PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Nicaraguan tilanteesta
28.5.2018 - (2018/2711(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Dita Charanzová, Ali Nedzhmi, Petras Auštrevičius, Beatriz Becerra Basterrechea, Izaskun Bilbao Barandica, Gérard Deprez, Ivan Jakovčić, Petr Ježek, Ilhan Kyuchyuk, Patricia Lalonde, Louis Michel, Javier Nart, Urmas Paet, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jozo Radoš, Frédérique Ries, Marietje Schaake, Pavel Telička, Ivo Vajgl, Johannes Cornelis van Baalen, Hilde Vautmans ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0244/2018
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nicaraguasta ja erityisesti 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratiatilanteesta Nicaraguassa ja Francisca Ramirezin tapauksesta[1],
– ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 19. marraskuuta 2016 antaman julkilausuman Nicaraguan vaalien lopullisista tuloksista,
– ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 22. huhtikuuta 2018 antaman julkilausuman Nicaraguan tilanteesta ja 15. toukokuuta antaman julkilausuman Nicaraguan kansallisen vuoropuhelun edistämisestä,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) 27. huhtikuuta 2018 antaman lehdistötiedotteen, jossa siteerataan asiantuntijalausuntoja Nicaraguan ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon OHCHR:n tiedottajan Liz Throssellin 20. huhtikuuta 2018 antaman julkilausuman Nicaraguan mielenosoitusten väkivaltaisuuksista,
– ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan (IACHR) 17.–21. toukokuuta 2018 tekemän matkan Nicaraguaan maan tilanteen tutkimiseksi sekä sen 21. toukokuuta 2018 antaman alustavan lausunnon,
– ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön (OAS) pääsihteeristön 20. tammikuuta 2017 antaman raportin Nicaraguasta,
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2012 tehdyn ja elokuussa 2013 voimaantulleen Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisen assosiaatiosopimuksen ja sen ihmisoikeuslausekkeet,
– ottaa huomioon kesäkuussa 2004 määritellyt ja vuonna 2008 päivitetyt ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon YK:n joulukuussa 1998 antaman julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Nicaragua on,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että demokratia ja oikeusvaltio ovat taantuneet Nicaraguassa viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana; ottaa huomioon, että rauhanomaista ja kestävää ratkaisua maan konflikteihin ei saavuteta, koska maassa ei ole sananvapautta eikä oikeutta rauhanomaiseen mielenosoittamiseen, jotka ovat demokraattisten yhteiskuntien kulmakiviä;
B. toteaa, että IACHR:n alustavan raportin mukaan ainakin 76 siviiliä on saanut surmansa, 868 ihmistä on loukkaantunut, 438 ihmistä (muun muassa opiskelijoita, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja toimittajia) on pidätetty mielivaltaisesti presidentti Daniel Ortegan 18. huhtikuuta 2018 ilmoittamia sosiaaliturvauudistuksia vastustavissa mielenosoituksissa; toteaa, että valtaosalla uhreista oli luotien aiheuttamia vaurioita pään, niskan, rintakehän tai vatsan alueella, mikä viittaa vahvasti siihen, että turvallisuusjoukkojen määräyksenä oli tappaa, minkä vuoksi IACHR:n alustavassa kertomuksessa on nostettu esiin mahdolliset laittomat teloitukset; ottaa huomioon, että myös julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua, kidutusta, kriminalisointikampanjoita sekä uhkailua, häirintää ja muuta pelottelua on dokumentoitu;
C. toteaa, että presidentti Ortega ilmoitti 23. huhtikuuta 2018 sosiaaliturvauudistuksen peruuttamisesta, mutta mielenosoitukset muuttuivat laajemmiksi Ortegan hallintoa vastustaviksi levottomuuksiksi, joissa vaaditaan väliaikaishallintoa; toteaa, että Nicaraguan viranomaiset ovat avoimesti leimanneet mielenosoittajat vandaaleiksi ja syyttäneet heitä poliittisesta manipuloinnista;
D. toteaa, että uhrien suuri määrä on selvä osoitus julkisen vallan harjoittamasta liiallisesta voimankäytöstä, mikä rikkoo kansainvälisen oikeuden edellyttämiä tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja standardeja, joilla rajoitetaan voimankäyttöä; katsoo, että Juventud Sandinistaan liitetyt siviiliryhmät ovat toimineet täysin rankaisematta yhteistyössä poliisin kanssa ja sen suostumuksella; toteaa, että Nicaraguan kansallisten poliisivoimien johtaja Aminta Granera on eronnut liiallisen väkivallan käytön vuoksi;
E. ottaa huomioon, että kansallinen vuoropuhelu käynnistettiin 16. toukokuuta 2018 katolisen kirkon suojeluksessa, mutta kirkon edustajien mukaan se lopetettiin 23. toukokuuta ilman, että osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen;
F. ottaa huomioon, että OAS:n johtaja Luis Almagro vaati 23. toukokuuta vapaata, oikeudenmukaista ja avointa vaaliprosessia ainoana ratkaisuna Nicaraguan tilanteeseen; ottaa huomioon, että Nicaraguan viranomaiset totesivat, että uudet vaalit heikentäisivät perustuslaillista järjestystä ja demokraattisesti valittua hallitusta; ottaa huomioon, että 19. marraskuuta 2016 unioni piti valitettavana, että vaaliprosessi ei täyttänyt edellytyksiä maan kaikkien poliittisten voimien rajoittamattomalle osallistumiselle ja että paikalla ei ollut kansainvälisiä eikä riippumattomia akkreditoituja paikallisia tarkkailijoita;
G. ottaa huomioon, että hallinto sulki mielenosoituksista raportoineita tiedotusvälineitä mielivaltaisesti ja häiritsi, uhkaili ja pidätti oppositiota kannattavia toimittajia;
H. ottaa huomioon, että vuoden 2007 jälkeen Daniel Ortega on valittu presidentin virkaan uudelleen kolme kertaa peräkkäin, vaikka Nicaraguan perustuslaki kieltää peräkkäisen uudelleenvalinnan, ja että tämä osoittaa, että maassa käytetään korruptiota ja autoritaarista järjestelmää, jotta presidentti ja valtaa pitävä puolue voivat hallita valtion toimivaltaa ja resursseja sekä oikeuslaitosta;
I. ottaa huomioon, että Nicaraguan viranomaisten toimet sananvapauden tukahduttamiseksi ja oppositiojohtajien vainoamiseksi on tuomittu hyökkäyksenä kansalaisvapauksia kohtaan; toteaa, että ihmisoikeusryhmät ovat tuominneet vallan asteittaisen keskittymisen, joka johtuu yksipuoluejärjestelmästä ja toimielinten heikkenemisestä;
J. toteaa, että julkisen sektorin korruptio, johon liittyy myös presidentin sukulaisia koskevia tapauksia, on edelleen yksi suurimmista haasteista; ottaa huomioon, että viranomaisten lahjominen, laittomat takavarikoinnit sekä tulli- ja veroviranomaisten mielivaltaiset arvioinnit ovat hyvin yleisiä; toteaa, että Nicaraguan hallinnon nepotismista on esitetty perusteltuja huolenilmauksia;
1. tuomitsee jyrkästi sosiaaliturvauudistusten vastaisten mielenosoitusten raa’an tukahduttamisen Nicaraguassa ja ilmaisee vakavan huolensa tiedoista, joiden mukaan mielenosoitusten hajottamisessa on käytetty kovia ammuksia, mikä johti ainakin 76 ihmisen kuolemaan ja lähes 900 ihmisen loukkaantumiseen; pyytää Nicaraguan viranomaisia lopettamaan välittömästi kaikki asevoimien, poliisin ja hallintoon liittyvien puolisotilaallisten ryhmien väkivallanteot kansaa kohtaan, kun kansa käyttää sananvapauttaan ja kokoontumisoikeuttaan, ja kehottaa Nicaraguan viranomaisia takaamaan nämä vapaudet niiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joiden sopimuspuoli maa on; ilmaisee osanottonsa kaikille mielenosoituksissa surmansa saaneiden ja loukkaantuneiden omaisille;
2. kehottaa Nicaraguan viranomaisia vapauttamaan kaikki mielivaltaisesti pidätetyt ja antamaan takeet, ettei heitä vastaan ryhdytä rikosoikeudellisiin toimiin;
3. pyytää Nicaraguan viranomaisia käynnistämään osallistavan kansallisen vuoropuheluprosessin uudelleen vakavissaan ja rakentavasti, ja korostaa, että on tärkeää estää tilanteen paheneminen edelleen sekä lopettaa autoritaarisuus, tukahduttamistoimet ja väkivaltaisuudet Nicaraguassa, ja että kriisin ratkaisu voisi olla muun muassa vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien vaalien järjestäminen riippumattomien kansainvälisten tarkkailijoiden valvonnassa, jotta varmistetaan, ettei vaalivilppiä tapahdu;
4. panee merkille, että kriisin pitkän aikavälin ratkaiseminen on vaikeaa, koska maassa ei ole vallanjakoa eikä riippumattomia toimielimiä; katsoo tässä yhteydessä, että totuuskomission perustaminen ja riippumattomien kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden osallistuminen voisivat auttaa saamaan aikaan sovinnon kansallisella tasolla; vaatii Euroopan unionia osallistumaan aktiivisesti demokraattisen ratkaisun löytämiseen kriisiin;
5. panee tyytyväisenä merkille IACHR:n vierailun Nicaraguassa ja ilmaisee huolensa alustavan raportin päätelmistä; kehottaa Nicaraguan viranomaisia sallimaan viipymättä riippumattoman ja avoimen kansainvälisen tutkinnan, jotta voidaan selvittää mielenosoitusten aikaisten sortotoimien ja kuolemantapausten olosuhteet ja asettaa niistä vastuussa olevat henkilöt samoin kuin pidätettyjen kidutuksesta ja heidän oikeuksiensa rikkomisesta vastuussa olevat henkilöt syytteeseen;
6. tuomitsee maan hallinnon toteuttamat mustamaalauskampanjat sekä mielenosoitusten aikana puolestapuhujan ja valvojan rooliaan toteuttaneisiin ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuneet hyökkäykset, uhkailun ja pelottelun; on erittäin huolissaan mielenosoituksista raportoivien toimittajien turvallisuudesta, koska raportit ovat paljastaneet toimittajiin ja mediayhtiöihin kohdistuvan jatkuvia hyökkäyksiä, jotka on lopetettava välittömästi;
7. toteaa jälleen, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus on keskeinen tekijä demokratiassa ja avoimessa yhteiskunnassa, ja kehottaa Nicaraguan viranomaisia palauttamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden; kehottaa viranomaisia kunnioittamaan ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja tiedotusvälineiden tekemää työtä ja takaamaan, että he ovat asianmukaisesti suojeltuja; muistuttaa kaikkia Nicaraguan turvallisuusjoukkoja niiden velvollisuudesta ennen kaikkea suojella kansalaisia;
8. kehottaa Nicaraguan viranomaisia antamaan kaikille yhteiskunnan toimijoille, myös oppositiojoukoille ja kansalaisyhteiskunnalle, riittävästi tilaa toimia vapaasti kansainvälisen oikeuden mukaisesti, jotta voidaan luoda puitteet sille, että kaikki eri osapuolet keskustelevat maan tilanteesta ja kunnioittavat ihmisoikeuksia; muistuttaa, että oikeuslaitoksen polarisoitumisen vähentäminen ja rankaisemattomuuden lopettaminen ovat keskeisiä tekijöitä demokratian onnistumiselle;
9. tuomitsee oikeuslaitosjärjestelmän vastaiset laittomat toimet, jotka johtivat perustuslaillisiin muutoksiin presidenttikauden rajoitusten poistamiseksi, mikä mahdollisti Daniel Ortegan jatkuvan presidenttiyden ja rikkoi näin ollen oikeutta vapaisiin ja rehellisiin vaaleihin; korostaa, että vahvat demokraattiset toimielimet, kokoontumisvapaus ja poliittinen moniarvoisuus ovat tarpeen;
10. on huolissaan yksityisyritysten korkean neuvoston (COSEP) jäsenten ja hallituksen salaisista sopimuksista ja eturistiriidoista; kehottaa näitä jäseniä luopumaan valtiollisten elinten johtokuntapaikoistaan ja osallistumisestaan niiden toimintaan ja etenkin COSEPin jäseniä luopumaan osallistumisesta Nicaraguan sosiaaliturvaviraston (INSS) toimintaan;
11. huomauttaa, että Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisen assosiaatiosopimuksen valossa Nicaraguaa on muistutettava tarpeesta noudattaa oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, joita unioni puolustaa ja edistää;
12. on huolissaan siitä, että presidentti Ortegalla on yhteyksiä muihin alueen konflikteihin, koska hän esimerkiksi toimii yhteistyössä Venezuelan hallinnon kanssa, koska Kolumbian vallankumouksellisten sotajoukkojen (FARC) huumetuloja suojataan ja koska maa on poliittisesti riippuvainen Kuubasta;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille ja Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0043.