Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Myanmarista ja rohingya-muslimien tilanteesta ja etenkin 14. syyskuuta 2017(1), 7. heinäkuuta 2016(2) ja 15. joulukuuta 2016(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Myanmarista/Burmasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 19. marraskuuta 2017 Cox’s Bazarin kaupungissa Bangladeshissa antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2016 annetun yhteisen lehdistötiedotteen EU:n ja Myanmarin kolmannesta ihmisoikeusvuoropuhelusta,

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät valtiottomuudesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 6. marraskuuta 2017 antaman lausunnon väkivallasta Rakhinen osavaltiossa,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta Myanmarissa ja 18. maaliskuuta 2016 annetun Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 27. erityisistunnon, joka käsitteli rohingya-muslimivähemmistön ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilannetta Rakhinen osavaltiossa Myanmarissa, sekä 5. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman, jossa Myanmar tuomitaan voimakkaasti hyvin todennäköisistä ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista, joihin valtion turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet Rakhinen osavaltion valtiosta riippumattomien toimijoiden avustuksella,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan vuodelta 1967,

–  ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,

–  ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) valtiottomuuden poistamista koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman vuosiksi 2014–2024,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Rakhinen osavaltiota käsitelleen neuvoa-antavan toimikunnan loppuraportin,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestön (ASEAN) peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Rakhinen osavaltio Myanmarissa on koti noin miljoonalle rohingyalle, jotka muodostavat pääasiassa muslimeista koostuvan vähemmistöryhmän ja joille ei maan kansalaisuutta koskevan lain nojalla myönnetä täyttä kansalaisuutta, vaan heistä on tehty valtiottomia;

B.  toteaa, että rohingyat ovat yksi maailman vainotuimmista vähemmistöistä ja heidät on nyt suljettu suurelta osin leireihin ja erillisille alueille ja heidän vapaata liikkuvuuttaan Rakhinen osavaltiossa ja sen ulkopuolella on rajoitettu ankarasti; toteaa, että tällainen vapauden epääminen on aiheuttanut henkeen ja turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, vienyt oikeuden terveyteen ja koulutukseen ja johtanut pakkotyöhön, seksuaaliseen väkivaltaan ja rohingyojen poliittisten oikeuksien rajoittamiseen;

C.  panee merkille, että jännitteet leimahtivat viimeksi elokuussa 2017, mikä johti Myanmarin viranomaisten täysin suhteettomiin vastatoimiin ja rohingyoihin kohdistuneisiin hyvin dokumentoituihin laajoihin ja järjestelmällisiin ihmisoikeusloukkauksiin, ja samalla tuhottiin kokonaisia asuinalueita ja ihmisiä tapettiin, raiskattiin ja kidutettiin;

D.  toteaa, että elokuun 2017 jälkeen yli 625 000 rohingyaa on paennut turvaan naapurimaahan Bangladeshiin; toteaa, että petollisten reittien kautta pakenevat kohtaavat tulitusta, vaarallisia polkuja, nälkää ja lääkinnällisen avun puutetta; toteaa, että matkan aikana on kuollut kymmeniä rohingyoja, myös naisia ja lapsia;

E.  panee merkille, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW) on pyytänyt Myanmarin hallitukselta ylimääräistä kertomusta rohingya-naisten ja -tyttöjen tilanteesta;

F.  toteaa, että Bangladesh on esittänyt Myanmarin viranomaisille valituksen siitä, että osalle sen Bangladeshin vastaista rajaa on asennettu maamiinoja;

G.  ottaa huomioon, että YK:n virastojen raporttien mukaan niitä estetään edelleen toimittamasta rohingyoille humanitaarista apua, kuten elintarvikkeita, vettä ja lääkkeitä;

H.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al Hussein ilmoitti 10. syyskuuta 2017, että Myanmarin tilanne näyttää etnisen puhdistuksen malliesimerkiltä;

I.  panee merkille Zeid Ra’ad Al Husseinin 5. joulukuuta 2017 esittämän suosituksen, että YK:n yleiskokous perustaisi uuden mekanismin avustamaan rohingya-muslimeihin kohdistuneesta väkivallasta vastuussa olevia tahoja koskevia rikostutkimuksia,

