PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS 6. kesäkuuta 2018 annetusta komission delegoidusta päätöksestä (EU) .../... EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU liitteen III muuttamisesta Iranin osalta
28.6.2018 - (C(2018)03730 – 2018/2758(DEA))
Jonathan Bullock EFDD-ryhmän puolesta
B8‑0313/2018
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. kesäkuuta 2018 annetusta komission delegoidusta päätöksestä (EU) .../... EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU liitteen III muuttamisesta Iranin osalta
(C(2018)03730 – 2018/2758(DEA))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission delegoidun päätöksen (C(2018)03730),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,
– ottaa huomioon EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU[1] ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan 5 kohdan,
– ottaa huomioon budjettivaliokunnan päätöslauselmaesityksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 3 kohdan,
A. ottaa huomioon, että tullessaan voimaan 6. kesäkuuta 2018 annettu komission delegoitu päätös EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 466/2014/EU liitteen III muuttamisesta Iranin osalta aiheuttaisi Euroopan unionille merkittävän taloudellisen riskin, samalla kun siitä tuloksena oleva EIP:n operatiivinen toiminta jäisi vain erittäin vähäiseksi siksi, että ulkoisten lainanantovaltuuksien rahoituspuitteisiin jäisi hyvin vähän liikkumavaraa, että hallintoneuvostossa edellytetään määräenemmistöä, että Iranin kanssa on neuvoteltava puitesopimus niiden taloudellisten ja oikeudellisten oikeuksien ja vapauksien määrittämiseksi, jotka EIP tarvitsee voidakseen toteuttaa nämä operaatiot, sekä siksi, että Iran kuuluu tällä hetkellä suuririskisiin kolmansiin maihin, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa;
B. toteaa, että Iran on edelleen merkittävä terrorismia rahoittava valtio;
C. toteaa, että Iran on EIP:n yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevassa luettelossa kielletty lainkäyttöalue (yhdessä Pohjois-Korean kanssa);
D. toteaa, että jos EIP:lle myönnetään mahdollisuus antaa lainoja Iranille Yhdysvaltojen pakotteiden vastaisesti, tämä todennäköisesti heikentää sijoittajien luottamusta EIP:hen;
E. ottaa huomioon, että tämä päätös lisäisi kansainvälisten rahoituslaitosten ja sijoittajien odotuksia siitä, että EIP:stä tulisi mahdollinen Yhdysvaltojen pakotteiden (ensisijaiset ja toissijaiset pakotteet) kohde, ja näin ollen se voisi paitsi kasvattaa EIP:n maineeseen kohdistuvaa riskiä myös kannustaa sellaisia sijoittajia, jotka itse ovat Yhdysvaltojen lainkäyttövallan alaisia, tekemään päätöksen EIP:n joukkolainojen ostamisen lopettamisesta ja kaikkien taseissaan olevien EIP:hen liittyvien riskien likvidoimisesta; toteaa, että Yhdysvaltain dollarin määräinen rahoitus on EIP:lle tärkeä rahoituksen monipuolistamisen lähde ja markkinoillepääsyn perusta (kolmasosa rahoituksen kokonaisvolyymista vuonna 2017) ja että Yhdysvaltoihin sijoittautuneiden sijoittajien osuus EIP:n joukkolainojen ostoista on noin neljännes (noin 15 miljardia euroa rahoitusta 60 miljardin euron ohjelmiin vuodessa);
F. ottaa huomioon, että lainojen antaminen Iranille tekisi varojen hankkimisen kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta EIP:lle vaikeammaksi, koska liiketoimintaa Iranin kanssa harjoittaviin tahoihin kohdistuvat Yhdysvaltojen pakotteet (joiden on määrä tulla voimaan 6. elokuuta 2018) rajoittaisivat EIP:n mahdollisuuksia käyttää Yhdysvaltain dollarin maksujärjestelmää, mikä todennäköisesti johtaisi siihen, että EIP joutuisi laiminlyömään taloudelliset velvoitteensa, jotka koskevat maksujen suorittamista sijoittajille ja luotonantajille ulkomaan valuutassa, mikä puolestaan käynnistäisi EIP:n muihin rahoitusjärjestelyihin sisältyvien, yleisten maksukyvyttömyyttä koskevien määräysten soveltamisen;
G. toteaa, että jo pelkkä EIP:n maksukyvyttömyyden mahdollisuus riittää siihen, että tietyt sijoittajat alkavat suhtautua vastahakoisesti EIP:n rahoittamiseen ja siten nostavat EIP:n lainanoton kustannuksia ja näin vähentävät sen lainanantokykyä;
H. toteaa, että komission ilmoitettua tästä päätöksestään EIP:tä on jo estetty laskemasta liikkeelle dollarimääräistä lainaa eikä markkinaikkunaa tällaiselle lainalle ole tähän päivään mennessä avattu uudelleen;
I. toteaa, että mainitun delegoidun päätöksen hyväksyminen johtaisi tällaisena ajankohtana todennäköisesti Yhdysvaltojen poliittiseen ja diplomaattiseen vastaiskuun;
J. toteaa, että EIP ja Euroopan unioni voisivat joutua Yhdysvaltojen viranomaisten vastatoimien kohteeksi;
K. toteaa, että jos EIP hallintoneuvostonsa päätöstä noudattaen ryhtyisi tosiasiallisesti myöntämään lainoja Iranille (mukaan luettuna Iranin ulkopuolella olevien välineiden kautta annetut lainat), EIP:n pääsy Yhdysvaltojen rahoitusjärjestelmään estettäisiin ja Yhdysvaltojen EIP:lle mahdollisesti määräämillä pakotteilla voisi olla hyvin vakavia seurauksia, kuten Yhdysvaltain dollarin määräisiin joukkolainoihin liittyvien maksujen laiminlyönti, mikä käynnistäisi EIP:n maksujen laiminlyönnin sen liikkeessä olevien muiden, myös euromääräisten, joukkolainojen kohdalla ja tämän seurauksena heikentäisi suuresti EIP:n kykyä jatkaa lakisääteisen tehtävänsä mukaista lainanottoa ja lainanantoa;
L. ottaa huomioon, että päätöksen N:o 466/2014/EU 4 artiklassa edellytetään, että komissio perustaa päätöksensä ”kokonaisarviointiin, johon kuuluvat taloudelliset, sosiaaliset, ympäristöä koskevat ja poliittiset näkökohdat ja erityisesti ne, jotka liittyvät demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin sekä asiaan kuuluviin Euroopan parlamentin päätöslauselmiin ja neuvoston päätöksiin ja päätelmiin”; toteaa, että tässä delegoidussa päätöksessä komissio toteaa, että ”Iranin ihmisoikeus- ja demokratiatilanne on edelleen EU:n huolenaihe, erityisesti kuolemanrangaistuksen käytön, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien osalta” ja että ”Iran pitää vangittuna monia eurooppalaisia kaksoiskansalaisia ja estää konsulipalvelujen saamisen, koska se ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta”;
M. toteaa, että Iranissa ihmisoikeusloukkaukset ovat yhä yleisiä ja järjestelmällisiä ja että valtio rajoittaa ankarasti peruskansalaisvapauksia;
N. toteaa, että Iran on teokraattinen ja keskitetysti johdettu valtio, jossa valta on pääasiallisesti muilla kuin vaaleilla valituilla instituutioilla;
O. toteaa, että Iran on jatkuvasti rikkonut kansainvälisiä velvoitteitaan, jotka koskevat sen ydinpelotetta, ja sen on raportoitu valmistautuvan yhteisen kattavan toimintasuunnitelman kariutumiseen;
P. toteaa, että Iran harjoittaa aggressiivista ulkopolitiikkaa, joka heikentää Lähi-idän rauhaa ja turvallisuutta ja on länsimaiden etujen vastaista;
Q. toteaa, että ennen kuin asiasta tehdään uusia päätöksiä, EU:n olisi ainakin odotettava nähdäkseen, millaisia poliittisia ja käytännön seurauksia Yhdysvaltojen pakotteilla on;
R. toteaa, että EU:n takuun myöntäminen EIP:lle lainojen antamiseen Iranille suorittamatta EIP:n tehtävänsä mukaisesti harjoittaman lainanoton ja lainanannon mahdollisia seurauksia koskevaa kattavaa riskinarviointia olisi varomatonta ja vahingollista;
1. vastustaa komission delegoitua päätöstä;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu päätös ei voi tulla voimaan;
3. kehottaa suorittamaan vaikutustenarvioinnin niiden riskien arvioimiseksi, joita EIP:hen ja unionin talousarvioon voisi kohdistua;
4. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] EUVL L 135, 8.5.2014, s. 1.