa ja erityisesti sitoumustaan lisätä talousrikoksia torjuvan työryhmän kaikkia tarvittavia resursseja;

29.  pitää ensisijaisen tärkeänä, että EU:n tavoitteet tässä asiassa ovat FATF:n tavoitteita kunnianhimoisempia; korostaakin, että komission on lisättävä henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja tai kohdennettava ne paremmin komissiossa tehostaakseen valikointimenettelyä;

30.  katsoo, että listan tarkoituksena on kannustaa oikeudenkäyttöalueita muuttamaan rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvää toimintaansa sekä ehkäistä vastaavanlaisen, potentiaalisesti haitallisen toiminnan aloittamista muissa valtioissa;

31.  kehottaa komissiota toimimaan keskeisenä toimielimenä sekä suuririskisiä kolmansia maita koskevan rahanpesun vastaisen EU:n listan laatimisessa että unionin veroparatiisilistan tarkistuksessa niiden yhtenäisyyden ja keskinäisen täydentävyyden varmistamiseksi;

2.2 Muu verolainsäädäntö

32.  on tyytyväinen uuteen lainsäädäntöön, jota on annettu viimeisten kahden vuoden aikana LuxLeaks-paljastusten seurauksena; on tyytyväinen myös EU:n sitoutumiseen OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmaan; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan EU:n lainsäädännön pikaisesti osaksi omia oikeusjärjestelmiään ja varmistamaan sen täytäntöönpanon valvonnan;

33.  vaatii kunnianhimoista julkista maakohtaista raportointia, jotta voidaan lisätä monikansallisten yritysten verotuksen läpinäkyvyyttä ja julkista valvontaa, koska siten kansalaisilla olisi mahdollisuus saada tietoja yritysten voitoista, niiden saamista tuista ja niiden maksamista veroista oikeudenkäyttöalueilla, joilla ne toimivat; kehottaa neuvostoa pyrkimään yhteiseen sopimukseen ehdotuksesta aloittaa neuvottelut muiden EU:n toimielinten kanssa julkisen maakohtaisen raportoinnin hyväksymiseksi, koska tämä on kaikkien kansalaisten kannalta yksi keskeisimpiä toimenpiteitä verotustietojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi;

34.  painottaa, että julkinen maakohtainen raportointi antaa sijoittajille ja osakkaille mahdollisuuden ottaa huomioon yrityksen veropolitiikka osallistuessaan yhtiökokouksiin ja tehdessään investointipäätöksiä;

35.  kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään poliittiseen sopimukseen tosiasiallisen vähimmäisverokannan soveltamisesta EU:ssa ainakin tarkistetussa korko- ja rojaltidirektiivissä;

36.  muistuttaa, että verotiedoista olisi tultava olennainen osa yritysten taloudellista raportointia;

37.  vaatii komissiota pyrkimään pikaiseen ja kunnianhimoiseen sopimukseen yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan (CCCTB) molemmista vaiheista; muistuttaa, että yritysten ja jäsenvaltioiden veroviranomaisten kustannusten vähenemisen lisäksi näin ratkaistaisiin siirtohinnoitteluongelma ja varmistettaisiin oikeudenmukaisempi kilpailu sisämarkkinoilla; korostaa, että veropohjien yhdenmukaistaminen on paras tapa lopettaa oikeudellisin keinoin verotuksen optimointi ja aggressiivinen verosuunnittelu; muistuttaa, että tarvitaan uusi sitova ”kiinteän toimipaikan” määritelmä sen varmistamiseksi, että verottaminen tapahtuu siellä, missä taloudellinen toiminta ja arvonmuodostuskin; korostaa, että lisäksi olisi otettava käyttöön sitovat vähimmäiskriteerit, joilla määritellään, milloin taloudellinen toiminta on riittävän merkittävää verotettavaksi jossakin jäsenvaltiossa, jotta vältetään nk. postilaatikkoyhtiöiden ongelma, ottaen erityisesti huomioon digitaalitalouden synnyttämät haasteet;

38.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita etenemään kohti paljon kunnianhimoisempia veroalan uudistuksia verokilpailun lopettamiseksi jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisen yhteisöverotuksen uudistusta käsitelleen riippumattoman toimikunnan suosituksia ja sopimaan tosiasiallisesta vähimmäismääräisestä yhteisöverokannasta sekä toimintaperiaatteesta, jonka mukaan verohelpotuksia myönnetään säästeliäästi ja vain paikallisista kustannuksista uusien tuottavien investointien tukemiseksi; suosittaa myös, että kaikki jäsenvaltiot lopettavat ulkomaisten ja/tai suurten yritysten ja henkilöiden erityisverokohtelun sekä julkaisevat jo voimassaolevat sopimukset;

39.  painottaa, että konserniverotuksen olisi oltava maailmanlaajuista, jotta se toimisi keinona lopettaa voitonsiirrot, ja että yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan käyttöönottoon EU:n tasolla liittyy riski, että syntyy tilanne, jossa jäsenvaltioiden verotulojen menetykset muualle maailmaan jäävät ennalleen, kuten myös joidenkin jäsenvaltioiden harjoittama muun maailman hyväksikäyttö; toteaa, että vain EU:ta koskeva lähestymistapa voisi poistaa kannustimet voitonsiirroille EU:ssa mutta lisätä kannustimia ja mahdollisuuksia voitonsiirroille pois EU:sta;

40.  palauttaa mieliin suosituksensa siitä, että veropäätöksiä koskeva automaattinen tietojenvaihto olisi ulotettava koskemaan kaikkia veropäätöksiä ja että komissiolla olisi käytettävissään kaikki merkitykselliset tiedot, jotta varmistetaan unionin kilpailusääntöjen noudattaminen[10];

41.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin[11] tarkistamisesta, jotta voidaan tehostaa unionin jäsenvaltioiden välistä veroyhteistyötä asettamalla velvoite vastata ryhmien veroasioissa esittämiin pyyntöihin siten, että yksi jäsenvaltio voi antaa muille kaikki tarvittavat tiedot rajatylittäviin veropetoksiin syyllistyneiden syytteeseen asettamiseksi; palauttaa mieliin ehdotuksensa hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muuttamisesta jäsenvaltioiden verotarkastuksia koskevan koordinoinnin parantamiseksi[12];

42.  katsoo, että verouudistusten olisi aina annettava kansalaisille mahdollisuus valvontaan sekä tarjottava kansalaisyhteiskunnalle vaikutusmahdollisuuksia, tietoa ja koulutusta, jotta se voi tuloksekkaasti osallistua näiden toimien suunnitteluun, mitä ei tällä hetkellä tapahdu;

43.  painottaa lisäksi, että sekä unionin että jäsenvaltioiden verolainsäädäntöä on yksinkertaistettava ja se on laadittava siten, että se on kaikkien kansalaisten ymmärrettävissä, jotta vältetään monimutkaisuus, josta verojen välttelyn asiantuntijat hyötyvät;

44.  kehottaa komissiota ehdottamaan julkisista hankinnoista 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU[13] tarkistamista, johon sisältyy toimenpiteitä, joilla estetään julkishallintoja tekemästä yhteistyötä veroparatiiseja hyödyntävien yritysten kanssa;

45.  katsoo, että yhteisestä yhteisöveropohjasta ja yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta annettujen ehdotusten käsittelyssä on ratkaisevan tärkeää, että kirjanpidollinen perusta on yhdenmukainen laskettaessa ryhmän sisäistä veropohjaa – muutoin nykyinen verojen välttely vain korvautuu kirjanpitoarbitraasilla;

46.  kehottaa komissiota aloittamaan julkisen kertomuksen muodossa yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän 19 vuoden työn kattavan arvioinnin, jossa keskitytään rajatylittävien haitallisten yhteisöverojärjestelyjen ehkäisemisessä saavutettuihin tuloksiin; kehottaa uudistamaan käytännesääntötyöryhmää näiden havaintojen perusteella siten, että sen työ on entistä avoimempaa ja tehokkaampaa, koska ryhmällä on oltava keskeinen asema EU:n tämän alan kehittämistoimissa; kehottaa parlamenttia hankkimaan valvonta- ja vastuuvaltuudet ryhmän suhteen;

47.  kehottaa komissiota laatimaan luettelon haitallisista järjestelyistä, joita koskevista toimenpiteistä käytännesääntötyöryhmä ei ole tähän mennessä pystynyt sopimaan, ja julkaisemaan kyseisen luettelon; kehottaa komissiota arvioimaan vuoteen 2020 mennessä sääntöjen mukaisiin patenttiboksijärjestelyihin sovellettavan nexus-lähestymistavan vaikutuksen ja mahdollisuuksien mukaan esittämään määrällisesti niiden vaikutuksen innovointiin ja verotulojen menettämiseen;

48.  pitää valitettavana, että Panama-papereissa on mainittu useita EU:n jäsenvaltioita; kehottaa komissiota käynnistämään yhteistyössä veroviranomaisten kanssa laaja-alaisen arvioinnin jäsenvaltioiden potentiaalisesti haitallisista verotoimenpiteistä, jotka vääristävät kilpailua, ja käytössä olevista vastatoimenpiteistä sekä kyseisten toimenpiteiden heijastusvaikutuksista muilla oikeudenkäyttöalueilla; kehottaa perustamaan EU:n jäsenvaltioita koskevan tehokkaan valvontamekanismin, jolla seurataan niiden mahdollisesti käyttöön ottamia uusia haitallisia verotoimenpiteitä;

49.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee rajatylittäviä yritysjärjestelyjä ja kotipaikan vaihtamista ja jossa annetaan selkeät säännöt yrityksen päätoimipaikan siirrosta EU:ssa, mukaan lukien postilaatikkoyhtiöiden torjuntaa koskevat säännöt;

50.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin yhä enemmän käytettyihin haitallisiin verokäytäntöihin kuin patenttiboksien, johdannaisten, swap-sopimusten ja muiden vastaavien väärinkäyttö veronkiertotarkoituksessa;

51.  kehottaa komissiota sulkemaan pois mahdollisuuden perustaa valeyhtiöitä eli postilaatikkoyhtiöitä, jotka ovat keskeisessä osassa luotaessa yritysrakenteita verovilppiä ja oikeuspaikkakeinottelua varten; kehottaa siksi komissiota perumaan yhdenmiehen rajavastuuyhtiöitä (Societas Unius Personae, SUP) koskevan direktiiviehdotuksen, jonka nojalla postilaatikkoyhtiöitä voidaan rekisteröidä verkossa todentamatta yrityksen perustajan henkilöllisyyttä; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että kaikissa vastaavissa yritysten verkkorekisteröintiä koskevissa ehdotuksissa suljetaan täysin pois mahdollisuus postilaatikkoyhtiöiden perustamiseen; kehottaa jälleen komissiota esittämään ehdotuksen 14. yhtiöoikeusdirektiiviksi, jossa asetettaisiin selkeät säännöt yrityksen kotipaikan rajatylittävälle siirrolle, jotta voidaan estää postilaatikkoyhtiöiden väärinkäyttö ja perustaminen rajatylittävillä yritysjärjestelyillä, sulautumisilla tai jaoilla; kehottaa muun muassa asettamaan kaikille oikeushenkilöille velvoitteen maksaa vuosittain asianmukainen maksu ja toimittaa raportti, jossa on tiedot oikeushenkilön toiminnasta ja edunsaajista;

52.  pitää merkittävinä komission elokuussa 2016 valtiontuesta julkistamia havaintoja, joiden mukaan Irlanti oli myöntänyt Applelle laittomasti 13 miljardin euron arvosta epäasianmukaisia verohelpotuksia; kyseenalaistaa sen, että Irlannin hallitus on päättänyt valittaa kyseisestä päätöksestä, jotta se välttäisi perimästä takaisin saatavana olevaa määrää;

53.  kehottaa komissiota perumaan 9. huhtikuuta 2014 antamansa ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä (COM(2014)0212);

54.  kehottaa jäsenvaltioita tunnistamaan ja lopettamaan kaikenlaisen sellaisten veroarmahdusten käytön, jotka voisivat johtaa rahanpesuun tai veropetoksiin tai jotka voisivat estää kansallisia viranomaisia käyttämästä annettuja tietoja talousrikosten tutkimiseen;

55.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jonka nojalla veronmaksajaa vaaditaan osoittamaan, että verot on maksettu, tai muutoin varat julistetaan pimeäksi rahaksi ja takavarikoidaan;

56.  ilmaisee huolensa Yhdysvaltain hallinnon aikomuksista edistää verohelpotuksia suuryrityksille ja rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn purkamista; kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti Yhdysvaltojen ehdotettua Blueprint-verouudistusta ja mahdollisuutta toteuttaa Yhdysvalloissa veroarmahdus, jonka avulla suurten teknologiayritysten voittojen kotiuttamiseen voidaan soveltaa erittäin alhaista verokantaa;

57.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan verohallintojaan riittävällä henkilöstömäärällä, jotta voidaan varmistaa verotulojen tehokas perintä ja puuttua haitallisiin verokäytäntöihin, sillä resurssipula ja henkilöstöleikkaukset yhdistettyinä riittävän koulutuksen, teknisten välineiden ja tutkintavaltuuksien puuttumiseen ovat vakavasti heikentäneet joidenkin jäsenvaltioiden verohallintoja;

58.  toteaa, että yksi EU:n haitallisimmista ja tunnetuimmista veronkiertojärjestelmistä on niin sanottu Double Irish -verojärjestely, ja panee huolestuneena merkille, että Irlannin ja muiden maiden, myös veroparatiisien, välisten kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten määräysten johdosta järjestely voi edelleen olla käytössä vuoden 2020 jälkeenkin, vaikka se on määrä lopettaa asteittain siihen mennessä; kehottaa Irlannin hallitusta tarkistamaan kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten verkostonsa näiden määräysten poistamiseksi;

59.  pitää valitettavana, että veronkierron ja veropetosten laajuudesta ei ole saatavilla luotettavia ja puolueettomia tilastotietoja; korostaa, että on tärkeää kehittää tarkoituksenmukaisia ja läpinäkyviä menetelmiä, joilla määritetään näiden ilmiöiden laajuus ja niiden vaikutus maiden julkiseen talouteen, taloudelliseen toimintaan ja julkisiin investointeihin;

60.  kehottaa komissiota antamaan ohjeistusta siitä, miten voidaan selkeästi erottaa laittomat veronkierto- ja veropetoskäytännöt ja lailliset mutta lain hengen vastaiset käytännöt, jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus kaikille osapuolille; kehottaa jäsenvaltioita ja kolmansia maita varmistamaan, että veropetoksiin syyllistyneille ja niissä avustaneille välittäjille määrättyjä sakkoja ja taloudellisia seuraamuksia ei saa vähentää veropohjasta;

61.  korostaa, että vastuullisen verostrategian toteuttamista on pidettävä yrityksen yhteiskuntavastuun peruspilarina ja että veropetokset, veronkierto ja aggressiiviset verosuunnittelukäytännöt eivät ole yhdenmukaisia yrityksen yhteiskuntavastuun kanssa; muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta sisällyttää tämä asia päivitettyyn yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevaan EU:n strategiaan;

62.  kehottaa yrityksiä tekemään verovelvoitteiden täydestä noudattamisesta ilman minkäänlaista veronkiertoa olennaisen osan yrityksen yhteiskuntavastuuta;

63.  muistuttaa TAXE 2 -valiokunnan esittämästä kehotuksesta perustaa komission yhteyteen uusi unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaava keskus, joka voi arvioida ja valvoa jäsenvaltioiden veropolitiikkaa unionin tasolla ja varmistaa, että jäsenvaltiot eivät ota käyttöön uusia haitallisia verotoimenpiteitä; ehdottaa, että tällaisen keskuksen pitäisi voida valvoa, että jäsenvaltiot noudattavat yhteistä unionin listaa yhteistyöhaluttomista oikeudenkäyttöalueista, sen lisäksi, että se varmistaa yhteistyön kansallisten veroviranomaisten välillä (esimerkiksi koulutus ja parhaiden käytäntöjen vaihto) ja edistää sitä;

64.  muistuttaa antamistaan suosituksista[14], jotka koskevat luettelon laatimista vastatoimista, joita unionin ja jäsenvaltioiden olisi sovellettava julkisten elinten, pankkien ja rahoitusohjelmien osakkaina ja rahoittajina yhtiöihin, jotka käyttävät veroparatiiseja aggressiivisten verosuunnittelujärjestelmien toteuttamiseen ja rikkovat näin unionin verotusalan hyvää hallintotapaa;

65.  muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta muuttaa EU:n lainsäädäntöä, muun muassa EIP:n perussääntöä, Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) annettua asetusta, neljää yhteisestä maatalouspolitiikasta annettua asetusta ja viittä Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) annettua asetusta siten, että estetään EU:n rahoituksen meneminen tosiasiallisille edunsaajille tai rahoituksen välittäjille, joiden on todistettu osallistuneen veropetoksiin tai aggressiiviseen verosuunnitteluun;

66.  kehottaa komissiota ja neuvostoa perustamaan pakollisen standardoidun julkisen EU:n kaupparekisterin, jotta yrityksistä voidaan saada ajanmukaista ja luotettavaa tietoa ja mahdollistaa läpinäkyvyys varmistamalla EU:n yrityksiä koskevan vertailukelpoisen ja luotettavan tiedon rajatylittävä saanti;

67.  kehottaa komissiota pidättäytymään kauppasopimusten tekemisestä EU:n veroparatiiseiksi määrittämien oikeudenkäyttöalueiden kanssa;

2.3. Tietojenvaihto

68.  pitää valitettavana, että hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin säännöksiä, jotka olivat voimassa Panama-paperien paljastusten kattamana aikana, ei oltu pantu täytäntöön tehokkaasti ja että tietojen ja päätösten vaihdon määrä oli vähäinen; muistuttaa, että veroviranomaisten välinen automaattinen tietojenvaihto on keskeistä, jotta jäsenvaltiot voivat varmistaa keskinäisen avunannon verotulojen keräämisessä ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia laajemman veroyhteistyön edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä asettamalla velvoite vastata ryhmien veroasioissa esittämiin pyyntöihin siten, että yksi jäsenvaltio voi antaa muille kaikki tarvittavat tiedot rajatylittäviin veropetoksiin syyllistyneiden syytteeseen asettamiseksi;

69.  on erittäin huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden monikansallisille yhtiöille antamien veropäätösten määrä on kasvanut viime vuosina LuxLeaks-skandaalin yhteiskunnassa aiheuttamasta huolestuneisuudesta huolimatta;

70.  korostaa, että komission olisi voitava käyttää kaikkea hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin mukaisesti vaihdettua tietoa, jotta direktiivin täytäntöönpanoa voitaisiin seurata ja valvoa asianmukaisesti; katsoo, että nämä tiedot olisi tallennettava komission hallinnoimaan keskusrekisteriin, koska sillä on yksinomainen toimivalta kilpailualalla;

71.  kehottaa vaihtamaan, käsittelemään ja käyttämään tietoja entistä tehokkaammin maailmanlaajuisesti ja vaatii panemaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti täytäntöön yhteisten tietojenvaihtostandardien määräykset ja siirtymään vertaistarkastusjärjestelmän mukaisesta syyllisten julkisesta nimeämisestä seuraamusjärjestelmään; korostaa, että tietojenvaihto taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja osallistuvien allekirjoittajamaiden välillä edellyttää vastavuoroisuutta; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan osallistuvia kehitysmaita näiden standardien täytäntöönpanossa; korostaa, että sen lisäksi että maat sitoutuvat yhteisiin tietojenvaihtostandardeihin, järjestelmä on pantava täytäntöön ja varmistettava toimitettujen tietojen hyvä laatu; huomauttaa, että nykyisissä yhteisissä tietojenvaihtostandardeissa on heikkouksia, ja pitää myönteisenä sitä, että OECD on parantelemassa standardeja niiden tehostamiseksi; kehottaa komissiota edistämään havaittujen porsaanreikien tukkimista;

72.  kehottaa parantamaan julkisia kaupparekistereitä ja julkisia rekistereitä tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista sekä julkista maakohtaista raportointia, jotta päästään eroon rajoitteista, joita liittyy kesäkuussa 2017 veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämiseksi toteutettavien verosopimuksiin liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta tehdyn monenvälisen OECD:n sopimuksen mukaiseen tietojenvaihtoon, sillä sopimuksessa annetaan maille mahdollisuus valita kumppanit, mikä käytännössä mahdollistaa kahdenväliset käytännöt;

73.  korostaa, että rajatylittäviä potentiaalisesti aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon (kuudes hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi) olisi oltava veroviranomaisten lisäksi myös kansalaisten saatavilla;

74.  kehottaa EU:ta käyttämään asianmukaisia keinoja varmistaakseen verotusta koskevan vakaan yhteistyön ja tietojenvaihdon jäsenvaltioiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien ja kiinteistö- ja kaupparekisterien kesken julkisia tietoja keskittävällä tavalla; kehottaa luomaan EU:n rekisterin, jonka avulla voidaan parantaa EU:n tason ja kansainvälistä koordinointia;

75.  kehottaa komissiota varmistamaan tietojenvaihdon vastavuoroisuuden EU:n ja niiden kolmansien maiden välillä, jotka eivät ole allekirjoittaneet kansainvälisesti sovittuja standardeja; korostaa, että rahoituslaitoksille, joilla on eurooppalaisia asiakkaita ja jotka eivät noudata automaattista tietojenvaihtoa koskevia standardeja, on määrättävä tehokkaita seuraamuksia; katsoo, että kyseiseen ehdotukseen pitäisi sisällyttää riidanratkaisumekanismi, jotta mahdolliset EU:n ja kolmansien maiden väliset riidat voidaan ratkaista; muistuttaa kehotuksestaan ottaa käyttöön lähdevero tai vaikutukseltaan vastaava toimenpide, jolla varmistettaisiin, että voitot eivät poistu unionista verottamatta;