1.  toistaa olevansa erittäin huolestunut ja tuomitsee edelleen jatkuvan väkivallan, vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja ihmishenkien, elannon ja suojan menetyksen Rakhinen osavaltiossa, mikä merkitsee rikosta ihmisyyttä vastaan ja kuuluu näin yleismaailmallisen tuomiovallan alaisuuteen; ilmaisee myötätuntonsa ja täyden tukensa rohingya-väestölle; muistuttaa, että Myanmarin viranomaisten velvollisuutena on suojella syrjimättä kaikkia siviilejä hyväksikäytöltä ja tutkia ihmisoikeusloukkaukset ja asettaa niihin syyllistyneet syytteeseen ihmisoikeusnormien ja -velvoitteiden mukaisesti;

2.  vaatii, että Myanmarin armeijan komentaja, ylikenraali Min Aung Hlaing, käskee kaikkia komennossaan olevia joukkoja lopettamaan heti rohingyoihin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset ja rikokset ihmisyyttä vastaan;

3.  toistaa EU:n kannan, jonka mukaan ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen ja uhreilla on oikeus käyttää oikeuskeinoja ja saada korvausta; toistaa olevansa vakaasti sitoutunut siihen, että vuosien rankaisemattomuus pyritään lopettamaan kaikin keinoin ja oikeuden toteutuminen taataan kaikkien eri osapuolten Myanmarissa tekemien vakavien ihmisoikeusrikosten yhteydessä;

4.  pitää myönteisenä Aung San Suu Kyin ilmoittamaa sitoutumista oikeusvaltioon ja kehottaa Myanmarin hallitusta antamaan elokuun 25. päivän 2017 jälkeen tehdyissä vakavissa ihmisoikeusrikoksissa tuomiovallan Kansainväliselle rikostuomioistuimelle ylimmän oikeusasteen tuomioistuimena (Rooman perussäännön 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimivaltaa koskeva valtion hyväksyminen);

5.  vaatii lopettamaan rankaisemattomuuden julmuuksista ja vaatii, että armeijan ja siviiliviranomaisten jatkuva yhteistyön puute YK:n riippumattomien ja puolueettomien tutkimusten kanssa sekä 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen laiminlyöminen johtavat kohdennettuihin pakotteisiin niitä kohtaan, jotka ovat vastuussa rikoksista ja niihin liittyvästä rankaisemattomuudesta;

6.  kehottaa neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa viipymättä asettamaan seuraamuksena kohdennettuja pakotteita sotilas- ja poliisikomentajille, joita epäillään vakavista ihmisoikeusrikoksista, sekä sotilasalan yrityksille, joista he saavat tuloja;

7.  kehottaa laajentamaan EU:n tämänhetkistä aseiden vientikieltoa viipymättä käsittämään kaiken Myanmarin armeijaan liittyvän ylläpidon, avun, koulutuksen ja yhteistyön;

8.  toteaa, että siirtymään joutunut rohingya-väestö, johon kuuluvista monet ovat nyt Bangladeshissa, ovat pakolaisia; panee merkille palautuskiellon periaatteen ja tukee UNHCR:n 24. marraskuuta esittämää arviota, jonka mukaan olosuhteet Myanmarin Rakhinen osavaltiossa eivät tällä hetkellä mahdollista turvallista ja kestävää paluuta; korostaa, että paluun on oltava vapaaehtoista ja sen on tapahduttava turvallisissa ja ihmisarvoisissa olosuhteissa, jotka luovat pohjaa kestäville ratkaisuille;

9.  kehottaa Myanmarin viranomaisia sallimaan välittömästi ja esteittä humanitaarisen avun toimittamisen Rakhinen osavaltioon, mihin kuuluu kohdennettu apu haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten lapsille, iäkkäille ja seksuaalisen väkivallan uhreille; kehottaa Myanmarin hallitusta toteuttamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2106(2013) mukaisesti toimenpiteitä, joilla ehkäistään seksuaalista väkivaltaa ja reagoidaan jo ilmenneisiin tapauksiin; kehottaa hallitusta myös tekemään yhteistyötä CEDAWin ilmoitusmenettelyn kanssa;

10.  kehottaa Myanmarin viranomaisia päästämään alueelle riippumattomia tarkkailijoita ja erityisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston maaliskuussa 2017 perustaman YK:n selvitysvaltuuskunnan, jotta voidaan varmistaa riippumaton ja puolueeton tutkinta kaikkien osapuolten väitetyistä vakavista ihmisoikeusloukkauksista; pitää myönteisenä YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean pyyntöä nimittää Myanmaria käsittelevä erityislähettiläs;

11.  vaatii jälleen kerran Myanmarin hallitusta poistamaan välittömästi kaikki maamiinat Bangladeshin vastaiselta rajalta ja tekemään tässä täyttä yhteistyötä YK:n sekä kansainvälisten tarkkailijoiden kanssa;

12.  panee merkille Bangladeshin hallituksen ja sen kansan suuret ponnistukset valtavan humanitaarisen kriisin yhteydessä, kun maa on anteliaasti avannut rajansa ja sydämensä Myanmarista pakeneville epätoivoisesti apua tarvitseville rohingya-pakolaisille; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita lisäämään edelleen rahallista ja aineellista tukeaan pakolaisten asuttamiseksi, jotta Bangladeshin hallitus voi jatkaa tukeaan rohingyoille siihen saakka, kunnes he voivat halutessaan palata turvallisesti paikkaan, jota he voivat kutsua kodikseen; kehottaa Bangladeshia helpottamaan edelleen kansainvälisten kansalaisjärjestöjen humanitaarisia operaatioita keventämällä byrokratiaa ja liikkumisrajoituksia;

13.  pitää myönteisenä avunantajien konferenssia, jonka järjestämiseen EU osallistui, sekä sen yhteydessä annettuja 35:tä sitoumusta, jotka olivat arvoltaan yhteensä 344 miljoonaa dollaria; pitää valitettavana, että summa jää kokonaistavoitteesta, ja panee merkille, että vain kolmannes rahoista on saatu tähän mennessä; kehottaa kansainvälistä yhteisöä takaamaan tarvittavan rahoituksen sekä siirtymään joutuvalle rohingya-väestölle että asianomaiselle paikalliselle väestölle Bangladeshissa;

14.  on erittäin huolissaan raporteista, joiden mukaan rohingya-naiset ja -tytöt ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi Myanmarissa ja Bangladeshissa, ja kehottaa kummankin maan viranomaisia tekemään yhteistyötä UNHCR:n ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa ihmiskaupan lopettamiseksi ja sen uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen suojelemiseksi ja tukemiseksi;

15.  panee merkille Bangladeshin ja Myanmarin 23. marraskuuta 2017 tekemän kahdenvälisen palauttamissopimuksen, jossa tunnustetaan rohingya-väestön oikeus palata Myanmariin ja asua siellä pysyvästi; edellyttää kuitenkin, että palautuksia ei toteuteta pakkotoimin, etenkään jos jopa etniseksi puhdistukseksi luonnehdittu väkivalta ja vainoaminen jatkuvat edelleen; korostaa, että ryöstetty ja varastettu omaisuus on palautettava rohingya-omistajilleen ja palaaville ihmisille on korvattava menetetyt ihmishenget, omaisuus ja sadot; kehottaa Bangladeshin viranomaisia ennen paluun toteuttamista varmistamaan, että Myanmarissa on kattava strategia rohingya-väestön paluuta ja integrointia varten; vaatii lisäksi, että Myanmarin viranomaiset antavat uskottavat takuut siitä, ettei palaavia ihmisiä pakoteta leireihin, joissa harjoitetaan etnistä tai uskonnollista erottelua;

16.  kehottaa Myanmarin hallitusta lykkäämään talous- ja infrastruktuurihankkeitaan, mikä koskee myös uusien erityisten talous-, teollisuus- ja kauppavyöhykkeiden perustamista, kunnes on toteutettu tarvittavat suojatoimet sen varmistamiseksi, että tällaiset toimet hyödyttävät kaikkia yhteisöjä ilman syrjintää eivätkä heikennä rohingya-väestön tai muiden asuinalueiltaan pakolaisina tai sisäisesti siirtymään joutuneiden yhteisöjen maa- ja omistusoikeutta;

17.  toteaa, että rohingya-väestön paluun mahdollistamiseksi ja heidän yleisten ihmisoikeuksiensa turvaamiseksi tarvitaan kattavia toimia Myanmarissa harjoitettavan institutionaalisen syrjinnän ja erottelun torjumiseksi; panee tässä suhteessa merkille, että Myanmarin vähemmistöjen oikeuksien epääminen ulottuu rohingya-väestöä pidemmälle ja kohdistuu myös Kachinin ja Shanin osavaltioiden etnisiin ryhmiin;

18.  pitää erittäin valitettavana Myanmarin kansalaisuuslain soveltamisen jatkamista, sillä se on evännyt rohingya-väestöltä perustavat ihmisoikeudet tehdessään heistä valtiottomia; kehottaa Myanmarin hallitusta muuttamaan kansalaisuuslakia ja myöntämään rohingyoille laillisesti tunnustetut kansalaisuusasiakirjat; kehottaa hallitusta myöntämään henkilökortteja, joista ei käy ilmi henkilön uskonto;

19.  vaatii, että Myanmarin rohingya-väestön erottelu lopetetaan; kehottaa kumoamaan rohingyoja koskevan ulkonaliikkumiskiellon ja purkamaan kaikki paitsi välttämättömät tarkastuspisteet; kehottaa Myanmarin hallitusta takaamaan, että rohingya-väestö voi matkustaa vapaasti koko Rakhinen osavaltiossa ja muualla maassa ja että heidän oikeutensa saada terveydenhoitoa, koulutusta ja työtä säilyy;

20.  muistuttaa, että Rakhinen osavaltiota käsittelevä neuvoa-antava komitea perustettiin valtiollisen neuvonantajan pyynnöstä; kehottaa Myanmarin viranomaisia nimittämään mahdollisimman pian toimeenpanevan elimen, jotta Annanin suositukset voitaisiin panna täysin täytäntöön; kehottaa EU:ta ja YK:ta tukemaan prosessia;

21.  kehottaa varmistamaan, että EU:n investoinnit ja kehitysapu edistävät koko väestön saatavissa olevia yleispalveluja, ja korostaa, etteivät tällaiset investoinnit saa vakiinnuttaa Myanmarissa harjoitettavaa erottelua, joka on jo johtanut institutionaaliseen syrjintään ja ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin;

22.  kehottaa Myanmarin hallitusta ja valtiollista neuvonantajaa tuomitsemaan vihapuheen ja ahdistelun, edistämään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja pitämään yllä yleistä oikeutta uskonnon- ja omantunnonvapauteen;

23.  kehottaa lisäksi ASEANia ja alueellisia hallituksia ja etenkin Kiinaa toteuttamaan välittömästi toimia Myanmarin hallitukseen kohdistetun painostuksen lisäämiseksi niin, että julmuudet voidaan lopettaa ja kaikkia siviilejä voidaan suojella Rakhinen osavaltiossa; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa osallistumaan aktiivisesti toimiin rohingya-väestön tilannetta käsittelevän kansainvälisen konferenssin järjestämiseksi;

24.  kehottaa Saharov-palkinnon saanutta Aung San Suu Kyita tuomitsemaan rohingya-vähemmistöön kohdistuneet vakavat ihmisoikeusloukkaukset; muistuttaa, että Suu Kyin puolueen tiedottaja esitti 18. toukokuuta 2015 lausunnon, jonka mukaan Myanmarin hallituksen olisi palautettava kansalaisuus rohingya-vähemmistöön kuuluville; muistuttaa, että Saharov-palkinto myönnetään muiden perusteiden ohella henkilöille, jotka puolustavat ihmisoikeuksia, turvaavat vähemmistöjen oikeudet ja kunnioittavat kansainvälistä oikeutta;

25.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan UNHCR:n valtiottomuuden poistamista koskevaa maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2014–2024;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ASEANin pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeuskomissiolle, Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0351. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0316. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0506.