PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS yritysten yhteiskuntavastuusta
9.3.2018 - (2018/2633(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Mario Borghezio, Mara Bizzotto, Angelo Ciocca, Lorenzo Fontana, Matteo Salvini, Marco Zanni ENF-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 annetun komission julkilausuman yritysten yhteiskuntavastuusta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A.toteaa, että suuria teollisuuden uudelleenjärjestelyjä koskevat ilmoitukset, kuten Embracon tapauksessa, ovat kova isku työntekijöille ja heidän perheilleen sekä paikkakunnille, jossa nämä yritykset sijaitsevat;
B.toteaa, että Embracon suunnitelmat vaarantaisivat vakavasti lähes 500 työntekijän työpaikat sen Italiassa sijaitsevalla tehtaalla Riva presso Chierissä Piemontessa;
C.toteaa, että tämä tapaus on vain viimeisin suuresta joukosta irtisanomisia, jotka johtuvat yritysten siirtämisestä, mutta kyseessä on erityisen vakava tapaus, koska sillä on haitallinen vaikutus työhön ja tuotantoon yhtiössä, joka on terve ja jonka työntekijät ovat erittäin ammattitaitoisia;
D.ottaa huomioon, että Embracon omistava monikansallinen yhtiö aikoo siirtää tuotannon toiseen jäsenvaltioon puhtaasti verotuksellisista ja palkkaukseen liittyvistä syistä, koska Slovakiaan toimintansa siirtävällä yrityksellä veroaste on 21 prosenttia, kiinteää omaisuutta koskevista liiketoimista kannettava vero on 0 prosenttia, työvoimakustannukset ovat erittäin alhaiset ja siihen sovelletaan 35 prosentin veronalennusta 30 000 euroon asti kutakin palkattua työntekijää kohden;
E.toteaa, että rajat ylittävissä ympäristöissä, kuten EU:n sisämarkkinoilla, joilla kansalliset järjestelmät eroavat suuresti toisistaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja lainsäädännöllisesti, yritykset kilpailevat pääasiassa työvoimakustannuksilla, mikä aiheuttaa vaarallisia ilmiöitä, kuten sosiaalista polkumyyntiä ja edullisimman työvoiman käyttöä, mikä näkyy yritysten hallitsemattomina siirtoina kotimaisen työvoiman korvaamiseksi muiden jäsenvaltioiden suhteellisesti halvemmalla työvoimalla erityisesti Itä-Euroopassa;
F.toteaa, että siirtoilmiö ei koske ainoastaan niin sanottuja perinteisiä teollisuudenaloja eli korkean työvoimaintensiteetin aloja, kuten tekstiili- ja vaatetusteollisuutta, jalkineteollisuutta ja puunjalostusteollisuutta vaan myös vahvasti pääomavaltaisia teollisuudenaloja, kuten terästeollisuus, koneenrakennus, laivan- ja lentokoneenrakennus ja elektronisten laitteiden tuotanto, unohtamatta myöskään keskeisiä palvelualoja, kuten tietokoneohjelmistojen kehittämistä ja rahoituspalveluja tai logistiikkaa;
G.toteaa, että tällaiset tuomittavat sosiaalisen polkumyynnin käytännöt suosivat jäsenvaltioita, joissa työvoimakustannukset ovat matalammat ja verotaakka on hyvin kevyt;
H.toteaa, että EU ja sisämarkkinoiden rakentamisprosessin perustana olevat poliittiset valinnat ovat nykyisin pääasiallinen syy köyhyyteen ja epätasa-arvoon jäsenvaltioiden välillä, koska ne mahdollistavat, että markkinatoimijat ja etenkin suuret monikansalliset yritykset voivat hyödyntää työvoimakustannusten ja verotuksen eroja jäsenvaltioiden välillä saadakseen yritysten siirtojen kautta kilpailuetuja ja voittoja kansalaisten, työntekijöiden ja alueiden kustannuksella;
I.toteaa, että sosiaalisten ja työllisyyttä koskevien kriisien edessä, kuten Embracon tapauksessa, EU:n ja sen perussopimusten määräämät säästötoimet, joiden vuoksi julkisia menoja on jo leikattu tuntuvasti ja jotka ovat heikentäneet valtioiden sosiaalisten tehtävien hoitamista, estävät toteuttamasta tehokkaita kansallisia investointi- ja kehittämisstrategioita, joilla voitaisiin vastata paremmin näiden työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä tarpeisiin, mikä on lisännyt merkittävästi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;
J.toteaa, että on selvästi epäjohdonmukaista, että EU rahoittaa toimia taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi Slovakian kaltaisissa maissa ja samalla mahdollistaa kyseiselle jäsenvaltiolle investointeja houkuttelevia käytäntöjä, jotka eivät ole yhteisön sääntöjen mukaisia;
1.ilmaisee täyden solidaarisuutensa ja tukensa kaikille Riva presso Chierin Embracon työntekijöille ja heidän perheilleen sekä muiden sellaisten yritysten työntekijöille, jotka mahdollisesti joutuvat kärsimään tästä päätöksestä;
2.kehottaa toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet tai tukimuodot, joilla autetaan näitä työntekijöitä, heidän perheitään ja kaikkia sidosryhmiä, joihin tämä päätös mahdollisesti vaikuttaa;
3.katsoo, että Embracon tapaus osoittaa kiistattomasti paitsi unionin sisämarkkinoiden huonon toimivuuden, myös erityisesti itään päin suuntautuneen rajoittamattoman laajentumispolitiikan tuhoisat vaikutukset, sillä siinä ei ole onnistuttu arvioimaan alhaisen verotuksen maiden mukaan ottamisen tuhoisia seurauksia terveelle ja vilpittömälle kilpailulle;
4.kehottaa suojelemaan työntekijöitä yritysten siirtojen vaikutuksilta ja antamaan heille tarvittavaa tukea ja uudelleenkoulutusta, jotta heidän olisi helpompi löytää uusia työpaikkoja;
5.korostaa painokkaasti EU:n ja sen politiikkojen vastuuta tässä asiassa ja pitää riittämättöminä sen toimia yritysten siirtojen vähentämiseksi tai ehkäisemiseksi;
6.korostaa kunkin jäsenvaltion oikeutta soveltaa kaikkia keinoja oman taloutensa ja omien työntekijöidensä ja alueidensa suojelemiseksi torjuakseen yritysten siirtoja myös protektionistisia toimenpiteitä toteuttamalla;
7.korostaa, että kunkin jäsenvaltion on voitava ottaa käyttöön tarvittavat toimenpiteet toimintansa muualle siirtäneiden yritysten kannustamiseksi palaamaan kotimaahansa myös kansallisten julkisten investointien avulla;
8.vaatii, että julkisia tukia saavia yrityksiä rohkaistaan kehittämään vastuullista sosiaalista käyttäytymistä yhteistyössä työntekijöitä edustavien järjestöjen sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa;
9.painottaa, että on tärkeää rangaista yrityksiä, jotka huolimatta siitä, että ne ovat käyttäneet hyväkseen kansallista tai yhteisön taloudellista tukea lisätäkseen talouskasvua tietyllä alueella, päättävät perusteettomasti siirtää tuotantonsa ulkomaille; pyytää tämän vuoksi, että kyseiset yritykset velvoitetaan palauttamaan saamansa varat ja että niille ei jatkossa anneta minkäänlaista rahoitustukea;
10.pyytää komissiota tekemään tarvittavat tarkastukset sen selvittämiseksi, onko Embracon omistaja käyttänyt EU:n myöntämiä varoja asiattomasti, erityisesti yrityksen siirtämiseen toiseen jäsenvaltioon;
11.pyytää komissiota tekemään tutkimuksen siitä, onko perussopimusten mukaista tässä tapauksessa tehty yrityksen siirto unionin sisällä muista kuin taloudellisista ja teollisuudenalaa koskevista syistä, ainoastaan sen vuoksi, että vähennetään yrityksen palkkakustannuksia ja veroja;
12.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle (erityisesti seuraaville komission jäsenille: komission varapuheenjohtaja ja työllisyydestä, kasvusta, investoinneista ja kilpailukyvystä vastaava komission jäsen Jyrki Katainen, työllisyys- ja sosiaaliasioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaava komission jäsen Marianne Thyssen, sisämarkkinoista, teollisuudesta, yrittäjyydestä ja pk‑yrityksistä vastaava komission jäsen Elżbieta Bieńkowska ja kilpailuasioista vastaava komission jäsen Margrethe Vestager), jäsenvaltioille, Italian hallitukselle ja Brasilian hallitukselle.