Menettely : 2018/2598(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0477/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0477/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 25/10/2018 - 13.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0430

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 444kWORD 75k
15.10.2018
PE624.163v01-00
 
B8-0477/2018

suullisesti vastattavien kysymysten B8-0411/2018 ja B8-0412/2018 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24) (2018/2598(RSP))


Adina-Ioana Vălean, Peter Liese, Jo Leinen, Gerben-Jan Gerbrandy, Estefanía Torres Martínez, Bas Eickhout, Piernicola Pedicini ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta
TARKISTUKSET

Euroopan parlamentin päätöslauselma vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24) (2018/2598(RSP))  
B8-0477/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 18. kokouksen (COP 18) ja Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta–8. joulukuuta 2012 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 8. konferenssin (CMP8) sekä pöytäkirjan muutoksen, jolla vahvistetaan Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden kestoksi 1. tammikuuta 2013–31. joulukuuta 2020,

–  ottaa huomioon, että Pariisin sopimus on ollut valmiina allekirjoitettavaksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) päämajassa New Yorkissa 22. huhtikuuta 2016 alkaen, että allekirjoittaminen on ollut mahdollista 21. huhtikuuta 2017 asti ja että 195 valtiota on allekirjoittanut Pariisin sopimuksen ja 175 valtiota on jättänyt ratifiointiasiakirjat,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 23. kokouksen (COP 23), Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 13. konferenssin (CMP 13) ja Bonnissa Saksassa 4.–16. marraskuuta 2017 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 2. konferenssin (CMA2),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman ilmastodiplomatiasta(1),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuonna 2017 Bonnissa Saksassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 23)(2),

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon vähähiiliseen talouteen siirtymisen nopeuttamisesta Euroopassa (COM(2016)0500),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2016, 30. syyskuuta 2016, 23. kesäkuuta 2017 ja 22. maaliskuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2017, 26. helmikuuta 2018 ja 9. lokakuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2017/1541 otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevaan Montrealin pöytäkirjaan tehdyn Kigalin muutoksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta(3),

–  ottaa huomioon Latvian ja komission 6. maaliskuuta 2015 ilmastonmuutossopimukseen esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset (INDC),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin (AR5), sen yhteenvetokertomuksen ja IPCC:n erityiskertomuksen maapallon keskilämpötilan noususta 1,5 celsiusasteella ”Global Warming of 1.5°C”,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2017 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) 8. yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2017” sekä sen 3. raportin sopeutumiseroista ”Adaptation Gap Report 2017”,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen energiajärjestön vuoden 2017 raportin maailman energia- ja hiilidioksidipäästötilanteesta (Global Energy & CO2 Status Report 2017),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2018 julkistetun Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) lausunnon ”Statement on the state of the global climate in 2017” sekä 30. lokakuuta 2017 julkaistun WMO:n 13. Greenhouse Gas Bulletin -tiedotteen,

–  ottaa huomioon Maailman talousfoorumin vuoden 2018 raportin maailmanlaajuisista riskeistä(4),

–  ottaa huomioon 14 EU:n ympäristö- ja ilmastoministerin 5. maaliskuuta 2018 allekirjoittaman Vihreä kasvu -ryhmän lausunnon, jossa käsitellään EU:n ilmastotoimien rahoitusta ja ilmastomenojen lisäämistä ja valtavirtaistamista seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä(5),

–  ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen marraskuussa 2017 julkaiseman raportin ”CO₂ – an operational anthropogenic CO₂ emissions monitoring and verification support capacity”(6),

–  ottaa huomioon arktisen alueen valtioiden ulkoministereiden Fairbanksissa Alaskassa 10.–11. toukokuuta 2017 pidetyssä arktisen neuvoston 10. ministerikokouksessa hyväksymän Fairbanksin julkilausuman,

–  ottaa huomioon Pariisissa 12. joulukuuta 2017 järjestetyn ensimmäisen One Planet ‑huippukokouksen sekä kokouksessa hyväksytyt 12 sitoumusta;

–  ottaa huomioon paavi Franciscuksen ”Laudato si” -kiertokirjeen,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2018 annetun Mesebergin julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Pariisin sopimus tuli voimaan 4. marraskuuta 2016 ja että sopimuksen 197 osapuolesta 181 on jättänyt YK:lle ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjat (tieto päivitetty 11. lokakuuta 2018);

B.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot esittivät 6. maaliskuuta 2015 suunnitellut kansallisesti määritellyt panoksensa (INDC) ilmastosopimukseen, ja sitoutuivat näin sitovaan vähennystavoitteeseen, jonka mukaan unionin sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna;

C.  ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen allekirjoittajien tekemät tähänastiset sitoumukset eivät ole riittäviä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi; ottaa huomioon, että tämänhetkiset EU:n ja jäsenvaltioiden esittämät kansallisesti määritellyt panokset eivät ole Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden mukaisia, minkä vuoksi niitä on tarkistettava;

D.  ottaa huomioon, että on laadittu EU:n kansallisesti määriteltyjen panosten saavuttamista edistäviä EU:n lainsäädännön keskeisiä osia, joiden tavoitetaso on yhä korkeampi, kuten uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi ja energiatehokkuusdirektiivi, joiden avulla EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vähintään 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä; ottaa huomioon, että 45 prosentin vähennys vuoteen 2030 mennessä ei vielä riitä Pariisin sopimuksen tavoitteiden eikä nettomääräisten päästöjen vähentämistä nollaan vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen saavuttamiseen;

E.  ottaa huomioon, että avoimuudella on keskeinen merkitys päästöjen mittaamisessa, jotta kasvihuonekaasujen vähentämisessä maailmanlaajuisesti saadaan aikaan merkittävää edistystä oikeudenmukaisella tavalla;

F.  ottaa huomioon, että maailman ja EU:n hiilidioksidipäästöt lisääntyivät vuonna 2017 ensimmäistä kertaa pysyttyään kolme vuotta samalla tasolla; toteaa, että tämä lisäys jakautui epätasaisesti eri puolille maailmaa;

G.  ottaa huomioon, että äärimmäisten sääilmiöiden ja lämpöennätysten runsas esiintyminen vuonna 2017 on lisännyt maailmanlaajuisten ilmastotoimien kiireellisyyttä;

H.  ottaa huomioon, että kunnianhimoinen ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeva politiikka voi luoda kasvua ja työpaikkoja; ottaa huomioon, että tietyt alat ovat kuitenkin alttiita hiilivuodoille, jos tavoite ei ole vertailukelpoinen muiden alojen tavoitteiden kanssa; toteaa, että näillä aloilla on suojauduttava tarkoituksenmukaisesti hiilivuodolta työpaikkojen säilyttämiseksi;

I.  toteaa, että ilmastonmuutos lisää monia muita uhkia, jotka vaikuttavat suhteettomasti kehitysmaihin; toteaa, että kuivuudet ja muut epäsuotuisat sääilmiöt heikentävät ja tuhoavat luonnonvaroja, joista köyhien elanto on suoraan riippuvainen, lisäävät kilpailua jäljelle jäävistä luonnonvaroista, vaikuttavat osaltaan humanitaarisien kriisien ja jännitteiden syntyyn, lisäävät pakkomuuttoja, radikalisoitumista ja konflikteja; katsoo, että on olemassa näyttöä siitä, että ilmastonmuutos on vaikuttanut levottomuuksiin ja väkivallan leviämiseen Lähi-idässä, Sahelin alueella ja Afrikan sarvessa ja että sen vaikutukset ulottuvat pitkälle eteenpäin;

J.  katsoo, että IPCC:n 1,5 celsiusasteen nousua koskevasta raportista käy ilmi, että tällaisen lämpötilan nousun vaikutukset ovat todennäköisesti huomattavasti lievempiä kuin 2 celsiusasteen lämpötilan nousun vaikutukset;

K.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen pitkän aikavälin onnistuminen edellyttää paljon voimakkaampia toimia erityisesti kehittyneissä maissa hiilitaloudesta eroon pääsemiseksi ja ilmastoälykkään kasvun edistämiseksi myös kehitysmaissa; toteaa, että on pyrittävä jatkuvasti vahvistamaan kehitysmaille annettavaa rahoituksellista, teknologista ja valmiuksien kehittämistä koskevaa tukea;

L.  toteaa, että merkittävien päästöjen aiheuttajien kyvyttömyys vähentää kasvihuonekaasupäästöjään maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen tai 2 celsiusasteeseen lisää jo nyt ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämiä valtavia kustannuksia, millä on erityisen vakavia seurauksia vähiten kehittyneille maille ja pienille kehittyville saarivaltioille; toteaa, että olisi tuettava kaikkia vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden aloitteita riskitietojen ja varhaisvaroitusten tuottamiseksi;

M.  toteaa, että sopeutumistarpeiden ja -ponnistusten välinen kasvava kuilu on korjattava kiireellisesti paljon voimakkaammilla hillitsemis- ja sopeutumistoimilla;

N.  toteaa, että on kestämätöntä jättää sopeutumiskustannukset niiden maksettaviksi, joita sopeutuminen koskee, sillä kasvihuonekaasupäästöistä päävastuun kantavien olisi kannettava myös suurin osa kokonaisrasitteesta;

O  toteaa, että Pariisin sopimuksen 7 artiklassa määritellään maailmanlaajuinen sopeutumistavoite ja tämä tavoite on nyt toteutettava viipymättä käytännössä; toteaa, että kansallisilla sopeutumissuunnitelmilla olisi oltava tärkeä asema;

P.  toteaa, että metsät vaikuttavat osaltaan merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen; toteaa, että metsäkadon osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on lähes 20 prosenttia, ja siihen vaikuttavat erityisesti lisääntynyt tehokarjankasvatus sekä soijan- ja palmuöljyntuotanto, myös EU:n markkinoita varten; katsoo, että EU:n olisi lievennettävä epäsuoraa vaikutustaan metsäkatoon;

Q.  toteaa, että maa on niukka resurssi, jonka käyttö perinteisen ja ensimmäisen sukupolven biopolttoaineen raaka-aineen tuotannossa voi uhata elintarviketurvaa ja viedä kehitysmaiden köyhiltä elannon erityisesti maananastuksen, pakkomuuton, saasteiden ja alkuperäisväestön oikeuksien rikkomisen myötä; toteaa, että päästökompensaatiot ja uudelleenmetsittämissuunnitelmat voivat myös aiheuttaa tällaista vahinkoa, jos niitä ei ole asianmukaisesti suunniteltu ja pantu täytäntöön;

R.  toteaa, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan teknologian tehokkuutta ei ole vielä todistettu ja erityisesti keinotekoisten hiilinielujen perustamiseen sisältyvään ilmastonmuokkaukseen liittyvien riskien laajuutta ei ole tiedossa; toteaa, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia ei tästä syystä voida pitää osana ilmastonmuutoksen lieventämisratkaisuja ja olisi estettävä, että sillä peitetään sen seikan kiireellisyys, että ilmastotoimia on tehostettava radikaalisti käyttämällä olemassa olevaa teknologiaa ja muuttamalla järjestelmiä ja elämäntyylejä toteuttamiskelpoisin tavoin;

1.  muistuttaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa ja vahvistaa muita riskejä ja on siksi ihmiskunnan pakottavin haaste ja että kaikkien valtioiden ja toimijoiden kautta maailman on tehtävä parhaansa sen torjumiseksi voimakkaalla yksilötason toiminnalla; korostaa myös, että hyvissä ajoin tehty kansainvälinen yhteistyö, solidaarisuus sekä johdonmukainen ja pysyvä sitoutuminen yhteisiin toimiin ovat ainoa ratkaisu koko maapallon ja sen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan yhteisen vastuumme täyttämiseksi nykyistä ja tulevia sukupolvia varten; korostaa, että EU on edelleen valmis johtamaan tätä globaalia ponnistelua ja varmistamaan samanaikaisesti kestävän alhaisten kasvihuonekaasujen talouskehityksen, joka mahdollistaa energiaturvallisuuden, unionin teollisuuden kilpailuedut ja työpaikkojen luomisen;

Ilmastotoimien tieteelliset perusteet

2.  huomauttaa, että WMO on vahvistanut vuosien 2015–2017 olleen lämpimimmät kaikista tilastoiduista vuosista, mikä on nostanut arktisen alueen lämpötilaa merkittävästi, millä puolestaan on pitkäkestoisia seurauksia merenpinnan tasoon ja maailmanlaajuisiin sääoloihin;

3.  ottaa huomioon, että maailman lämpötilan kahden celsiusasteen nousun vakavat ja mahdollisesti peruuttamattomat seuraukset voidaan ehkä välttää, mikäli kunnianhimoisempi 1,5 celsiusasteen tavoite saavutetaan ja edellyttäen, että maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen kasvu saadaan painettua nettomäärältään nollaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä; painottaa, että tähän tarvittavat teknologiset ratkaisut ovat jo saatavilla ja niiden kustannuskilpailukyky paranee koko ajan ja että kaikki EU:n toimintapolitiikat olisi mukautettava tiiviisti Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteisiin ja niitä olisi tarkistettava säännöllisesti tavoitteissa pysymiseksi; odottaakin kiinnostuneena maailman lämpötilan 1,5 celsiusasteen noususta esiteolliseen aikakauteen verrattuna johtuvia vaikutuksia tarkastelevan IPCC:n vuoden 2018 erityisraportin tuloksia;

4.  korostaa, että WHO:n mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskunnallisiin ja ympäristöön liittyviin terveyttä määrittäviin tekijöihin (puhdas ilma, turvallinen juomavesi, riittävä ravinto ja turvallinen asuinsija) ja vuosien 2030 ja 2050 välisenä aikana aliravitsemuksen, malarian, ripulin ja lämpörasituksen odotetaan aiheuttavan vuosittain 250 000 lisäkuolemaa; toteaa, että ilman äärimmäisen kuuma lämpötila on yksi sydän- ja verisuonitautien sekä hengityselinten sairauksien aiheuttamien kuolemien välittömistä osasyistä erityisesti ikäihmisten keskuudessa; toteaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa konflikteja; katsoo, että Pariisin sopimuksen sitoumusten täysimääräinen täytäntöönpano edistäisi valtavasti Euroopan ja kansainvälisen turvallisuuden ja rauhan vahvistamista;

Pariisin sopimuksen ratifiointi ja sitoumusten täytäntöönpano

5.  on tyytyväinen Pariisin sopimuksen ennennäkemättömän nopeaan ratifiointitahtiin ja sekä valtiollisten että valtiosta riippumattomien toimijoiden yleiseen aktivoitumiseen ja päättäväisyyteen varmistaa, että sopimus pannaan täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön, mikä ilmenee merkittävien maailmanlaajuisten tapahtumien, kuten 4.–6. joulukuuta 2017 Chicagossa pidetyn Pohjois-Amerikan vuoden 2017 ilmastohuippukokouksen, 12. joulukuuta 2017 Pariisissa pidetyn One Planet ‑huippukokouksen ja 12.–14. syyskuuta 2018 San Franciscossa pidettävän globaalien ilmastotoimien huippukokouksen, yhteydessä annetuista sitoumuksista;

6.  korostaa, että kansallisesti määritellyt panokset rajoittaisivat globaalin lämpötilojen nousun ainoastaan 3,2 celsiusasteeseen(7), mikä ei olisi edes lähellä 2 celsiusastetta; kehottaa kaikkia osapuolia osallistumaan rakentavasti vuoteen 2020 mennessä – jolloin kansallisesti määritellyt panokset on saatettava ajan tasalle – käyttöön otettavaan prosessiin ja varmistamaan, että niiden panokset ovat yhteensopivia Pariisin sopimuksessa asetetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen kanssa, joka on maapallon lämpenemisen rajoittaminen huomattavasti alle 2 celsiusasteen esiteolliseen aikakauteen verrattuna, ja jatkamaan ponnisteluja nousun rajoittamiseksi edelleen 1,5 celsiusasteeseen; toteaa, että nykyiset sitoumukset, mukaan lukien unionin ja jäsenvaltioiden antama sitoumus, ovat riittämättömiä Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen; painottaa sen vuoksi, että maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen kasvu pitäisi saada pysäytettyä mahdollisimman pian ja että kaikkien osapuolten, erityisesti EU:n ja kaikkien G20-maiden, on tehostettava toimiaan ja päivitettävä kansallisesti määritellyt panoksensa vuoteen 2020 mennessä vuonna 2018 käytävän Talanoa-vuoropuhelun jälkeen, jotta ero saadaan kurottua kiinni ja kyseiseen tavoitteeseen voidaan päästä;

7.  katsoo, että jos muut suuret taloudet eivät tee EU:n kasvihuonekaasupäästöjä koskevien sitoumusten kaltaisia sitoumuksia, on hiilivuotoja koskevat määräykset säilytettävä etenkin niillä aloilla, joilla hiilivuotojen riski on suurempi, jotta varmistetaan Euroopan talouden maailmanlaajuinen kilpailukyky;

8.  pitää valitettavana, että useimmissa Pariisin sopimuksen mukaisia sitoumuksia tehneissä kolmansissa maissa keskustelu niiden panosten lisäämisestä on alkanut hyvin hitaasti; pyytää sen vuoksi komissiota virtaviivaistamaan EU:n ajatuksen lisätä sitoutumistaan tehokkaammilla toimenpiteillä ja siten motivoimaan muita kumppaneita tekemään samoin;

9.  korostaa, että voidakseen toimia maailmanlaajuisesti uskottavana ja luotettavana kumppanina EU:n on noudatettava kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja että on tärkeää, että EU säilyttää maailmanlaajuisen johtajuutensa ilmastoasioissa ja noudattaa Pariisin sopimusta; suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston sopimukseen nostaa uusiutuvia energialähteitä koskeva tavoite 32 prosenttiin ja energiatehokkuutta koskeva tavoite 32,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, joka johtaa kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen yli 45 prosentilla vuoteen 2030 mennessä; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti komission huomioihin EU:n kansallisesti määriteltyjen panosten ajan tasalle saattamiseen siten, että niissä otetaan huomioon nämä korkeammat tavoitteet ja nostetaan vuoteen 2030 mennessä saavutettavaa päästövähennystavoitetta; kehottaa komissiota laatimaan vuoden 2018 loppuun mennessä EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan kunnianhimoisen päästöttömyysstrategian, jossa esitetään kustannustehokas reitti Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen ja nollanettohiilitalouden saavuttamiseksi unionissa viimeistään vuoteen 2050 mennessä, jotta unionin osuus jäljellä olevasta maailman hiilibudjetista olisi oikeudenmukainen; kannattaa unionin kansallisesti määriteltyjen panosten saattamista ajan tasalle asettamalla koko unionin taloutta koskevaksi EU:n sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tavoitteeksi 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä;

10.  on tyytyväinen YK:n pääsihteerin ilmoitukseen, että ilmastohuippukokous järjestetään syyskuussa 2019 samaan aikaan 74:ttä kertaa järjestettävän yleiskokouksen kanssa, jotta vauhditetaan ilmastotoimia Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja etenkin edistetään ilmastositoumusten tavoitetason nostamista; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan näitä ponnistuksia osoittamalla sitoutumisensa ja poliittisen tahtonsa sitoumustemme tehostamiseen sekä puhumaan muiden osapuolten osuuksien vahvistamisen puolesta;

11.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ilmoitusta aikomuksestaan irrottaa Yhdysvallat Pariisiin sopimuksesta ja pitää sitä askeleena taaksepäin; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että kaikki merkittävät osapuolet ovat vahvistaneet sitoutumisensa Pariisin sopimukseen presidentti Trumpin ilmoituksen jälkeen; on erittäin tyytyväinen siihen, että Yhdysvaltojen tärkeimmät kaupungit, korkeakoulut ja muut valtiosta riippumattomat organisaatiot ovat jatkaneet ilmastotoimia ”We are still in” -kampanjassa;

12.  korostaa, että erityisesti presidentti Trumpin ilmoituksen jälkeen on tärkeää, että käytössä on asianmukaisia hiilivuodon vastaisia säännöksiä; kehottaa komissiota selvittämään hiilivuodon riskille alttiina olevien toimialojen suojelemiseksi toteutettavien lisätoimenpiteiden, esimerkiksi hiilen rajaverojärjestelyjen ja käyttömaksujen, tehokkuutta ja laillisuutta ottaen erityisesti huomioon niistä maista lähtöisin olevat tuotteet, jotka eivät täytä Pariisin sopimuksen mukaisia sitoumuksiaan;

13.  pitää myönteisenä Montrealin pöytäkirjaan tehdyn Kigalin muutoksen voimaantuloa 1. tammikuuta 2019 27 osapuolen (joiden joukossa on seitsemän jäsenvaltiota) jätettyä tähän mennessä ratifioimiskirjansa, kehottaa kaikkia Montrealin pöytäkirjan osapuolia ryhtymään tarvittaviin toimiin sen pikaisen ratifioinnin varmistamiseksi, etenkin niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä jättäneet ratifioimisasiakirjojaan, sillä se on Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon välttämätön osatekijä, sekä saavuttamaan keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteet;

14.  on tyytyväinen, että kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjaan tehdyn Dohan muutoksen ja että unionin yhteinen ratifiointikirja jätettiin 21. joulukuuta 2017; katsoo, että kyseinen toimenpide antaa merkittävästi neuvotteluvoimaa vuoden 2018 ilmastoneuvotteluiden saattamiseksi menestyksekkäästi päätökseen ja tehdyn yhteistyön ansiosta sillä myös vähennetään tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjä;

15.  korostaa, että täytäntöönpano ennen vuotta 2020 ja kunnianhimoiset tavoitteet olivat keskeisiä kysymyksiä COP 23:ssa käydyissä neuvotteluissa; suhtautuu myönteisesti päätökseen toteuttaa kaksi tilannekatsausta COP-konferensseissa vuosina 2018 ja 2019; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan vuoteen 2020 mennessä toteutettavia päästövähennyksiä koskevia kantoja esitettäväksi COP 24 -kokouksen vuotta 2020 edeltävää aikaa koskevassa tilannekatsauksessa; pitää niitä tärkeinä askeleina kohti tavoitetta, jonka mukaan kaikkien osapuolten on nostettava tavoitetasoaan vuoden 2020 jälkeisenä aikana, ja odottaakin kiinnostuneena Katowicen konferenssissa annettavan ensimmäisen tilannekatsauksen tuloksia; toteaa, että tulokset olisi julkaistava COP-kokouksessa tehtynä päätöksenä, jolla vahvistetaan uudelleen sitoutuminen osapuolten kansallisesti määriteltyjä panoksia koskevan vuoden 2030 tavoitetason nostamiseen vuoteen 2020 mennessä, jotta panokset olisivat yhteensopivia Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään viestintästrategioiden ja -toimien avulla ilmastotoimille annettavaa julkista ja poliittista tukea ja levittämään tietoa ilmastonmuutoksen torjunnan tuottamista eduista, kuten ilmanlaadun ja kansanterveyden paraneminen, luonnonvarojen suojelu, talouskasvu ja korkeampi työllisyys, energiaturvallisuuden kasvu ja energiantuontikustannusten väheneminen sekä kansainväliseen kilpailuun liittyvät edut innovoinnin ja teknologiakehityksen seurauksena; korostaa, että olisi kiinnitettävä huomiota ilmastonmuutoksen sekä sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden, muuttoliikkeen, epävakauden ja köyhyyden välisiin yhteyksiin ja siihen, että maailmanlaajuisilla ilmastotoimilla voidaan edistää merkittävästi näiden asioiden ratkaisemista;

17.  korostaa Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, Sendain kehyksen ja Addis Abeban toimintaohjelman (Finance for Development) sekä muiden Rion yleissopimusten välisiä synergiavaikutuksia, sillä kaikki nämä ovat tärkeitä ja toisiinsa liittyviä edistysaskelia sen varmistamisessa, että köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä voidaan edistää samanaikaisesti;

COP 24 (Katowice)

18.  panee merkille vuoden 2018 Talanoa-vuoropuhelun mallin yhdessä suunnitelleiden COP 22:n ja COP 23:n puheenjohtajien saavutuksen ja toteaa, että malli sai laajaa kannatusta osapuolten keskuudessa ja se otettiin käyttöön tammikuussa 2018; odottaa kiinnostuneena sen COP 24:n yhteydessä julkistettavia ensimmäisiä tuloksia sekä sen jälkeen annettavia poliittisia päätelmiä, jotta yhteinen tavoitetaso voidaan yhteensovittaa Pariisin sopimuksen vuotta 2020 koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa; katsoo, että Talanoa-vuoropuhelua ei ole rajoitettu vain kansallisten hallitusten väliseen keskusteluun, vaan monenlaiset sidosryhmät, kuten alueet ja kaupungit sekä niiden vaaleilla valitut edustajat voivat tuoda kansallisten ja maailmanlaajuisten päätöksentekijöiden tietoon keskeisiä ilmastotoimiin liittyviä kysymyksiä; on tyytyväinen kaupunkeja ja alueita osallistaviin vuoropuheluihin (Cities and Regions Talanoa Dialogues) ja odottaa kiinnostuneena tulevia Euroopassa käytäviä vuoropuheluja; odottaa kiinnostuneena valtiosta riippumattomien toimijoiden panosta ja kehottaa kaikkia osapuolia esittämään kantansa hyvissä ajoin Katowicessa käytävien poliittisten keskusteluiden helpottamiseksi;

19.  toteaa myös, että huolimatta kaikesta edistymisestä COP 23:ssa Pariisin työohjelman (”sääntökirja”) läpiviemisessä merkittäviä haasteita on vielä edessä sen loppuun saattamiseksi ja konkreettisten päätösten tekemiseksi COP 24:ssa; kehottaa suorittamaan kaiken tarpeellisen valmistelutyön ennen huippukokousta sääntökirjan viimeistelemiseksi, mikä on keskeisen tärkeää Pariisin sopimuksen oikea-aikaisen täytäntöönpanon kannalta;

20.  kannattaa sääntökirjaa, jossa edellytetään laajaa avoimuutta ja kaikkiin osapuoliin sovellettavia tehokkaita ja sitovia sääntöjä, jotta voidaan mitata tarkasti edistymistä ja rakentaa luottamusta kansainväliseen prosessiin osallistuvien osapuolien keskuudessa; pitää huolestuttavana, että jotkin osapuolet eivät halua edistää täyttä avoimuutta päästöjen mittauksessa; kehottaa kaikkia suuria talouksia ottamaan johtavan aseman sääntökirjaa koskevissa neuvotteluissa ja edistämään sitovia vaatimuksia, kuten kasvihuonekaasupäästöjä koskevia oikea-aikaisia ja luotettavia tietoja ja arvioita, seuranta- ja varmennusjärjestelmiä varten;

21.  korostaa, että on tärkeää täydentää sääntökirjaa ilmakehän havainnointiin perustuvilla tiedoilla, joilla lisätään raportoinnin luotettavuutta ja tarkkuutta; kehottaa komissiota, Euroopan avaruusjärjestöä (ESA), Euroopan sääsatelliittijärjestöä (Eumetsat), Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskusta (ECMWF), Euroopan tutkimusinfrastruktuuriin kuuluvaa integroitua hiilipitoisuuksien seurantajärjestelmää (ICOS), kartoituksesta vastaavia kansallisia viranomaisia ja tutkimuskeskuksia sekä muita keskeisiä toimijoita kehittämään toimintavalmiuksia, joilla voidaan tuottaa ihmisen toiminnasta aiheutuviin päästöihin liittyvää tietoa satelliiteista saatavien tietojen avulla ja jotka täyttävät tarvittavat vaatimukset, kuten satelliittiryhmiä;

22.  korostaa sen tärkeyttä, että poliittisen voimansa ja uskottavuutensa varmistamiseksi EU puhuu yhdellä ja yhtenäisellä äänellä Katowicen COP24-konferenssissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tukemaan EU:n mandaattia neuvotteluissa sekä kahdenvälisissä tapaamisissa muiden toimijoiden kanssa;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita saattamaan ilmastotoimet tärkeiden YK:n kansainvälisten foorumien sekä G7:n ja G20:n kaltaisten elinten asialistalle ja muodostamaan monenvälisiä kumppanuuksia tiettyjen Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon liittyvien kysymysten osalta;

Avoimuus, osallistavuus ja läpinäkyvyys

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ylläpitämään ja vahvistamaan strategisia kumppanuuksia kehittyneiden maiden ja nousevien talouksien kanssa ja perustamaan tulevina vuosina ilmastoalan edelläkävijöiden ryhmän ja osoittamaan siten solidaarisuutta haavoittuvia valtioita kohtaan; kannattaa EU:n jatkuvaa ja aktiivista sitoutumista High Ambition Coalition -ryhmään ja sen jäsenvaltioihin, jotta voidaan antaa näkyvyyttä niiden päättäväisille pyrkimyksille panna Pariisin sopimus tarkoituksenmukaisesti täytäntöön, laatimalla tiukka sääntökirja vuonna 2018, ja käydä onnistunut Tanaloa-vuoropuhelu COP24-kokouksessa;

25.  korostaa, että kaikkien osapuolten tehokas osallistuminen on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa tavoite, jonka mukaan maapallon keskilämpötilan nousu rajoitetaan 1,5 celsiusasteeseen, mikä puolestaan edellyttää, että on käsiteltävä eri osapuolten etuja ja myös eturistiriitoja; toistaa tässä yhteydessä tukensa maailman väestön enemmistöä edustavien hallitusten tekemälle aloitteelle, joka koskee erityisen eturistiriitoja koskevan menettelytavan käyttöönottoa YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan tähän prosessiin rakentavalla tavalla vaarantamatta YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen ja Pariisin sopimuksen tavoitteita;

26.  korostaa, että 80 prosenttia ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneista ihmisistä on naisia, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa yleensä enemmän kuin miehiin ja joihin kohdistuu suurempi rasite, koska he eivät ole yhtä paljon mukana ilmastotoimia koskevassa keskeisessä päätöksenteossa; korostaa näin ollen, että naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä heidän täysimääräinen ja tasavertainen osallistumisensa ja johtajuutensa UNFCCC:n kaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla sekä kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa ilmastotoimissa ovat erittäin tärkeitä tällaisten toimien onnistumisen ja tehokkuuden kannalta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman ilmastopolitiikkaan ja edistämään alkuperäisväestöön kuuluvien naisten ja naisten oikeuksien puolustajien osallistumista YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen yhteydessä;

27.  pitää myönteisenä COP23:n päätöstä, jonka mukaan sopeutumisrahasto on jatkossakin käytettävissä Pariisin sopimusta varten; panee merkille rahaston merkityksen ilmastonmuutokselle kaikkein alttiimmille yhteisöille ja on siksi tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet maksamaan rahastoon 93 miljoonaa dollaria aiempien lupaustensa lisäksi;

28.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen suurimpia julkisen ilmastorahoituksen tarjoajia; esittää huolensa siitä, että kehittyneiden maiden toteutuneet sitoumukset jäävät kauaksi niiden yhteisestä tavoitteesta, joka on 100 miljardia dollaria vuodessa; korostaa sen merkitystä, että kaikki teollisuusmaaosapuolet suorittavat osuutensa tämän tavoitteen saavuttamiseksi, sillä pitkän aikavälin rahoitus on avainedellytys sille, että kehitysmaiden on mahdollista päästä ilmastonmuutokseen mukautumista ja sen lieventämistä koskeviin tavoitteisiinsa;

29.  korostaa, että EU:n talousarviossa olisi otettava johdonmukaisesti huomioon EU:n antamat kestävää kehitystä koskevat kansainväliset sitoumukset sekä sen keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteet ja että sillä ei pitäisi haitata kyseisiä tavoitteita tai vaikeuttaa niiden täytäntöönpanoa; panee huolestuneena merkille, että unioni todennäköisesti epäonnistuu tavoitteessaan osoittaa 20 prosenttia kaikista menoistaan ilmastotoimiin, ja kehottaakin ryhtymään korjaaviin toimiin; korostaa lisäksi, että ilmasto- ja energiatavoitteiden olisi oltava vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevien poliittisten keskustelujen keskiössä alusta alkaen, jotta voidaan varmistaa, että niiden saavuttamiseen tarvittavat resurssit ovat käytettävissä; palauttaa mieliin kantansa, jonka mukaan nykyisiä ilmastoon liittyviä menoja olisi lisättävä 20 prosentista 30 prosenttiin mahdollisimman nopeasti ja viimeistään vuoteen 2027 mennessä; katsoo, että kaikkien jäljelle jäävien monivuotisen rahoituskehyksen menojen olisi oltava Pariisin sopimuksen mukaisia eikä ilmastotoimia haittaavia;

30.  kehottaa perustamaan erityisen automaattisen EU:n rahoitusmekanismin, josta tarjotaan asianmukaista lisätukea EU:n oikeudenmukaisen osuuden kattamiseksi 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin kansainvälisestä ilmastorahoitustavoitteesta;

Valtiosta riippumattomien toimijoiden rooli

31.  palauttaa mieliin, että Pariisin sopimuksessa tunnustetaan monitasoisen hallinnon tärkeä rooli ilmastopolitiikassa sekä tarve tehdä yhteistyötä alueiden, kaupunkien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa;

32.  on tyytyväinen, että yhä suurempi ja moninaisempi joukko valtiosta riippumattomia toimijoita kaikkialla maailmassa on sitoutunut konkreettisia ja mitattavissa olevia tuloksia tuottaviin ilmastotoimiin; korostaa kansalaisyhteiskunnan, yksityisen sektorin ja valtiotasoa alempien hallintojen ratkaisevaa merkitystä julkisen mielipiteen ja valtion toimien painostamisessa ja niiden ohjaamisessa; kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja kaikkia osapuolia edistämään ja helpottamaan valtiosta riippumattomien toimijoiden toimintaa ja keskustelemaan niiden kanssa täysin avoimesti, sillä ne ovat yhä useammin ilmastonmuutoksen torjumisen edelläkävijöitä, ja pitämään yhteyttä myös valtiotasoa alempiin toimijoihin erityisesti tapauksissa, joissa EU:n suhteet kansallisiin hallituksiin ovat heikentyneet ilmastopolitiikan alalla; antaa tässä yhteydessä tunnustusta 25 edelläkävijäkaupungin, joiden yhteenlaskettu asukasmäärä on 150 miljoonaa, COP23:ssa antamalle sitoumukselle vähentää nettomääräiset päästönsä nollaan vuoteen 2050 mennessä;

33.  kehottaa komissiota tehostamaan entisestään suhteitaan paikallisiin ja alueellisiin viranomaisiin kaupunkien ja alueiden välisen aihe- ja alakohtaisen yhteistyön tehostamiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella, jotta kehitettäisiin ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen sietokykyä koskevia aloitteita ja vahvistettaisiin kestävän kehityksen malleja ja päästövähennyssuunnitelmia energian, teollisuuden, teknologian, maatalouden ja kaupunki- ja maaseutuliikenteen kaltaisilla keskeisillä aloilla esimerkiksi kumppanuusohjelmien, kansainvälistä kaupunkikehityksen alan yhteistyötä koskevan ohjelman sekä kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kaltaisten foorumien tuen avulla ja luomalla uusia foorumeita parhaiden käytäntöjen vaihtoa varten; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan alueellisten ja paikallisten toimijoiden pyrkimyksiä ottaa käyttöön (kansallisesti määriteltyjen panosten kaltaisia) alueellisesti ja paikallisesti määriteltyjä panoksia, kun tällä voidaan lisätä kunnianhimoisia ilmastotavoitteita;

34.  kannustaa komissiota asettamaan konkreettisia ja kaikkia aloja koskevia kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita vuoteen 2050 mennessä ehdotuksessaan EU:n vuosisadan puoliväliin ulottuvaksi nollanettopäästöstrategiaksi ja esittämään selkeän suunnitelman näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä konkreettiset välitavoitteet vuosiksi 2035, 2040 ja 2045; kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotuksia myös siitä, miten vahvistetaan nielujen aikaansaamia kasvihuonekaasupoistumia pyrittäessä Pariisin sopimuksen tavoitteisiin, jotta EU:n nettokasvihuonekaasupäästöt olisivat vuoteen 2050 mennessä nollassa ja kääntyisivät negatiivisiksi pian sen jälkeen; pyytää, että strategialla varmistetaan taakan oikeudenmukainen jakautuminen eri aloille ja että siihen sisällytettäisiin mekanismi viisivuosittaisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulosten sisällyttämiseksi ja siinä huomioitaisiin tulevan ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityiskertomuksen tulokset, Euroopan parlamentin suositukset ja kannat sekä paikallis- ja alueviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin kaltaisten muiden kuin valtiollisten toimijoiden näkemykset;

35.  korostaa, että EU:n pitkän aikavälin strategiaa olisi pidettävä mahdollisuutena asettaa tulevia strategisia painopisteitä uudenaikaiselle EU:n vihreälle taloudelle, jossa hyödynnetään täysimääräisesti teknologiakehityksen mahdollisuuksia ja jossa säilytetään sosiaaliturvan korkea taso ja korkeat kuluttajanormit ja joka hyödyttää sekä teollisuutta että kansalaisyhteiskuntaa etenkin pitkällä aikavälillä;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita ja ohjelmia, joilla voidaan käsitellä hiilestä irtautumisen ja teknologiakehityksen aiheuttamaa työvoiman siirtymistä alojen välillä ja mahdollistaa osaamisen ja hyvien käytäntöjen vaihto asianomaisten alueiden, työntekijöiden ja yritysten välillä sekä tukea alueita ja työntekijöitä auttamalla heitä valmistautumaan rakennemuutoksiin, etsimään aktiivisesti uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja kehittämään strategista työntekijöiden sijoittamispolitiikkaa, jotta varmistetaan, että siirtyminen nollanettopäästötalouteen tapahtuu Euroopassa oikeudenmukaisesti;

37.  katsoo, että sen varmistamiseksi, että kansallisesti määritellyt panokset ovat Parisiin sopimuksessa vaadittavien koko unionin taloutta koskevien sitoumusten mukaisia, osapuolia olisi kannustettava ottamaan huomioon kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen tuottamat päästöt sekä hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä kansainvälisellä, alueellisella ja paikallisella tasolla näiden alojen päästöjen vähentämiseksi;

Kaikkien alojen kattavat toimet

38.  pitää myönteisenä päästökauppajärjestelmän kehityksen jatkumista maailmanlaajuisesti ja erityisesti Kiinan kansallisen päästökauppajärjestelmän energia-alaa koskevan ensimmäisen vaiheen käyttöönottoa joulukuussa 2017; on tyytyväinen myös vuoden 2017 lopussa allekirjoitettuun sopimukseen EU:n päästökauppajärjestelmän ja Sveitsin järjestelmän yhdistämisestä ja kannustaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia muihin vastaaviin sopimuksiin ja yhteistyömuotoihin kolmansien maiden ja alueiden hiilimarkkinoiden kanssa sekä edistämään uusien hiilimarkkinoiden ja muiden hiilen hinnoittelumekanismien perustamista, jotta edistetään maailmanlaajuisesti päästöjen vähentämistä, saadaan aikaan lisää tehon- ja kustannussäästöjä ja vähennetään hiilivuodon riskiä luomalla maailmanlaajuiset tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa komissiota laatimaan suojatoimet, joiden avulla varmistetaan, että EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden järjestelmien yhdistäminen tuottaa pysyvän lisäpanoksen ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään eikä vaaranna EU:n sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä koskevia sitoumuksia;

39.  pitää valitettavana, että liikenneala on ainoa ala, jonka päästöt ovat lisääntyneet vuoden 1990 jälkeen; korostaa, että tämä ei pitkällä aikavälillä ole kestävän kehityksen mukaista, vaan päästöjen tulee sen sijaan vähentyä enemmän ja nopeammin kaikilla yhteiskunnan aloilla; palauttaa mieliin, että liikennealan on irtaannuttava hiilestä kokonaan vuoteen 2050 mennessä;

40.  toteaa olevansa erittäin pettynyt komission ehdotukseen henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen päästönormeista vuoden 2020 jälkeiselle ajalle, koska ne eivät ole Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia;

41.  on huolestunut Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmälle (CORSIA) asettamasta tavoitetasosta, kun otetaan huomioon meneillään oleva työ niiden standardien ja suositeltujen menettelytapojen (SARPs) vahvistamiseksi, joiden avulla järjestelmä on tarkoitus panna täytäntöön vuonna 2019; vastustaa voimakkaasti pyrkimystä soveltaa CORSIAa Euroopan sisäisiin lentoihin, koska se syrjäyttää EU:n lainsäädännön ja loukkaa EU:n päätöksenteon riippumattomuutta; korostaa, että CORSIAn standardeja ja suositeltuja menettelytapoja koskevan luonnoksen heikentämistä edelleen ei voida hyväksyä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään parhaansa CORSIAn määräysten tiukentamiseksi ja siten sen tulevan vaikutuksen tehostamiseksi;

42.  palauttaa mieliin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2392 ja etenkin sen 1 artiklan 7 kohdan, jossa todetaan selkeästi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat lainsäätäjinä ainoat toimielimet, jotka päättävät päästökauppadirektiivin mahdollisista muutoksista; kehottaa jäsenvaltioita paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välinen sopimuksen hengessä esittämään CORSIAn standardeja ja suositeltuja menettelytapoja koskevan virallisen varauman, jossa todetaan, että CORSIAn täytäntöönpano ja osallistuminen sen vapaaehtoisiin vaiheisiin edellyttää neuvoston ja Euroopan parlamentin ennakkoon antamaa suostumusta;

43.  palauttaa mieliin, että unioni myönsi ETA:n ja kolmansien maiden välisiä lentoja koskevalle vapautukselle EU:n päästökauppajärjestelmän noudattamisesta uuden pidennyksen vuoteen 2024 saakka tukeakseen ICAO:n prosessia maailmanlaajuisen ratkaisun löytämiseksi ilmaliikenteen päästöjen ongelmaan; korostaa kuitenkin, että lainsäädäntöön olisi tehtävä vain sellaisia muutoksia, jotka ovat yhteensopivia koko unionin taloutta koskevan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksen kanssa, ja että näihin sitoumuksiin ei sisälly päästöhyvityksiä vuoden 2020 jälkeen;

44.  on tyytyväinen, että ilmailualalla EU:n päästökauppajärjestelmä on jo tuottanut noin 100 miljoona tonnia hiilidioksidipäästöjen vähennyksiä/hyvityksiä;

45.  muistuttaa, että laivaliikenteen hiilidioksidipäästöjen arvioidaan lisääntyvän 50–250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ja että saatavilla on teknisiä ratkaisuja, joilla voidaan vähentää tuntuvasti laivaliikenteen päästöjä; on tyytyväinen IMO:n meriympäristön suojelukomitean 72. istunnossa huhtikuussa 2018 aikaansaatuun sopimukseen IMO:n alustavasta strategiasta laivojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja pitää sitä ensimmäisenä askeleena alan pyrkimyksissä edistää Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen saavuttamista; kehottaa IMO:ta sopimaan pikaisesti tavoitteiden saavuttamisen edellyttämistä uusista pakollisista päästöjenvähennystoimista ja korostaa, että ne on pantava täytäntöön kiireesti ennen vuotta 2023; painottaa, että meriliikenteen päästöjen rajoittaminen edellyttää lisää toimia, ja kehottaakin EU:ta ja jäsenvaltioita seuraamaan tarkasti IMO:n sopimuksen vaikutuksia ja täytäntöönpanoa ja harkitsemaan EU:n lisätoimien toteuttamista, jotta varmistetaan meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen saaminen Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen mukaisiksi; kehottaa komissiota sisällyttämään kansainvälisen kuljetuksen tulevaan vuoteen 2050 ulottuvaan hiilipäästöjen vähentämisstrategiaan, jolla EU:n sijoituspäätöksiä ohjataan kohti hiilidioksidipäästöttömien polttoaineiden ja käyttövoimateknologioiden käyttöä kuljetusalalla;

46.  toteaa, että metsänhakkuusta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuu 20 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä; korostaa metsien ja kosteikkojen merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, koska niissä on runsaasti potentiaalia hiilidioksidin talteenottoon; korostaa, että EU:n ja maailmanlaajuiset hiilinielut ja -varastot olisi säilytettävä ja niitä olisi lisättävä pitkällä aikavälillä ja että maailman metsien koko ja niiden ilmastonmuutokseen liittyvää sopeutumis- ja vastustuskykyä on lisättävä entisestään Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi; korostaa lisäksi, että ilmastonmuutoksen hillintää koskevia toimia on kohdistettava trooppisten metsien alaan ja että ensiksi on puututtava metsäkadon ja ilmastonmuutoksen perussyihin;

Sopeutumistoimien avulla saavutettava kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia

47.  kehottaa komissiota tarkistamaan EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, sillä sopeutumistoimet ovat välttämättömiä kaikissa maissa, jos halutaan minimoida ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset ja hyödyntää täysin ilmastonmuutokseen sopeutuvan kasvun ja kestävän kehityksen mahdollisuudet;

48.  pitää paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen foorumin toimintavalmiiksi saattamista yhtenä COP 23:n menestyksistä ja merkittävänä lisäaskeleena kohti Pariisin päätösten toteuttamista; katsoo, että foorumi helpottaa sopeutumistoimia ja -strategioita koskevien kokemusten ja parhaiden käytäntöjen tehokasta vaihtamista;

49.  painottaa, että kansallisten sopeutumissuunnitelmien ja -toimien kehityksen ja tehokkuuden arvioimiseksi olisi kehitettävä sopivia julkisia, avoimia ja käyttäjäystävällisiä järjestelmiä ja välineitä;

Ilmastodiplomatia

50.  kannattaa voimakkaasti unionin poliittisen yhteydenpidon ja ilmastodiplomatian jatkamista ja vahvistamista entisestään, sillä ne ovat olennaisen tärkeitä ilmastotoimien profiilin nostamiseksi kumppanimaissa ja kansainvälisessä yleisessä keskustelussa; kehottaa jakamaan henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit EUH:ssa ja komissiossa siten, että otetaan paremmin huomioon sitoutuminen ilmastodiplomatiaan ja siihen osallistumisen lisääntyminen; korostaa, että on tarpeen kehittää EU:n ilmastodiplomatiaa koskeva kattava strategia ja sisällyttää ilmasto EU:n ulkoiseen toimintaan kaikilla aloilla, mukaan luettuina kauppa, kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu sekä turvallisuus ja puolustus;

51.  korostaa, että ilmastomuutoksen seuraukset, kuten ympäristön pilaantuminen, toimeentulon menetys, ilmastonmuutoksen aiheuttamat väestön siirtymiset sekä niihin liittyvät levottomuudet, vaikuttavat yhä voimakkaammin kansainväliseen turvallisuuteen ja alueelliseen vakauteen, ja katsoo, että ilmastonmuutosta voidaan usein pitää uhkien voimistajana; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään sen vuoksi yhteistyötä kumppaneidensa eri puolilla maailmaa kanssa ilmastonmuutoksen vakautta horjuttavien vaikutusten ymmärtämisen, huomioon ottamisen, ennakoimisen ja hallinnan tehostamiseksi; korostaakin tästä syystä, että on tärkeää valtavirtaistaa ilmastodiplomatia konfliktien ehkäisemiseen tähtääviin EU:n toimintapolitiikkoihin;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kunnianhimoisia liittoutumia, jotta voidaan näyttää esimerkkiä ilmastotoimien valtavirtaistamisessa ulkopolitiikan eri aloilla, kuten kaupan, kansainvälisen muuttoliikkeen, kansainvälisten rahoitusinstituutioiden uudistuksen ja turvallisuuden aloilla;

53.  kehottaa komissiota sisällyttämään ilmastonmuutosta koskevan ulottuvuuden kansainvälisiin kauppa- ja investointisopimuksiin ja tekemään Pariisin sopimuksen ratifioinnista ja täytäntöönpanosta ehdon tuleville kauppasopimuksille; kehottaa komissiota laatimaan kattavan arvion voimassa olevien sopimusten yhteensopivuudesta Pariisin sopimuksen kanssa;

Teollisuus ja kilpailukyky

54.  korostaa, että ilmastonmuutos on ennen kaikkea yhteiskunnallinen haaste ja että sen torjumisen olisi siksi oltava edelleen yksi EU:n toimintapolitiikkojen ja toimien johtavista periaatteista, myös teollisuuden, energian, tutkimuksen ja digitaaliteknologian alalla;

55.  suhtautuu myönteisesti Euroopan kansalaisten, yritysten ja teollisuuden tämän mennessä toteuttamiin toimiin ja aikaansaamaan edistykseen Pariisin sopimuksen velvoitteiden saavuttamisessa; kannustaa näitä olemaan entistä kunnianhimoisempia ja hyödyntämään täysimääräisesti Pariisin sopimuksen mukanaan tuomia mahdollisuuksia ja pysymään teknologisen kehityksen tahdissa;

56.  korostaa, että vakaa ja ennakoitava oikeudellinen kehys ja selkeät poliittiset signaalit sekä EU:n tasolla että globaalilla tasolla helpottavat ja tehostavat ilmastoon liittyviä investointeja; korostaa tähän liittyen merkitystä, joka ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketin mukaisilla lainsäädäntöehdotuksilla on EU:n kilpailukyvyn vahvistamisen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen kannalta ja sille, että asetetaan tavoitteita, jotka noudattavat Pariisin sopimuksen ja sen viisivuotisen tarkistusmekanismin mukaisesti tehtyjä EU:n sitoumuksia;

57.  pitää myönteisenä, että useat maat, jotka ovat EU:n tärkeimpiä kilpailijoita energiavaltaisilla teollisuudenaloilla, ovat ottaneet käyttöön hiilipäästökaupan ja muita hinnoittelumekanismeja; kehottaa muita maita noudattamaan tätä esimerkkiä;

58.  korostaa, että on tärkeää lisätä laadukkaita työpaikkoja ja ammattitaitoisten työntekijöiden määrää EU:n teollisuudessa sen innovaation ja kestävän siirtymän edistämiseksi; kehottaa ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisen ja osallistavan prosessin, joilla kehitetään visiota vaihtoehtoisesta liiketoimintamallista hiili- ja hiilidioksidi-intensiivisillä alueilla, joilla huomattava osuus työntekijöistä työskentelee hiilestä riippuvaisilla aloilla, jotta voidaan helpottaa dynaamisten toimialojen ja palvelujen kestävää siirtymistä ja ottaa huomioon perinteet ja käytettävissä olevan työvoiman taidot; korostaa jäsenvaltioiden tärkeää roolia nopeutettaessa uudistuksia, jotka voivat johtaa oikeudenmukaiseen työvoiman siirtymiseen näillä alueilla; palauttaa mieliin, että täydentävällä EU:n taloudellisella tuella on korvaamaton rooli tässä suhteessa;

Energiapolitiikka

59.  muistuttaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan EU:ssa ovat laskussa; korostaa siksi uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden merkitystä päästöjen vähentämisessä ja energiaturvallisuudessa sekä energiaköyhyyden estämisessä ja lieventämisessä haavoittuvassa asemassa olevien ja köyhien kotitalouksien suojelemiseksi ja auttamiseksi; kehottaa edistämään maailmanlaajuisesti energiatehokkuutta ja energiansäästöä koskevia toimia ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä ja niiden tehokasta käyttöönottoa (esimerkiksi kannustamalla uusiutuvien energialähteiden omaehtoista tuotantoa ja kulutusta);

60.  muistuttaa, että energiatehokkuuden priorisointi, myös energiatehokkuus ensin -periaatteen avulla, ja maailmanlaajuinen johtoasema uusiutuvan energian alalla ovat kaksi EU:n energiaunionin keskeistä tavoitetta; korostaa puhtaan energian paketin mukaisen kunnianhimoisen lainsäädännön merkitystä näiden tavoitteiden saavuttamiselle sekä vuosisadan puoliväliä koskevan tulevan strategian merkitystä sille, että EU:n toimintapolitiikoissa voidaan panna tehokkaasti täytäntöön Pariisin sopimuksen mukaiset sitoumukset pitää maailman keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteessa ja lisäksi tavoitella sen pitämistä alle 1,5 celsiusasteen;

61.  korostaa, että on tärkeää kehittää energian varastointiteknologiaa, älykkäitä sähköverkkoja ja kysynnän ohjausta, joiden avulla vahvistetaan uusiutuvan energian tehokasta käyttöönottoa sähköntuotannossa ja kotitalouksien lämmityksessä ja jäähdytyksessä;

62.  kehottaa EU:ta kannustamaan kansainvälistä yhteisöä viipymättä hyväksymään konkreettisia toimenpiteitä, myös aikataulun, jotta poistetaan vaiheittain ympäristön kannalta haitalliset tuet, jotka vääristävät kilpailua, estävät kansainvälistä yhteistyötä ja haittaavat innovointia;

Tutkimus, innovointi, digitaaliteknologiat ja avaruuspolitiikka

63.  korostaa, että jatkuva ja tehostettu tutkimus ja innovointi ilmastonmuutoksen hillitsemisen, mukauttamistoimien, resurssitehokkuuden, kestävän vähäpäästöisten ja päästöttömien teknologioiden alalla, kestävä uusioraaka-aineiden käyttö (”kiertotalous”) ja ilmastonmuutosta koskevien tietojen keruu ovat keskeisiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi kustannustehokkaalla tavalla ja vähentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; vaatii siksi maailmanlaajuisia sitoumuksia investointien lisäämiseksi ja kohdistamiseksi näille aloille; korostaa tarvetta asettaa etusijalle kestävien energiahankkeiden rahoittamisen uuden Euroopan horisontti -ohjelman mukaisesti ottaen huomioon energiaunionin ja Pariisin sopimuksen mukaiset unionin sitoumukset;

64.  korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteet edustavat radikaalia muutosta kansainvälisissä kehitysyhteistyötoimissa ja että EU on sitoutunut panemaan ne täytäntöön sisäisissä ja ulkoisissa toimissaan; korostaa kestävän kehityksen ulkoisen ulottuvuuden mukaisesti tarvetta tutkia eri menetelmiä, joilla tuetaan kehitysmaita ja kehittyviä talouksia niiden energiasiirtymässä muun muassa valmiuksien kehittämistä koskevien toimien avulla, autetaan vähentämään uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden ja energiatehokkuushankkeiden pääomakustannuksia, teknologian siirtoa ja älykkäiden kaupunkien sekä syrjäisten alueiden ja maaseutualueiden kehittämistä koskevia ratkaisuja, joilla tällä tavoin autetaan niitä saavuttamaan Pariisin sopimuksen mukaiset sitoumuksensa; on tältä osin tyytyväinen hiljattain perustettuun Euroopan kestävän kehityksen rahastoon;

65.  palauttaa mieliin, että tutkimus, innovointi ja kilpailukyky kuuluvat EU:n energiaunionistrategian viiteen pilariin; toteaa, että EU haluaa pysyä maailman johtavana tahona näillä aloilla ja samalla kehittää tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa; korostaa, että hyvien innovointivalmiuksien luominen ja ylläpito on tärkeää niin kehittyneissä maissa kuin nousevan talouden maissakin puhtaan ja kestävän energiateknologian käyttöön ottamiseksi;

66.  palauttaa mieliin digitaaliteknologioiden perustavaa laatua olevan roolin tuettaessa energiasiirtymää ja erityisesti parannettaessa energiatehokkuutta ja energiansäästöjä; korostaa ilmastoetuja, joita Euroopan teollisuuden digitalisointi voi tuoda mukanaan resurssien tehokkaan käytön ja materiaali-intensiteetin vähentämisen ja nykyisen työvoiman tehostamisen avulla;

67.  uskoo vakaasti, että unionin avaruusohjelmat olisi suunniteltava siten, että varmistetaan, että niillä edistetään ilmastonmuutoksen torjuntaa ja hillitsemisstrategioita; palauttaa tässä yhteydessä mieliin Copernicus-järjestelmän erityisen roolin ja tarpeen varmistaa, että siihen sisällytetään hiilidioksidin seurantapalvelu; korostaa, että on tärkeää säilyttää vapaa, täysimittainen ja avoin datapolitiikka, koska se on olennainen tiedeyhteisölle ja tukee kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla;

Ilmastotoimet kehitysmaissa

68.  vaatii, että on pidettävä avoimena mahdollisuutta rajoittaa maapallon lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen, ja korostaa päästöjen suurimpien aiheuttajien, EU mukaan lukien, velvollisuutta tehostaa nopeasti hillitsemistoimiaan, joilla voidaan saada aikaan merkittäviä kestävän kehityksen oheishyötyjä, sekä lisätä kestävästi tukeaan ilmastotoimille kehitysmaissa;

69.  korostaa, että ilmastotietoinen päätöksenteko ja sen tukeminen parantamalla erityisesti kehitysmaille merkityksellisiä ilmastotoimia on tärkeää; kehottaa tekemään tästä EU:n rahoittaman tutkimuksen merkittävän tavoitteen ja toteuttamaan tehokkaita EU:n toimia, joilla helpotetaan teknologian siirtymistä kehitysmaihin; kehottaa WTO:ta antamaan teollis- ja tekijänoikeuksista ja ilmastonmuutoksesta julistuksen, joka vastaa TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annettua Dohassa 2001 annettua julistusta;

70.  palauttaa mieliin kehittyneiden maiden sitoumuksen myöntää kehitysmaille ilmastotoimia varten uutta ja täydentävää rahoitusta 100 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että on jatkuvasti lisättävä ja valvottava entistä tarkemmin taloudellisia toimia myös kiinnittämällä huomiota vaatimukseen, että rahoituksen on oltava uutta ja täydentävää, ja sisällyttämällä toimiin ainoastaan lainojen avustuksia vastaavat määrät, jotka lasketaan käyttämällä OECD:n kehitysyhteistyökomiteassa sovittua menetelmää; suosittelee, että EU:n jäsenvaltiot noudattavat komission kehittämiä käytäntöjä, joiden mukaisesti Rion tunnusmerkkejä käytetään viralliseen kehitysapuun, johon sisältyy ilmastotavoite;

71.  toteaa, että useimpien biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotanto liittyy suoraan tai välillisesti elintarviketurvaan kohdistuviin uhkiin sekä kehitysmaiden köyhien ihmisten oikeuksiin ja elinkeinoihin; toteaa, että biopolttoaineiden mahdollisuudet auttaa vähentämään kasvihuonekaasujen nettopäästöjä ovat pienempiä kuin aikaisemmin odotettiin, ja katsoo, että on tarpeen muuttaa biopolttoaineita koskevaa EU:n politiikkaa entistä enemmän, kunnes siinä otetaan täysimääräisesti huomioon tämä tilanne;

72.  kehottaa EU:ta noudattamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta SEUT:n 208 artiklan mukaisesti, koska se on Pariisin sopimusta koskevan EU:n panostuksen keskeinen näkökohta; kehottaa sen vuoksi EU:ta varmistamaan johdonmukaisuus sen kehitys-, kauppa-, maatalous-, energia- ja ilmastopolitiikan välillä;

73.  palauttaa mieliin, että ilmastonmuutoksella on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia maatalouden tuottavuuteen; toistaa, että elintarvikkeiden tuotanto- ja kulutustapoja on muutettava kohti ”agroekologista lähestymistapaa” maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (IAASTD) esitettyjen johtopäätösten sekä oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti; on tyytyväinen YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön (FAO) aloitteisiin agroekologian edistämiseksi, jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita laatimaan kehityspolitiikkansa näiden suuntaviivojen mukaisesti, EKKR:n maatalouden investointi-ikkuna mukaan lukien;

74.  korostaa, että liikenteestä ja kansainvälisestä kaupasta johtuvien hiilidioksidipäästöjen jatkuva kasvu heikentää EU:n ilmastonmuutosstrategian tehoa; toteaa, että vientijohtoisen kehityksen edistämistä muun muassa vientiin suuntautuvan teollisen maatalouden avulla on vaikea sovittaa välttämättömään ilmastonmuutoksen hillitsemiseen;

75.  katsoo, että EU:n olisi etsittävä keinoja ottaa käyttöön Euroopan kauppaa koskevia valvontatoimia, jotka koskevat metsälle riskejä aiheuttavien hyödykkeiden, kuten soijan, palmuöljyn, eukalyptuksen, naudanlihan, nahan ja kaakaon kauppaa, sekä niiden kulutusta ottaen huomioon FLEGT-toimintasuunnitelmasta ja puutavara-asetuksesta sekä muiden toimitusketjujen sääntelyä koskevista EU:n toimenpiteistä saadut kokemukset, jotta vakava haitta saadaan loppumaan tai vältettyä; toteaa, että tällaisten toimien menestyksen avaimia ovat jäljitettävyyden vahvistaminen ja pakolliset due diligence -vaatimukset koko toimitusketjussa;

76.  kehottaa Euroopan investointipankkia lopettamaan nopeasti lainanannon fossiilisia polttoaineita koskevia hankkeita varten ja pyytää EU:n jäsenvaltioita lopettamaan kaikki vientiluottotakuut fossiilisia polttoaineita koskeville hankkeille; kehottaa antamaan julkisia takuita vihreiden investointien vauhdittamiseksi sekä tunnuksia ja veroetuja vihreille investointirahastoille ja vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskemiselle;

77.  korostaa, että on tärkeää saattaa toimintavalmiiksi maailmanlaajuinen sopeutumistavoite ja ottaa käyttöön huomattavasti uusia varoja kehitysmaiden sopeutumista varten; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että ne lisäävät merkittävästi sopeutumistoimiin myöntämäänsä rahoitusta; toteaa, että tarvitaan edistymistä myös menetyksiä ja vahinkoa koskevassa kysymyksessä, jota varten olisi otettava käyttöön täydentäviä resursseja julkisen rahoituksen innovatiivisista lähteistä Varsovan kansainvälistä mekanismia hyödyntämällä;

78.  korostaa, että tarvitaan alhaalta ylöspäin suuntautuvia paikallisesti johdettuja hankkeita, jotka saavuttavat erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja yhteisöt; toteaa, että nykyinen toimien yhdistämisen korostaminen ja yksityisten investointien helpottamisen takaaminen suosivat suuren mittaluokan hankkeita, ja kehottaa saattamaan tukirahastojen käytön asianmukaiseen tasapainoon;

79.  toteaa, että ilmailuteollisuus on suuresti riippuvainen hiilidioksidipäästöjen kompensoimisesta ja että kompensointia metsien avulla on vaikea mitata ja mahdoton taata; korostaa tarvetta varmistaa, että CORSIA ja muut hankkeet eivät missään tapauksessa aiheuta haittaa elintarviketurvalle, maaoikeuksille, alkuperäisväestön oikeuksille tai biologiselle monimuotoisuudelle ja että tietoon perustuvan vapaan ennakkosuostumuksen periaatetta noudatetaan;

Euroopan parlamentin rooli

80.  katsoo, että parlamentti on integroitava EU:n valtuuskuntaan hyvin, koska sen on annettava hyväksyntänsä kansainvälisten sopimusten tekemiselle ja se on lainsäätäjänä keskeisessä asemassa Pariisin sopimuksen kansallisessa täytäntöönpanossa; edellyttää näin ollen, että parlamentin sallitaan osallistua EU:n koordinointikokouksiin Katowicessa ja sille taataan oikeus tutustua kaikkiin valmisteluasiakirjoihin neuvottelujen käynnistämisestä lähtien;

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille sopimuksen Euroopan unioniin kuulumattomille osapuolille.

 

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0280.

(2)

EUVL C 346, 27.9.2018, s. 70.

(3)

EUVL L 236, 14.9.2017, s. 1.

(4)

http://www3.weforum.org/docs/WEF_GRR18_Report.pdf

(5)

http://www.bmub.bund.de/fileadmin/Daten_BMU/Download_PDF/Europa___International/green_growth_group_financing_climate_action_bf.pdf

(6)

http://copernicus.eu/news/report-operational-anthropogenic-co2-emissions-monitoring

(7)

UNEP, ‘The Emissions Gap Report 2017 – The emissions gap and its implications’, s.18.

Päivitetty viimeksi: 22. lokakuuta 2018Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö