Menettely : 2018/2633(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0153/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0153/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 15/03/2018 - 10.14
CRE 15/03/2018 - 10.14

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 191kWORD 58k
12.3.2018
PE616.099v01-00
 
B8-0153/2018

komission julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


yritysten yhteiskuntavastuusta (2018/2633(RSP))


Daniele Viotti, Sergio Gaetano Cofferati, Patrizia Toia, Agnes Jongerius, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Udo Bullmann, Josef Weidenholzer S&D-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma yritysten yhteiskuntavastuusta (2018/2633(RSP))  
B8‑0153/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 6, 9, 145–161, 173 ja 174 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 14, 15, 21, 23 ja 26  artiklan sekä IV osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja muut YK:n ihmisoikeusvälineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1965), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979), yleissopimuksen lapsen oikeuksista (1989), kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (1990) ja yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantaisen periaatejulistuksen, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa, YK:n ohjaavat periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta sekä OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon seuraavat ILO:n yleissopimukset yleisistä työntekijöitä koskevista perusnormeista: pakkotyön poistaminen (yleissopimukset nro 29 ja 105 (1957)), järjestäytymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus (yleissopimukset nro 87 (1948) ja 98 (1949)), lapsityövoiman poistaminen (yleissopimukset nro 138 (1973) ja 182 (1999)) sekä syrjimättömyys työssä (yleissopimukset nro 100 (1951) ja 111 (1958)),

–  ottaa huomioon myös ILO:n yleissopimukset työlausekkeista välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena (yleissopimus nro 94), ja kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämisestä (yleissopimus nro 154),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU(1),

–  ottaa huomioon direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/828(2),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Yritysten yhteiskuntavastuu: uusi kumppanuus”(3) sekä 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselmat ”Yritysten yhteiskuntavastuu: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu”(4) ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen”(5),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(6), 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sosiaalipolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistämisestä ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta(7) ja 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaali- ja ympäristönormeista, ihmisoikeuksista ja yritysten yhteiskuntavastuusta(8),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta(9),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa(10), 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(11) ja 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman työoloista ja epävarmoista työsuhteista(12),

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan(13) ja 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa(14),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015(15) ja 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselmat veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(16) sekä neuvostolle ja komissiolle 13. joulukuuta 2017 antamansa suosituksen rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkinnan johdosta(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että yritysten yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan yritysten vastuuta toimintansa vaikutuksista yhteiskuntaan ja että se kattaa hyvin monta alaa ja perustuu avoimuuteen, pitkän aikavälin lähestymistapaan sekä myönteiseen vuoropuheluun ja myönteisten suhteiden ylläpitämiseen kaikkien sidosryhmien ja etenkin työntekijöiden kanssa; katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden sitoutumista yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseen on lujitettava lainsäädäntö- ja muilla toimilla;

B.  toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva Euroopan unionin toimintasuunnitelma meni umpeen vuonna 2014 ja että sitä ei ole vielä uusittu;

C.  toteaa, että unionin teollisuus on maailman johtava toimija monilla teollisuudenaloilla, sen osuus unionin viennistä on yli puolet ja tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatuista investoinneista noin 65 prosenttia, ja se tarjoaa yli 50 miljoonaa työpaikkaa (suoraan ja epäsuorasti), mikä merkitsee 20:tä prosenttia unionin työpaikoista; toteaa, että unionin valmistusteollisuuden osuus EU:n BKT:stä on laskenut 19 prosentista alle 15,5 prosenttiin viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana ja että myös sen osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan työpaikoista ja investoinneista on laskenut; ottaa huomioon, että on keskeisen tärkeää vahvistaa unionin teollista perustaa asiantuntemuksen ja tietotaidon säilyttämiseksi EU:ssa, ja katsoo, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää vaikuttavaa, voimakasta ja kunnianhimoista teollisuusstrategiaa;

D.  katsoo, että Embracon, Brasiliassa kotipaikkaansa pitävän ja Whirlpoolin omistaman monikansallisen yhtiön, päätös sulkea Riva di Chierissä, Italiassa sijaitsevan tuotantolaitoksensa, irtisanoa 497 työntekijää ja siirtää tuotantonsa toiseen jäsenvaltioon herättää joukon laajoja poliittisia kysymyksiä;

E.  ottaa huomioon, että Riva di Chierin tuotantolaitos on kannattava ja sen tuottavuus on korkea, ja katsoo, että päätös siirtää tuotanto muualle perustuu enemmän lyhyen aikavälin rahoitukseen liittyviin syihin kuin pitkän aikavälin taloudellisiin näkökohtiin; toteaa, että Embracon johto on toistaiseksi kieltäytynyt käymästä merkityksellisiä keskusteluja irtisanomisista työntekijöiden edustajien ja kansallisten ja paikallisten viranomaisten kanssa ja on suostunut ainoastaan lykkäämään irtisanomisia;

F.  ottaa huomioon, että Embracon tilanne on vain yksi lukuisista viimeaikaisista tapauksista Euroopan unionissa, joissa on kyse yksiköiden sulkemisesta ja työntekijävähennyksistä ja jotka liittyvät usein tuotannon siirtämistä toiseen jäsenvaltioon tai unionin ulkopuolisille alueille koskeviin prosesseihin; toteaa, että kyseisillä prosesseilla on merkittäviä kielteisiä ja sosiaalisia seurauksia Euroopan unionille; toteaa, että jotkut monikansalliset yritykset ovat noudattaneet strategioita, joissa panostetaan yksinomaan lyhyen aikavälin taloudelliseen tuottavuuteen, mikä on haitallista pitkän aikavälin kestävyyden, työllisyyden, innovoinnin, tutkimukseen ja kehittämiseen tehtävien investointien ja taitojen uudistamisen kannalta;

G.  toteaa, että uudelleenjärjestelytilanteissa olisi yritysten yhteiskuntavastuuta noudatettaessa edistettävä vuoropuhelua yhtiöiden ja sidosryhmien ja etenkin työntekijöiden ja paikallisviranomaisten välillä, jotta varmistetaan tuotantolaitosten toiminnan jatkuminen ja työpaikkojen säilyminen; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on erityisen tärkeää alueilla, joissa on vain harvoja työllisyyttä, investointeja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ylläpitäviä suuryrityksiä;

H.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun olisi oltava ratkaisevassa asemassa yhtiöiden määrittäessä päätöksentekoprosessejaan; katsoo, että Embraco ja Whirpool ovat kestävyyttä koskevista julkisista kannanotoistaan huolimatta osoittaneet huomattavaa yhteiskuntavastuun puutetta Riva di Chierin tuotantolaitosta koskevassa päätöksessään ja suhteissaan sidosryhmiensä kanssa;

I.  ottaa huomioon, että osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamista koskevalla direktiivillä 2017/2017/EU pyritään muun muassa edistämään sellaisia julkisesti noteerattujen yritysten päätöksentekoprosesseja, jotka perustuvat lyhyen aikavälin vaikuttimien ja tuottavuuden sijaan pitkän aikavälin kestävyyteen ja kilpailukykyyn;

J.  ottaa huomioon, että SEUT:n 9 artiklassa unionin perusperiaatteisiin sisällytetään korkean työllisyystason edistäminen, riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden suojeluun liittyvät vaatimukset; ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut siihen, että EU pääsee ”parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon”; toteaa, että talous- ja sosiaalipolitiikan on tarkoitus palvella ihmisiä, myös siten, että edistetään yhdenvertaisista lähtökohdista harjoitettavaa kestävää ja sosiaalisesti vastuullista taloudellista toimintaa; toteaa, että ihmiset ovat yrityksen kilpailukyvyn ja talouden moitteettoman toiminnan kannalta tärkein tekijä;

K.  ottaa huomioon, että sosiaalinen, verotuksellinen tai ympäristöön liittyvä polkumyynti on vastoin eurooppalaisia arvoja, koska se vaarantaa unionin kansalaisten oikeuksien suojelun, parempien työ- ja elinolojen edistämisen, sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan sekä oikeudenmukaisen kilpailun talouden toimijoiden välillä;

L.  toteaa, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus on yksi EU:n toimintapolitiikkojen pääperiaatteista ja että se tarkoittaa palkkaerojen tasaista ja jatkuvaa kaventamista ja kaikille työntekijöille taattua sosiaaliturvaa; ottaa huomioon, että työoloissa ja palkoissa ilmenee yhä merkittäviä eroja unionissa, ja katsoo, että sosiaalinen lähentyminen ylöspäin on keskeisessä asemassa, jotta edistetään vaurautta ja sisäistä kysyntää koko unionissa;

M.  ottaa huomioon, että huolimatta viimeaikaisista skandaaleista ja niiden aiheuttamasta voimakkaasta paheksunnasta ei monikansallisten yhtiöiden ja yksittäisten henkilöiden harjoittaman verovilpin ja veronkierron torjumisessa ja unionissa esiintyvän, verotukseen liittyvää polkumyyntiä koskevan ilmiön kukistamisessa ole edistytty riittävästi;

1.  toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on unionin sosiaalisen ja taloudellisen mallin olennainen osatekijä; vahvistaa tukevansa yritysten yhteiskuntavastuun määritelmää sellaisena kuin se on annettu vuona 2011 julkistetussa komission tiedonannossa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (”yritysten vastuu omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan”);

2.  muistuttaa, että Eurooppa on sosiaalinen markkinatalous, jossa pyritään saavuttamaan kestävä taloudellinen ja osallistava kasvu; palauttaa mieliin Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tärkeän tavoitteen nostaa teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;

3.  ilmaisee voimakkaan solidaarisuutensa ja tukensa kaikille Embracon, Whirlpoolin omistaman brasilialaisyhtiön, Riva di Chierin (Italia) tuotantolaitoksen työntekijöille ja heidän perheilleen sekä osapuolina oleville alihankkijoille ja korostaa tehtaan sulkemisen aiheuttamia merkittäviä haittoja paikalliselle taloudelle ja yhteisölle; vaatii ryhtymään tarvittaviin toimiin kaikkien asianomaisten työntekijöiden työsuhteiden jatkumisen varmistamiseksi ja siitä huolehtimiseksi, että Riva di Chierin tuotantolaitoksen taloudellinen ja muu toiminta taataan pitkällä aikavälillä;

4.  korostaa, että tämä on vain yksi lukuisista viimeaikaisista tapauksista, joissa monikansallinen yhtiö on siirtänyt toimintaansa unionin sisällä tai sen ulkopuolelle; pitää erityisen huolestuttavana, että monikansallisten yhtiöiden päätöksentekoprosesseissa kiinnitetään usein enemmän huomiota lyhyen aikavälin tuloksiin ja osakkeenomistajien osinkoihin kuin yhtiön päätösten taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin sidosryhmiin ja yhteiskuntaan; katsoo, että tämä on ristiriidassa yritysten yhteiskuntavastuuseen sisältyvien eurooppalaisten arvojen kanssa;

5.  panee merkille, että Embraco ja Whirpool ovat kestävyyttä ja sosiaalista vastuuta koskevista julkisista kannanotoistaan huolimatta osoittaneet huomattavaa yhteiskuntavastuun puutetta Riva di Chierin tuotantolaitosta koskevissa päätöksissään ja tavassa, jolla ne ovat käsitelleet kyseisiä päätöksiä; pitää valitettavana, että Embracon johto ei ole ryhtynyt merkityksellisiin keskusteluihin ja neuvotteluihin työntekijöiden edustajien ja kansallisten ja paikallisten viranomaisten kanssa;

6.  korostaa, että sosiaalisesti vastuullisen liiketoiminnan olisi perustuttava a) tuotteiden ja palvelujen laatuun; b) myönteiseen vuoropuheluun kaikkien sidosryhmien ja etenkin työntekijäpuolen kanssa; c) päätöksentekoprosesseihin, joilla edistetään pitkän aikavälin kestävyyttä ja varmistetaan riittävä avoimuus; d) ihmis- ja työoikeuksien, kaiken sovellettavan lainsäädännön sekä työmarkkinaosapuolten tekemien työehtosopimusten täysimääräiseen noudattamiseen sekä e) työolojen parantamiseen;

7.  muistuttaa, että sosiaalisesti vastuullinen lähestymistapa ei hyödytä pelkästään yhteiskuntaa vaan myös yrityksiä, sillä kuluttajat ja sijoittajat ovat entistä kiinnostuneempia ostamiensa tuotteiden ja palveluiden sekä sijoitustensa kohteena olevien yritysten vaikutuksista ympäristöön ja yhteiskuntaan; korostaa, että toisaalta käyttäytymällä sosiaalisesti vastuuttomasti yritykset voivat heikentää tuloksentekokykyään huomattavasti;

8.  kehottaa komissiota esittämään uuden yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan toimintasuunnitelman vuoden 2018 loppuun mennessä; huomauttaa, että kyseisessä toimintasuunnitelmassa olisi sovellettava aiempaa kunnianhimoisempaa lähestymistapaa yritysten yhteiskuntavastuuseen ja siihen olisi sisällytettävä lakisääteisiä vaatimuksia, aiempaa tiukempia raportointivelvoitteita ja tehokkaampia valvontamekanismeja siten, että niissä otetaan huomioon muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevasta direktiivistä (direktiivi 2014/95/EU) saadut kokemukset;

9.  korostaa, että tarkistetussa toimintasuunnitelmassa olisi myös esitettävä yritysten yhteiskuntavastuun päivitetty määritelmä, johon sisältyy perusperiaatteiden ja ‑oikeuksien noudattaminen, mukaan luettuina ne, jotka on määritelty Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja ILO:n työelämän perusnormeissa, sekä korkean työllisyysasteen, laadukkaiden työolojen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen; katsoo, että toimintasuunnitelmassa olisi myös pohdittava yritysten yhteiskuntavastuusta todistavan eurooppalaisen eettisen merkin käyttöönottoa;

10.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuuden sisällyttää ympäristö- ja sosiaalisia kriteereitä, myös yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kriteereitä, julkisiin hankintamenettelyihinsä; kehottaa komissiota edistämään näitä aloitteita ja helpottamaan asiaan liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtamista;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan toimia, joilla on tarkoitus saada aikaan YK:n sitova monikansallisia yhtiöitä koskeva sopimus, ja pyrkimään kunnianhimoiseen sopimukseen, jossa vahvistetaan vaikuttavat ja täytäntöönpanokelpoiset mekanismit ihmisoikeuksien tinkimättömän noudattamisen varmistamiseksi monikansallisten yhtiöiden taloudellisessa toiminnassa;

12.  korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuulla on ensisijaisesti tavoiteltava sitä, että yhtiön työmarkkinasuhteet ovat hyvällä tolalla; on vakuuttunut, että yrityksen ja sen työntekijöiden välinen sosiaalinen vuoropuhelu on keskeinen tekijä pyrittäessä ennakoimaan ja hallitsemaan muutoksia ja löytämään ratkaisuja teollisuuteen kohdistuviin haasteisiin;

13.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun olisi perustuttava myös työntekijöille suunnatun tiedotuksen ja heidän kuulemisensa ja osallistumismahdollisuuksiensa parantamiseen; pyytää komissiota ryhtymään toimiin tällä alalla, myös antamalla ehdotuksen eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin tarkistamiseksi ja vahvistamalla työntekijöiden osallistumista yrityksen asioiden hoitamiseen; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian ja työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ehdotuksen oikeudelliseksi kehykseksi, joka koskee työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan sekä rakennemuutoksen ennakoimista ja hallitsemista, niiden yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti, jotka esitettiin parlamentin 15. tammikuuta 2013 antamassa päätöslauselmassa suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta;

14.  katsoo, että sen, miten yritykset sitoutuvat parantamaan työntekijöiden osaamista ja taitotietoa tarjoamalla vaikuttavaa ja riittävää elinikäistä koulutusta, pitäisi olla yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien näkökohtien keskeinen osatekijä;

15.  katsoo, että tapauksissa, joissa on kyse taloudellisen toiminnan muualle siirtämisestä, yrityksillä olisi oltava vastuu osallistua, myös taloudellisesti, toimiin asianmukaisen vaihtoehtoisen toiminnan määrittämiseksi asianomaisille tuotantolaitoksille ja sen työntekijöille; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntötoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että julkista rahoitusta vastaanottaneet yritykset voidaan pakottaa palauttamaan saamansa varat, jos ne siirtävät toimintansa muualle;

16.  kehottaa komissiota tutkimaan tapaukset, joissa yhtiöt ovat päättäneet siirtää tuotantoaan EU:n sisällä, varmistaakseen muun muassa, että unionin varoja ei ole käytetty väärin jäsenvaltioiden välisen kilpailun edistämiseen; kehottaa komissiota varmistamaan myös, että jäsenvaltiot eivät käytä julkisia varoja väärin erityisesti houkutellakseen yrityksiä muista jäsenvaltioista esimerkiksi turvautumalla sosiaalisen ja verotukseen liittyvän polkumyynnin eri muotoihin;

17.  on vakuuttunut, että teollisuutta olisi pidettävä strategisena etuna EU:n pitkän aikavälin kilpailukyvyn ja kestävyyden kannalta; korostaa, että ainoastaan vahva ja sitkeä teollisuus ja tulevaisuuteen suuntautuva sekä välttämättömiin julkisiin investointi- ja tukitoimiin nojaava teollisuuspolitiikka antavat unionille mahdollisuuden selvitä tulevista haasteista, mukaan luettuina unionin uudelleenteollistaminen, siirtyminen kohti kestävyyttä sekä laadukkaiden työpaikkojen luominen;

18.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava EU:n teollisen perustan kilpailukyky ja pitkän aikavälin kestävyys sekä ennakoitava aiempaa tarkemmin sosioekonomiset kriisitilanteet tai mahdolliset aikeet siirtää toimintaa muualle; palauttaa mieliin, että talouskriisi vaikutti voimakkaasti teolliseen tuotantoon vähentämällä merkittävästi työpaikkoja, teollista tietotaitoa ja teollisuustyöntekijöiden osaamista; korostaa, että EU:n olisi puolustettava ja edistettävä sellaisten teollisuusalojen ja tuotantolaitosten lisäarvoa, jotka ovat edelleen kilpailukykyisiä unionin ja maailmanmarkkinoilla, kuten Embracon tehdas Riva di Chierissä;

19.  pitää keskeisen tärkeänä taata tasapuoliset toimintaedellytykset koko EU:ssa, ja kehottaa komissiota toteuttamaan lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä sosiaalisen sekä verotukseen ja ympäristöön liittyvän polkumyynnin torjumiseksi; tuomitsee ankarasti tapaukset, joissa yritykset päättävät siirtää taloudellisen toimintansa muualle kevyemmän verotuksen tai matalampien työvoimakustannusten tai ympäristönormien perusteella, ja pitää tätä erityisen tuomittavana, jos kyse on kannattavasta toiminnasta; korostaa tämän ilmiön heikentävän merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaa ja kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin;

20.  kehottaa komissiota käynnistämään aloitteita EU:n kansalaisten elinolojen parantamiseksi vähentämällä taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta; korostaa tarvetta ryhtyä sosiaalisten kysymysten suhteen vaikuttaviin toimiin sosiaalisten ja työolojen kohentamiseksi EU:ssa asteittain ylöspäin tapahtuvan lähentymisen myötä, myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa, jotta vältetään sosiaalinen polkumyynti ja kilpaileminen alhaisimmalla sääntelytasolla työnormien alalla;

21.  kehottaa komissiota edistämään kattavampia työehtosopimuksia jäsenvaltioiden kansallisten perinteiden ja käytänteiden mukaisesti ja työmarkkinaosapuolten autonominen asema huomioon ottaen; suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa käyttöön mediaanipalkkaan perustuvat palkkojen vähimmäistasot kansallisten vähimmäispalkkojen muodossa;

22.  pitää valitettavana, että huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa, kun tuotantolaitos suljetaan, hyvinvointia tukevat välineet osoittautuvat riittämättömiksi useimmissa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen sosiaaliturvan, jolla mahdollistetaan se, että kansalaiset voivat pysyä taloudellisesti aktiivisina ja elää ihmisarvoista elämää; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden pyrkiessä varmistamaan asianmukaisen työttömyysavustuksen, ammattikoulutusta ja mentorointipalveluja työpaikkansa menettäneille henkilöille, erityisesti matalan osaamistason ja yli 50‑vuotiaille työntekijöille;

23.  toteaa uudelleen, että vastuullisen verostrategian toteuttamista on pidettävä yhtenä yritysten yhteiskuntavastuun pilarina ja että aggressiivinen verosuunnittelu on ristiriidassa tämän pyrkimyksen kanssa; pitää valitettavana, että useimmat yritykset eivät ole sisällyttäneet tätä tavoitetta yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin näkökohtiinsa ja raportteihinsa; kehottaa komissiota määrittelemään tämän osatekijän sisällön asianmukaisesti ja sisällyttämään sen ajan tasalle saatettuun toimintasuunnitelmaansa;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin jatkotoimiin verovilpin ja veronkierron vaikuttavaa torjumista sekä EU:ssa esiintyvän verotukseen liittyvän polkumyynnin lopettamista koskevien parlamentin suositusten johdosta erityisesti ottamalla käyttöön julkinen maakohtainen raportointi sekä yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja, kieltämällä postilaatikkoyhtiöt ja torjumalla veroparatiiseja niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolellakin; korostaa, että on tärkeää vahvistaa yhteisöverokannan efektiivinen vähimmäistaso unionin tasolla;

25.  pitää myönteisenä komission asemaa toimivaltaisena kilpailuviranomaisena meneillään olevissa valtiontukea koskevissa tutkimuksissa, joissa tarkastellaan veropäätöksiä; kannustaa komissiota käyttämään kattavasti EU:n kilpailusääntöjen mukaisia valtuuksiaan ja torjumaan haitallisia verokäytäntöjä ja määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille ja yhtiöille, joiden on todettu osallistuneen tällaisiin käytäntöihin ja yleisemmin verotukseen liittyvään polkumyyntiin; korostaa, että komission on syytä osoittaa enemmän sekä rahoitus- että henkilöresursseja voidakseen lujittaa valmiuksiaan jatkaa heti kaikkia tarpeellisia verotukseen liittyvää valtiontukea koskevia tutkintoja;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1.

(2)

EUVL L 132, 20.5.2017, s. 1.

(3)

EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 45.

(4)

EUVL C 24, 22.1.2016, s. 28.

(5)

EUVL C 24, 22.1.2016, s. 33.

(6)

EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.

(7)

EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 39.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0298.

(9)

EUVL C 440, 30.12.2015, s. 23.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0290.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0377.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0305.

(15)

EUVL C 366, 27.10.2017, s. 51.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0491.

Päivitetty viimeksi: 14. maaliskuuta 2018Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö