Menettely : 2019/2580(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0180/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0180/2019

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 14/03/2019 - 11.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0215

<Date>{11/03/2019}11.3.2019</Date>
<NoDocSe>B8‑0180/2019</NoDocSe>
PDF 133kWORD 55k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>ihmisoikeusloukkauksia koskevasta eurooppalaisesta pakotejärjestelmästä</Titre>

<DocRef>(2019/2580(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Marietje Schaake, Petras Auštrevičius, Beatriz Becerra Basterrechea, Izaskun Bilbao Barandica, Gérard Deprez, Marian Harkin, Ivan Jakovčić, Ilhan Kyuchyuk, Louis Michel, Javier Nart, Urmas Paet, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Carolina Punset, Jozo Radoš, Frédérique Ries, Jasenko Selimovic, Pavel Telička, Ivo Vajgl, Matthijs van Miltenburg, Hilde Vautmans</Depute>

<Commission>{ALDE}ALDE-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0177/2019

B8‑0180/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma ihmisoikeusloukkauksia koskevasta eurooppalaisesta pakotejärjestelmästä

(2019/2580(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, joissa vaadittiin unionin laajuista mekanismia pakotteiden kohdistamiseksi sellaisiin henkilöihin, jotka ovat osallistuneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja ottaa huomioon neuvostolle 2. huhtikuuta 2014 esittämänsä suosituksen Sergei Magnitskin tapaukseen osallistuneita Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta[1],

 ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston 2 luvun pakotteiden hyväksymisestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) yhteydessä,

 ottaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan, joka koskee kolmansia maita samoin kuin henkilöitä, ryhmiä ja muita kuin valtion alaisia yhteisöjä koskevien pakotteiden hyväksymistä,

 ottaa huomioon lausunnon, joka puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitti 12. syyskuuta 2018 Euroopassa unionin tilaa koskevan puheen yhteydessä ja jossa hän ehdotti, että jäsenvaltiot käyttävät unionin olemassa olevia sääntöjä siirtyäkseen yksimielisyydestä määräenemmistöön, kun äänestetään tietyistä EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä, kuten kollektiivisesta vastauksesta ihmisoikeusloukkauksiin ja tehokkaiden pakotteiden asettamisesta,

 ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. joulukuuta 2018 EU:n ulkoasiainneuvoston jälkeen antaman julkilausuman,

 ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 22. tammikuuta 2019 antaman päätöslauselman Sergei Magnitskista ja rankaisemattomuuden torjumisesta kohdennetuilla pakotteilla,

 ottaa huomioon parlamentin ulkoasioiden pääosaston 26. huhtikuuta 2018 julkaiseman tutkimuksen kohdennetuista pakotteista vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille henkilöille sekä vaikutuksesta, suuntauksista ja näkymistä unionin tasolla[2],

 ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 esitetyn ehdotuksen unionin komiteasta, joka voisi evätä maahanpääsyn ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä,

 ottaa huomioon Alankomaissa 20. marraskuuta 2018 pidetyn kokouksen, jossa käsiteltiin ihmisoikeuksia koskevaa EU:n globaalia pakotejärjestelmää,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että unionin määräämistä pakotteista (”rajoittavista toimenpiteistä”) on viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana tullut unionin ulkosuhteissa käyttämien välineiden kiinteä osa ja että tällä hetkellä 34 maahan kohdistuu yli 40 erilaista rajoittavaa toimenpidettä; ottaa huomioon, että arviolta kaksi kolmannesta unionin maakohtaisista pakotteista on määrätty ihmisoikeus- ja demokratiatavoitteiden tueksi;

B. toteaa, että valtioiden menettelyjen muuttamiseen tähtäävien maakohtaisten pakotteiden lisäksi unioni on äskettäin ottanut käyttöön rajoittavia toimenpiteitä torjuakseen kemiallisten aseiden leviämistä ja käyttöä ja kyberhyökkäyksiä sekä erityistoimia terrorismin torjumiseksi;

C. toteaa, että unionin tämänhetkiset pakotteet kohdistuvat sekä valtiollisiin toimijoihin että muihin kuin valtiollisiin toimijoihin, kuten terroristeihin ja terroristiryhmiin;

D. toteaa, että viime kuukausina on esiintynyt monia tapauksia, joissa eurooppalaiset yritykset ja jopa unionin jäsenvaltiot ovat rikkoneet unionin asettamia pakotteita, toteaa, että näitä rikkomuksia ovat olleet esimerkiksi pakotteiden alaisen Syyrian turvallisuuspalvelun virkamiehen Ali Mamloukin vierailu Italiassa, belgialaisten yritysten harjoittama myrkkykaasun ainesosien lähettäminen Syyriaan, alankomaalaisten yritysten antama apu kiistellyn Kertšinsalmen sillan rakentamisessa, Saksassa valmistettujen roottorien päätyminen venäläisiin sotilaskäytössä oleviin miehittämättömiin ilma-aluksiin sekä hollantilaisen Dame-yrityksen Libyan rannikkovartiostolle toimittamat partioveneet;

E. toteaa näiden esimerkkien osoittavan, että tällä hetkellä voimassa olevien pakotteiden laajuutta ja alaa on selvennettävä edelleen ja samoin on selvennettävä, missä määrin maat ja yritykset ovat vastuussa sen varmistamisesta, ettei niiden tavaroiden ja palveluiden loppukäyttö tai päämäärä kuulu pakotteiden piiriin;

F. toteaa, että unionin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa pakotteiden täytäntöönpanosta ja että näistä toimista päätetään unionin tasolla, toteaa, että näiden viranomaisten välisen yhteistyön ja tiedon jakamisen lisääminen samoin kuin täytäntöönpanon valvomiseen tarkoitettu unionin tason mekanismi ovat keskeisellä sijalla, jotta voidaan varmistaa voimassa olevien unionin rajoittavien toimien yhdenmukainen täytäntöönpanon valvonta ja tulkinta ja jotta eurooppalaisille yrityksille voidaan varmistaa yhtäläiset toimintaedellytykset,

G. toteaa, että parlamentti on toistuvasti vaatinut ottamaan käyttöön ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen pakotejärjestelmän, jonka avulla voitaisiin taata yhdenmukaisuus ja tehokkuus, kun jäsenvaltiot ja unioni jäädyttävät yksittäisten henkilöiden varoja ja määräävät viisumikieltoja ja muita henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvia pakotteita;

H. toteaa, että kun pakotejärjestelmä otetaan käyttöön, pakotteiden kohteina olevien tahojen luetteloinnin, uudelleentarkastelun ja luettelosta poistamisen on tapahduttava avoimella menettelyllä;

I. toteaa, että ihmisoikeuksien loukkaamisesta määrättäviin pakotteisiin perustuvaa Magnitski-tyyppistä lainsäädäntöä on otettu käyttöön monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa, Virossa, Liettuassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

J. toteaa, että monet kansalaisyhteiskunnan aktivistit ovat edistäneet aktiivisesti tällaisten menettelyjen käyttöönottoa, ja heistä voidaan mainita etenkin Yhdysvalloissa syntynyt liikemies William Browder, joka alkoi toimia sen jälkeen, kun hänen lakimiehensä Sergei Magnitski oli kuollut ollessaan pidätettynä Venäjällä;

K. ottaa huomioon, että Alankomaiden hallitus käynnisti unionin jäsenvaltioiden keskuudessa marraskuussa 2018 keskustelun ihmisoikeusloukkauksista määrättäviä kohdennettuja pakotteita koskevan unionin tason järjestelmän poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta; ottaa huomioon, että alustavat keskustelut jatkuvat neuvoston työryhmän tasolla;

1. tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusloukkaukset kaikkialla maailmassa; kehottaa neuvostoa ottamaan nopeasti käyttöön itsenäisen, joustavan ja reaktiivisen unionin laajuisen pakotejärjestelmän, jonka avulla kohteeksi voidaan ottaa haluttu henkilö, valtio, muu kuin valtiollinen toimija tai muu yhteisö, joka on vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista tai järjestelmällisestä korruptiosta tai osallistunut niihin; uskoo vakaasti, että tällainen järjestelmä on keskeinen osa unionin olemassa olevaa ihmisoikeuksiin ja ulkopolitiikkaan liittyvää välineistöä ja se vahvistaisi unionin roolia globaalina ihmisoikeuksien alan toimijana varsinkin sen torjuessa rankaisemattomuutta ja antaessa tukea huonon kohtelun kohteiksi joutuneille sekä ihmisoikeuksien puolustajille koko maailmassa;

2. panee merkille Yhdysvaltojen vuonna 2016 hyväksymän Magnitski-lain, joka seurasi vuonna 2012 annettua Sergei Magnitsky Rule of Law Accountability -lakia ja jolla pyrittiin asettamaan pakotteita henkilöille, jotka olivat vastuussa korruptiota vastaan taistelleen asianajajan ja lakimiehen Sergei Magnitskin kuolemasta hänen oltuaan tutkintavankeudessa venäläisessä vankilassa, jossa hän joutui kärsimään epäinhimillisiä oloja, tahallista huonoa kohtelua sekä kidutusta;

3. korostaa, että EU:n ihmisoikeusloukkauksista määräämien pakotteiden järjestelmän olisi perustuttava myös parlamentin 2. huhtikuuta 2014 antamaan Magnitski-päätöslauselmaan, jossa neuvostoa kehotettiin laatimaan yhteinen unionin luettelo virkamiehistä, jotka olivat vastuussa Sergei Magnitskin kuolemasta ja sen jälkeen asian oikeudellisesta peittelystä ja hänen perheensä ahdistelusta; korostaa, että tarvitaan ihmisoikeusloukkauksia koskevaa unionin pakotejärjestelmää, jonka avulla voidaan kohdistaa pakotteita henkilöihin, jotka ovat osallistuneet ihmisoikeusloukkauksiin missä tahansa maailmassa, ja järjestelmä olisi nimenomaisesti ja symbolisesti nimettävä Sergei Magnitskin mukaan; pitää myönteisenä, että Atlantin toisella puolella on hyväksytty samanlaista lainsäädäntöä, joka kohdistuu ihmisoikeuksien loukkaajiin kaikkialla maailmassa; korostaa, että tarvitaan transatlanttista yhteistyötä ihmisoikeuksien rikkojien saattamiseksi vastuuseen; kannustaa muita demokratioita kehittämään vastaavia välineitä;

4. korostaa, että tämän järjestelyn olisi mahdollistettava rajoittavat toimenpiteet, erityisesti varojen jäädyttäminen ja saapumiskielto unioniin, joita voidaan kohdistaa henkilöihin tai yhteisöihin, jotka ovat vastuussa, törkeistä ihmisoikeusloukkauksista, huonosta kohtelusta ja järjestelmällisesti korruptiosta tai osallistuneet niihin tai avustaneet, rahoittaneet tai osaltaan edistäneet niiden suunnittelua, johtamista tai suorittamista; korostaa, että on määriteltävä selvästi sellaisten loukkausten rajat, jotka voivat käsittää osallistumisen esimerkiksi kidutukseen, tahdonvastaisiin katoamisiin, ihmiskauppaan, poliittisista syistä tapahtuvaan vangitsemiseen ja korruptioon, ja on luotava asianmukaiset oikeuskeinot, joiden avulla luetteloon voidaan hakea muutosta;

5. on vakuuttunut tällaisen uuden järjestelmän vaikutuksesta asianomaisten yksilöiden ja yhteisöjen käytökseen sekä sen varoittavasta vaikutuksesta; korostaa sen vuoksi, että kaikkien unionin jäsenvaltiot on tulkittava, selitettävä ja toteutettava pakotteita samalla johdonmukaisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan yhteistyötään ja tietojen jakamista ja luomaan riippumattomana elimenä toimivan eurooppalaisen valvonta- ja täytäntöönpanomekanismin, kuten pakotetuomioistuimen, tarkoituksena korjata tämänhetkinen tilanne, jossa pakotteita edelleen rikotaan, jolloin samalla heikennetään unionin ulkopolitiikan uskottavuutta;

6. pitää myönteisenä komission puheenjohtajan ehdotusta, jonka mukaan luovuttaisiin yksimielisyyden vaatimuksesta neuvoston tehdessä YUTP-päätöksiä; kehottaa neuvostoa ottamaan tämän uuden pakotevälineen käyttöön niin, että ihmisoikeuksiin liittyvät pakotteet voidaan hyväksyä neuvostossa määräenemmistöllä;

7. tukee tällaisen pakotevälineen käyttöönotosta neuvostossa käytyjä alustavia keskusteluja; kehottaa korkeaa edustajaa ja hänen yksiköitään omaksumaan rakentavan ja ennakoivan lähestymistavan näiden keskustelujen saattamiseksi onnistuneesti päätökseen ja toivoo, että hän raportoi keskustelujen etenemisestä säännöllisesti parlamentille; pitää tärkeänä, että parlamentti seuraa tätä tulevaa järjestelmää ja varsinkin luetteloon lisäämisen perusteiden laajuutta ja määritelmää sekä mahdollisuutta oikeudelliseen muutoksenhakuun;

8. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sekä niiden viranomaiset että niiden alueelle rekisteröidyt yritykset noudattavat täysin neuvoston päätöksiä henkilöihin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä, mikä koskee erityisesti luettelossa olevien henkilöiden varojen jäädyttämistä ja näiden henkilöiden pääsyä jäsenvaltioiden alueelle ihmisoikeusloukkausten jälkeen; on huolissaan viimeaikaisista tiedoista, joiden mukaan näitä päätöksiä on rikottu, ja muistuttaa jäsenvaltioita niille kansainvälisen oikeuden mukaisesti kuuluvasta velvoitteesta varmistaa sellaisten henkilöiden pidättäminen ja vangitseminen, joiden epäillään syyllistyneen julmuuksia käsittäviin rikoksiin niiden alueella;

9. kehottaa käyttämään pakotteita entistä johdonmukaisemmin EU:n ulkosuhteissa ja kehottaa lisäämään avoimuutta neuvostossa ja komissiossa menettelyssä, joka johtaa pakotteiden hyväksymiseen, jotta voidaan parantaa asetettujen pakotteiden uskottavuutta;

10. korostaa, että ihmisoikeuksiin liittyvän unionin tulevan pakotejärjestelmän on oltava johdonmukainen ja täydentävä voimassa olevien EU:n politiikkatoimien sekä maakohtaisten ja laaja-alaisten rajoittavien toimenpiteiden kanssa ja täydennettävä niitä; vaatii tässä yhteydessä, että uusi pakotejärjestelmä ei korvaa nykyisten maakohtaisten toimenpiteiden ihmisoikeusulottuvuutta; katsoo myös, että mahdollisen tulevan järjestelmän on oltava täysin nykyistä pakotteita koskevaa kansainvälistä kehystä täydentävä ja johdonmukainen sen kanssa erityisesti suhteessa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon;

11. varoittaa, että tämän järjestelmän poliittinen legitiimiys riippuu suurelta osin neuvoston kyvystä hyväksyä luettelot tiukasti oikeuksiin perustuvilla päätöksillä;

12. korostaa, että järjestelmän on oltava oikeudellisesti asianmukainen ja että siinä on noudatettava täysimääräisesti mahdollisimman tiukkoja vaatimuksia, jotka liittyvät siihen, että asianomaisten henkilöiden tai yhteisöjen oikeutta puolueettomaan menettelyyn suojellaan ja noudatetaan; vaatii tähän liittyen, että henkilöiden tai yhteisöjen luetteloon ottamista tai sieltä poistamista koskevien päätösten olisi perustuttava selkeisiin ja yksiselitteisiin kriteereihin ja oltava suorassa yhteydessä tehtyyn rikokseen, jotta taataan perusteellinen käsittely tuomioistuimessa;

13. korostaa, että kaikissa unionin ja jäsenvaltioiden toimissa, joilla pyritään torjumaan rankaisemattomuutta, ensisijaisena tavoitteena olisi edelleen oltava rikossyytteiden nostaminen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä tahoja vastaan kotimaisen tai kansainvälisen lainkäyttövallan puitteissa; toistaa tässä suhteessa universaalitoimivallan periaatteen; kehottaa neuvostoa sisällyttämään rajatylittävät loukkaukset tämän järjestelyn soveltamisalaan;

14. vaatii komissiota osoittamaan järjestelmän täytäntöönpanon hoitamiseen ja valvontaan riittävästi voimavaroja ja asiantuntemusta, kun se on toiminnassa, sekä kiinnittämään erityistä huomiota julkiseen tiedottamiseen luetteloon sisällyttämisestä sekä unionissa että kyseisissä maissa;

15. antaa tunnustuksen kansalaisyhteiskunnan aktivistien väsymättömälle toiminnalle, jolla he ovat tukeneet yksittäisiin syyllisiin kohdistettujen pakotteiden käyttöönottoa; suosittelee, että perustetaan unionin tason neuvoa-antava komitea, johon kuuluu asiantuntijoita sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia ja joka antaisi panoksensa neuvoston käydessä nyt keskustelua tulevasta ihmisoikeuksiin liittyvästä pakotejärjestelmästä;

16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

 

[1] EUVL C 408, 30.11.2017, s. 43.

[2] Tutkimus ”Targeted sanctions against individuals on grounds of grave human rights violations – impact, trends and prospects at EU level”, Euroopan parlamentti, ulkoasioiden pääosasto, ulkoasioiden politiikkayksikkö, 26. huhtikuuta 2018.

Päivitetty viimeksi: 12. maaliskuuta 2019Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö