PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS autonomisista asejärjestelmistä
5.9.2018 - (2018/2752(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Geoffrey Van Orden, Anna Elżbieta Fotyga, Charles Tannock ECR-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 3. toukokuuta 2013 julkaistun tutkimuksensa ”Human rights implications of the usage of drones and unmanned robots in warfare”,
– ottaa huomioon eri kantansa, suosituksensa ja päätöslauselmansa, kuten täysistunnossa 13. maaliskuuta 2018 vahvistetut valtuudet aloittaa neuvottelut Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman perustamista koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta, 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman[1] vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, 7. heinäkuuta 2016 neuvostolle antamansa suosituksen[2] YK:n yleiskokouksen 71. istunnosta sekä 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman[3] aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä;
– ottaa huomioon EU:n julkilausumat tappavista autonomisista asejärjestelmistä eräitä tavanomaisia aseita koskevaa yleissopimusta käsittelevälle hallitustenväliselle asiantuntijaryhmälle Genevessä 13.–17. marraskuuta 2017, 9–13. huhtikuuta 2018 ja 27.–31. huhtikuuta 2018;
– ottaa huomioon tappavia autonomisia asejärjestelmiä käsittelevän hallitustenvälisen asiantuntijaryhmän (Group of Governmental Experts on Lethal Autonomous Weapons Systems) vuoden 2017 kokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon eri valtioiden, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina, panokset ennen vuosien 2017 ja 2018 hallitustenvälisen asiantuntijaryhmän kokouksia,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että ’tappavista autonomisista asejärjestelmistä’ ei ole yhteistä sovittua määritelmää ja että joka tapauksessa sellaisia järjestelmiä kuin automaattinen, kauko‑ohjattu tai etäkäyttöinen järjestelmä ei yleensä katsota tappaviksi autonomisiksi asejärjestelmiksi;
B. toteaa, että automaattisia asejärjestelmiä on jo vuosia käytetty menestyksekkäästi puolustuksessa suojelemaan sekä siviilien että sotilashenkilöstön henkiä;
C. toteaa, että on vahvistamattomia tietoja siitä, että Venäjän joukot ovat koeluonteisesti käyttäneet tappavia autonomisia asejärjestelmiä Itä-Ukrainan konfliktissa;
D. toteaa, että tuleva teknologinen kehitys etenkin tekoälyn alalla voi johtaa sellaisten täysin autonomisten asejärjestelmien kehittämiseen, jotka voivat toimia ilman minkäänlaista ihmisen valvontaa tai osallistumista;
E. toteaa, että periaatteessa ihmisen mukanaolo ja valvonta ovat olennaisen tärkeitä missä tahansa päätöksentekoprosessissa, johon liittyy tappavan voiman käyttö ihmisiä kohtaan;
F. toteaa, että kansainvälistä oikeutta, johon sisältyy kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuslainsäädäntö, sovelletaan täysipainoisesti kaikkiin asejärjestelmiin ja niiden käyttäjiin ja että kansainvälisen oikeuden noudattaminen on perusedellytys, joka valtioiden on täytettävä, erityisesti silloin, kun kyseessä on siviiliväestön suojelu;
G. toteaa, että tappavia autonomisia asejärjestelmiä käsittelevä Geneven hallitustenvälinen asiantuntijaryhmä käsittelee tappavia autonomisia asejärjestelmiä ja analysoi niitä;
1. painottaa, että on tarkoin valvottava tappavien autonomisten asejärjestelmien uusia kehitysvaiheita ja pyrittävä laajimpaan mahdolliseen kansainväliseen sopimukseen niiden käytön rajoittamisesta;
2. muistuttaa, että monia automaattisia asejärjestelmiä on menestyksekkäästi käytetty puolustuksessa ja että siten on pelastettu sotilashenkilöstön ja siviilien henkiä sekä aseellisissa selkkauksissa että terrori-iskuissa;
3. varoittaa siitä, että kieltävä suhtautuminen tappaviin autonomisiin asejärjestelmiin voi johtaa teknologisten valmiuksien menettämiseen ja kykenemättömyyteen puolustautua tällaisia aseita käyttäviä vihollisia vastaan;
4. korostaa, että tappavien autonomisten asejärjestelmien tulevaa kehitystä pohdittaessa on laadittava ehtoja, jotka koskevat merkitsevää ihmisen suorittamaa valvontaa, ja on säännöllisesti järjestettävä tarkastuksia, joissa selvitetään tulevia ja mahdollisia teknologisia kehitysvaiheita;
5. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Naton pääsihteerille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0494.
- [2] EUVL C 101, 16.3.2018, s. 166.
- [3] EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110.