PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta

11.12.2017 - (2017/2964(RSP))

Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta käydyn keskustelun päätteeksi
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Tim Aker EFDD-ryhmän puolesta

B8‑0676/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta

(2017/2964(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin 29. maaliskuuta 2017 Eurooppa-neuvostolle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaman ilmoituksen,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013[1],

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artiklan, jossa määrätään unionista oikeushenkilönä,

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen 4. maaliskuuta 2017 antaman mietinnön brexitistä ja EU:n talousarviosta (HL Paper 125),

–  ottaa huomioon 50 artiklassa esitetyn neuvotteluvaatimuksen, jonka mukaan erojärjestelyissä on ”otettava huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja YK:n yleiskokouksen 24. lokakuuta 1970 antaman päätöslauselman 25/2625 (XXV) ”Principles of International Law Concerning Friendly Relations and Co-operation among States in accordance with the Charter of the United Nations”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 23. kesäkuuta 2016 51,8 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan äänestäjistä (17,4 miljoonaa ihmistä) äänesti Euroopan unionista eroamisen puolesta;

B.  toteaa, että kansainvälisen oikeuden mukaan kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusvelvoitteet EU:n suhteen päättyvät 50 artiklan mukaisen irtisanomisajan päätyttyä, paitsi jos muusta järjestelystä on sovittu;

C.  ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta on EU:n toiseksi suurin nettomaksaja ja on ollut nettomaksaja joka vuosi jäsenyytensä ajan (vuotta 1975 lukuun ottamatta);

D.  toteaa, että EU on tulliliitto, jolla on yhteinen ulkoinen tariffi, eikä se siis ole vapaakauppa-alue;

E.  toteaa, että vaikka termi ”sisämarkkinat” tarkoittaa EU:ta yhtenäisenä alueena ilman sisärajoja tai muita tavaroiden tai palvelujen liikkuvuutta koskevia sääntelyn esteitä, tämä ei kuitenkaan ole täydellinen määritelmä varsinkaan palvelujen osalta;

1.  panee merkille Euroopan unionin pitkäaikaisen sitoutumisen ”yhä läheisempään unioniin” ja yhteisön säännöstön hyväksymiseen, jota se edellyttää;

2.  ymmärtää tämän tavoitteen, mutta käsittää myös, että se ei ehkä ole niiden valinta, jotka haluavat säilyttää kansallisen itsemääräämisoikeuden ja joilla on erilainen näkemys kansallisvaltioiden liitosta;

3.  katsoo, että toissijaisuusperiaatteen käsite ei ole onnistunut kaventamaan tätä kuilua kahden vaihtoehtoisen lähestymistavan välillä; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen tulos on sellaisen jäsenvaltion oikeutettu valinta, jossa suurin osa väestöstä ei usko ”yhä läheisempään unioniin”;

4.  toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan lähtö saattaa ja sen pitäisikin olla hyödyksi kaikille osapuolille, sillä unionista poistuu miljoonia ihmisiä, jotka eivät jaa unionin tärkeintä tavoitetta;

5.  toteaa, että unionista poistuvan Yhdistyneen kuningaskunnan ja muun Euroopan unionin väliset kaikki uudet järjestelyt olisi pyrittävä tekemään vastavuoroisiksi, koska muut vaihtoehdot aiheuttavat kaunaa ja ongelmia tulevaisuudessa;

6.  kehottaa näin ollen omaksumaan myönteisen asenteen pitkän aikavälin tavoitteeseen, jossa uusilla järjestelyillä olisi maksimoitava mahdollisuudet demokratiaan, vaurauteen ja onnen tavoitteluun kaikkialla Euroopassa ja mahdollisuuksien mukaan koko maailmassa;

7.  toteaa, että EU:n säästöpolitiikkaa on toteutettu monia vuosia ilman merkkejä toivotusta nousukaudesta ja paluusta hyvinvointiin;

8.  katsoo, että vaikka monet Euroopan unionin keskeiset toimintaperiaatteet ovatkin vahingoksi EU:n kansalaisille, Euroopan unioni kieltäytyy tarjoamasta vaihtoehtoja saman politiikan jatkamiselle;

9.  toteaa, että toisin kuin usein väitetään, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanta on periaatteessa selkeä ja yksiselitteinen, sillä Yhdistynyt kuningaskunta haluaa:

•  pääoman, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta (jota ”vapaa kauppa” oikeasti tarkoittaa);

•  vapautta Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallasta;

•  vapautta tehdä kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa;

•  vapautta valvoa rajojaan (mukaan lukien sen aluevedet ja talousvyöhyke);

•  lopettaa ihmisten vapaan liikkuvuuden, koska tämä tarkoittaa: i) julkisten palvelujen, etuuksien ja työntekijöiden oikeuksien saatavuutta (mikä aiheuttaisi valtavia ongelmia, kun kyseiset oikeudet myönnettäisiin sadoille miljoonille ihmisille hyvin erilaisten elintasojen maista); ja ii) pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pakollista vastaanottoa jäsenvaltioissa, joiden ihmiset eivät halua niitä;

10.  panee merkille YK:n yleiskokouksen 24. lokakuuta 1970 antaman päätöslauselman 25/2625, kannattaa sitä ja kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin periaatteisiin: a) periaate olla puuttumatta toisen valtion kansalliseen lainkäyttövaltaan Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti; b) kansojen yhtäläisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden periaate; c) valtioiden täysivaltaisen tasa-arvon periaate; ja d) periaate, jonka mukaan valtioiden on täytettävä velvoitteensa vilpittömässä mielessä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

• [1]  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.