76.  katsoo, että toimijoiden, joiden on toimitettava tietoja veroviranomaisille, on oltava samoja kuin rahanpesun vastaisessa direktiivissä mainitut, ja että tällaisia toimijoita ovat erityisesti 1) luottolaitokset, 2) finanssilaitokset, 3) seuraavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt näiden harjoittaessa ammattitoimintaa: a) tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat; b) notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat, jos nämä joko toimivat asiakkaansa puolesta tai lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistuvat asiakkaansa puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen: i) kiinteän omaisuuden tai liiketoimintayksiköiden ostaminen ja myyminen, ii) asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen hoitaminen, iii) pankki-, säästö- tai arvopaperitilien avaaminen tai hoitaminen, iv) yhtiöiden perustamista, toimintaa tai hallinnointia varten tarvittavien varojen järjestely, v) trustien, yhtiöiden, säätiöiden tai vastaavien rakenteiden perustaminen tai johtaminen taikka niiden toiminnasta vastaaminen; c) trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajat, jotka eivät kuulu a tai b alakohdan soveltamisalaan; d) kiinteistönvälittäjät; e) muut tavarakauppaa käyvät henkilöt, jos maksu suoritetaan tai vastaanotetaan käteisenä ja sen suuruus joko yhtenä suorituksena tai useina suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä, on yhteensä vähintään 10 000 euroa; f) rahapelipalvelujen tarjoajat;

3. Rahanpesu

3.1. Rahanpesun vastainen lainsäädäntö

77.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi pantava tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön rahanpesun vastaisen direktiivin säännökset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan lainvalvonnan asianmukaisuuden; kehottaa komissiota tehostamaan nykyisiä seurantajärjestelmiä ja varaamaan niille asianmukaiset resurssit; kehottaa komissiota kohdentamaan aiempaa enemmän resursseja talousrikollisuuden estämistä käsittelevälle työryhmälleen;

78.  korostaa, että EU:n rahanpesun vastaisen direktiivin oikeudellisessa kehyksessä olisi myös kiellettävä kokonaan haltijaosakkeet, koska ne ovat laittoman rahan anonyymin vastaanottamisen, hallussapidon ja siirtämisen välineitä ja erittäin hyödyllisiä kansainvälisten rahanpesujärjestelmien luomisessa; toteaa, että niiden avulla voidaan luoda järjestelmä, joka on vielä vaikeammin seurattavissa kuin tunnetut veroparatiisit, kuten muun muassa Panama, Caymansaaret, Dominikaaninen tasavalta ja Liechtenstein;

79.  kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyt jäsenvaltioita vastaan Panama-papereissa ja muissa vuodoissa paljastetuista unionin lainsäädännön rikkomisesta; kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen tarpeesta korvata rahanpesun vastainen direktiivi asetuksella, jotta voidaan luoda yhtenäinen oikeudellinen alue ja poistaa kaikki lainvalvonnan puutteet jäsenvaltioissa;

80.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mekanismin, jolla voidaan määrätä seuraamuksia niille jäsenvaltioille, jotka sallivat rajoituksetta tai rajoitetusti haltijaosakkeet, ennen kuin EU:n haltijaosakkeita koskeva kielto tulee voimaan;

81.  korostaa, että tarvitaan säännöllisesti päivitettäviä, vakiomuotoisia, keskenään yhdistettyjä ja julkisesti saatavilla olevia tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekistereitä, jotka kattavat yritykset, säätiöt, trustit ja vastaavat oikeudelliset järjestelyt, jotta voidaan estää lopullisten tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien anonymiteetti; kehottaa alentamaan nykyistä osakkeenomistuksen kynnysarvoa tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määritelmässä; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden on otettava johtoasema lopullisia tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien läpinäkyvyysvaatimusten edistämisessä kansainvälisillä areenoilla;

82.  korostaa, että Ranskan rahanpesun selvittelykeskuksen edustajat pyysivät epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista tutkivassa tutkintavaliokunnassa, että FATF:n rahoitusvalvontaa koskevan suosituksen nro 26 mukaisesti EU:n tasolla säädettäisiin nimenomaisesti, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen suorittama valvonta voidaan ulottaa konsernin emoyhtiöön asti;

83.  kehottaa komissiota valvomaan julkisten kiinteistörekisterien perustamista;

84.  kehottaa määrittämään tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan, joka tarkoittaa kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka viime kädessä omistavat oikeussubjektin tai käyttävät siinä määräysvaltaa, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleva yhtiö, joka kuuluu unionin oikeuden mukaisten sellaisten tiedonantovelvollisuuksien tai vastaavien kansainvälisten normien soveltamisalaan, joilla varmistetaan omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen riittävä läpinäkyvyys, tämän oikeussubjektin vähintään yhden osakkeen tai vastaavan minimiyksikön, mukaan lukien haltijaosakkeet, suoran tai välillisen omistuksen perusteella tai muilla tavoin käytetyn määräysvallan perusteella;

85.  kehottaa lisäksi luomaan maailmanlaajuisen rekisterin oikeussubjekteista, kuten yrityksistä, trusteista ja säätiöistä, sekä maailmanlaajuisen pankkitilien, rahoitusvälineiden, kiinteistöomaisuuden, henkivakuutussopimusten ja muiden rahanpesua ja veronkiertoa varten käytettävien varojen keskusrekisterin, ja asettamaan nämä rekisterit rahanpesun selvittelykeskusten ja kansallisten lainvalvontaelinten käyttöön; kehottaa maailmanlaajuisten sopimusten puuttuessa jäsenvaltioita etenemään asiassa yhdenmukaistamalla kansallisten kaupparekisterien edellyttämät tiedot ja julkaisemalla vähintään taseet, tuloslaskelmat sekä määräosuuden omistavien osakkaiden, hallintoneuvoston jäsenten, johtokunnan jäsenten ja toimitusjohtajien nimet;

86.  huomauttaa, että laiton raha, joka on talletettu näitä liiketoimia käyttämällä, muuttuu laillisista liiketoimista saaduiksi laillisiksi varoiksi; korostaa siksi, että rahanpesun vastaiset säännöt on ulotettava koskemaan myös kiinteistömarkkinoita, jotta voidaan estää uusia laittomia ilmiöitä;

87.  korostaa, että asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvien tarkastusten valvontaa on parannettava, jotta voidaan varmistaa, että asiakkaan profiiliin liittyvistä riskeistä tehdään asianmukainen arviointi; painottaa myös, että asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvien velvollisuuksien on aina oltava ilmoitusvelvollisen yhteisön vastuulla, vaikka ne olisi ulkoistettu; vaatii, että tämän vastuun on oltava selvä ja että on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan, jos velvollisuutta laiminlyödään tai jos ulkoistamiseen liittyy eturistiriita; katsoo lisäksi, että ilmoitusvelvollisiin yhteisöihin olisi sisällytettävä myös muun muassa kiinteistönvälittäjät, jotta voidaan varmistaa, että asiakkaan tuntemista ja huolellisuusvelvoitetta koskevia säännöksiä sovelletaan yhdenvertaisesti säänneltyihin ja sääntelemättömiin toimijoihin; kehottaa yhdenmukaistamaan asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvät menettelyt EU:n tasolla ja säätämään näiden menettelyjen asianmukaisesta muodosta niiden sääntöjenmukaisuuden takaamiseksi;

88.  katsoo, että rahanpesusta ja veropetoksista määrättyjen seuraamusten olisi oltava ankarampia ja varoittavampia ja että jäsenvaltioiden olisi käytettävä riskiperusteista arviointia kohdentaessaan resursseja näiden laittomien käytäntöjen torjuntaan; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin[15]; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, missä määrin on tarpeen kieltää sovintoratkaisu erittäin vakavissa veropetostapauksissa; toteaa kuitenkin, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi myös kehitettävä kannustimia kutakin ilmoitusvelvollisten yhteisöjen luokkaa varten, jotta ilmoitusvelvolliset saataisiin luopumaan tällaisista toimista ja niiden toteuttamisesta tulisi kannattamatonta; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan rahanpesun vanhentumisaikoja, jotta voidaan välttää toimivaltaisten viranomaisten toimimattomuudesta johtuvaa vanhentumista;

89.  kehottaa komissiota tekemään kansainvälisen aloitteen postilaatikkoyritysten kieltämiseksi, jos täyttä läpinäkyvyyttä tosiasiallisen omistajan suhteen ei pystytä takaamaan, ja rajoittamaan yhdellä ja samalla johtajalla olevien postilaatikkoyritysten määrän kymmeneen;

90.  vaatii, että EU:n tasolla otetaan käyttöön tehokas valvontamekanismi, joka kattaa siihen liittyvät oikeudenkäyttöalueet, koska FATF:n vertaistarkastukset ja säännölliset keskinäiset arvioinnit voidaan helposti tehdä tyhjäksi poliittisella tai muulla silmien ummistamisella;

91.  korostaa, että EU:n tasolla on sovittava poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä koskevasta yhteisestä tulkinnasta ja määritelmästä;

92.  kehottaa yhdenmukaistamaan verorikosten määritelmän EU:n tasolla ja luomaan erillisiä rikosoikeudellisia välineitä, jotka hyväksytään SEUT-sopimuksen 83 artiklan 2 kohdan nojalla tai viime kädessä SEUT-sopimuksen 116 artiklan nojalla, jos jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen kilpailua sisämarkkinoilla vääristävien olosuhteiden poistamisesta; kehottaa yhdenmukaistamaan rahanpesun esirikosten määritelmän EU:ssa ja vähentämään poikkeuksia, joihin jäsenvaltiot voivat vedota yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta kieltäytyäkseen; muistuttaa neljännen ja viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin tarkistamisen yhteydessä esittämästään kannasta verorikosten irrottamiseen vaatimuksesta, jonka mukaan niistä on rangaistava vapausrangaistuksella tai vapaudenmenetyksen käsittävällä turvaamistoimenpiteellä;

93.  on huolissaan EU:n ulkopuolisille henkilöille tarkoitetuista kansalaisuusohjelmista eli ”kultainen viisumi”- tai investoijaohjelmista, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin vastineeksi taloudellisista investoinneista ilman asianmukaista tai minkäänlaista asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvää menettelyä; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin jäsenvaltiot noudattavat rahanpesun vastaista direktiiviä ja muuta vastaavaa EU:n lainsäädäntöä myöntäessään kansalaisuuden näiden ohjelmien mukaisesti;

94.  kehottaa komissiota ja neuvostoa suhtautumaan vakavasti neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä koskevaan parlamentin kunnianhimoiseen tarkistukseen, josta se äänesti 28. helmikuuta 2017 ja jolla tukittaisiin monia nykyisiä porsaanreikiä ja vahvistettaisiin huomattavasti voimassa olevaa rahanpesun vastaista lainsäädäntöä esimerkiksi tiukentamalla tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määritelmää, kieltämällä ylimpien johtajien, nimellisjohtajien ja muiden asiamiesten määrittäminen tosiasiallisiksi omistajiksi ja edunsaajiksi, elleivät nämä täytä kriteereitä, sallimalla täydellinen yleinen pääsy yritysten ja trustien tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekistereihin ja ottamalla käyttöön tehokkaampi seuraamusmekanismi rahanpesun vastaisen direktiivin rikkomuksia varten; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa olemaan vesittämättä parlamentin vahvaa ehdotusta parhaillaan käytävissä kolmikantaneuvotteluissa;

95.  kehottaa painottamaan politiikassa ja sääntelyssä entistä enemmän uusia muodostumassa olevia riskejä, jotka liittyvät uusiin teknologioihin ja rahoitustuotteisiin, kuten johdannaisiin, swap-sopimuksiin ja virtuaalivaluuttoihin[16];

96.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta hyödyntää uusia teknologioita, kuten yksilöllisiä digitaalisia identiteettejä, vakavien talousrikostapausten tunnistamissa, ja kehottaa sitä myös varmistamaan, että tässä kunnioitetaan perusoikeuksia, kuten oikeutta yksityisyyteen;

97.  kehottaa komissiota arvioimaan kiireellisesti, miten sähköinen uhkapelitoiminta, virtuaali- ja cryptovaluutat sekä lohkoketju- ja rahoitusteknologiat vaikuttavat rahanpesuun ja verorikollisuuteen; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan mahdollisia lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä, joilla luotaisiin sääntelykehys tällaiselle toiminnalle, jotta voidaan rajoittaa rahanpesun työkaluja;

98.  vaatii takavarikoimaan rikollisesta toiminnasta saadut varat; kehottaa siksi antamaan ripeästi asetuksen jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta, jotta rikollisen omaisuuden rajatylittävää perintää voidaan helpottaa; korostaa, että komission ehdottamilla oikeudellisilla välineillä parannetaan yhteistyötä ja helpotetaan tällaisten päätösten tunnustamista samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta; kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan käyttöön käteismaksujen rajoitus, jotta voidaan edistää rahanpesun, veropetosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa;

99.  korostaa, että toimenpiteitä tarvitaan myös kansallisten strategioiden yhdenmukaistamiseksi EU:n virastojen ja elinten, kuten Europolin, Eurojustin ja OLAFin, strategioiden suhteen; katsoo, että tietojenvaihtoa haittaavat oikeudelliset esteet on poistettava, jotta voidaan edistää tällaista yhteistyötä;

100.  suhtautuu myönteisesti Portugalin hallituksen äskettäiseen päätökseen kieltää haltijaosakkeiden liikkeeseenlasku ja muuntaa nykyiset haltijaosakkeet nimellisarvopapereiksi, ja kehottaa komissiota ehdottamaan tätä varten EU:n laajuista lainsäädäntöä;

101.  kehottaa tiukentamaan huomattavasti toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa valvontaa luottolaitosten johtokunnan jäsenten ja osakkeenomistajien soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnissa EU:ssa; katsoo, että on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa jatkuvasti osakkeenomistajien ja johtokunnan jäsenten arviointikriteereitä, sillä tällä hetkellä on erittäin vaikeaa kumota niiden hyväksyntä, kun se on myönnetty; katsoo lisäksi, että yritysostojen vastustamisen aikatauluja ja joustavuutta olisi laajennettava erityisesti silloin, kun toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä omia tutkimuksiaan kolmansien maiden tapahtumista ja poliittisesti vaikutusvaltaisista henkilöistä annetuista tiedoista;

3.2. Rahanpesun selvittelykeskukset

102.  katsoo, että tietojenvaihtoa voidaan vahvistaa yhdenmukaistamalla eurooppalaisten rahanpesun selvittelykeskusten asemaa ja toimintaa; kehottaa komissiota aloittamaan rahanpesun selvittelykeskusten foorumissa hankkeen, jossa selvitetään tietolähteet, joihin näillä selvittelykeskuksilla on tällä hetkellä pääsy; kehottaa komissiota antamaan ohjeita siitä, miten voidaan varmistaa eurooppalaisten rahanpesun selvittelykeskusten toimintojen ja valtuuksien suurempi lähentyminen, ja määrittämään sellaisten taloudellisten ja hallinnollisten tietojen ja lainvalvontaan liittyvien tietojen yhteinen vähimmäislaajuus ja -sisältö, jotka rahanpesun selvittelykeskusten olisi saatava ja joita niiden pitäisi pystyä vaihtamaan keskenään; katsoo, että kyseisissä ohjeissa olisi myös oltava selityksiä rahanpesun selvittelykeskusten strategisia analyysitoimintojen yhteisestä tulkinnasta;

103.  katsoo, että EU:n rahanpesun selvittelykeskusten toiminnan tehostamiseksi niillä kaikilla olisi oltava rajoittamaton ja välitön pääsy kaikkiin sellaisiin ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ja rekistereiden antamiin tietoihin, jotka liittyvät niiden toimintoihin; toteaa, että rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava saada tällaiset tiedot myös silloin, kun ne liittyvät toisen unionin rahanpesun selvittelykeskuksen esittämään pyyntöön, ja vaihtaa näitä tietoja niitä pyytäneen selvittelykeskuksen kanssa;

104.  ehdottaa, että jäsenvaltiot poistavat rahanpesun vastaista direktiiviä täytäntöön pannessaan rahanpesun selvittelykeskuksia koskevan vaatimuksen saada kolmansilta osapuolilta lupa tietojenvaihtoon toisen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa tiedonhankkimista varten, jotta rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa voidaan edistää; kehottaa komissiota antamaan ohjeita rahanpesun vastaisen direktiivin yleisistä säännöksistä, erityisesti siitä, että rahanpesun selvittelykeskusten on vaihdettava tietoja toistensa kanssa ”oma-aloitteisesti” ja ”viipymättä”;

105.  korostaa, että on tehostettava yhteydenpitoa asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä ja myös eri jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välillä; kehottaa komissiota perustamaan EU:n vertailuanalyysijärjestelmän työkaluksi, jolla voidaan yhdenmukaistaa kerättävät ja vaihdettavat tiedot ja edistää rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä; katsoo, että olisi lisäksi vahvistettava Europolin ylläpitämää FIU.net-verkostoa ja myös itse Europolia erityisesti, jotta se voi hankkia tietoja ja tilastoja tietovirroista, toiminnasta ja rahanpesun selvittelykeskusten tekemien analyysien tuloksista, sekä lisättävä Eurojustin rahanpesun ja veropetosten käsittelyvaltuuksia ja -resursseja; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita lisäämään rahanpesun selvittelykeskusten henkilöresursseja sekä niiden taloudellisia ja teknisiä resursseja tutkinta- ja yhteistyövalmiuksien parantamiseksi niin, että voidaan asianmukaisesti käsitellä ja hyödyntää epäilyttäviä liiketoimia koskevia ilmoituksia, joiden määrä on kasvanut;

106.  huomauttaa, että rahanpesun selvittelykeskusten vaihtamien tietojen käyttötarkoituksen rajaamista olisi tarkistettava ja yhtenäistettävä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti, jotta tietoja voidaan käyttää verorikoksiin puuttumiseen sekä todisteiden tuottamiseen;

107.  tähdentää, että rahanpesun selvittelykeskusten johtohenkilöiden nimittämisen on oltava riippumatonta ja poliittisesti tasapuolista ja perustuttava ammatilliseen pätevyyteen ja valintaprosessin on oltava avointa ja valvottua; korostaa, että veropetoksia ja rahanpesua koskevien sääntöjen valvonnasta vastaavien laitosten riippumattomuudesta tarvitaan yhteiset säännöt ja että lainvalvontaelinten on oltava täysin riippumattomia rahanpesun selvittelykeskusten raporttien seurannassa;

108.  kehottaa komissiota varmistamaan, noudatetaanko tätä velvoitetta asianmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa;

109.  muistuttaa viidennettä rahanpesun vastaista direktiiviä koskevasta kannastaan, jossa käsitellään eurooppalaisen rahanpesun selvittelykeskuksen perustamista ja tarvetta varmistaa tehokas ja koordinoitu tietojenvaihtojärjestelmä sekä keskitetyt tietokannat; korostaa, että on tarpeen tukea jäsenvaltioiden selvittelykeskuksia erityisesti rajatylittävissä tapauksissa;

110.  painottaa, että toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi odottaa niin kauan, että ne jäävät jälkeen, kun veroneuvonantajat ja veronmaksajat käyttävät yhä enemmän digitaaliteknologiaa; katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi kehitettävä vastaavasti omia välineitään ja tutkintavalmiuksiaan; katsoo, että tämä voisi tarjota toimivaltaisille viranomaisille uusia mahdollisuuksia puuttua toistuvaan resurssien kohdentamisen ongelmaan tai parantaa keskinäistä yhteistyötään;

4. Välittäjät

111.  pitää valitettavana, että välittäjiä säädellään tällä hetkellä epäyhtenäisesti eri puolilla EU:ta; kehottaa neuvostoa tarkastelemaan pikaisesti komission ehdotusta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla ilmoitettavien kansainvälisten järjestelyiden suhteen ja hyväksymään ehdotuksen, jotta välittäjien ilmoitusvelvollisuuksia voidaan vahvistaa; kannustaa jäsenvaltioita pohtimaan, olisiko mahdollisesti hyödyllistä laajentaa direktiivin soveltamisalaa täysin kotimaisiin tapauksiin;

112.  korostaa, että kyseinen ehdotus on tarpeen, jotta voidaan tukkia aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistavat porsaanreiät laatimalla tällaisia käytäntöjä harjoittavia välittäjiä koskevia uusia sääntöjä;

113.  panee merkille, että omaisuudenhoito on pääosin sääntelemätöntä toimintaa ja että olisi laadittava sitovat kansainväliset säännöt ja vaatimukset tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja tämän ammattitoiminnan sääntelyn ja määrittämisen parantamiseksi; kehottaa komissiota tekemään asiaa koskevia aloitteita kaikilla asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla, jotta kyseiset vaatimukset ja säännöt saadaan aikaan;

114.  toteaa, että valvonta olisi toteutettava itseorganisoinnin ja itsesääntelyn puitteissa; kehottaa komissiota arvioimaan EU:n kohdennettujen toimien tarvetta, kuten mahdollisuutta antaa lainsäädäntöä, jotta voidaan valvoa asianmukaisesti ilmoitusvelvollisten yhteisöjen itsesääntelyä erillisen riippumattoman kansallisen sääntely- tai valvontaelimen avulla;

115.  kehottaa komissiota antamaan vuonna 2018 lainsäädäntöehdotuksen ilmoitusvelvollisten yhteisöjen itsesääntelyn kieltämisestä rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisesti;

116.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja valvojien kanssa antamaan ohjeita ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ilmoitustapojen yhdenmukaistamisesta, jotta rahanpesun selvittelykeskusten on helpompi käsitellä ja vaihtaa tietoja;

117.  kehottaa sääntelemään veroalan välittäjiä käyttämällä kannustimia, jotka saavat nämä pidättäytymään osallistumisesta veropetoksiin ja veronkiertoon ja tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien suojeluun;

118.  korostaa, että jos välittäjä on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, kyseisen veronmaksajan on lähetettävä potentiaalisesti aggressiiviset verosuunnitelmansa ennen niiden käyttöönottoa suoraan maansa veroviranomaisille, jotta viranomaiset voivat vastata niiden aiheuttamiin veroriskeihin asianmukaisilla toimenpiteillä;

119.  katsoo, että välittäjien asemaa koskevat aiempaa tiukemmat säännöt hyödyttäisivät koko alaa, koska rehelliset välittäjät eivät enää joutuisi epäedulliseen asemaan epäoikeudenmukaisen kilpailun vuoksi, jolloin voitaisiin erottaa jyvät akanoista;

120.  kehottaa säätämään pankeille ja välittäjille, jotka tietoisesti, harkitusti ja järjestelmällisesti ovat mukana laittomissa vero- tai rahanpesujärjestelyissä, tehokkaampia, varoittavampia ja oikeasuhtaisempia seuraamuksia sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että seuraamukset olisi kohdennettava sekä itse yhtiöihin että suunnittelusta vastuussa oleviin johtotason työntekijöihin ja hallituksen jäseniin; muistuttaa, että tuntuvat seuraamukset ovat tärkeitä, ja katsoo, että syyllisten julkinen nimeäminen vahvistetuissa tapauksissa voisi estää välittäjiä kiertämästä velvoitteitaan ja kannustaa sääntöjen noudattamiseen;

121.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sellaisten alojen tehokkaan seurannan ja valvonnan, jotka ovat kaikkein alttiimpia vaikeasti seurattavien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien järjestelyjen aiheuttamille riskeille (kuten komission arvioinnissa rahanpesun riskeistä on esitetty); kehottaa jäsenvaltioita antamaan ohjeita sellaisista liiketoimista johtuvista riskitekijöistä, joissa on mukana veroneuvojia, tilintarkastajia, ulkopuolisia kirjanpitäjiä, notaareita ja muita itsenäisiä oikeudellisten ammattien harjoittajia;

122.  kehottaa luomaan EU:n kehyksen pakollisille välittäjien käytännesäännöille, jotka sisältävät vähintään yleisen kiellon käyttää sopimuksia, joissa määrätään asiakkaan verojärjestelyn salassapidosta tai palkkiomaksun käytöstä; kehottaa sisällyttämään näihin sääntöihin välittäjien velvoitteen toimia yleisen edun mukaisesti ja rikkomatta verolainsäädännön kirjainta ja henkeä;

123.  kehottaa tehostamaan rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvien sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa ja sen varoittavaa vaikutusta lisäämällä yleistä näkyvyyttä erityisesti parantamalla julkistettavia tilastoja lainvalvontatoimenpiteistä, joihin liittyy veroja ja rahanpesua koskevaa neuvontaa antavia ammatinharjoittajia;

124.  korostaa, että EU:n alueella veroalan ammatinharjoittajina toimivien välittäjien kansallisia sertifiointijärjestelmiä on seurattava, valvottava ja koordinoitava tehokkaammin; kehottaa jäsenvaltioita perumaan lisenssit, jos välittäjien osoitetaan edistävän aktiivisesti rajatylittävää veronkiertoa, laitonta verosuunnittelua ja rahanpesua tai mahdollistavan ne;

125.  kehottaa komissiota arvioimaan, ovatko jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset noudattaneet unionin lainsäädännössä, esimerkiksi neljännessä pääomavaatimusdirektiivissä, jo säädettyjä välittäjien lupamenettelyjä;

126.  kehottaa ammattikuntaa ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla varmistetaan, että asianajajien salassapitovelvollisuus ei estä asianmukaista ilmoittamista epäilyttävistä liiketoimista tai muista potentiaalisesti laittomista toimista, ilman, että tällä olisi vaikutusta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin ja rikosoikeuden yleisiin periaatteisiin, tai parantamaan tällaisia jo olemassa olevia menettelyjä;

127.  kehottaa kieltämään EU:hun sijoittautuneiden välittäjien suoran tai epäsuoran toiminnan maissa, jotka ovat EU:n veroparatiiseja koskevalla mustalla listalla tai jotka ovat erittäin todennäköisesti rahanpesumaita;

128.  korostaa, että kansainvälisen yhteistyön parantamiseksi tilintarkastus- ja kirjanpitovaatimuksia olisi koordinoitava maailmanlaajuisesti, jotta voidaan estää kirjanpito- ja tilintarkastusyrityksiä osallistumasta laittomiin verojärjestelyihin; katsoo, että kansainvälisten kirjanpitostandardien täytäntöönpanon parantaminen olisi katsottava tehokkaaksi työkaluksi;

Pankit

129.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin suosituksen mukaisesti käyttöön pankkitilirekisterijärjestelmät tai sähköiset tietojenhakujärjestelmät, joiden kautta rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset saisivat pääsyn pankkitilejä koskeviin tietoihin; suosittelee harkitsemaan mahdollisuuksia yhdenmukaistaa ja liittää yhteen kansalliset pankkitilirekisterit, jotka sisältävät kaikki oikeushenkilöihin ja luonnollisiin henkilöihin liittyvät tilit, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla ja rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi niihin helppo pääsy;

130.  suosittelee, että tällaiseen tilirekisteriin kirjattaisiin ja siinä julkistettaisiin tilastotiedot liiketoimista veroparatiisien ja suuririskisten maiden kanssa EU:ssa ja sen ulkopuolella ja eriteltäisiin liiketoimia koskevat tiedot asiaankuuluvien ja toisaalta asiaankuulumattomien osapuolten välillä ja jäsenvaltioittain;

131.  toteaa, että pankkien on osoitettu osallistuneen neljään laaja-alaiseen toimintaan eli offshore-rakenteiden tarjoamiseen ja hoitamiseen, pankkitilien toimittamiseen offshore-yhteisöille, muiden rahoitustuotteiden tarjoamiseen ja kirjeenvaihtajapankkitoimintaan[17]; painottaa, että kirjeenvaihtajapankkitoimintaa koskevasta lainsäädännöstä on tehtävä selkeämpää ja tiukempaa offshore-rakenteisiin ja yhteistyöhaluttomille oikeudenkäyttöalueille tehtävien varainsiirtojen osalta ja siihen on sisällytettävä velvoite lopettaa toiminta, jos tosiasiallisia omistajia tai edunsaajia koskevia tietoja ei toimiteta;

132.  korostaa pankin päätoimipaikan ja tytäryhtiöiden välisen koordinoinnin parantamisen merkitystä sekä EU:ssa että kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan varmistaa sisäisten käytännesääntöjen ja rahanpesun vastaisen lainsäädännön täysimääräinen noudattaminen;

133.  korostaa, että kansalliseen pankkivalvontaan tulisi sisältyä niin paljon järjestelmällisiä ja satunnaisia tarkastuksia, että voidaan varmistaa rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa pankeissa;

134.  kehottaa lisäämään Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) valtuuksia tehdä säännöllisiä sääntöjenmukaisuustarkastuksia (sekä ilmoitettuja että varoittamatta tehtäviä) koko EU:n pankkialalla toisin kuin nykyisessä järjestelmässä, jossa tarkastuksia tehdään vain, kun tiettyä tapausta tutkitaan tai kun siitä on tullut julkinen;

135.  pyytää tutkimaan mahdollisuutta antaa valvontaviranomaiselle valtuudet toteuttaa pankkitutkinta, jos tilinhaltijaa ei tunneta nimeltä;

136.  suhtautuu myönteisesti nykyiseen analyysiin EU:n rahoitusjärjestelmän riskeistä ja heikkouksista; korostaa, että on tärkeää tunnistaa uudet teknologiat ja rahoitustuotteet, joita mahdollisesti voitaisiin käyttää rahanpesun välineinä; kehottaa sisällyttämään tämän analyysin perusteella rahanpesua koskevat säännökset kaikkiin uusiin ehdotuksiin, joissa käsitellään tällaisia uusia teknologioita, mukaan lukien rahoitusteknologia;

137.  kehottaa luomaan Alankomaiden esimerkin mukaisesti pankkiirivalan, joka olisi alan vapaaehtoinen sitoumus olla toimimatta veroparatiisien kanssa;

Asianajajat

138.  toteaa, että vaitiolovelvollisuutta ei voida käyttää suojeluun, laittomien käytäntöjen peittelyyn tai lain hengen rikkomiseen; toteaa, että asianajajien salassapitovelvollisuus ei saisi estää asianmukaista ilmoittamista epäilyttävistä liiketoimista tai muista potentiaalisesti laittomista toimista, ilman, että tällä olisi vaikutusta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin ja rikosoikeuden yleisiin periaatteisiin; kehottaa jäsenvaltioita antamaan ohjeita asianajajien salassapitovelvollisuuden periaatteen tulkinnasta ja soveltamisesta ja ottamaan käyttöön selvän perusteen perinteisen oikeudellisen neuvonnan ja asianajajien rahoitusalan toiminnan erottamiseksi toisistaan;

139.  korostaa, että asianajajilla, jotka harjoittavat toimintaa, joka ei liity heidän puolustukseen, oikeudelliseen edustukseen tai oikeudelliseen neuvontaan liittyviin tehtäviinsä, voi olla tietyissä tilanteissa yleisen järjestyksen säilyttämiseen liittyvistä syistä velvollisuus toimittaa viranomaisille tiettyjä tiedossaan olevia tietoja;

140.  korostaa, että asiakkaille neuvontaa antavien asianajajien olisi oltava osaltaan oikeudellisesti vastuussa suunnitellessaan rangaistavia veropetoksia ja tehdessään rangaistavaa aggressiivista verosuunnittelua ja rahanpesujärjestelyjä; huomauttaa, että heille on määrättävä järjestelmällisesti sekä rikosoikeudellisia seuraamuksia että kurinpitotoimenpiteitä, jos he osallistuvat petoksiin;

Kirjanpito

141.  korostaa, että kansainvälisen yhteistyön parantamiseksi tilintarkastus- ja kirjanpitovaatimuksia olisi koordinoitava paremmin maailmanlaajuisesti ja noudatettava eurooppalaisia demokraattisen legitimiteetin, läpinäkyvyyden, vastuuvelvollisuuden ja rehellisyyden vaatimuksia, jotta voidaan estää kirjanpito- ja tilintarkastusyrityksiä sekä yksittäisiä neuvonantajia suunnittelemasta veropetoksia ja tekemästä aggressiivista verosuunnittelua tai rahanpesujärjestelyjä; kehottaa panemaan asianmukaisesti täytäntöön äskettäin hyväksytyn tilintarkastuspaketin[18] sekä Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komitean (CEAOB) ja muodostamaan näin uuden kehyksen kansallisten tilintarkastajien valvontaelinten väliselle yhteistyölle EU:n tasolla, jotta voidaan vahvistaa EU:n laajuista tilintarkastuksen valvontaa; katsoo, että kansainvälisten kirjanpitostandardien täytäntöönpanon parantaminen olisi katsottava tehokkaaksi keinoksi varmistaa, että EU:n vaatimuksia läpinäkyvyydestä ja vastuuvelvollisuudesta noudatetaan;

142.  panee merkille, että EU:n nykyistä määritelmää yritysryhmän luomisen edellyttämästä valvonnasta olisi sovellettava kirjanpitoyrityksiin, jotka ovat sellaisten oikeudellisesti täytäntöön pantavissa olevien sopimusjärjestelyjen nojalla luodun yritysverkoston jäseniä, joissa säädetään nimen tai markkinoinnin, ammatillisten vaatimusten, asiakkaiden, tukipalvelujen, rahoituksen tai ammatillista vastuuvelvollisuutta koskevien järjestelyjen jakamisesta, kuten vuositilinpäätöksiä koskevassa direktiivissä 2013/34/EU[19] ennakoitiin;

143.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee tilinpitoyritysten ja rahoitus- tai verotuspalveluja tarjoavien yrityksien eriyttämistä samoin kuin kaikkia neuvontapalveluja, mukaan lukien veroneuvojia koskeva unionin yhteensopimattomuusjärjestelmä, jotta voidaan estää näitä tarjoamasta neuvontaa sekä veroviranomaisille että veronmaksajille ja estää muut eturistiriidat;

144.  kehottaa tarkistamaan direktiiviä 2014/56/EU, jotta voidaan panna täytäntöön tiukemmat EU:n laajuiset tilintarkastajia koskevat vaatimukset, tilintarkastajien seitsemän vuoden välein tapahtuva vaihtaminen eturistiriitojen välttämiseksi sekä muiden kuin tilintarkastuspalvelujen tarjonnan rajoittaminen mahdollisemman vähäiseksi;

145.  kehottaa komissiota tekemään selvityksen, jotta saadaan arvio alan keskittymisasteesta; suosittelee, että lopetetaan maksaminen kirjanpitoyrityksille tulosten perusteella, jotta ei kannustettaisi riskialttiiden järjestelmien käyttöön ottamiseen;

146.  huomauttaa, että näiden järjestelyjen alaisia ammatillisia verkostoja olisi vaadittava toimittamaan julkiseen rekisteriin täydelliset maakohtaiset raportit, jotka on sovitettu alan erityistarpeisiin;

Trustit, edunvalvontayhtiöt ja vastaavat oikeudelliset järjestelyt

147.  tuomitsee voimakkaasti trustien, edunvalvontayhtiöiden ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen väärinkäytön rahanpesun välineinä; kehottaa siksi laatimaan selkeät säännöt, joilla helpotetaan tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien yksinkertaista tunnistamista, mukaan lukien trustien velvoite olla olemassa kirjallisessa muodossa ja rekisteröityneenä jäsenvaltioon, jossa trusti on perustettu, jossa sitä hallinnoidaan tai jossa se toimii;

148.  kehottaa perustamaan kaupallisten ja muiden trustien, edunvalvontayhtiöiden, säätiöiden ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen kaikista osapuolista yhdenmukaistettuja säännöllisesti päivitettäviä julkisia EU:n tason rekistereitä, joissa on tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista ja jotka ovat yhteydessä keskenään ja muodostavat perustan maailmanlaajuiselle rekisterille;

149.  katsoo, että EU:n trustirekisterin pitäisi sisältää seuraavat tiedot: a) trustin omaisuudenhoitajat, mukaan lukien nimet ja osoitteet, sekä kaikkien niiden nimet ja osoitteet, joiden ohjeiden mukaan nämä toimivat, b) trustin perustamiskirja, c) kaikki edustussopimukset, d) trustin perustajan nimi ja osoite, e) kaikkien trustin valvojien nimet ja niiden saamat ohjeet, f) trustin tilinpäätökset, g) tiedot kaikista trustin jaoista ja kohdentamisista sekä kaikkien edunsaajien nimet ja osoitteet, h) nimelliset välittäjät sekä näiden nimet ja osoitteet;

150.  kehottaa kieltämään EU:n lainsäädännössä sellaiset sisämarkkinoilla toimivat yritykset, jotka osallistuvat liiketoimiin sellaisen veroparatiisiin sijoittautuneen offshore-oikeushenkilön kanssa, jonka tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa ei voida määrittää;

5. Kolmannet maat

151.  korostaa, että verotus- ja rahanpesuasioita koskevaa maailmanlaajuista yhteistyötä on tehostettava YK:n puitteissa näiden asioiden kansainvälisen luonteen vuoksi; tähdentää, että tehokkaita ratkaisuja saadaan aikaan vain yhteistyöhön perustuvilla, koordinoiduilla ja maailmanlaajuisilla reagointitavoilla, ja kehottaa EU:ta toimimaan liikkeellepanevana voimana oikeudenmukaisen maailmanlaajuisen verojärjestelmän aikaansaamisessa; korostaa, että EU:n kansainvälinen toiminta on vaikuttavaa ja uskottavaa vain, jos mikään EU:n jäsenvaltio tai merentakainen maa ja alue ei toimi yritysten veroparatiisina tai rahoitussalaisuusalueena;

152.  panee huolestuneena merkille, että postilaatikkoyhtiöiden ja veropäätösten määrän ja tiettyjen kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä on merkittävää korrelaatiota; suhtautuu myönteisesti EU:n jäsenvaltioiden väliseen automaattiseen tietojenvaihtoon niiden veropäätöksistä; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että jotkin jäsenvaltiot tai jotkin niiden ”veroparatiisialueet” tekevät ”suullisia veropäätöksiä” tämän velvoitteen kiertämiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin tätä käytäntöä;

153.  kehottaa komissiota kohdistamaan seuraamustoimenpiteitä muihin sellaisiin Euroopan talousalueeseen kuuluviin maihin (esimerkiksi Liechtenstein) ja Euroopan vapaakauppa-alueeseen kuuluviin maihin (esimerkiksi Sveitsi), jotka sallivat verokäytännöt, jotka vahingoittavat julkista taloutta ja mahdollistavat laittoman ja lainvastaisen toiminnan;

154.  katsoo, että EU:n olisi komission kautta puhuttava yhdellä äänellä neuvotellessaan verosopimuksista kolmansien maiden kanssa sen sijaan, että jatketaan kahdenvälisiä neuvotteluja, joista ei saada parhaita mahdollisia tuloksia; katsoo, että EU:n olisi omaksuttava sama lähestymistapa neuvotellessaan tulevista vapaakauppa-, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksista ja sisällytettävä niihin verotusalan hyvää hallintoa koskevat lausekkeet ja läpinäkyvyysvaatimukset sekä rahanpesun vastaiset määräykset;

155.  korostaa, että yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan veronkierron vastaisia määräyksiä on vahvistettava, jotta voidaan lopettaa kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueille suuntautuva siirtohinnoittelu, joka johtaa monikansallisten yritysten veropohjan huomattavaan kaventumiseen unionissa;

156.  katsoo erityisesti, että tulevaisuudessa neuvoteltaviin kauppa- tai kumppanuussopimuksiin tai voimassa olevien sopimusten tarkistuksiin olisi sisällyttävä sitova lauseke veroasioihin liittyvästä ehdollisuudesta, muun muassa OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman kansainvälisten standardien ja FATF:n suositusten noudattamisesta;

157.  pyytää, että tulevien kauppa- tai kumppanuussopimusten luvuista Investoinnit tai Rahoituspalvelut neuvotellaan positiiviluettelon periaatteen mukaisesti, jotta vain kaupalliselle kehitykselle välttämättömät rahoitussektorit, reaalitalous ja kotitaloudet hyötyvät unionin ja kyseisen kolmannen osapuolen välisten sopimusten helpottamisesta ja vapauttamisesta;

158.  vaatii tehokkaiden lainvalvontatoimenpiteiden soveltamista kaikkiin tietojenvaihtoa veroviranomaisten välillä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, jotta voidaan varmistaa asianmukainen täytäntöönpano kaikilla oikeudenkäyttöalueilla ja tehokkaat, varoittavat ja oikeasuhteiset seuraamusmenettelyt, joita sovelletaan automaattisesti, jos täytäntöönpano laiminlyödään;

159.  korostaa täydellisen tosiasiallisen vastavuoroisuuden merkitystä ulkomaisia tilejä koskevaan verosäännösten noudattamislakiin (FATCA) liittyvän sopimuksen ja muiden samanlaisten sopimusten yhteydessä;

160.  kehottaa asiaankuuluvia jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen tilaisuutta, jonka niiden suorat suhteet kyseisiin maihin tarjoavat, ja toteuttamaan tarvittavia toimia painostaakseen merentakaisia maitaan ja alueitaan[20] sekä syrjäisimpiä alueitaan[21], jotka eivät noudata veroalan yhteistyötä, läpinäkyvyyttä ja rahanpesun torjuntaa koskevia kansainvälisiä standardeja; katsoo, että näihin alueisiin on tehokkaasti sovellettava läpinäkyvyyttä ja due diligence -tarkastuksia koskevia vaatimuksia;

161.  katsoo, että yksityisyydensuojaa ja tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä ei pitäisi voida käyttää väärin rikoksiin osallisina olevien suojelemiseen täysimääräisiltä rikosoikeudellisilta seuraamuksilta;

162.  kehottaa järjestämään rahanpesun, veronkierron ja veropetosten torjumista käsittelevän maailmanlaajuisen huippukokouksen, jotta voidaan lopettaa salassapito rahoitusalalla, edistää kansainvälistä yhteistyötä ja painostaa kaikkia maita ja erityisesti niiden rahoitusalan keskuksia noudattamaan maailmanlaajuisia standardeja, ja kehottaa komissiota tekemään aloitteen tällaisesta huippukokouksesta;

163.  pyytää komissiota analysoimaan yleisen kustannushyötysuhteen ja mahdolliset vaikutukset, joita seuraisi, jos verotettaisiin voimakkaasti sellaisista kolmansista maista kotiutettavia pääomia, joissa verotus on alhainen; pyytää komissiota ja neuvostoa arvioimaan verojen eriaikaista maksamista koskevia verosääntöjä Yhdysvalloissa ja uuden hallinnon ilmoittamaa veroarmahdusta sekä mahdollista kansainvälisen yhteistyön murenemista;

164.  korostaa kolmansien maiden ja EU:n rahanpesun selvittelykeskusten välisen paremman kahdenvälisen tietojenvaihdon merkitystä;

165.  muistuttaa, että kotimaisten resurssien hyödyntämiseen annettavan tuen määrä on edelleen pieni, ja kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaita verojen välttelyn torjunnassa ja lisäämään taloudellista ja teknistä tukea niiden kansallisille verohallinnoille Addis Abeban toimintasuunnitelman sitoumusten mukaisesti;

Kehitysmaat

166.  kehottaa EU:ta ottamaan huomioon kehitysmaiden erityiset oikeudelliset ominaisuudet ja vastaavat haavoittuvuustekijät, kuten veropetosten, veronkierron ja rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten puutteelliset valmiudet hoitaa tehtäväänsä; korostaa, että on varattava riittävät siirtymäajat kehitysmaille, joilla ei ole valmiuksia kerätä, käsitellä ja jakaa automaattisen tietojenvaihdon edellyttämiä tietoja;

167.  pitää tärkeänä, että veronkierron vastaisia toimia valmisteltaessa kiinnitetään niin kansallisella, unionin kuin kansainvälisellä tasolla erityistä huomiota kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tilanteeseen, sillä yhteisöveron kiertäminen kohdistuu yleensä eniten näihin maihin ja niiden veropohja on erittäin kapea ja verojen osuus bkt:stä pieni; korostaa, että kyseisillä toimilla olisi edistettävä näiden maiden alueella luotua lisäarvoa vastaavien verotulojen aikaansaamista, jotta nämä maat voivat rahoittaa asianmukaisesti kehitysstrategioitaan;

168.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä Afrikan unionin kanssa sen varmistamiseksi, että laittomien rahavirtojen torjuntatoimia korostetaan Afrikan unionin yleissopimuksessa korruption estämisestä ja torjumisesta;

169.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta tällä alalla ja muistuttaa kehotuksestaan laatia kansallisten ja EU:n veropolitiikkojen heijastusvaikutusten analyysi, jotta voidaan arvioida niiden vaikutusta kehitysmaihin tehtyjen vero- ja talouskumppanuussopimusten yhteydessä;

170.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisesti kehitysmaiden oikeudenmukaisen kohtelun verosopimuksista neuvoteltaessa ja ottamaan huomioon niiden erityistilanteen sekä varmistamaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakautumisen lähde- ja kotipaikkavaltioiden välillä; kehottaa tältä osin noudattamaan YK:n verosopimusmallia ja varmistamaan sopimusneuvottelujen avoimuuden;

171.  kehottaa antamaan kehitysmaille aiempaa enemmän kansainvälistä tukea laittomia rahavirtoja edistävän korruption ja rahoitussalaisuuden torjumiseksi; korostaa, että laittomien rahavirtojen torjunta edellyttää tiivistä kansainvälistä yhteistyötä sekä teollisuusmaiden ja kehitysmaiden koordinoituja ponnistuksia yhteistyössä yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; korostaa myös, että on autettava parantamaan veroviranomaisten valmiuksia ja tehostamaan osaamisen siirtoa kumppanimaihin;

172.  kehottaa kohdentamaan virallista kehitysapua enemmän asianmukaisen sääntelykehyksen toteuttamiseen sekä verohallinnon ja laittomien rahavirtojen torjumisesta vastaavien elinten vahvistamiseen; kehottaa antamaan tätä apua tarjoamalla teknistä asiantuntemusta, joka liittyy resurssien hallintaan, taloudellisiin tietoihin ja korruption vastaiseen sääntelyyn;

173.  pitää valitettavana, että OECD:n veroasiainkomitea ei ole nykyisellään riittävän kattava; muistuttaa kannastaan[22], joka koskee sellaisen globaalisti toimivan elimen luomista YK:n yhteyteen, jolla on riittävät välineet ja tarpeeksi lisäresursseja, jotta voidaan varmistaa, että kaikki maat voivat osallistua yhdenvertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen muotoiluun ja uudistamiseen;

174.  pitää valitettavana, että välttääkseen leimautumista yhteistyöhaluttomiksi oikeudenkäyttöalueiksi kehitysmaiden on maksettava, jotta niiden katsottaisiin osallistuvan OECD:n verotusta koskevaan avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevään maailmanlaajuiseen foorumiin, jossa maiden käytäntöjä arvioidaan sellaisten vertailuarvojen perusteella, joiden määrittämiseen ne eivät ole osallistuneet täysimääräisesti;

175.  korostaa, että paikallisorganisaatioilla ja alueyhteistyöllä on oltava tärkeä rooli rajatylittävässä verovalvonnassa toissijaisuus- ja täydentävyysperiaatteiden mukaisesti; pyytää kehittämään yhdessä verosopimuksen mallin, joka auttaisi poistamaan kaksinkertaista verotusta ja siten ehkäisemään väärinkäytöksiä; toteaa, että tässä tarkoituksessa yhteistyö ja tiedonvaihto eri tietopalvelujen välillä on ensiarvoisen tärkeää;

176.  toteaa, että veroparatiisit riistävät maailman luonnonvaroja ja etenkin kehitysmaiden luonnonvaroja; kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaita korruption, rikollisuuden, veropetosten ja rahanpesun torjunnassa; pyytää, että komissio auttaa näitä maita yhteistyön ja tietojenvaihdon avulla torjumaan veropohjan rapautumista ja voittojen siirtämistä veroparatiiseihin ja pankkeihin, jotka soveltavat pankkisalaisuutta; korostaa, että kaikkien näiden maiden on noudatettava maailmanlaajuisia normeja, jotka liittyvät pankkitilejä koskevaan pakolliseen automaattiseen tietojenvaihtoon;

177.  kehottaa komissiota sisällyttämään tulevaan EU:n ja AKT-maiden suhteita vuoden 2020 jälkeen koskevaan sopimukseen määräyksiä, jotka liittyvät veronkierron, veropetosten ja rahanpesun torjuntaan;

178.  kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä lisätoimia konfliktialueiden mineraaleihin liittyvän EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon valvomiseksi; toteaa, että kyseisissä toimissa on sovellettava yhtenäistä lähestymistapaa, jolla pyritään vahvistamaan jatkuvaa vuoropuhelua niiden maiden kanssa, joilla on runsaat mineraalivarat, jotta edistetään OECD:n suositusten mukaisten kansainvälisten due diligence- ja avoimuusvaatimusten noudattamista;

179.  katsoo, että kansainvälisen yhteisön, myös parlamenttien, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan toteuttaa tehokasta ja avointa vero- ja kauppapolitiikkaa; kehottaa lisäämään johdonmukaisuutta ja parantamaan koordinointia OECD:n, G20:n, G8:n, G77:n, AU:n, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Afrikan kehityspankin kansainvälisellä tasolla toteuttamissa toimissa;

Väärinkäytösten paljastajat

180.  pelkää, että väärinkäytösten paljastajien asettaminen syytteeseen rahoitussalaisuuden ylläpitämiseksi vähentää väärinkäytösten paljastamista; korostaa, että yleisen edun mukaisesti toimivia varten olisi kehitettävä suojatoimia ja vältettävä väärinkäytösten paljastajien vaientamista samalla kun otetaan huomioon yritysten lailliset oikeudet;

181.  kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian perusteellisen arvioinnin mahdollisesta oikeusperustasta tuleville lisätoimille EU:n tasolla ja tarvittaessa esittämään sekä julkisen että yksityisen sektorin kattavaa kokonaisvaltaista lainsäädäntöä, mukaan lukien keinot, joilla tuetaan väärinkäytösten paljastajia ja varmistetaan, että he saavat tehokasta suojelua ja riittävää taloudellista tukea mahdollisimman pian; katsoo, että väärinkäytösten paljastajilla pitäisi olla mahdollisuus antaa tietoja nimettöminä tai esittää kanteluita ensisijaisesti kyseisen organisaation sisäiselle ilmoittamisjärjestelmälle tai toimivaltaisille viranomaisille, ja katsoo, että heitä olisi suojeltava valitusta ilmoittamistavasta riippumatta;

182.  suosittelee, että komissio tarkastelee parhaita käytäntöjä muissa maissa eri puolilla maailmaa jo sovellettavien väärinkäytösten paljastajien ohjelmien perusteella ja toteuttaa julkisen kuulemisen sidosryhmien näkemysten saamiseksi ilmoittamismekanismeista;

183.  painottaa tutkivan journalismin roolia ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sen ehdotuksessa tutkiville journalisteille annetaan sama suoja kuin väärinkäytösten paljastajille;

184.  katsoo, että työnantajia olisi kannustettava ottamaan käyttöön sisäisiä ilmoittamismenettelyjä ja että jokaisessa organisaatiossa olisi oltava tietty henkilö, jonka tehtäviin kuuluu ilmoitusten vastaanottaminen; katsoo, että työntekijöiden edustajat olisi otettava mukaan tässä tehtävässä toimivan nimittämiseen; suosittaa, että EU:n toimielimet näyttävät esimerkkiä ja ottavat viipymättä käyttöön sisäiset säännöt väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

185.  korostaa, että on lisättävä työntekijöiden ja muiden henkilöiden tietoisuutta väärinkäytösten paljastajien myönteisestä roolista ja jo olemassa olevista väärinkäytösten paljastamista koskevista oikeudellisista kehyksistä; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan valistuskampanjoita; katsoo, että on otettava käyttöön suojatoimenpiteitä kaikkia väärinkäytösten paljastajiin kohdistettuja kosto- ja horjutustoimenpiteitä vastaan sekä täysimääräiset korvaukset heille aiheutuneista vahingoista;

186.  kehottaa komissiota kehittämään välineitä, joilla väärinkäytösten paljastajia suojellaan perusteettomilta syytteeseenpanoilta, taloudellisilta seuraamuksilta ja syrjinnältä, ja perustamaan samalla yleisen rahaston, josta annetaan asianmukaista tukea väärinkäytösten paljastajille, joiden toimeentulo on uhattuna tärkeiden tietojen paljastamisen seurauksena, ja joka osaksi rahoitetaan takaisinperityillä tai sakoista saaduilla varoilla;

187.  kehottaa perustamaan riippumattoman EU:n tiedonkeruu-, neuvonta- ja lausuntoelimen, jonka jäsenvaltioissa sijaitsevat toimistot voivat ottaa vastaan ilmoituksia sääntöjenvastaisuuksista, jotta sisäisiä ja ulkoisia väärinkäytösten paljastajia voidaan ohjata käyttämään oikeita kanavia tietojensa paljastamiseen, suojella tietojen luottamuksellisuutta ja tarjota tarvittavaa tukea ja apua;

188.  kehottaa perustamaan Euroopan parlamenttiin ja jäsenvaltioiden kansallisiin parlamentteihin erityisyksikön, jossa on puhelinlinja ilmoittamista varten sekä muita tarkoituksenmukaisia palveluja ja joka vastaanottaa tietoja väärinkäytösten paljastajilta, kunnes perustetaan riippumaton EU:n elin;

Toimielinten välinen yhteistyö

Yhteistyö rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan (PANA) kanssa

189.  palauttaa mieliin EU:n toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen noudattamisen merkityksen;

190.  katsoo, että tietojen vaihtamista EU:n toimielinten välillä olisi tehostettava, mikä koskee erityisesti asiaankuuluvien tietojen antamista tutkintavaliokuntien saataville;

191.  pitää valitettavana, että neuvosto, sen yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä ja jotkin jäsenvaltiot eivät ole juurikaan osoittaneet sitoutumista PANA-valiokunnan yhteistyöpyyntöihin; katsoo, että jäsenvaltioiden vahvempi sitoutuminen on keskeistä, jotta voidaan yhdistää voimat ja saavuttaa aiempaa parempia tuloksia; kehottaa valvomaan yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän toimintaa ja etenemistä säännöllisten kuulemisten avulla; kehottaa komissiota esittämään SEUT-sopimuksen 116 artiklan nojalla vuoden 2018 puoliväliin mennessä säädösehdotuksen, jos jäsenvaltiot eivät ole siihen mennessä hyväksyneet käytännesääntötyöryhmän toimeksiannon uudistusta;

192.  moittii sitä, että jopa asiakirjoja, joista on jo tullut julkisia, on annettu vain osittain sen tutkintavaliokunnan käyttöön;

193.  muistuttaa, että Ecofin-neuvosto kehotti joulukuussa 2015 korkean tason verotustyöryhmää antamaan päätelmänsä tarpeesta parantaa yleistä hallintoa, lisätä avoimuutta ja tehostaa työmenetelmiä sekä viimeistelemään käytännesääntöryhmän uudistuksen Alankomaiden puheenjohtajakaudella; muistuttaa, että Ecofin-neuvosto kehotti maaliskuussa 2016 korkean tason työryhmää käsittelemään uudelleen uutta hallintotapaa ja avoimuutta sekä uusia työmenetelmiä varsinkin päätöksentekoprosessin tehokkuuden osalta, myös laajaa yhteisymmärrystä koskevan säännön käytön yhteydessä vuonna 2017; odottaa kiinnostuneena näiden toimien tuloksia;

194.  kehottaa komissiota esittämään vuonna 2018 uusia veroehdotuksia SEUT-sopimuksen 116 artiklan nojalla esimerkiksi asioista, joita yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä ei ole saatu loppuun;

Euroopan parlamentin tutkintaoikeus

195.  korostaa, että Euroopan parlamentin tutkintavaliokuntien toimintaa koskeva nykyinen oikeudellinen kehys on vanhentunut eikä sillä pystytä takaamaan edellytyksiä, jotka ovat tarpeen, jotta parlamentti voisi harjoittaa tutkintaoikeuttaan tehokkaasti;

196.  korostaa, että valtuuksien puuttuminen ja rajalliset mahdollisuudet saada tutustua asiakirjoihin haittasivat ja viivyttivät huomattavasti tutkimustyötä tutkinnan tilapäisen luonteen vuoksi ja sulki pois mahdollisuuden täydelliseen arviointiin väitetystä EU:n lainsäädännön rikkomisesta;

197.  toteaa, että komissio ja neuvosto ovat useiden viimeaikaisten erityis- ja tutkintavaliokuntien (muun muassa PANA) yhteydessä jättäneet joissakin tapauksissa toimittamatta pyydettyjä asiakirjoja ja joissakin tapauksissa toimittaneet pyydetyt asiakirjat vasta pitkien viiveiden jälkeen; kehottaa ottamaan käyttöön vastuumekanismin sen varmistamiseksi, että tutkinta- tai erityisvaliokunnan pyytämät asiakirjat, jotka sillä on oikeus saada, toimitetaan välittömästi ja varmasti parlamentille;

198.  katsoo, että tutkintaoikeus on tärkeä osa parlamentin toimivaltuuksia; kehottaa EU:n toimielimiä vahvistamaan parlamentin tutkintaoikeuksia SEUT-sopimuksen 226 artiklan perusteella; on vahvasti sitä mieltä, että valtuudet haastaa asiaan liittyviä henkilöitä todistamaan ja saada asiaankuuluvat asiakirjat ovat olennaisen tärkeitä parlamentin tutkintavaliokuntien moitteettomalle toiminnalle;

199.  korostaa, että parlamentin toimeenpanovallan käyttäjään kohdistaman demokraattisen valvonnan kannalta on tärkeää, että sille annetaan samanlaiset tutkintavaltuudet kuin EU:n kansallisilla parlamenteilla; katsoo, että voidakseen harjoittaa demokraattista valvontatehtäväänsä parlamentilla on oltava valtuudet kutsua todistajia ja velvoittaa heidät saapumaan kuultavaksi sekä velvoittaa toimittamaan pyydetyt asiakirjat; katsoo, että näiden oikeuksien harjoittaminen edellyttää, että jäsenvaltiot suostuvat panemaan täytäntöön sellaisille yksittäisille henkilöille määrätyt seuraamukset, jotka eivät saavu kuultavaksi tai toimita asiakirjoja kansallisia parlamentaarisia tutkimuksia säätelevän kansallisen lainsäädännön mukaisesti; toteaa tukevansa edelleen vuonna 2012 tästä asiasta antamassaan ehdotuksessa esitettyä kantaansa[23];

200.  katsoo, että tutkintavaliokunnan 12 kuukauden pituinen toimikausi on sattumanvaraisesti rajattu ja usein riittämätön; uskoo, että tutkintavaliokunnan jäsenet ovat parhaat henkilöt määrittämään, onko tutkimukseen varattua aikaa jatkettava ja kuinka paljon; kehottaa asettamaan parlamentin toimikauden ainoaksi tutkintalautakuntaa ennakolta sitovaksi aikarajaksi;

201.  päättää perustaa pysyvän tutkintavaliokunnan Yhdysvaltain kongressin mallin mukaan;

202.  pyytää työjärjestyksensä 116 a artiklan 3 kohdan mukaisesti, että pääsihteeri peruuttaa pitkäaikaisen kulkuluvan yritykseltä, joka on ilman riittäviä perusteita kieltäytynyt noudattamasta virallista kehotusta saapua tutkintavaliokunnan kuulemiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita asianmukaisia toimenpiteitä;

203.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kiireellisesti käytännesääntötyöryhmän työskentelymenetelmien avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta;

204.  pyytää käytännesääntötyöryhmää laatimaan vuosikertomuksen, jossa mainitaan ja kuvataan jäsenvaltioiden vuoden aikana soveltamat haitallisimmat verotoimenpiteet sekä vastatoimet, joihin on ryhdytty;

205.  kehottaa saattamaan päätökseen yritysverotusta käsittelevän käytännesääntötyöryhmän tarvittavan uudistuksen siten, että varmistetaan täysi avoimuus ja EU:n kaikkien toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen; pyytää, että tässä uudistuksessa määritellään perusteellisesti uudelleen käytännesääntöryhmän hallintorakenne ja avoimuus, mukaan luettuina toimeksianto ja työjärjestys sekä sen päätöksentekoprosessit ja perusteet jäsenvaltioiden hyväksymien haitallisten verotoimenpiteiden määrittelemiseksi;

Muut toimielimet

206.  kannattaa yhteisen riippumattoman Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) perustamista ensimmäisenä askeleena ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tulemaan mukaan aloitteeseen;

207.  kehottaa vahvistamaan komission lainvalvontavaltuuksia, jotta EU:n lainsäädännön tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa voidaan varmistaa, ja vahvistamaan myös Euroopan parlamentin valvontaoikeutta;

208.  kehottaa perustamaan komissioon uuden unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaavan keskuksen, jotta voidaan puuttuu systeemisiin heikkouksiin yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikkialla EU:ssa;

209.  kehottaa lisäksi vahvistamaan huomattavasti FIU.net-yhteistyötä Europolin puitteissa ja ehdottaa näiden toimien yhdistämistä ehdotettuun veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaavaan keskukseen, jotta voitaisiin luoda veroasioiden Europol, joka pystyy sekä koordinoimaan jäsenvaltioiden veropolitiikkaa että tukemaan jäsenvaltioiden viranomaisia laittomien kansainvälisten verojärjestelyjen tutkimisessa ja paljastamisessa;

210.  pyytää jäsenvaltioita tukemaan perussopimuksia uudistettaessa veropoliittisten päätösten hyväksymistä määräenemmistöllä neuvostossa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

°

°  °

211.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen ja tutkintavaliokunnan lopullisen mietinnön neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EYVL L 113, 19.5.1995, s. 1.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0253.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.
• [4]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.
• [5]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457.
• [6]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen, EUVL L 309, 25.11.2002, s. 15.
• [7]  Neuvoston direktiivi 2011/96/EU, annettu 30 päivänä marraskuuta 2011, eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä, EUVL L 345, 29.12.2011, s. 8.
• [8]  Neuvoston direktiivi 2003/49/EU, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä, EUVL 157, 26.6.2003, s. 49.
• [9]  Esimerkkeinä unionin tuomioistuimen 12. syyskuuta 2006 antama tuomio asiassa C-196/04, ECLI:EU:C:2006:544, Cadbury Schweppes plc ja Cadbury Schweppes Overseas Ltd v. Commissioners of Inland Revenue, sekä unionin tuomioistuimen 11. maaliskuuta 2004 antama tuomio asiassa C-9/02, ECLI:EU:C:2004:138, Hughes de Lasteyrie du Saillant v. Ministère de l’Économie, des Finances et de l’Industrie.
• [10]  Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhteisöveropolitiikkoihin, hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457, suositus A4.
• [11]  Neuvoston direktiivi 2011/16/EU hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta, EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1.
• [12]  Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhteisöveropolitiikkoihin, hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457, suositus B5.
• [13]  EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.
• [14]  Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhteisöveropolitiikkoihin, hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457, suositus C3.
• [15]  COM(2016)0826.
• [16]  Brooke Harringtonin ja muiden asiantuntijoiden kuuleminen rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevässä tutkintavaliokunnassa (PANA) 24. tammikuuta 2017.
• [17]  The Panama Papers: Breaking the Story of How the World’s Rich and Powerful Hide their Money, Obermayer and Obermaier, 2016.
• [18]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/56/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta (EUVL, L 158, 27.5.2014, s. 77).
• [19]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL, L 182, 29.6.2013, s. 19).
• [20]  Grönlanti, Uusi Kaledonia ja siihen kuuluvat alueet, Ranskan Polynesia, Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet, Wallis ja Futuna, Mayotte, Saint Pierre ja Miquelon, Aruba, Alankomaiden Antillit (Bonaire, Curaçao, Saba, Sint Eustatius, Sint Maarten), Anguilla, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Etelä-Georgia ja eteläiset Sandwichsaaret, Montserrat, Pitcairn, Saint Helena ja siihen kuuluvat alueet, Brittiläinen Antarktiksen alue, Brittiläinen Intian valtameren alue, Turks- ja Caicossaaret, Brittiläiset Neitsytsaaret ja Bermuda.
• [21]  Syrjäisimmät alueet: Kanarian saaret, Réunion, Ranskan Guayana, Martinique, Guadeloupe, Mayotte, Saint Martin, Azorit ja Madeira.
• [22]  Euroopan parlamentin 6. heinäkuuta 2016 antama päätöslauselma veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (TAXE 2). Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.
• [23]  EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 41.