PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Ihmisoikeusloukkauksia koskevasta eurooppalaisesta pakotejärjestelmästä
11.3.2019 - (2019/2580(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Elena Valenciano, Victor Boştinaru, Knut Fleckenstein, Soraya Post, Ana Gomes, Pier Antonio PanzeriS&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0177/2019
B8‑0181/2019
Euroopan parlamentin päätöslauselma ihmisoikeusloukkauksia koskevasta eurooppalaisesta pakotejärjestelmästä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aikaisemmat työjärjestyksen 135 artiklan mukaiset päätöslauselmansa, joissa vaadittiin kohdennettuja pakotteita vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille henkilöille, mukaan luettuna päätöslauselma 19. tammikuuta 2017 Burundin tilanteesta[1], 25. lokakuuta 2018 toimittaja Jamal Khashoggin tappamisesta Saudi-Arabian Istanbulin‑konsulaatissa[2] ja 14. helmikuuta 2019 Tšetšenian tilanteesta ja Ojub Titijevin tapauksesta[3],
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman korruptiosta ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa[4],
– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2017 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla[5],
– ottaa huomioon parlamentin ulkoasioiden pääosaston 26. huhtikuuta 2018 julkaiseman tutkimuksen kohdennetuista pakotteista vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille henkilöille sekä vaikutuksesta, suuntauksista ja näkymistä unionin tasolla[6],
– ottaa huomioon Myanmariin/Burmaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/184/YUTP muuttamisesta 25. kesäkuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen 2018/900/YUTP[7],
– ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa suosituksen neuvostolle johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä, niiden johtajien harjoittaessa henkilökohtaisiin ja kaupallisiin etuihinsa liittyvää toimintaa EU:n rajojen sisällä[8],
– ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n pakotteiden arvioinnista osana EU:n ihmisoikeustoimia ja -politiikkaa[9],
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 27. tammikuuta 2014 antaman päätöslauselman Sergei Magnitskin surmaajien rankaisemattomuuden kieltämisestä ja 22. tammikuuta 2019 antaman päätöslauselman Sergei Magnitskista ja rankaisemattomuuden torjumisesta kohdennetuilla pakotteilla,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),
– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja sen pöytäkirjat,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määrätään, että unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;
B. ottaa huomioon, että EU on sitoutunut määräämään järjestelmällisesti YK:n peruskirjan VII luvussa määrätyt YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet ja että se määrää myös pakotteita itsenäisesti, mikäli YK:n turvallisuusneuvostolla ei ole toimivaltaa ryhtyä toimenpiteisiin tai se ei voi toteuttaa toimenpiteitä jäsentensä yhteisymmärryksen puutteen takia;
C. ottaa huomioon, että unionin pakotteista on tullut unionin ulkosuhteissa käytettävän välineistön kiinteä osa; ottaa huomioon, että seuraamuksista on viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen kuluessa tullut unionin ulkosuhteissa käytettävän välineistön kiinteä osa ja että tällä hetkellä 34 maahan kohdistuu yli 40 erilaista rajoittavaa toimenpidettä; ottaa huomioon, että arviolta kaksi kolmannesta unionin maakohtaisista pakotteista on määrätty ihmisoikeus- ja demokratiatavoitteiden tueksi;
D. ottaa huomioon, että nykyiset unionin pakotteet kohdistuvat paitsi valtiollisiin niin myös muihin kuin valtiollisiin toimijoihin, kuten Isisiin ja Al Qaedaan;
E. ottaa huomioon, että unionia on arvosteltu siitä, että se soveltaa pakotteita poliittisesti epäjohdonmukaisesti kolmansissa maissa, joilla on samanlainen ihmisoikeusrikkomusten historia;
F. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut kehittämään ihmisoikeusloukkauksista määrättäviä pakotteita koskevan unionin maailmanlaajuisen järjestelmän;
G. ottaa huomioon, että Alankomaiden hallitus käynnisti unionin jäsenvaltioiden keskuudessa marraskuussa 2018 keskustelun ihmisoikeusloukkauksista määrättäviä kohdennettuja pakotteita koskevan unionin tason järjestelmän poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta; ottaa huomioon, että alustavat keskustelut jatkuvat neuvoston työryhmän tasolla;
H. ottaa huomioon, että kohdennettujen pakotteiden on todettu olevan suotavampia ja vaikuttavampia kuin yleisten pakotteiden, kun niillä vältetään laajemmalle väestölle aiheutuvat kielteiset seuraukset ja humanitaariset kustannukset, ne kohdistuvat suoraan vastuussa oleviin henkilöihin ja toimivat pelotteena;
1. tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusloukkaukset kaikkialla maailmassa; vaatii perustamaan ihmisoikeusloukkauksista määrättäviä pakotteita koskevan Euroopan unionin maailmanlaajuisen järjestelmän, joka on joustava ja reagoi nopeasti ja jonka kohteena ovat kaikki tiettyyn valtajärjestelmään kuuluvat henkilöt, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista kaikkialla maailmassa;
2. katsoo, että pakotejärjestelmän kohteeksi olisi voitava ottaa sekä valtiollisia että muita kuin valtiollisia toimijoita;
3. korostaa, että tämä mekanismi vahvistaa unionin ulkopolitiikkaa ja lujittaa sen käytössä olevaa ihmisoikeusvälineistöä pyrittäessä puuttumaan ihmisoikeusloukkauksiin ja ehkäisemään niitä; kehottaa jälleen neuvostoa jatkamaan asiaa koskevaa työtään viipymättä;
4. vaatii, että tällaisen järjestelmän on oltava kattava sekä noudatettava ja täydennettävä nykyisiä ihmisoikeuspolitiikkoja ja muita rajoittavia toimenpiteitä;
5. vaatii, että kaikki unionin jäsenvaltiot tulkitsevat seuraamusten soveltamista samalla johdonmukaisella tavalla; katsoo, että jos asianmukaisia toimenpiteitä ei toteuteta tilanteissa, joita jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset leimaavat, se rikkoisi unionin ihmisoikeusstrategiaa, pakotepolitiikkaa ja uskottavuutta; on vakuuttunut siitä, että ihmisoikeusloukkauksista määrättäviä pakotteita koskeva yhtenäinen unionin maailmanlaajuinen järjestely lieventää unionin pakotepolitiikan nykyistä epäsuhtaisuutta, parantaa avoimuutta ja vahvistaa unionin roolia maailmanlaajuisena ihmisoikeuksien alan toimijana;
6. korostaa, että vakavien ihmisoikeusloukkausten olisi muodostettava henkilöön kohdistuvien pakotteiden soveltamisen perusta; kehottaa neuvostoa ja komissiota yksilöimään ja selkeästi esittämään järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat vakavat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina rajat ylittävät rikkomukset ja ne, jotka liittyvät tahallisiin ja peruuttamattomiin suuriin ympäristötuhoihin; korostaa tässä yhteydessä GSP+-asemaa varten vaadittuja ihmisoikeussopimuksia, Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntöä ja keskeisiä Geneven yleissopimuksia;
7. korostaa, että kohdennettujen pakotteiden tulisi sisältää vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneisiin henkilöihin kohdistettavat viisumikiellot ja varojen jäädyttäminen, jotka koskevat myös kaikkia alkuunpanijoita, yllyttäjiä, avustajia ja/tai osallistujia sekä tarvittaessa lähimpiä perheenjäseniä;
8. korostaa, että kohdennettujen pakotteiden määräämisen mahdollistavalle mustalle listalle joutumisen perusteiden olisi oltava oikeudellisesti moitteettomat, selkeät ja avoimet ja niiden olisi perustettava hyvin dokumentoituihin ja vakuuttaviin todisteisiin, todennettuihin faktoihin ja varmennettuihin tietoihin, jotka on saatu hyvämaineisista ja riippumattomista lähteistä; painottaa edelleen, että pakotteiden kohteeksi joutuvien henkilöiden oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn, tuomioistuinkäsittelyyn ja päätöksestä valittamiseen olisi kunnioitettava mahdollisimman laajasti; vaatii sisällyttämään järjestelyyn systemaattisesti selkeät ja yksityiskohtaiset vertailuarvot ja metodologian pakotteiden lopettamiselle ja listalta poistamiselle;
9. korostaa, että kohdennetuilla pakotteilla on pyrittävä saavuttamaan vaikuttavia ja kestäviä tuloksia; kehottaa komissiota toteuttamaan säännöllisiä vaikutustenarviointeja ja tarkistuksia, kun järjestelmä on käytössä, sekä valvomaan listalle ottamisia ja siltä poistamisia tiiviisti; vaatii, että parlamentti harjoittaa tältä osin tiivistä valvontaa;
10. vaatii komissiota osoittamaan järjestelmän täytäntöönpanon hoitamiseen ja valvontaan riittävästi voimavaroja ja asiantuntemusta, kun se on toiminnassa, sekä kiinnittämään erityistä huomiota julkiseen tiedottamiseen luetteloon sisällyttämisestä sekä unionissa että kyseisissä maissa;
11. tukee kansalaisyhteiskunnan aktivistien ponnisteluja tällaisen järjestelmän puolesta ja kannustaa keskustelemaan ehdotuksesta, joka koskee mahdollista riippumatonta unionin tason neuvoa-antavaa komiteaa;
12. toteaa, että useat Euroopan neuvoston jäsenet, mukaan luettuina Viro, Latvia, Liettua ja Yhdistynyt kuningaskunta, sekä Kanada ja Yhdysvallat ovat hyväksyneet välineitä, jotka antavat niiden hallituksille mahdollisuuden määrätä kohdennettuja pakotteita, kun vakavia ihmisoikeusrikkomuksia ilmenee;
13. vaatii harkitsemaan unionin oikeusasiamiehen toimivallan laajentamista koskemaan unionin maailmanlaajuista ihmisoikeusrikkomuksista määrättävien pakotteiden järjestelmää;
14. korostaa, että tarvitaan monenvälistä yhteistyötä ja koordinoituja toimia YK:n kanssa, jotta voidaan estää pakotteiden välttely ja maksimoida järjestelmän täytäntöönpano kansainvälisen oikeuden mukaisesti;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille.
- [1] EUVL C 242, 10.7.2018, s. 10.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0434.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0115.
- [4] EUVL C 337, 20.9.2018, s. 82.
- [5] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0515.
- [6] Tutkimus ”Targeted sanctions against individuals on grounds of grave human rights violations – impact, trends and prospects at EU level”, Euroopan parlamentti, ulkoasioiden pääosasto, ulkoasioiden politiikkayksikkö, 26. huhtikuuta 2018.
- [7] EUVL L 160I, 25.6.2018, s. 9.
- [8] EUVL C 239 E, 14.6.2013, s. 11.
- [9] EUVL C 295 E, 6.8.2009, s. 49.