Päätöslauselmaesitys - B8-0068/2018Päätöslauselmaesitys
B8-0068/2018

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen

    26.1.2018 - (2017/2936(RSP))

    suullisesti vastattavan kysymyksen B8‑0005/2018 johdosta
    työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti

    Vilija Blinkevičiūtė naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta


    Menettely : 2017/2936(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B8-0068/2018
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B8-0068/2018
    Hyväksytyt tekstit :

    B8‑0068/2018

    Euroopan parlamentin päätöslauselma nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen

    (2017/2936(RSP))

    Euroopan parlamentti, joka

    –  ottaa huomioon lokakuussa 2012 annetun uhrien oikeuksia koskevan direktiivin 2 luvun sekä 8 ja 9 artiklan, jotka koskevat velvoitetta tarjota tukipalveluita väkivallan uhreille, mukaan lukien naisten sukuelinten silpomisen uhrit[1],

    –  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2012 hyväksymän vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin 11 ja 21 artiklan, joissa mainitaan erityisesti naisten sukuelinten silpomisen uhrit haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä, joiden olisi saatava asianmukaista terveydenhoitoa turvapaikkamenettelyn aikana[2],

    –  ottaa huomioon vuonna 2011 annetun aseman määrittelyä koskevan direktiivin 7 luvun ja 20 artiklan, joissa naisten sukuelinten silpomista pidetään vakavana psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan muotona, joka on kansainvälistä suojelua harkittaessa huomioon otettava peruste[3],

    –  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen (2014/2511(RSP))[4],

    –  ottaa huomioon naisten sukuelinten silpomisen lopettamisesta kesäkuussa 2012 antamansa päätöslauselman, jossa kehotettiin lopettamaan naisten sukuelinten silpominen maailmanlaajuisesti ehkäisy- ja suojelutoimenpiteillä sekä lainsäädännöllä[5],

    –  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa vuodesta 2009,

    –  ottaa huomioon kesäkuussa 2014 annetut neuvoston päätelmät ”Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisy ja torjunta”,

    –  ottaa huomioon maaliskuussa 2010 annetut neuvoston päätelmät naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä EU:ssa,

    –  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” (COM(2013)0833),

    –  ottaa huomioon naisten sukuelinten silpomisen vastaisena kansainvälisenä teemapäivänä 6. helmikuuta 2013 annetun yhteisen julkilausuman, jossa kuusi EU:n komission jäsentä vahvisti EU:n sitoutumisen naisten sukuelinten silpomisen lopettamisen huomioimiseen unionin ulkosuhteissa,

    –  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2015–2019, ja erityisesti tavoitteen 14(b),

    –  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n ja erityisesti tavoitteen 5.3, joka koskee kaikkien vahingollisten käytäntöjen, kuten lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen ja naisten sukupuolielinten silpomisen, poistamista;

    –  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelman (2016–2020),

    –  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2013 raportin aiheesta: ”Naisten sukuelinten silpominen Euroopan unionissa ja Kroatiassa”,

    –  ottaa huomioon 2014 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

    –  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta[6],

    –  ottaa huomioon vuonna 2017 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman tarpeesta tehostaa toimia naisten sukupuolielinten silpomisen ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi Euroopassa,

    –  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2013 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman maailmanlaajuisten toimien tehostamisesta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi (A/RES/67/146),

    –  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

    –  ottaa huomioon EU:n ja YK:n vuoden 2017 Spotlight Initiative -aloitteen, jonka tavoitteena on poistaa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta,

    –  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen (O-X – B8XXXX/XXXX),

    –  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

    –  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

    A.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n tavoitteessa 5: ”Sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen ja naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen” nimenomaisesti kehotetaan lopettamaan naisten sukuelinten silpominen muiden vahingollisten käytäntöjen ohella;

    B.  toteaa, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2015–2019) tavoitteessa 14: ”Sukupuolten tasa-arvon, naisten oikeuksien sekä naisten ja tyttöjen voimaantumisen ja osallistumisen edistäminen” korostetaan naisten sukuelinten silpomisen olevan käytäntö, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota;

    C.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2016–2020) (GAP II) aihekohtaiseen painopistealaan B: ”Fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus” sisältyy indikaattori, joka kertoo, kuinka monta prosenttia 15–49-vuotiaista tytöistä ja naisista on läpikäynyt sukuelinten silpomisen;

    D.  ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen, joka on ylikansallinen haitallinen käytäntö, on nyt tunnustettu maailmanlaajuiseksi ongelmaksi, sillä YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteissa sen katsotaan olevan vahingollinen käytäntö, joka on lopetettava vuoteen 2030 mennessä;

    E.  ottaa huomioon, että Unicefin vuoden 2016 tilastokertomuksessa todetaan, että vähintään 200 miljoonaa tyttöä ja naista maailmassa on läpikäynyt sukuelinten silpomisen, mutta tarkka lukumäärä ei ole tiedossa;

    F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa esiintyy naisten sukuelinten silpomista, mikä johtuu muuttoliikkeestä, joka on peräisin sellaisista osista maailmaa, joissa sitä harjoitetaan, kuten Afrikan mantereelta mutta myös Lähi-idästä, Aasiasta ja Oseaniasta,

    G.  ottaa huomioon, että edistystä, vaikkakin epätasaista, on tapahtunut kolmen viime vuosikymmenen aikana ja esiintyvyysluvut ovat laskeneet noin 30 prosenttia; ottaa huomioon, että tämä edistyminen voi kuitenkin laantua väestönkasvun myötä, jolloin yhä useammat tytöt ja naiset joutuvat kyseisen menettelyn kohteeksi;

    H.  ottaa huomioon, että paikallinen yhteisö on usein suurin yksittäinen vaikuttaja, kun vanhemmat tekevät päätöksen tyttärensä leikkaamisesta tai nainen päättää läpikäydä sukuelinten silpomisen;

    I.  toteaa, että vaikka naisten sukuelinten silpomiselle ei ole mitään uskonnollista vaatimusta, uskonnon vahva läsnäolo monissa käytäntöä harjoittavissa yhteisöissä edellyttää uskonnollisten ja muiden johtajien osallistumista naisten sukuelinten silpomisen vastaiseen liikkeeseen;

    J.  katsoo, että asianmukaisen poistamisstrategian laatimiseksi tätä käytäntöä on aina tarkasteltava paikalliset olosuhteet huomioon ottaen;

    K.  ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen liittyy usein kiinteästi muihin sukupuolten eriarvoisuutta koskeviin ongelmiin ja on vain yksi monista naisten oikeuksien loukkauksista, joista mainittakoon tyttöjen puutteelliset mahdollisuudet saada koulutusta tai kattavaa seksuaalikasvatusta, naisille tarkoitettujen työpaikkojen puute, naiset eivät saa omistaa tai periä omaisuutta, pakko- tai lapsiavioliitot, seksuaalinen ja fyysinen väkivalta, laadukkaan terveydenhuollon, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen, puuttuminen;

    L.  toteaa, että naisten sukuelinten silpominen on yksi tapa hallita naisen ruumista muiden sukupuoleen perustuvan väkivallan muotojen ohella ja että se loukkaa naisen oikeutta terveyteen, turvallisuuteen, ruumiilliseen koskemattomuuteen ja joissain tapauksissa jopa hänen oikeuttaan elämään;

    M.  ottaa huomioon, että vaikka ennaltaehkäisy on toivottavampi tie naisten sukuelinten silpomisesta luopumiseen kuin syytteeseen asettaminen, koska syylliset, auttajat ja avunantajat ovat usein uhrin omaisia, on myös ilmeisen tarpeellista poistaa syytteeseen asettamisen esteet silpomistapauksissa siten, että samalla otetaan huomioon lapsen etu;

    1.  panee merkille, että naisten sukuelinten silpomista esiintyy hieman aiempaa vähemmän, mikä on seurausta päättäväisistä toimista ja valistuksesta, ja kannustaa kaikkia toimijoita jatkamaan ponnistelujaan hyvän kehityksen ylläpitämiseksi maissa, joissa naisten sukuelinten silpominen on yleistä;

    2.  katsoo, että tämän hyvän kehityksen myötä kansainväliset järjestöt ja valtiot voivat tehostaa toimiaan varsinkin luomalla yhteyksiä eri alueiden, sidosryhmien ja alojen välille, jotta voidaan tehdä aktiivista yhteistyötä tämän ja muiden tyttölapsille vahingollisten käytäntöjen lopettamiseksi, sillä tytöt voivat kärsiä fyysisistä, psykologisista ja emotionaalisista seurauksista koko ikänsä;

    3.  on tietoinen, että sekä EU:ssa että sen ulkopuolella työskentelevät järjestöt tekevät arvokasta ennaltaehkäisy-, tiedotus- ja valistustyöstä yhteisöjen parissa paikan päällä ja on tietoinen, että siltojen rakentaminen niiden välille on välttämätöntä, jos naisten sukuelinten silpomisesta halutaan päästä eroon;

    4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan naisten sukuelinten silpomisen huomioon kaikilla aloilla, erityisesti terveydenhuollossa, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys, sosiaalialalla, turvapaikkapolitiikassa, koulutuksessa, mukaan lukien seksuaalikasvatus, lainvalvonnassa, oikeusalalla, lastensuojelussa sekä media- ja viestintäalalla;

    5.  painottaa, että Istanbulin sopimuksen 38 artiklan mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia kriminalisoimaan naisten sukuelinten silpomisen, siihen yllyttämisen ja tytön kehottamisen, pakottamisen tai järjestämisen alistumaan siihen ja että sopimuksella ei suojella pelkästään sukuelinten silpomisvaarassa olevia tyttöjä ja naisia vaan myös niitä tyttöjä ja naisia, jotka kärsivät tästä käytännöstä aiheutuvista elinikäisistä seurauksista (uudelleen tehtävän infibulaation kaltaisissa tapauksissa, turvapaikanhakuun liittyvissä tapauksissa, hoitoon pääsyssä jne.); korostaa, että Istanbulin sopimuksessa vahvistetaan, ettei kulttuurin, tavan, uskonnon, perinteen eikä niin sanotun ”kunnian” katsota oikeuttavan mitään naisiin kohdistuvia väkivallantekoja;

    6.   kehottaa EU:ta ja niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, tekemään sen viipymättä, jotta EU:n sitoumus olisi niiden kansainvälisten vaatimusten mukainen, joilla edistetään kokonaisvaltaista ja yhtenäistä lähestymistapaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja naisten sukuelinten silpomisen estämiseksi;

    7.  panee tyytyväisenä merkille, että kaikissa jäsenvaltioissa tyttöjä ja naisia suojellaan rikoslailla sukuelinten silpomiselta joko nimenomaisesti tai epäsuorasti, mutta on erittäin huolissaan sen ilmeisestä tehottomuudesta, koska EU:ssa on ollut vain muutamia oikeustapauksia;

    8.  panee huolestuneena merkille, että lakien täytäntöönpano ja erityisesti syytteeseen asettaminen on haastavaa kaikissa jäsenvaltioissa ja alkuperämaissa; kehottaa komissiota siksi tarjoamaan asiaankuuluville toimijoille kohdennettua koulutusta, joka koskee naisten sukuelinten silpomisen havaitsemista, tutkintaa ja siitä syytteeseen asettamista; kehottaa jäsenvaltioita olemaan valppaampia naisten sukuelinten silpomisen havaitsemista, tutkintaa ja siitä syytteeseen asettamista koskevissa tapauksissa;

    9.   panee merkille, että rikoslain ja kohdennetun koulutuksen olisi oltava samanaikaista valistustoimien kanssa, jotta kyseisen käytännön harjoittajat saataisiin luopumaan siitä;

    10.  on tietoinen, että naisten sukuelinten silpomisen ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan välinen merkittävä ero on se, ettei teon taustalla ole pahoja aikomuksia, ja korostaa, että vaikka tätä ei missään tapauksessa voi käyttää oikeutuksena, se on otettava huomioon silpomisen lopettamiseen tähtäävissä strategioissa;

    11.  pitää valitettavana tietyissä maissa lisääntyvää lääketieteellistämistä ja painottaa, että sitä ei voida hyväksyä ratkaisuna perimmäiseen ongelmaan puuttumiseksi, kuten YK ja WHO ovat jo todenneet; kehottaa jäsenvaltioita nimenomaisesti kieltämään naisten sukuelinten silpomisen lääketieteellistämisen ja tiedottamaan lääkintähenkilöstölle tästä ongelmasta;

    12.  korostaa, että naisten sukuelinten silpominen on yksi ennakoitavimmista sukupuoleen perustuvan väkivallan muodoista ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan vahvat ennaltaehkäisevät toimet pakolaisleireissä; kehottaa komissiota lisäksi sisällyttämään naisten sukuelinten silpomisen ja muiden vahingollisten käytäntöjen ennaltaehkäisyn kotouttamismenettelyihin sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon (AMIF) ja tarjoamaan asiaan liittyvää tietoa EU:n turvapaikkaviraston kautta;

    13.  pyytää, että Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisen ja turvapaikkadirektiivien tarkistamisen yhteydessä sekä uuden EU:n turvapaikkaviraston roolin myötä turvapaikanhakijoille myönnetään mahdollisimman korkeatasoista suojelua sukuelinten silpomiseen liittyvistä syistä;

    14.  odottaa sellaisen maailmanlaajuisen verkoston perustamista, jolla luodaan yhteyksiä asiaankuuluvien toimijoiden välille kaikkialla maailmassa, jotta voidaan koota ideoita ja yhdistää voimat; kehottaa komissiota antamaan tukea tälle tärkeälle verkostolle;

    15.  kehottaa komissiota vastaamaan kansalaisyhteiskunnan pyyntöihin rahoituksen joustavuudesta, jotta yhteisöissä toimivat ruohonjuuritason järjestöt voisivat hakea rahoitusta ja jotta silpomisongelman lisäksi tyttöjen ja naisten oikeuksia koskeviin moniin ongelmiin voidaan puuttua kokonaisvaltaisesti ja jotta voidaan luoda yhteyksiä EU:ssa toimivien ja silpomista harjoittavissa maissa toimivien järjestöjen välille; pitää tässä yhteydessä tervetulleena naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseen tähtäävän eurooppalaisen verkoston (End FGM European Network) ja sen jäsenten myös Change Plus -hankkeen välityksellä tekemää työtä, jossa paikallisten yhteisöjen edustajia koulutetaan edistämään lainsäädännön muuttamista ja myös käyttäytymisen muuttamista omissa yhteisöissään;

    16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään tietoja naisten sukuelinten silpomisen esiintyvyydestä ja sen tyypeistä sekä ottamaan tiedemaailman mukaan tiedonkeruuseen, tutkimukseen ja tulevien sukuelinten silpomista käsittelevien ammattilaissukupolvien kouluttamiseen; on tietoinen, että Euroopan muuttoliikeverkoston rooli voi olla merkittävä; katsoo, että naisten sukuelinten silpomista koskevan yhteisen tutkimusohjelman avulla käytäntöä harjoittavilla alueilla olevat yliopistot voisivat olla yhteydessä EU:n yliopistoihin ja järjestää vaihto-ohjelmia, parantaa tiedonkeruuta ja tulevien ammattilaisten valmiuksia eri aloilla;

    17.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään naisten sukuelinten silpomista ja muita tyttölapsille vahingollisia käytäntöjä koskevaa perustietoa niiden aineiden koulutusohjelmiin, jotka ovat tärkeässä asemassa naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemisessä;

    18.  korostaa, että paikallisista olosuhteista huolimatta naisten sukuelinten silpomisen olisi katsottava olevan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja tasa-arvokysymys, ja siihen olisi puututtava kokonaisvaltaisesti, jotta vältetään niiden yhteisöjen mustamaalaaminen, joissa sitä harjoitetaan;

    19.  korostaa, että sen varmistaminen, että kaikki tytöt käyvät koulua, ja naisten taloudellisen voimaannuttamisen edellytysten kehittäminen ovat ensimmäiset askeleet kohti naisten aseman parantamista silpomista harjoittavissa yhteisöissä;

    20.  pyytää kiinnittämään huomiota eri viestintämuotojen, kuten taiteen, kirjallisuuden ja uusien ja paikallisten tiedotusvälineiden, mahdollisuuksiin ja voimaan viedä viestiä lähelle ihmisiä; korostaa poikien ja miesten osallistumisen merkitystä tasa-arvoa koskevien uusien näkemysten luomisessa ja nykyisten valtarakenteiden torjumisessa verkostoilla, vertaisohjelmilla, tiedotuskampanjoilla ja koulutusohjelmilla;

    21.  kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita ja silpomista harjoittavia valtioita perustamaan verkostoja ja yhdennettyjä strategioita naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi, muun muassa kouluttamalla sosiaalityöntekijöitä, lääkintähenkilöstöä, yhteisöjen ja uskonnollisia johtajia sekä poliisi- ja oikeusviranomaisia; on tietoinen, ettei mikään uskonto kannata tätä käytäntöä;

    22.  kehottaa komissiota sisällyttämään sukuelinten silpomisen sekä muut naisille ja tytöille vahingolliset käytännöt ihmisoikeusvuoropuheluihin ja julkisuusdiplomatiaansa; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään kolmansien maiden kanssa ja kannustamaan niitä hyväksymään kansallisia lakeja, joilla kielletään naisten sukuelinten silpominen, ja tukemaan lainvalvontaviranomaisia täytäntöönpanon varmistamisessa;

    23.  panee tyytyväisenä merkille, että edustustoissa ja EUH:ssa tarjotaan joka vuosi naisten sukuelinten silpomiseen liittyvää koulutusta lasten oikeuksia tai sukupuolten tasa-arvoa koskevan koulutuksen puitteissa ja kehottaa komissiota tekemään United to end FGM -hankkeen kaltaiset, alan eri ammattilaisille tarkoitetut välineensä laajalti tunnetuiksi ja asettamaan ne kohdeväestön saataville;

    24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja Euroopan unionin neuvostolle.

    Päivitetty viimeksi: 2. helmikuuta 2018
    Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö