Menettely : 2019/2755(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B9-0154/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B9-0154/2019

Keskustelut :

PV 23/10/2019 - 18
CRE 23/10/2019 - 18

Äänestykset :

PV 24/10/2019 - 8.9
CRE 24/10/2019 - 8.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


<Date>{21/10/2019}21.10.2019</Date>
<NoDocSe>B9‑0154/2019</NoDocSe>
PDF 157kWORD 56k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>suullisesti vastattavien kysymysten B9‑0052/2019 ja B9‑0053/2019 johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>Välimerellä tapahtuvista etsintä- ja pelastusoperaatioista</Titre>

<DocRef>(2019/2755(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Juan Fernando López Aguilar</Depute>

<Commission>{LIBE}kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>


B9‑0000/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma Välimerellä tapahtuvista etsintä- ja pelastusoperaatioista

(2019/2755(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja erityisesti sen 33 artiklan, vuonna 1967 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan pöytäkirjan, vuonna 1982 tehdyn YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS) ja vuonna 1979 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä (SAR) sellaisena kuin se on muutettuna sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) asiaan liittyvät päätöslauselmat, erityisesti 20. toukokuuta 2004 annettu päätöslauselma MSC.167(78) mereltä pelastettujen henkilöiden kohtelua koskevista suuntaviivoista,

 ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksista vastaavan YK:n erityisraportoijan 24. huhtikuuta 2013 julkistaman alueellista tutkimusta koskevan raportin Euroopan unionin ulkorajojen hallinnasta ja sen vaikutuksista maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin,

 ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan antaman yhteisen tiedonannon ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä solidaarisuutta käsittelevän riippumattoman asiantuntijan esittämän raportin, maahanmuuttajien ihmisoikeuksista vastaavan YK:n erityisraportoijan esittämän raportin, rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden nykyaikaisia muotoja käsittelevän YK:n erityisraportoijan esittämän raportin, kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportin sekä ihmiskauppaa, erityisesti naisten ja lasten kauppaa, käsittelevän erityisraportoijan 15. toukokuuta 2019 esittämän raportin (AL ITA 4/2019),

 ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) syyskuussa 2018 esittämän kannan palautuksista Libyaan,

 ottaa huomioon 20. joulukuuta 2018 annetun YK:n Libyan-tukioperaation raportin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin muuttajien ja pakolaisten ihmisoikeustilanteesta Libyassa,

 ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaatiosta 26. elokuuta 2019 antaman raportin,

 ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun kesäkuussa 2019 antaman suosituksen pakolaisten ja muuttajien suojelusta Välimerellä ”Lives saved. Rights protected. Bridging the protection gap for refugees and migrants in the Mediterranean”,

 ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 7. lokakuuta 2019 esittämän vaatimuksen rohkeammista toimenpiteistä kaikkien muuttajien ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelemiseksi Välimerellä,

 ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklan,

 ottaa huomioon 23. syyskuuta 2019 esitetyn yhteisen aiejulistuksen valvotusta kiireellisestä menettelystä – jäsenvaltioiden vapaaehtoinen sitoutuminen ennakoitavissa olevaan väliaikaiseen solidaarisuusmekanismiin (Saksa, Ranska, Italia, Malta ja XXX EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Suomen ja komission läsnä ollessa),

 ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Siirtolaisten salakuljetuksen vastainen EU:n toimintasuunnitelma (2015‑2020)” (COM(2015)0285),

 ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vuoden 2019 perusoikeusraportin ja siihen kesäkuussa 2019 tehdyn päivityksen kansalaisjärjestöjen alusten osallistumisesta toimiin Välimerellä (”NGO ships involved in search and rescue in the Mediterranean and criminal investigations”),

 ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen[1],

 ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”sisäiset siirrot: tuumasta toimeen”[2],

 ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä sekä pakolaisia koskevien YK:n Global Compact -aloitteiden edistymisestä[3],

 ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman suuntaviivoista jäsenvaltioille humanitaarisen avun kriminalisoinnin estämiseksi[4],

 ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017[5],

 ottaa huomioon vuoden 2016 tutkimukseensa tehdyn vuoden 2018 päivityksen (”Fit for purpose? The Facilitation Directive and the criminalisation of humanitarian assistance to irregular migrants”),

 ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 3. lokakuuta 2019 järjestämän kuulemisen aiheesta ”Välimerellä tapahtuvat etsintä- ja pelastusoperaatiot”,

 ottaa huomioon neuvostolle (O-000024/19 – B9‑0052/2019) ja komissiolle (O-000025/19 – B9‑0053/2019) esitetyt kysymykset etsintä- ja pelastusoperaatioista,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

 ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A. toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) lukujen mukaan noin 933 ihmisen uskotaan menehtyneen tai kadonneen Välimerellä matkallaan Eurooppaan vuonna 2019 tähän mennessä; ottaa huomioon, että kuolonuhrien määrä Välimerellä on kuitenkin vähentynyt vuodesta 2015 (3 771 vuonna 2015, 2 277 vuonna 2018); ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan tulijoiden määrän merkittävästä laskusta huolimatta (141 472 vuonna 2018 ja 1 032 408 vuonna 2015), reitti Libyasta Eurooppaan on edelleen eniten kuolonuhreja vaativa muuttoreitti maailmassa (vuonna 2019 tähän mennessä 646 kuolemantapausta) ja että kuolonuhrien määrä oli viisinkertainen vuonna 2018 vuoteen 2015 verrattuna, mikä johtui erityisesti etsintä- ja pelastustoimien vähenemisestä Libyan rannikon edustalla;

B. ottaa huomioon, että Välimeren yli Eurooppaan pyrkivien joukossa on monia haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten naisia ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä; toteaa, että monet heistä ovat vaarassa joutua ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhreiksi ja tarvitsevat välitöntä suojelua (keskisen Välimeren reitin kautta viimeisten viiden vuoden aikana saapuvien ilman huoltajaa olevien alaikäisten osuus on pysynyt samana eli 15 prosentissa, ja tänä vuonna Italian rannikolle saapui yli 1 100 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä);

C. toteaa, että ihmishenkien pelastaminen on solidaarisuuden osoitus vaarassa olevia kohtaan, mutta ennen kaikkea kansainvälisen oikeuden mukainen oikeudellinen velvoite, koska YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) 98 artiklassa, jonka kaikki jäsenvaltiot ja unioni itse ovat ratifioineet, ja unionin lainsäädännössä valtioita vaaditaan auttamaan merihädässä olevia henkilöitä[6];

D. ottaa huomioon, että UNCLOS-sopimuksen 19 artiklan 2 kohdan g alakohdassa, luettuna yhdessä sen 17 artiklan kanssa, määrätään, että ulkomaisella aluksella on oikeus viattomaan kauttakulkuun yleissopimuksen sopimusvaltioiden aluemerellä ja että ulkomaisen aluksen kauttakulun on katsottava aiheuttavan haittaa rantavaltion rauhalle, yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle, jos se harjoittaa aluemerellä jonkin hyödykkeen, valuutan tai henkilöiden alukseen ottamista tai siitä pois siirtämistä tulli-, vero-, maahanmuutto- tai terveydenhoitolakien ja -määräysten vastaisesti;

E. ottaa huomioon, että kansainvälisen merioikeuden ja merilainsäädännön mukaan valtioiden on toteutettava ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä varhaisvaroitus- ja valmiustoimenpiteitä, jotta voidaan vähentää kuolonuhrien riskiä merellä, myös tarjoamalla asianmukaisia ja tehokkaita etsintä- ja pelastuspalveluja; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeuslainsäädäntö edellyttää valtioilta myönteisiä tehtäviä, jotka koskevat niiden lainkäyttöalueella olevien henkilöiden hengen suojelemista, sekä ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla estetään todelliset ja välittömät riskit ihmiselämälle;

F. toteaa, että jos etsintä- ja pelastusalueesta vastaava meripelastuksen koordinointikeskus ei vastaa operaatiosta, mukaan luettuina tapaukset, joissa laiminlyönti on systemaattista, IMO:n meriturvallisuuskomitean vuoden 2004 suuntaviivoissa mereltä pelastettujen henkilöiden kohtelusta katsotaan, että vastuu kuuluu hälytyksen ensimmäisenä saaneelle meripelastuksen koordinointikeskukselle;

G. ottaa huomioon, että kansainvälisessä merioikeudessa[7] ja ihmisoikeuksia koskevassa oikeudessa sekä unionin oikeudessa vaaditaan, että henkilöt on pelastettava turvalliseen paikkaan[8]; toteaa, että unionin oikeudessa ’turvalliseksi paikaksi’ määritellään paikka, jossa pelastusoperaatioiden katsotaan päättyvän ja jossa pelastuneiden henki ei ole uhattuna, jossa heidän inhimilliset perustarpeensa voidaan täyttää ja josta voidaan tehdä järjestelyjä heidän kuljettamisekseen seuraavaan tai lopulliseen määränpäähän ottaen huomioon heille kuuluvien perusoikeuksien suojelu palauttamiskiellon periaatetta noudattaen[9];

H. ottaa huomioon, että kaikilla Välimerellä toimivilla aluksilla, myös pelastusoperaatioissa toimivilla aluksilla, on velvollisuus noudattaa asiaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia ja muita sovellettavia sääntöjä;

I. toteaa, että neuvosto ei käsittele tällä hetkellä maihinnousua ja uudelleensijoittamista koskevaa ennakoitavissa olevaa järjestelmää huolimatta heinäkuussa 2019 Pariisissa järjestetyn korkean tason kokouksen jälkeen tehdyistä ilmoituksista, joiden mukaan 14 jäsenvaltiota hyväksyi Saksan ja Ranskan ehdottaman uuden solidaarisuusmekanismin ja joihin liittyen Maltalla järjestettiin 23. syyskuuta korkean tason kokous; ottaa huomioon, että kokouksen jälkeen annetussa yhteisessä julistuksessa korostetaan allekirjoittajajäsenvaltioiden sitoutumista paremmin ennakoitavissa olevaan ja tehokkaampaan väliaikaiseen solidaarisuusmekanismiin, jotta voidaan varmistaa avomereltä aluksiin otettujen muuttajien ihmisarvoinen maihinnousu turvalliseen paikkaan; ottaa huomioon, että mekanismi olisi voimassa 6 kuukautta ja sitä voidaan jatkaa uudella sopimuksella; ottaa huomioon, että julistuksella ei perusteta osallistuvien jäsenvaltioiden etsintä- ja pelastustoimien yhteistyöjärjestelmää; toteaa, että parlamenttia ei ole otettu mukaan näihin keskusteluihin;

J. ottaa huomioon, että puitepäätöksessä 2002/946/JHA rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemistä varten asetetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat laittomassa maahantulossa avustamisesta aiheutuvia rikosoikeudellisia seuraamuksia ja jotka on määritelty neuvoston direktiivissä 2002/90/EY, vaikka avustamista ei olisikaan toteutettu taloudellisen hyödyn saamiseksi ja vaikka säännöt ulotetaan koskemaan laitonta kauttakulkua, siihen yllyttäjiä ja siinä avustavia henkilöitä; ottaa huomioon, että aluksen päällikköön ja miehistöön ei saisi kohdistaa rikosoikeudellisia seuraamuksia vain sillä perusteella, että he ovat pelastaneet merihädässä olevia henkilöitä ja toimittaneet heidät turvalliseen paikkaan[10];

K. ottaa huomioon, että 5. heinäkuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa suuntaviivoista jäsenvaltioille humanitaarisen avun kriminalisoinnin estämiseksi se totesi, että humanitaarista apua koskevaa poikkeusta olisi sovellettava syytteeseen asettamisen esteenä, jotta voidaan varmistaa, ettei syytteitä nosteta sellaisia ihmisiä ja kansalaisjärjestöjä vastaan, jotka avustavat muuttajia humanitaarisista syistä, ja kehotti komissiota hyväksymään jäsenvaltioille suuntaviivoja, joissa täsmennetään, millaisia avustamisen muotoja ei pitäisi kriminalisoida; toteaa, että kriminalisointi saattaa estää yksityisten alusten päälliköitä antamasta apua; ottaa huomioon, että kymmeneen kansalaisjärjestöön/alukseen/henkilöön kohdistuu ihmishenkien pelastamisesta johtuva rikostutkinta; ottaa huomioon, että vuonna 2018 Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon saajiksi nimitettiin muuttajia pelastavia kansalaisjärjestöjä;

L. ottaa huomioon, että 31. lokakuuta 2014 Mare Nostrum -operaation päättymisen jälkeen keskisellä Välimerellä ei ole ollut ennakoivasti toimivaa etsintä- ja pelastuspalvelua;

M. ottaa huomioon, että neuvosto pidensi 26. syyskuuta 2019 Euroopan unionin sotilasoperaation (EUNAVFOR MED SOPHIA -operaatio) toimeksiantoa 31. maaliskuuta 2020 saakka, mutta kuten aiemman toimeksiannon pidennyksen yhteydessä, rajoitti sen lentotoimintaan ja keskeytti aluksilla toteutettavat merioperaatiot;

N. toteaa, että Frontexin nykyiset Välimeren operaatiot ovat Themis (jolla tuetaan Italiaa keskisellä Välimerellä), Poseidon (jolla tuetaan Kreikkaa sen ja Turkin välisillä merirajoilla) ja Indalo (jolla tuetaan Espanjaa läntisellä Välimerellä); ottaa huomioon, että 37 439 henkilöä pelastettiin suoraan Frontexin resursseilla etsintä- ja pelastustehtävissä vuonna 2018; ottaa huomioon, että Frontexin tähän mennessä vuonna 2019 hoitamissa kaikissa yhteisissä etsintä- ja pelastusoperaatioissa on pelastettu 25 982 maahantulijaa, joista 1 582 keskisen Välimeren alueella; toteaa Frontexin myöntävän, että suurin osa etsintä- ja pelastustoimista tapahtuu yhteisen Themis-operaatioalueen ulkopuolella;

O. toteaa, että muuttajat ovat olleet kannattavaa liiketoimintaa salakuljettajille ja ihmiskauppiaille; toteaa, että viimeksi mainittujen liiketoimintamallit ovat reagoineet hyvin nopeasti tilanteen kehitykseen maalla ja merellä; pitää tärkeänä, että EU lisää toimiaan salakuljetuksen torjumiseksi;

P. toteaa, että muuttajien salakuljetus ja ihmiskauppa ovat erillisiä ilmiöitä, joita käsitellään erillisissä oikeudellisissa kehyksissä unionissa ja kansainvälisellä tasolla; ottaa huomioon, että ihmiskaupassa kyse on hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvasta henkilön värväämisestä, kuljettamisesta tai vastaanottamisesta väkivallan, harhaanjohtamisen tai väärinkäytön avulla, kun taas maahanmuuttajien salakuljetus tarkoittaa salakuljetuksen kieltämisestä tehdyn YK:n lisäpöytäkirjan[11] mukaan henkilön laittoman maahantulon järjestämistä sellaiseen sopimusvaltioon, jonka kansalainen kyseinen henkilö ei ole tai jossa hän ei asu pysyvästi, välittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi;

Q. toteaa, että Libyan viranomaiset ilmoittivat IMOlle kesäkuussa 2018 Libyan omasta etsintä- ja pelastusalueesta; toteaa, että komission mukaan[12] Libyan rannikkovartiosto on aktiivisesti jatkanut ihmisten pysäyttämistä tai pelastamista merellä (noin 15 000 henkilöä vuonna 2018); ottaa huomioon, että Libyassa toimiva yhteinen pelastuskeskus on useaan otteeseen jättänyt täyttämättä kansainvälisen merioikeuden mukaiset velvoitteensa koordinoida pelastusoperaatioita, että se ei usein  vastaa hätäkutsuihin, että se on estänyt kansalaisjärjestöjen aluksia pelastamasta ihmishenkiä ja vaarantanut ihmishenkiä pelastaessaan tai pysäyttäessään ihmisiä merellä[13]; ottaa huomioon, että Frontexin resurssien avulla on välitetty tietoja Libyan meripelastustoiminnan koordinointikeskukselle merihädässä olevista ihmisistä;

R. ottaa huomioon, että Libyan rannikkovartioston pysäyttämät ihmiset siirretään säilöönottokeskuksiin, joissa he joutuvat järjestelmällisesti alttiiksi mielivaltaiselle pidätykselle epäinhimillisissä oloissa, joissa kidutus ja muu huono kohtelu, myös raiskaus, samoin kuin mielivaltaiset surmat ja hyväksikäyttö rehottavat; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu katsoo, että Libya ei täytä kriteerejä, joiden perusteella se voitaisiin nimetä turvalliseksi paikaksi nousta maihin merellä tehtävän pelastusoperaation jälkeen;

S. ottaa huomioon, että joidenkin Välimeren satamien sulkemisen jälkeen komissio on koordinoinut tilapäisiä maihinnousuja ja vapaaehtoista uudelleensijoittamismallia; ottaa huomioon, että vuoden 2019 alusta lähtien Maltalla on tullut maihin 620 ihmistä ja Italiassa 718; ottaa huomioon, että Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) on tukenut 12:ta maihinnousuoperaatiota ja niitä seuranneita siirto-operaatioita Italiassa ja Maltalla; ottaa huomioon, että suurin osa maihin nousseista anoo kansainvälistä suojelua ja monet heistä ovat haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten naisia ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, jotka tarvitsevat välitöntä suojelua;

T. ottaa huomioon, että noin 100 kaupunkia ja kuntaa eri puolilla Eurooppaa on ilmaissut halukkuutensa vastaanottaa pakolaisia kansallisten siirtokiintiöiden ulkopuolella;

U. ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytyn asetuksen (EU) 2018/2000[14] nojalla jäsenvaltioiden olisi sidottava uudelleen tai siirrettävä vähintään 20 prosenttia näistä sidotuista määristä kansallisten ohjelmien toimiin, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua hakevien tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoon, uudelleensijoittamiseen tai muunlaiseen tilapäiseen humanitaarisin perustein hyväksyttävään maahantuloon sekä valmistelutoimenpiteisiin, jotka koskevat kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirtoa heidän saavuttuaan unioniin, myös meritse, tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoa;

V. ottaa huomioon, että 12. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen se katsoi, että unionin pysyvä, vankka ja tehokas vastaus etsintä- ja pelastusoperaatioihin merellä on erittäin tärkeää, jotta voidaan estää Välimeren ylitystä yrittävien muuttajien yhä yleisemmät kuolemat; ottaa huomioon, että olisi luotava laillisia ja turvallisia väyliä laittoman muuttoliikkeen ja kuolemien vähentämiseksi Välimerellä;

W. muistuttaa edellyttäneensä turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä sekä pakolaisia koskevien YK:n Global Compact -aloitteiden edistymisestä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa sitä, että lisätään etsintä- ja pelastusvalmiuksia ahdingossa olevien ihmisten auttamiseksi ja että kaikki valtiot ottavat käyttöön enemmän valmiuksia sekä tukevat yksityisiä toimijoita ja kansalaisjärjestöjä merellä ja maalla toteutettavissa pelastusoperaatioissa;

1. palauttaa mieliin kansainvälisen merioikeuden mukaisen velvoitteen auttaa hädässä olevia henkilöitä ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita niin yksin kuin EU:n jäsenvaltiona tai asiaa koskevilla kansainvälisillä foorumeilla toimiessaan täyttämään asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden ja unionin oikeuden normit kaikilta osin; kehottaa kaikkia etsintä- ja pelastusoperaatioita suorittavia aluksia noudattamaan toimivaltaisen pelastustoiminnan koordinointikeskuksen asiaa koskevan kansainvälisen ja unionin oikeuden mukaisesti antamia ohjeita ja tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten ja Frontexin kanssa muuttajien turvallisuuden takaamiseksi;

2. kehottaa EU:n jäsenvaltioita tehostamaan ennakoivia etsintä- ja pelastusoperaatioita tarjoamalla käyttöön riittävästi aluksia ja laitteita, jotka on erityisesti tarkoitettu etsintä- ja pelastusoperaatioihin, sekä henkilöstöä reiteillä, joilla ne voivat tehokkaasti myötävaikuttaa ihmishenkien turvaamiseen joko Frontexin koordinoiman operaation puitteissa tai kansainvälisten tai erillisten kansallisten tai alueellisten operaatioiden, mieluiten siviilitoimien, puitteissa; kehottaa komissiota tukemaan tällaisia aloitteita poliittisesti ja taloudellisesti; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia aluksia, jotka voivat avustaa etsintä- ja pelastusoperaatioissa, mukaan luettuina kansalaisjärjestöjen alukset; katsoo, että kansalaisjärjestöjen alusten ja kauppamerenkulun ei pitäisi korvata sitä, että jäsenvaltiot ja unioni täyttävät asianmukaisesti etsintä- ja pelastusvelvollisuutensa osana pitkäjänteisempää, rakenteellista ja koordinoitua lähestymistapaa;

3. kehottaa jäsenvaltioita ja Frontexia tehostamaan toimiaan Välimerellä toteutettavien etsintä- ja pelastusoperaatioiden tukemiseksi ja panee tyytyväisenä merkille niiden ihmisten suuren määrän, jotka pelastettiin vuosina 2018 ja 2019; pitää valitettavana, että tämä etsintä- ja pelastustoimien myönteinen vaikutus ei riittänyt alentamaan merkittävästi Välimeren kuolonuhrien määrää;

4. kehottaa kaikkia Välimeren alueen toimijoita välittämään merihädässä olevia henkilöitä koskevia tietoja etsintä- ja pelastusoperaatioista vastaaville viranomaisille ja tarvittaessa kaikille lähellä oleville mahdollisille aluksille, jotka voisivat välittömästi osallistua etsintä- ja pelastusoperaatioihin;

5. kehottaa Frontexia parantamaan merkittävästi saatavilla olevia tietoja, jotka koskevat sen operatiivista toimintaa merellä, ja julkistamaan toimintaansa merellä koskevat tarkat ja kattavat tiedot, ja samalla tunnustaa sen oikeudellisen velvoitteen olla paljastamatta operatiivisia tietoja, jotka vaarantaisivat operaatioiden tavoitteen saavuttamisen[15]; kehottaa Frontexia täyttämään Euroopan raja- ja merivartiostoasetuksen mukaiset erityiset raportointivelvoitteensa, muun muassa tiedottamaan säännöllisesti parlamentin jäsenille, joille se on vastuussa, ja antamaan tarvittaessa ei-julkisesti yksityiskohtaisia tietoja; korostaa sen vuoksi erityisesti, että tarvitaan yksityiskohtaisempia tietoja operaatioiden jälkeisestä tilanteesta; kehottaa Frontexia julkaisemaan tietoja yhteistyöstään Tripolin meripelastuskeskuksen ja Libyan rannikkovartioston kanssa; katsoo, että tarvitaan ennakoivampaa tiedotuspolitiikkaa Frontexin merellä tapahtuvista operaatioista julkisen valvonnan mahdollistamiseksi ja siten viraston suojelemiseksi perusteettomilta syytöksiltä; panee tässä yhteydessä merkille Euroopan unionin tuomioistuimelle asian T-31/18 yhteydessä esitetyn kanteen[16]; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Frontexilta asetuksen (EU) N:o 656/2014 mukaisesti edellytettävä asetuksen käytännön soveltamista koskeva raportti, joka on toistaiseksi saatavilla sen verkkosivustolla ainoastaan vuosilta 2014, 2015, 2016 ja 2017, ei juurikaan anna mitään konkreettisia tietoja, jotta viraston toimintaa merellä voitaisiin arvioida asianmukaisesti;

6. muistuttaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2002/90/EY 1 ja 2 artiklassa tarkoitetuista rikkomuksista säädetään tehokkaat, oikeasuhteiset ja vakuuttavat rangaistusseuraamukset, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen;

7. toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen hyväksyä tämän vuoden loppuun mennessä jäsenvaltioille suuntaviivat, joissa täsmennetään, mitä avustamismuotoja ei pitäisi kriminalisoida, jotta voidaan varmistaa, että avustamista koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn johdonmukaisuus jäsenvaltioiden välillä paranee ja että tarpeetonta kriminalisointia kyetään rajaamaan;

8. kehottaa komissiota tutkimaan, ovatko joidenkin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset toimet, joilla estetään pelastusalusten pääsy niiden aluevesille ilman ennakkolupaa, EU:n turvapaikkalainsäädännön ja perusoikeuskirjan 18 artiklan mukaisia, kun niitä luetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Geneven yleissopimuksen valossa;

9. kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään satamansa avoimina kansalaisjärjestöjen aluksille;

10. kehottaa komissiota jakamaan kattavia tietoja EU:n ja jäsenvaltioiden rahoituksen avulla annetusta tuesta kolmansien maiden, myös Libyan, Turkin, Egyptin, Tunisian ja Marokon, raja- ja rannikkovartiostoille, eikä ainoastaan suorista tuista, vaan myös aineellisesta, teknisestä ja koulutukseen liittyvästä avusta, myös osana EU:n virastojen toimintaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan väitteitä, joiden mukaan Libyan rannikkovartiosto rikkoo vakavasti perusoikeuksia, ja lopettamaan yhteistyön, jos ilmenee vakavia perusoikeusloukkauksia, joita merellä pysäytetyt henkilöt kohtaavat sen jälkeen, kun EU on välittänyt Libyan rannikkovartiostolle tietoja; tukee tältä osin Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun suosituksia, joissa kehotetaan kiireesti tarkistamaan kaikkia yhteistyötoimia ja käytäntöjä Libyan rannikkovartioston kanssa, määrittämään se, mitkä näistä vaikuttavat suoraan tai välillisesti merellä pysäytettyjen ihmisten palauttamisen yhteydessä ilmeneviin vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, ja keskeyttämään nämä siihen asti, kunnes on olemassa selvät takeet siitä, että ihmisoikeuksia noudatetaan;

11. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Frontexia varmistamaan, että maihinnousu tapahtuu ainoastaan turvallisessa paikassa, joka on turvallinen asiaa koskevan kansainvälisen ja unionin oikeuden mukaisesti, ja pidättäytymään sellaisten ohjeiden antamisesta alusten päälliköille, jotka voivat suoraan tai välillisesti johtaa pelastettujen henkilöiden poistumiseen aluksesta vaarallisessa paikassa;

12. kehottaa jäsenvaltioita evakuoimaan nopeasti Libyan säilöönottokeskukset ja siirtämään muuttajat muualle, myös EU:hun;

13. toistaa, että turvalliset ja lailliset väylät ovat paras tapa välttää ihmishenkien menetyksiä, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan täysimääräisesti UNHCR:n evakuointitoimintaa Libyasta ja tehostamaan uudelleensijoittamistoimia ja ottamaan käyttöön humanitaarisia käytäviä Euroopan unioniin;

14. kehottaa komissiota omaksumaan uuden, entistä kestävämmän, luotettavamman ja pysyvämmän lähestymistavan etsintä- ja pelastustoimintaan, korvaamaan nykyiset tilapäisratkaisut, kehittämään erityisen operatiivisen toimintasuunnitelman etsintä- ja pelastustarpeiden ja -valmiuksien arvioimiseksi ja niihin vastaamiseksi sekä tarjoamaan aineellista ja taloudellista tukea jäsenvaltioille, jotta voidaan parantaa niiden valmiuksia pelastaa ihmishenkiä merellä sekä koordinoida etsintä- ja pelastusoperaatioita;

15. kehottaa neuvostoa esittämään pikaisesti kantansa oikeudenmukaisesta ja kestävästä mekanismista, jonka mukaan merellä pelastetut tai EU:n alueelle itsenäisesti saapuneet henkilöt voidaan jakaa, ja aloittamaan neuvottelut parlamentin kanssa, koska se on lainsäädäntövallan käyttäjä; panee tyytyväisenä merkille Maltalla pidetyn ministerikokouksen tulokset, jotka koskevat paremmin ennakoitavissa olevan ja tehokkaamman väliaikaisen solidaarisuusmekanismin kehittämistä;

16. kehottaa komissiota sisällyttämään turvapaikkasääntöjen uudistamisen suunniteltuun uudelleenkäynnistykseen kestävän ja oikeudenmukaisen sisäisten siirtojen järjestelmän meritse saapuville henkilöille;

17. kehottaa tulevia komission jäseniä, jotka vastaavat tässä asiakirjassa käsiteltävistä asioista, raportoimaan asioiden kehittymisestä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle vuoden 2020 alussa;

18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioille ja niiden kansallisille parlamenteille, Frontexille, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO), Europolille, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle (UNHCR), Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle (IOM) ja kansalaisjärjestöille, jotka hoitavat etsintä- ja pelastustoimia.

 

[1] EUVL C 58, 15.2.2018, s. 9.

[2] EUVL C 307, 30.8.2018, s. 137.

[3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0118.

[4] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0314.

[5] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0032.

[6] Ks. myös vuonna 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS), vuonna 1979 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä (SAR) ja vuoden 1989 kansainvälisessä meripelastusyleissopimuksessa asetetut velvoitteet.

[7] Vuoden 1979 SAR-sopimuksen (sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1998) liitteen 1.3.2 kohta.

[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 656/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevista säännöistä.

[9] Asetuksen (EU) N:o 656/2014 2 artiklan 12 kohta.

[10] Asetuksen (EU) N:o 656/2014 johdanto-osan 14 kappale (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 93).

[11] Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä (2000).

[13] Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun suositus pakolaisten ja muuttajien suojelusta Välimerellä ”Lives saved. Rights protected. Bridging the protection gap for refugees and migrants in the Mediterranean”, s. 21.

[14] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/2000, annettu 12. joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 516/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse neuvoston päätösten (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 täytäntöönpanon tukemiseksi tehtyjen maksusitoumusten jäljellä olevien määrien sitomisesta uudelleen tai näiden määrien siirtämisestä muihin kansallisten ohjelmien mukaisiin toimiin, EUVL 328, 21.12.2018, s. 78.

[15] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624, annettu 14. syyskuuta 2016, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta, 8 artiklan 3 kohta (EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1).

Päivitetty viimeksi: 23. lokakuuta 2019Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö