Päätöslauselmaesitys - B9-0045/2019/REV1Päätöslauselmaesitys
B9-0045/2019/REV1
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS rahanpesun vastaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanon tilanteesta

16.9.2019 - (2019/2820(RSP))

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Markus Ferber, Roberta Metsola, Emil Radev
PPE-ryhmän puolesta
Jonás Fernández, Birgit Sippel
S&D-ryhmän puolesta
Luis Garicano, Sophia in ’t Veld
Renew-ryhmän puolesta
Sven Giegold, Terry Reintke, Tineke Strik, Rasmus Andresen, Henrike Hahn, Viola Von Cramon‑Taubadel, Gwendoline Delbos‑Corfield, Alexandra Louise Rosenfield Phillips, Kira Marie Peter‑Hansen, Damien Carême, Salima Yenbou, Bronis Ropė
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Martin Schirdewan, Manon Aubry, Matt Carthy, Nikolaj Villumsen, Dimitrios Papadimoulis, Miguel Urbán Crespo, Stelios Kouloglou, Ignazio Corrao, Laura Ferrara, Sabrina Pignedoli, Piernicola Pedicini


Menettely : 2019/2820(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B9-0045/2019
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B9-0045/2019
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B9‑0045/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma rahanpesun vastaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanon tilanteesta

(2019/2820(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY[1] ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (neljäs rahanpesun vastainen direktiivi)[2], sellaisena kuin sitä on muutettu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843 (viides rahanpesun vastainen direktiivi)[3],

– ottaa huomioon säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1153[4], rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673[5] sekä unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672[6],

– ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2019 hyväksytyn komission rahanpesun vastaisen paketin, johon sisältyy poliittinen tiedonanto ”Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen” (COM(2019)0360), kertomus viimeaikaisten väitettyjen EU:n luottolaitoksiin liittyneiden rahanpesutapausten arvioinnista (COM(2019)0373), kertomus sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista (ylikansallinen riskiarvio)(COM(2019)0370) ja siihen liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SWD(2019)0650) sekä kertomus jäsenvaltioiden pankkitileihin liittyvien kansallisten keskitettyjen automatisoitujen mekanismien (keskitettyjen rekistereiden tai keskitettyjen sähköisten tietojenhakujärjestelmien) yhteenliittämisestä (COM(2019)0372),

– ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2019 julkaistun Euroopan pankkiviranomaisen lausunnon tiedonannoista valvottaville yhteisöille rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä vakavaraisuusvalvonnassa,

– ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman ”Towards a new methodology for the EU assessment of High Risk Third Countries under Directive (EU) 2015/849 on the prevention of the use of the financial system for the purposes of money laundering or terrorist financing”,

– ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2018 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Methodology for identifying high risk third countries under Directive (EU) 2015/849” (SWD(2018)0362),

– ottaa huomioon neljä hyväksyttyä komission delegoitua asetusta – (EU) 1675/2016, (EU) 2018/105, (EU) 2018/212 ja (EU) 2018/1467 – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita,

– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman rahanpesudirektiivin mukaisesti kiireellisesti käyttöön otettavasta EU:n mustasta listasta kolmansista maista[7];

– ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta[8],

– ottaa huomioon komission ja Euroopan pankkiviranomaisen kanssa talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 5. syyskuuta 2019 käydyn keskustelun,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin kehystä on vahvistettu asteittain hyväksymällä toukokuussa 2015 neljäs rahanpesunvastainen direktiivi ja huhtikuussa 2018 viides rahanpesunvastainen direktiivi sekä päivämäärät niiden saattamiselle osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä kesäkuuhun 2017 ja tammikuuhun 2020 mennessä sekä muilla asiaan liittyvillä säädöksillä ja toimilla;

B. ottaa huomioon, että Europolin mukaan jopa 0,7–1,28 prosentin osuuden unionin vuosittaisesta bruttokansantuotteesta on havaittu olevan yhteydessä epäilyttävään rahoitustoimintaan[9], kuten rahanpesuun, joka liittyy korruptioon, laittomaan asekauppaan, ihmiskauppaan, huumekauppaan, veronkiertoon ja veropetoksiin, terrorismin rahoitukseen tai muuhun laittomaan toimintaan, joka vaikuttaa EU:n kansalaisten päivittäiseen elämään;

C. ottaa huomioon, että neljännen rahanpesudirektiivin 9 artiklassa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa yksilöidään suuririskiset kolmannet maat ottaen huomioon strategiset puutteet useilla aloilla; toteaa tukevansa komission laatimaa uutta menetelmää, jossa ei turvauduta yksinomaan ulkoisiin tietolähteisiin yksilöitäessä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita siinä, miten torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, jotka uhkaavat EU:n rahoitusjärjestelmää ja joiden vuoksi neljännen ja viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla EU:n ilmoitusvelvollisten on tehostettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä;

D. ottaa huomioon, että 15. joulukuuta 2007 voimaan tullut kolmas rahanpesudirektiivi kumottiin hyväksymällä neljäs rahanpesudirektiivi; katsoo, että monien kolmannen rahanpesudirektiivin säännösten täytäntöönpanoa, mukaan lukien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten riittävä toimivalta ja henkilöstö, ei aiemmin tarkastettu asianmukaisesti ja sitä olisi pidettävä painopisteenä meneillään olevissa täydellisyys- ja virheettömyystarkistuksissa ja rikkomusmenettelyissä, joita komissio suorittaa neljännen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä;

E. ottaa huomioon, että neuvosto ja parlamentti hylkäsivät kolme ehdotusta[10] delegoitujen asetusten muuttamisesta joko sillä perusteella, ettei ehdotuksia ollut laadittu avoimella ja joustavalla tavalla kannustaen aktiivisesti asianomaisia maita ryhtymään määrätietoisiin toimiin ja samalla kunnioittaen niiden oikeutta tulla kuulluiksi, tai sillä perusteella, että suuririskisten kolmansien maiden yksilöintiä koskeva komission prosessi ei ollut tarpeeksi riippumaton;

F. ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 13. helmikuuta 2019 uutta menetelmää noudattaen uuden luettelon 23 kolmannesta maasta, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisissa kehyksissä, ja toteaa, että nämä maat ovat Afganistan, Amerikan Samoa, Bahama, Botswana, Etiopia, Ghana, Guam, Iran, Irak, Jemen, Korean demokraattinen kansantasavalta, Libya, Nigeria, Pakistan, Panama, Puerto Rico, Samoa, Saudi Arabia, Sri Lanka, Syyria, Trinidad ja Tobago, Tunisia ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret; toteaa, että neuvosto hylkäsi kyseisen delegoidun säädöksen 7. maaliskuuta 2019 oikeus- ja sisäasiain neuvostossa;

G. ottaa huomioon, että komissio on aloittanut rikkomusmenettelyjä suurinta osaa jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet neljättä rahanpesudirektiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

H. ottaa huomioon, että 24. heinäkuuta 2019 komissio hyväksyi rahanpesun vastaisen paketin ja tiedotti parlamentille ja neuvostolle tähänastisista saavutuksista sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan unionin kehyksen jäljellä olevista puutteista ja loi siten pohjan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen uusille parannuksille sekä mahdollisille tuleville lainsäädännöllisille ja institutionaalisille uudistuksille;

I. ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 5. syyskuuta 2019 järjestetyssä komission ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kanssa käydyssä keskustelussa EPV:n puheenjohtaja José Manuel Campa totesi, että EPV ei ole rahanpesun torjunnan valvoja vaan viranomainen, jonka tehtävänä on tarjota yhteistyötä ja koordinointia edistävää ohjeistusta sekä arvioida rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa; toteaa hänen myös korostaneen, että varsinainen vastuu täytäntöönpanosta kuuluu kansallisille viranomaisille;

J. ottaa huomioon, että 24. heinäkuuta 2019 hyväksytyssä komission tiedonannossa ”Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen” todetaan, että voitaisiin harkita, pitäisikö rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaista säännöstöä yhdenmukaistaa edelleen esimerkiksi muuttamalla rahanpesun vastainen direktiivi asetukseksi, jolloin rahanpesun torjuntaa varten voitaisiin luoda yhdenmukaistettu, sellaisenaan sovellettava unionin sääntelykehys;

K. ottaa huomioon, että edellä mainitun komission tiedonannon mukaan arvioinnit osoittavat myös, että tarvitaan vahvempi mekanismi, jolla rahanpesun selvittelykeskusten rajatylittävää yhteistyötä ja analyysitoimintaa voidaan koordinoida ja tukea;

1. on vakavasti huolissaan siitä, että suuri määrä jäsenvaltioita ei ole pannut neljättä rahanpesudirektiiviä täytäntöön; on näin ollen tyytyväinen, että komissio on käynnistänyt täydellisyystarkastuksissa ilmenneisiin puutteisiin perustuvia, jäsenvaltioiden vastaisia rikkomusmenettelyjä; kehottaa komissiota tekemään perusteellisia virheettömyystarkastuksia mahdollisimman nopeasti ja aloittamaan tarvittaessa rikkomusmenettelyjä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole saattaneet neljättä rahanpesudirektiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

2. on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät noudata kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle sovittuja määräaikoja, jotka ovat viidennen rahanpesudirektiivin osalta 10. tammikuuta 2020, yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekistereiden osalta 10. tammikuuta 2020 sekä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen osalta 10. maaliskuuta 2020; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään ripeästi toimiin kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen nopeuttamiseksi;

3. arvostaa unionin oikeuden rikkomuksia käsittelevän EPV:n paneelin suositusta, josta EPV:n puheenjohtaja José Manuel Campa kertoi talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 5. syyskuuta 2019 järjestetyssä keskustelussa ja joka koskee Danske Bankin rahanpesutapausta; toteaa, että kyseessä on laajin tunnettu tällainen tapaus EU:ssa ja että siihen liittyy epäilyttäviä liiketoimia lähes 200 miljardin euron arvosta; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, jotka ovat EPV:n hallintoneuvoston äänioikeutettuja jäseniä, hylkäsivät ehdotuksen unionin lain rikkomista koskevan suosituksen antamisesta; kehottaa komissiota seuraamaan tapausta ja aloittamaan rikkomusmenettelyn, jos se on perusteltua;

4. on erittäin huolissaan sääntelyn ja valvonnan hajanaisuudesta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa, mikä ei sovellu yhä lisääntyvään rajat ylittävään toimintaan unionissa eikä pankkiunionin ja muiden kuin pankkialojen keskitettyyn vakavaraisuusvalvontaan;

5. korostaa, että nykyisessä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa unionin kehyksessä on puutteita, jotka liittyvät EU:n sääntöjen täytäntöönpanoon, eikä valvonta ole tehokasta; painottaa, että on usein korostettu sitä, että ”minimivaatimuksille” perustuva rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva lainsäädäntö voisi vaarantaa tehokkaan valvonnan sekä saumattoman tiedonvaihdon ja koordinoinnin; kehottaa komissiota arvioimaan rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön tulevan tarkistamisen yhteydessä vaadittavassa vaikutustenarvioinnissa, olisiko asetus direktiiviä asianmukaisempi säädös;

6. huomauttaa, että EU:ssa ja erityisesti jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksissa tarvitaan parempaa hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä, kuten komission kertomuksessa korostettiin; kehottaa jälleen komissiota tekemään lähitulevaisuudessa vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan arvioida, onko koordinointi- ja tukimekanismin perustaminen mahdollista ja tarkoituksenmukaista; katsoo, että olisi vauhditettava aloitteita, joilla voidaan panna täytäntöön rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatoimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla;

7. panee merkille 24. heinäkuuta 2019 annetussa komission kertomuksessa esitetyn arvion, että erityiset rahanpesun vastaiset valvontatehtävät saatetaan antaa unionin elimelle;

8. katsoo, että suuririskisten maiden luettelon luotettavuuden turvaamiseksi muut kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan puutteisiin liittyvät näkökohdat eivät saa vaikuttaa arviointi- ja päätöksentekoprosessiin; korostaa, että lobbaus ja diplomaattinen painostus eivät saisi heikentää EU:n toimielinten kykyä torjua unioniin liittyvää rahanpesua ja terrorismin rahoitusta tehokkaalla ja riippumattomalla tavalla; kehottaa komissiota arvioimaan jälleen mahdollisuutta perustaa potentiaalisesti suuririskisten kolmansien maiden ”harmaa lista”, joka perustuu samankaltaiseen unionin toimintamalliin kuin luettelo veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; on huolissaan, että 12 kuukautta kestävä prosessi, joka johtaa strategisia puutteita omaavien kolmansien maiden yksilöimiseen, voi viivästyttää tarpeettomasti tehokkaita rahanpesun ja terrorismintorjuntatoimia;

9. kehottaa komissiota varmistamaan avoimen prosessin, jossa on selkeät ja konkreettiset vertailuarvot maille, jotka sitoutuvat toteuttamaan uudistuksia, jotta vältetään luetteloon kirjaaminen; kehottaa komissiota jälleen julkaisemaan luettelon maita koskevat alustavat ja lopulliset arvionsa sekä sovelletut vertailuarvot, jotta voidaan varmistaa, julkisella valvonnalla estetään niiden väärinkäyttö;

10. kehottaa osoittamaan asiasta vastaavan pääosaston asiaankuuluvalle yksikölle enemmän taloudellisia ja henkilöstöresursseja ja pitää myönteisenä EPV:lle osoitettujen määrärahojen lisäämistä;

11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

 

Päivitetty viimeksi: 18. syyskuuta 2019
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö