PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Turkin tämänhetkisestä ihmisoikeustilanteesta
5.2.2018 - (2018/2527(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Kati Piri, Victor Boştinaru, Elena Valenciano, Knut Fleckenstein S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0082/2018
B8‑0091/2018
Euroopan parlamentin päätöslauselma Turkin nykyisestä ihmisoikeustilanteesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista ja erityisesti 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman toimittajien tilanteesta Turkissa[1],
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2016 edistymiskertomuksesta[2],
– ottaa huomioon komission antaman Turkkia koskevan vuoden 2016 kertomuksen,
– ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 13. syyskuuta 2017 pitämän puheen unionin tilasta,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan komission jäsenen Johannes Hahnin 2. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman Turkin viimeaikaisesta kehityksestä, 14. heinäkuuta 2017 antaman julkilausuman Turkin vallankaappausyrityksestä ja 13. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman Venetsian komission lausunnosta, joka koski Turkin perustuslain muuttamista ja viimeaikaisia tapahtumia,
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) lehdistötiedottajan 8. kesäkuuta 2017 antaman lausunnon ilmoituksesta, joka koski Amnesty Internationalin Turkin-osaston puheenjohtajan Taner Kiliçin pidättämistä, 8. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon ihmisoikeusaktivistien pidättämisestä Turkin Büyükada-saarella ja 26. lokakuuta 2017 antaman lausunnon Turkissa vireillä olevista ihmisoikeustapauksista,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 2. marraskuuta 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle toimittamat kirjalliset havainnot, jotka koskevat kahtatoista vetoomusta, joissa käsitellään Turkin parlamentaarikkojen ilmaisunvapautta ja oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, sekä sen 10. lokakuuta 2017 toimittamat kirjalliset havainnot, jotka koskevat kymmentä vetoomusta, joissa käsitellään Turkin toimittajien ilmaisunvapautta ja oikeutta vapauteen,
– ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen kuuluvat Euroopan unionin perusarvoihin ja pitää asianmukaisesti toimivaa oikeusjärjestelmää ja perusoikeuksien kunnioittamista erittäin tärkeinä ja katsoo, että niiden olisi oltava ehdokasmaiden, kuten Turkin, ensisijainen tavoite;
– ottaa huomioon ilmaisunvapautta koskevan oikeuden, joka on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, joiden sopimusvaltio Turkki on,
– ottaa huomioon pidätettynä tai vangittuna olevien henkilöiden suojelua koskevat YK:n periaatteet, jotka hyväksyttiin YK:n yleiskokouksen 9. joulukuuta 1988 antamassa päätöslauselmassa nro 43/173,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa tuominneensa jyrkästi 15. heinäkuuta 2016 tehdyn vallankaappausyrityksen; katsoo, että poikkeustilaa käytetään nykyisin toisinajattelun vaientamiseen ja se ylittää selvästi toimenpiteet, jotka olisivat oikeutettuja kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjumiseksi; toteaa, että hätätoimien olisi kansainvälisen oikeuden mukaan oltava välttämättömiä ja suhteellisia niin laajuudeltaan kuin kestoltaan, ja niihin olisi turvauduttava ainoastaan siinä tapauksessa, että kansakunnan turvallisuus on aidosti uhattuna; toteaa Turkin viranomaisten käyttäneen poikkeustilaa verukkeena yleisten kieltojen asettamiselle, mielivaltaisille pidätyksille sekä ilmaisun- ja kokoontumisvapauden rajoittamiselle; katsoo näiden toimien vesittäneen huonoa kohtelua koskevan suojelun sekä oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja antaneen hallitukselle tilaisuuden sivuuttaa parlamentin ja oikeuslaitoksen harjoittama valvonta; toteaa, että Human Rights Watch -järjestön mukaan monia oikeustoimia on toteutettu, vaikka ei ole olemassa mitään näyttöä syytettyjen osallisuudesta vallankaappausyritykseen;
B. toteaa, että pidätettyjä ihmisoikeuksien puolustajia, poliittisia aktivisteja, asianajajia, toimittajia ja muita älymystön edustajia on usein syytetty virheellisesti kuulumisesta aseelliseen terroristijärjestöön tai aseellisen terroristijärjestön tukemisesta; toteaa, että Turkin oikeusministeriön virallisten tilastojen mukaan maassa vietiin vuonna 2016 kaikkiaan 4 187 henkilöä oikeuteen syytettynä Turkin rikoslain 299 pykälän mukaisesta presidentin loukkaamisesta, että 482 oikeudenkäyntiä käynnistettiin saman lain 301 pykälän mukaisen Turkin kansakunnan loukkaamisen perusteella ja että 17 322:ta henkilöä syytettiin laittomia järjestöjä tukevasta propagandasta; toteaa, että yliopistojen rauhanvetoomuksen 148 allekirjoittajaa ovat saaneet syytteen terroristisen propagandan levittämisestä ja joutuvat tuomioistuimen kuultaviksi toukokuussa 2018;
C. toteaa, että poikkeustilan julistamisen jälkeen toteutetut suhteettomat toimenpiteet (vangitsemiset, erottamiset, pidätykset ja omaisuuden takavarikointi) ovat kohdistuneet vallankaappausyrityksen järjestämisestä epäiltyyn Gülen-liikkeeseen kuulumisesta tai sen tukemisesta syytettyjen tuhansien henkilöiden ja 50 000 tutkintavankeuteen joutuneen ohella myös toisinajattelijoihin yleensä ja erityisesti oppositiopuolueiden jäseniin; toteaa, että tämän lisäksi on pidätetty tuhansia epäiltyinä kytköksistä terroristijärjestöön, kuten kurdien työväenpuolueeseen (PKK); toteaa, että Amnesty Internationalin tarkastelemissa tapauksissa ei ole saatu uskottavaa näyttöä yksittäisten henkilöiden osallisuudesta rikoksiin, mikä antaa aiheen olettaa, että monet tai useimmat tutkintavankeustapaukset ovat olleet mielivaltaisia; toteaa, että tutkintavankeudesta vapauttamista koskevat pyynnöt evätään rutiininomaisesti, ja että tuomioistuimet sivuuttavat järjestelmällisesti syyttömyysolettamaa koskevan periaatteen;
D. toteaa, että Euroopan journalistiliiton mukaan 15. heinäkuuta 2016 tehdyn vallankaappausyrityksen jälkeen vankiloissa on ainakin 148 toimittajaa ja kirjailijaa, joista useimpia vastaan ei ole nostettu mitään syytteitä; toteaa, että monet pidätetyistä eivät ole saaneet turvautua asianajajaan; toteaa, että ”Toimittajat ilman rajoja” -järjestö luonnehti vuonna 2017 Turkkia ”maailman suurimmaksi tiedotusvälineiden edustajien vankilaksi”; toteaa, että tukahduttava ja pelotteluun perustuva ilmapiiri, jossa yhä useammat toimittajat, kirjailijat, sosiaalisen median käyttäjät ja muut kansalaiset, jopa nuoret, joutuvat syytteeseen presidentin loukkaamisesta, johtaa itsesensuurin lisääntymiseen; toteaa, että eräiltä pidätetyiltä toimittajilta on evätty oikeus asianajajaan ja heitä pidetään epäinhimillisissä oloissa ja heitä uhkaillaan ja pahoinpidellään;
E. toteaa, että Amnesty Internationalin mukaan Turkin viranomaiset ovat vallankaappausyrityksen jälkeen pakottaneet yli 160 lähetystoiminnan harjoittajaa, sanoma- ja aikakauslehteä, julkaisijaa ja jakeluyhtiötä lopettamaan toimintansa; toteaa, että Amnesty Internationalin mukaan sadat kansalaisjärjestöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa poikkeustilalain tultua voimaan ja että niihin kuuluu sisäisesti siirtymään joutuneita ja pakolaisia avustavia kansalaisjärjestöjä sekä lasten ja naisten oikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä; toteaa näiden ratsioiden vaikuttaneen kansalaisyhteiskuntaan tuntuvasti;
F. toteaa, että Amnesty Internationalin mukaan Turkin viranomaiset ovat myös erottaneet heinäkuusta 2016 lähtien kaikkiaan 107 000 henkilöä palveluksesta; toteaa, että heinäkuusta 2016 lähtien on jätetty yli 100 000 muutoksenhakupyyntöä Turkin perustuslakituomioistuimeen, joka ilmoitti, että sillä ei ole toimivaltaa poikkeustilasäädöksiä koskevissa asioissa; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston suosituksesta perustettu poikkeustilan aikaisia käytäntöjä käsittelevä tutkintakomissio on ottanut 18. tammikuuta 2018 mennessä vastaan 104 789 kannetta ja tehnyt toistaiseksi päätöksen vasta 3 110 tapauksessa ja että päätökset eivät ole olleet julkisia; toteaa, että tästä johtuen Turkki ei ole myöskään tarjonnut toistaiseksi mitään nopeaa ja tehokasta muutoksenhakumenettelyä; toteaa, että useimmat erotetut eivät kykene jatkamaan töissä eivätkä lähtemään maasta, koska heidän passinsa on mitätöity, joten he ja heidän perheensä ovat epätoivoisessa tilanteessa odottamassa asioiden korjaantumista;
G. toteaa Turkin ammattiliittojen esittäneen vakavia väitteitä siitä, että lukuisia ammattiliittojen virkailijoita on irtisanottu ja häiritty ja he ovat joutuneet kostotoimien uhreiksi, pidätetyiksi, ja poliisin pahoinpitelemiksi sen vuoksi, että he ovat harjoittaneet laillista ammattiyhdistystoimintaa; toteaa, että kaksi ammattiliittoa ja niiden 19 jäsenyhdistystä, joiden piiriin kuuluu kaikkiaan lähes 50 000 työntekijää, lakkautettiin heinäkuun 15. päivän vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa lakiteitse syytettynä kytköksistä terroristijärjestöihin; toteaa, että merkittävä määrä ammattiliittojen mielenosoituksia on estetty, mikä rajoittaa suhteettomasti näiden liittojen oikeuksia;
H. toteaa, että maan oikeusjärjestelmä ei ole riippumaton eikä puolueeton; toteaa, että täytäntöönpanovalta on noussut viime vuosina oikeuslaitoksen ja syytteeseen asettamisen yläpuolelle ja että tuomareiden ja syyttäjien laajamittaiset pidätykset, erottamiset ja mielivaltaiset siirrot ovat yleistyneet ja asianajajia vastaan tehdään toistuvasti iskuja; toteaa, että vuonna 2017 oli pidätettynä 47 asianajajaa; toteaa, että noin neljännes tuomareista ja syyttäjistä, eli yli 4 000 tuomaria ja syyttäjää on erotettu, monia heistä on pidätetty ja joissain tapauksissa heidän omaisuutensa on takavarikoitu; toteaa näiden tapahtumien vaarantavan vakavasti Turkin oikeusjärjestelmän riippumattomuuden ja koskemattomuuden;
I. toteaa, että maan ihmisoikeusjärjestön tietojen mukaan kaikkiaan 2 278 ihmistä joutui kidutuksen ja huonon kohtelun uhreiksi vuoden 2017 ensimmäisen 11 kuukauden aikana; toteaa, että 428 tapauksessa henkilöitä joutui hakatuksi tai muiden julmien menetelmien uhreiksi vankeusaikanaan ja että 1 855 tapauksessa kyse oli ollut pidätyskeskusten edustalla järjestetyistä kokouksista ja mielenosoituksista, joihin turvallisuusjoukot puuttuivat;
J. toteaa maan kaakkoisosan tilanteen olevan edelleen äärimmäisen huolestuttava; toteaa, että heinäkuusta 2015 lähtien noin 2 500 ihmistä on saanut surmansa turvallisuusoperaatioissa ja noin puoli miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan; toteaa, että koko maan aseellisissa konflikteissa on vuoden 2017 ensimmäisen 11 kuukauden aikana kuollut kaikkiaan 695 ihmistä, joista 183 sotilasta, poliisia ja kylien vartijaa, 460 taistelijaa ja 52 siviiliä; toteaa, että eräät lait, kuten terroristijärjestöjen torjumiseen osallistuvien turvallisuusjoukkojen oikeussuojaa koskeva vuonna 2016 hyväksytty laki nro 6722, ovat johtaneet turvallisuusjoukkojen järjestelmällisen rankaisemattomuuden ilmapiiriin; toteaa, että paikalliset syyttäjät ovat toistuvasti kieltäytyneet käynnistämästä tutkimuksia ilmoitetuista tapoista ja että riippumattomien tarkkailijoiden pääsy alueelle on evätty; toteaa, että 68 kurdikaupunginjohtajaa on edelleen vangittuina; ottaa huomioon, että maan virallisessa lehdessä julkaistiin 24. joulukuuta 2017 kaksi poikkeustilasäädöstä, joilla muun muassa poistettiin rikosoikeudellinen vastuu siviileiltä, jotka toimivat tukahduttaakseen vallankaappausyrityksen ja torjuakseen terroritekoja;
K. toteaa, että pidätettyjen toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien joukossa ovat esimerkiksi saksalais-turkkilainen toimittaja Deniz Yücel, poissaolevana tuomittu suomalais-turkkilainen reportteri Ayla Albayrak, akateemikko ja kolumnisti Mehmet Altan ja toimittaja Sahin Alpay sekä useita Cumhuriyet-päivälehden toimittajia ja työntekijöitä, mukaan lukien Ahmet Şık;
L. toteaa, että sen jälkeen, kun useiden parlamentin jäsenten parlamentaarinen koskemattomuus oli pidätetty perustuslakimuutoksen myötä, monet opposition kansanedustajat ovat joutuneet oikeudenkäynteihin ja pidätetyiksi terrorismiin liittyvien ja muiden syytteiden nojalla vain siksi, että he ovat käyttäneet laillista oikeuttaan ilmaista itseään vapaasti; toteaa, että pidätettyinä on edelleen kymmenen parlamentin jäsentä, kuten HDP:n yhteispuheenjohtajat Figen Yuksedag ja Selahattin Demirtas ja CHP:n kansanedustaja Enis Berberoglu, ja että kuusi kansanedustajaa on joutunut luopumaan valtakirjastaan, heidän joukossaan Saharov-palkinnon saanut Leyla Zana;
M. ottaa huomioon, että Turkin viranomaiset pidättivät heinäkuussa 2017 kymmenen ihmisoikeusaktivistia (Istanbulin kymmenikkö), joista kaksi on edelleen vankilassa ja kahdeksan on vapautettu takuita vastaan; ottaa huomioon, että Istanbulin tuomioistuin pyörsi 1. helmikuuta 2018 päätöksensä Amnesty Internationalin Turkin-osaston puheenjohtajan Taner Kiliçin vapauttamisesta ja pitää hänet vangittuna oikeudenkäynnin ajan;
N. toteaa, että eräs Turkin tärkeimmistä kansalaisyhteiskunnan johtohahmoista, Osman Kavala, pidätettiin 18. lokakuuta 2017 ja että hän on ollut siitä saakka vankeudessa syytettynä yrityksestä syrjäyttää hallitus, koska hän kannatti Gezi-puistossa joulukuussa 2013 järjestettyjä mielenosoituksia;
O. toteaa, että sosiaalista mediaa haravoidaan edelleen poliittisten toisinajattelijoiden löytämiseksi; toteaa, että 573 henkilöä, heidän joukossaan aktivisti Nurcan Baysal ja Turkin lääkäreiden yhdistyksen täytäntöönpanokomitean jäseniä, pidätettiin heidän arvosteltuaan sosiaalisessa mediassa Turkin hallituksen sotilaallista tunkeutumista Syyriaan Afrinin erillisalueelle;
P. toteaa, että heinäkuusta 2016 lähtien ainakin 55 naisten oikeuksia puoltavaa järjestöä on joutunut lopettamaan toimintansa; ottaa huomioon, että Ankaran maaherran virasto päätti 19. marraskuuta 2017 kieltää kaikki hlbti-järjestöjen tapahtumat rajoittamattomaksi ajaksi;
1. tuomitsee jälleen kerran 16. heinäkuuta 2016 tehdyn vallankaappausyrityksen jyrkästi ja ilmaisee solidaarisuutensa Turkin kansalaisille; tunnustaa Turkin hallituksen oikeuden ja vastuun toteuttaa toimia syyllisten saamiseksi oikeuteen, samalla kun taataan oikeusvaltioperiaate ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; korostaa kuitenkin, että kariutunutta sotilasvallankaappausta käytetään verukkeena laillisen ja rauhanomaisen opposition vaientamiseen ja että suhteettomilla ja laittomilla toimilla ja toimenpiteillä estetään tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa käyttämästä rauhanomaisesti ilmaisunvapauttaan;
2. on erittäin huolissaan siitä, että Turkin perusoikeudet ja -vapaudet, oikeusvaltioperiaate ja oikeuslaitoksen riippumattomuus heikkenevät edelleen; tuomitsee mielivaltaiset pidätykset ja sen, että oikeuslaitos ja hallinto vainoavat kymmeniä tuhansia ihmisiä, kuten ihmisoikeuksien puolustajia, riippumattomien kansalaisjärjestöjen jäseniä, asianajajia, tuomareita, poliittisia aktivisteja, tiedotusvälineiden työntekijöitä, ammattiliittojen toimijoita ja yliopistomaailman edustajia; kehottaa Turkin viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ne, jotka on pidätetty pelkästään laillisen työnsä hoitamisesta ja ilmaisunvapauden tai yhdistymisvapauden käyttämisestä ja joita pidetään vangittuina ilman vahvaa näyttöä rikollisesta toiminnasta; edellyttää, että maan poikkeustila lopetetaan ja että poikkeustilasäädökset kumotaan;
3. tähdentää, että toimittajia ei saa pidättää näiden journalismin tai epäiltyjen yhteyksien vuoksi; korostaa, että on varmistettava tutkintavankeuden pysyminen poikkeuksellisena menettelynä; pitää valitettavana, että poikkeustilan aikaisia määräyksiä on käytetty ulkomaille paenneiden tai piileskelevien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien perheenjäsenten ahdistelemiseen muun muassa siten, että heidän passinsa on peruutettu tai heidät on pidätetty väliaikaisesti;
4. kehottaa Turkin hallitusta tarjoamaan kaikille rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi joutuneille henkilöille asianmukaista ja tehokasta korvausta ja laillisuuden valvontaa oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti; korostaa, että syyttömyysolettama kuuluu jokaisen perustuslaillisen valtion olennaisiin periaatteisiin; pitää valitettavana, että pidätettyjen oikeutta saada asianajaja on rajoitettu tiukasti; kehottaa Turkkia muuttamaan kiireellisenä asiana poikkeustilan aikaisia käytäntöjä käsittelevän tutkintakomission luonnetta siten, että siitä tulee vahva ja riippumaton komissio, joka pystyy paneutumaan yksilöllisesti kaikkiin tapauksiin, käsittelemään tehokkaasti valtaisat määrät sille esitettyjä kanteita ja varmistamaan, että laillisuuden valvonta ei viivästy tarpeettomasti; kehottaa julkistamaan tutkintakomission päätökset; kehottaa viimeksi mainitun toteutumista odotettaessa Turkin viranomaisia palauttamaan erotetut henkilöt asemaansa ja palauttamaan heidän sosiaaliset oikeutensa ja sallimaan ammattiliittojen laillisen toiminnan; ilmaisee solidaarisuutensa kaikille niille, jotka on erotettu toimestaan saamatta tilaisuutta puolustaa itseään, kuten Nuriye Gulmenille ja Semih Ozackalle, jotka menivät nälkälakkoon jouduttuaan eroamaan yliopistosta ja joiden vetoomusten uudelleenarvioinnista tutkintakomissio kieltäytyi 26. tammikuuta 2018;
5. korostaa, että terrorismi uhkaa edelleen Turkin kansalaisia, ja tähdentää, että on vauhditettava EU:n ja Turkin yhteistyötä, jotta terrorismin uhkaan voidaan reagoida tehokkaasti; toteaa kuitenkin jälleen kerran, että Turkin laveasti määriteltyä terrorisminvastaista lainsäädäntöä ei saa käyttää kansalaisten ja tiedotusvälineiden rankaisemiseen siitä, että nämä ovat käyttäneet ilmaisunvapauttaan; tuomitsee tässä yhteydessä sen, että ainakin 146 Istanbulin julkisten ja yksityisten yliopistojen edustajaa on pidätetty ja joutunut oikeuteen, koska he olivat allekirjoittaneet yliopistojen rauhanvetoomuksen; tuomitsee myös äskettäiset toimittajien, aktivistien, lääkäreiden ja tavallisten kansalaisten pidätykset heidän osoitettua mieltään Turkin Afrinissa toteuttamaa sotilasoperaatiota vastaan;
6. on erittäin huolissaan vankilaoloista ja kehottaa Turkin viranomaisia tutkimaan perusteellisesti väitteet vankien erittäin huonosta kohtelusta, josta useat ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet; kehottaa jälleen kerran julkaisemaan Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen komitean raportin ja saattamaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet täyteen vastuuseen teoistaan ja rankaisemaan heitä; kehottaa Turkin viranomaisia päästämään kansallisia ja kansainvälisiä tarkkailijoita valvomaan säilöönottolaitoksia;
7. on erittäin huolissaan siitä, että yli 160 tiedotusvälinettä on suljettu poikkeustilan mukaisen säädöksen nojalla; tuomitsee toimittajiin kohdistetun poliittisen painostuksen ja Turkin viranomaisten yritykset pidättää, pelotella ja karkottaa ulkomaisia kirjeenvaihtajia; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ne, jotka on pidätetty ilman todisteita, kuten saksalaisen toimittajan Deniz Yücelin, joka on ollut vangittuna vuoden, josta yhdeksän kuukautta eristettynä, vaikka häntä vastaan ei ole nostettu virallisia syytteitä sekä Wall Street Journal -lehden suomalaisen toimittajan Ayla Albayrakin, joka tuomittiin lokakuussa 2017 poissaolevana 25 kuukauden vankeuteen syytettynä terrorismista hänen kirjoitettuaan artikkelin Kaakkois-Turkin tilanteesta; pitää myönteisenä, että osa oppositiota edustavan Cumhuriyet-lehden toimittajista ja työntekijöistä vapautettiin kuukausien vankeuden jälkeen; vaatii, että neljä edelleen pidätettyinä olevaa Cumhuriyet-lehden toimittajaa – toimitusjohtaja Akin Atalay, päätoimittaja Murat Sabuncu, tutkiva toimittaja Ahmet Şık ja kirjanpitäjä Emre Iper – ja kaikki muut poliittisin perustein pidätetyt turkkilaistoimittajat vapautetaan välittömästi;
8. on erittäin huolissaan Turkin kansalaisjärjestöjä koskevista laajamittaisista ratsioista, joiden seurauksena 1 125 yhdistystä ja 41 säätiötä suljettiin poikkeustilasäädösten nojalla, ja erityisesti erään tärkeimpiin kuuluvan kansalaisjärjestöjen johtohenkilön Osman Kavalan pidättämisestä; tuomitsee presidentti Erdoğanin lausunnot, joissa tämä nimitti Kavalaa ”agentiksi” ja ”Turkin punaiseksi Sorokseksi”, vaikka Kavalaa vastaan ei ollut vielä laadittu syytettä; kehottaa Turkin hallitusta vapauttamaan Kavalan, koska tämän pidätys on politisoitunut ja mielivaltainen; on erittäin huolissaan siitä, että poliitikot jatkavat arvostelua esittäneiden toimittajien, päätoimittajien, yliopistojen edustajien ja ihmisoikeuspuolustajien julkista tuomitsemista ja pelottelua; on erittäin huolissaan siitä, että viranhaltijoiden, kuten valtiovallan korkeiden edustajien, vihapuhe on yleistymässä;
9. tuomitsee Ankaran maaherran viraston 19. marraskuuta 2017 antaman lausunnon, joka koskee päätöstä kieltää kaikki hlbti-järjestöjen tapahtumat rajoittamattomaksi ajaksi sen jälkeen, kun Istanbulin Pride-paraati ja maan muita Pride-paraateja oli kielletty kolmena peräkkäisenä vuonna; pitää valitettavana, että lausunnon jälkeen muut Turkin alueet ovat kieltäneet hlbti-tapahtumia; korostaa, että tämä on vakava sananvapauden ja kokoontumisvapauden loukkaus, ja toteaa, että näistä vapauksista säädetään Turkin perustuslain 26, 33 ja 34 artiklassa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 ja 21 artiklassa; kehottaa Turkin viranomaisia kumoamaan kiellon välittömästi ja vapauttamaan äskettäin pidätetyn hlbti-ihmisten johtohahmon aktivisti Ali Erolin;
10. on erittäin huolissaan siitä, että asianajajat, tuomarit ja syyttäjät joutuvat edelleen voimakkaan poliittisen painostuksen uhreiksi tai jopa erotetuiksi ja pidätetyiksi; kehottaa Turkkia palauttamaan ja panemaan täytäntöön kaikki oikeudelliset takuut, jotta voidaan varmistaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden kunnioittaminen kaikilta osin, ja panemaan kiireellisesti täytäntöön Venetsian komission suositukset;
11. tuomitsee jyrkästi sen, että Turkin parlamentti päätti perustuslain vastaisesti pidättää monen parlamentin jäsenen koskemattomuuden, millä pohjustettiin kymmenen oppositiokansanedustajan, kuten HDP:n yhteispuheenjohtajien Figen Yuksekdagin ja Selahattin Demirtasin, vangitseminen ja kuuden oppositiokansanedustajan valtakirjan peruminen, josta uusimpana esimerkkinä on Saharov-palkinnon saanut Leyla Zana; ilmaisee jälleen kerran solidaarisuutensa laillisesti valituille parlamentin jäsenille, jotka ovat joutuneet pidätetyiksi ja pelotelluiksi, ja vaatii, että heidän valtuutustaan ja oikeuttaan puolustautua asianmukaisesti tuomioistuimessa kunnioitetaan ja että heidät vapautetaan; tuomitsee 68 kurdikaupunginjohtajan vangitsemisen; tuomitsee paikallisesti valittujen edustajien mielivaltaisen korvaamisen, joka heikentää Turkin demokraattisia rakenteita;
12. on erittäin huolissaan Kaakkois-Turkin tilanteesta etenkin alueilla, joilla on julistettu ulkonaliikkumiskielto ja joilla käytetään liiallista voimaa ja sovelletaan kollektiivisia rangaistuksia; kehottaa Turkkia laatimaan suunnitelman puolen miljoonan maan sisäisesti siirtymään joutuneen tehokasta kotouttamista varten; tuomitsee jälleen kerran sen, että EU:n terroristijärjestöksi vuodesta 2002 luokittelema PKK-järjestö on palannut väkivallan polulle, ja kehottaa järjestöä laskemaan aseensa ja käyttämään rauhanomaisia ja demokraattisia keinoja toiveidensa ilmaisemiseen; muistuttaa, että Turkin hallitus on vastuussa kaikkien kansalaistensa suojelemisesta; pitää laajalle levinnyttä omaisuuden takavarikointia valitettavana, mukaan lukien kuntien kiinteään omaisuuteen kohdistuva pakkolunastus; katsoo, että kurdikysymyksen oikeudenmukainen poliittinen ratkaisu on ainoa tapa saada aikaan pysyvää vakautta ja vaurautta kurdialueelle ja koko Turkin alueelle, ja kehottaa siksi kumpaakin osapuolta palaamaan neuvottelupöytään;
13. on erittäin huolissaan Turkin oikeusjärjestelmän toimivuudesta sen jälkeen, kun Istanbulin rikostuomioistuin päätti pitää kaksi toimittajaa, Mehmet Altanin ja Sahin Alpayn, edelleen vangittuina, vaikka maan perustuslakituomioistuin oli edellyttänyt heidän vapauttamistaan siksi, että heidän oikeuksiaan oli loukattu tutkintavankeuden aikana; kannattaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission jäsenen Hahnin vetoomusta siitä, että Turkin viranomaiset varmistavat, että perustuslakituomioistuimen 11. tammikuuta 2018 antama päätös pannaan täytäntöön ja toimittajat vapautetaan viipymättä; pitää erittäin valitettavana, että Amnesty Internationalin Turkin-osaston puheenjohtaja Taner Kiliç on pidätetty äskettäin uudelleen, mitä pidetään laajalti oikeudenkäytön irvikuvana, ja kehottaa luopumaan häntä ja muita vastaajia (Istanbulin kymmenikkö) koskevista syytteistä, koska heitä vastaan ei ole esitetty konkreettista näyttöä;
14. kehottaa korkeaa edustajaa, EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan pidätettyjen ihmisoikeuksien puolustajien, poliittisten aktivistien, asianajajien, toimittajien ja yliopistojen edustajien tilanteen esille turkkilaisten keskustelukumppanien kanssa ja antamaan pidätetyille diplomaatista ja poliittista tukea, mukaan lukien oikeudenkäyntien tarkkailu ja tapausten seuranta;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Turkin presidentille, hallitukselle ja parlamentille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0423.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0306.