Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan, jossa todetaan, että unioni ”pyrkii [...] edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa”,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 168 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan, jossa todetaan, että ”unionin toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen”,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista(1),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvasta vastustuksesta EU:ssa (O-000135/2018 – B8‑0005/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on suurelta osin saavutettu Euroopan unionissa, mutta jäljellä on vielä tärkeitä ratkaisemattomia kysymyksiä, kuten sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot, naisiin kohdistuva väkivalta, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen, naisten edustus politiikassa ja tieteessä sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen;

B.  ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien toimien sekä kouluissa annettavan seksuaalikasvatuksen määrittely ja täytäntöönpano kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan;

C.  ottaa huomioon, että EU:n, jonka on kaikissa toimissaan edistettävä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, olisi toimittava asioissa, joissa sillä on perussopimusten mukainen toimivalta, mutta se voi myös auttaa edistämään jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä muilla aloilla;

1.  pitää valitettavana, että viime vuosina on saavutettu vain vähän edistystä joissakin keskeisissä aloitteissa, jotka koskevat sukupuolten palkka- ja eläke-erojen poistamista, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä naisten edustusta julkisessa elämässä; kehottaa siksi kaikkia asiaankuuluvia EU:n toimielimiä varmistamaan, että lähivuosina saavutetaan merkittävää edistystä;

2.  huomauttaa, että kaikki jäsenvaltiot rankaisevat naisiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta silti tilastot osoittavat selvästi, että tällaisten väkivaltaisuuksien esiintyminen lisääntyy monissa niistä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään poistaa kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta, erityisesti seksuaalinen väkivalta, naisten sukuelinten silpominen ja nuorten tyttöjen pakkoavioliitot;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan aina huomioon naisten edut ja erityistarpeet, kun suunnitellaan terveyttä koskevia strategioita ja politiikkatoimia;

4.  kiinnittää erityistä huomiota stereotypioiden ongelmaan ja naisten imagon seksualisointiin, joihin kaikkien toimivaltaisten elinten olisi puututtava, myös jäsenvaltioiden koulutusohjelmien avulla;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 468, 15.12.2016, s. 66.