PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa
6.11.2019 - (2019/2891(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Ryszard Antoni Legutko, Anna Zalewska, Jadwiga Wiśniewska
ECR-ryhmän puolesta
B9‑0167/2019
Euroopan parlamentin päätöslauselma seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Puolassa ei tällä hetkellä ole suunnitteilla lainsäädäntöä, jolla kiellettäisiin seksuaalikasvatus tai rangaistaisiin siitä; ottaa huomioon, että perheneuvontakursseja on pidetty viimeisten 21 vuoden ajan ja ne kattavat muun muassa ihmisen seksuaalisuuden; ottaa huomioon, että näiden kurssien opetus ei ole millään tavoin uhattuna;
B. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistetaan, että unioni kunnioittaa täysin ”jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä” ja että sen tehtävänä on tukea, täydentää ja koordinoida koulutuksen kehittämistä;
C. ottaa huomioon, että lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sopimusvaltioille asetetaan velvoite ottaa ensisijaisesti huomioon ”lapsen etu”, ”ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten holhoojiensa tai hänestä oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet” (3 artikla), joilla puolestaan on oikeus ”tarjota lapselle hänen kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti asianmukaista ohjausta ja neuvoa tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien käyttämiseksi” (5 artikla);
1. toteaa, että lasten kasvatuksen olisi tapahduttava ensisijaisesti perheessä ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa todetaan, että ”viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen”;
2. toteaa, että seksuaalikasvatus liittyy hyvin vahvasti uskonnollisiin vakaumuksiin ja ideologiseen vakaumukseen eikä sitä pitäisi siksi toteuttaa vanhempien toiveiden vastaisesti;
3. katsoo, että Puolan yhteiskunnalla ja viranomaisilla on täysi oikeus ja velvollisuus järjestää koulutusjärjestelmä, myös seksuaalikasvatus, enemmistön demokraattisen tahdon mukaisesti;
4. katsoo lisäksi, että Puolan yhteiskunnalla ja viranomaisilla on oikeus ja velvollisuus suojella lapsia, etteivät he altistu sisällölle, johon he eivät ole valmiita, ja suojella heitä enemmistön demokraattisen tahdon ja lainsäädännön mukaisesti kaikenlaiselta altistumiselta seksuaaliselle hyväksikäytölle;
5. pitää valitettavana, että monissa EU:n jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa, on otettu käyttöön pakollinen seksuaalikasvatus, mikä on heikentänyt vanhempien oikeutta kasvattaa lapsiaan vakaumuksensa mukaisesti;
6. pitää myönteisenä, että joissakin jäsenvaltioissa, myös Puolassa, vanhemmat voivat oman vakaumuksensa ja perhe-elämää koskevan oikeutensa mukaisesti valita, lähettävätkö he lapsensa seksuaalikasvatuksen tunneille, ja että kun opiskelijoista tulee aikuisia, he voivat itse päättää, miten tätä aihetta käsitellään;
7. panee merkille, että Puolassa opettajan on julkistettava kaikki tiedot seksuaalikasvatukseen liittyvien opetussuunnitelmien, oppikirjojen ja didaktisten toimenpiteiden tavoitteista ja sisällöstä ja että kansalaisjärjestöt voivat harjoittaa toimintaansa kouluissa vasta saatuaan koulun rehtorin ennakkosuostumuksen tämän toiminnan sisällöstä ja saatuaan hyväksynnän koulun vanhempainyhdistykseltä;
8. pitää valitettavana, että koulujen rehtorit rikkovat usein sovellettavaa lainsäädäntöä ja kutsuvat kouluihin järjestöjä, jotka järjestävät seksuaalikasvatustunteja vanhempien tietämättä tai ilman heidän suostumustaan;
9. panee huolestuneena merkille, että eräät Euroopan parlamentin ryhmät ovat yrittäneet puuttua asioihin, jotka perussopimusten mukaan varataan jäsenvaltioille;
10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle, Puolan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle (Etyj).