PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Venäjän federaation äskettäisistä toimista Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
25.11.2019 - (2019/2938(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Rasa Juknevičienė, Roberta Metsola, Andrius Kubilius, Michael Gahler
PPE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B9-0182/2019
B9‑0182/2019
Euroopan parlamentin päätöslauselma Venäjän federaation äskettäisistä toimista Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä,
– ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,
– ottaa huomioon oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevat YK:n perusperiaatteet,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisten sitoumustensa perusteella ja Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön täysjäsenenä Venäjän federaatio on sitoutunut noudattamaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja kunnioittamaan perusvapauksia ja ihmisoikeuksia;
B. toteaa, että Neuvostoliiton asevoimat tekivät 11.–13. tammikuuta 1991 hyökkäyksen Liettuan itsenäistä valtiota ja sen kansaa vastaan, jolloin 14 ihmistä kuoli ja lähes 800 loukkaantui;
C. ottaa huomioon, että verilöyly tuomittiin ympäri maailmaa ja että myös Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtaja tuomitsi sen joukkomielenosoituksessa Moskovassa muutamaa päivää myöhemmin;
D. huomauttaa, että Venäjän federaatio tunnusti 11. maaliskuuta 1990 tapahtuneen Liettuan tasavallan itsenäisyyden palauttamisen valtioiden välisten suhteiden perustasta Liettuan tasavallan ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan välillä 29. heinäkuuta 1991 tehdyllä sopimuksella;
E. toteaa, että Vilnan alueellinen tuomioistuin antoi 27. maaliskuuta 2019 tuomion ns. tammikuun 13. päivän tapauksessa ja totesi 67:n entisessä Neuvostoliitossa palvelleen virkamiehen, jotka nyt ovat Venäjän federaation, Valko-Venäjän tasavallan ja/tai Ukrainan kansalaisia, syyllistyneen sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan sekä osallistuneen hyökkäykseen Liettuan valtiota vastaan;
F. ottaa huomioon, että tammikuun 13. päivän tapauksen esitutkinnassa Liettuan tasavallan viranomaiset pyysivät aktiivisesti Venäjän federaation toimivaltaisilta viranomaisilta oikeusapua tässä rikosprosessissa mutta Venäjän federaatio ei tehnyt yhteistyötä;
G. toteaa, että Venäjän federaatio otti itselleen entisen Neuvostoliiton ja sen seuraajavaltion oikeudet ja velvollisuudet;
H. huomauttaa, että vuosina 2018 ja 2019 Venäjän federaation tutkintakomitea käynnisti rikosoikeudellisia menettelyjä niitä Liettuan tasavallan syyttäjiä ja tuomareita vastaan, jotka olivat osallistuneet tammikuun 13. päivän tapauksen tutkintaan ja sitä koskevaan kuulemiseen;
I. katsoo, että tällaiset Venäjän federaation poliittisin perustein nostamat rikossyytteet saattavat johtaa pyrkimyksiin käyttää väärin Interpolin järjestelmää ja muita kahden- ja monenvälisiä yhteistyösopimuksia niin, että tammikuun 13. päivän tapauksen tutkintatuomarien ja asiaa käsittelevien tuomarien oikeuksia rajoitetaan etsintöjen, kuulustelujen ja pidätysten aikana;
J. huomauttaa, että Venäjän federaation valtion valvonnassa olevissa tiedotusvälineissä käydään propaganda- ja disinformaatiokampanjaa, ja sitä käyvät myös sen viralliset edustajat, jotka kehittelevät salaliittoteorioita tammikuun 13. päivän tapauksesta, ja toteaa, että tämä on osa EU:hun ja demokratioihin kohdistuvaa hybridisodankäyntiä;
K. toteaa, että minkä tahansa jäsenvaltion tuomarit ovat samalla myös koko Euroopan unionin tuomareita;
L. katsoo, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on oikeusvaltioperiaatteen tukipilari ja että se on toimivan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta olennaista; toteaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuus vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa;
M. huomauttaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevien YK:n perusperiaatteiden mukaan kaikkien valtiollisten ja muiden instituutioiden velvollisuutena on kunnioittaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja toimia sen mukaisesti; ottaa huomioon, että periaatteissa todetaan myös, että oikeusprosessiin ei saa sopimattomasti tai perusteettomasti puuttua[1];
N. toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistetaan erityisesti periaatteet, jotka koskevat yhdenvertaisuutta lain edessä, syyttömyysolettamaa ja oikeutta oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa;
O. huomauttaa, että Venäjän federaatiokin on ratifioinut keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, jonka 1 artiklassa määrätään, että ”sopimuspuolet sitoutuvat tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti antamaan toisilleen mahdollisimman laajalti keskinäistä oikeusapua ryhdyttäessä toimenpiteisiin rikoksen johdosta, jos asian käsittely oikeusapua pyydettäessä kuuluu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaisten toimivaltaan”;
1. toteaa, että Venäjän federaation viranomaisten liettualaisiin tuomareihin ja syyttäjiin kohdistamat toimet loukkaavat perusluonteisia oikeudellisia arvoja ja erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuutta sekä periaatetta, jonka mukaan ihmisoikeuksia ja vapauksia voidaan laillisesti rajoittaa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten kansainvälisessä oikeudessa asetetaan tällaisia rajoituksia;
2. muistuttaa, että rikossyytteen nostaminen syyttäjiä ja tuomareita vastaan heidän ammattitoimintansa takia on ulkoista vaikuttamista, jolla puututaan lain ensisijaisuuteen ja jota on mahdotonta hyväksyä;
3. korostaa, että tällaisissa tapauksissa rikosoikeudellisia menettelyjä syyttäjiä ja tuomareita vastaan ei voida pitää legitiimeinä;
4. tuomitsee jyrkästi nämä kansainvälisen oikeuden perusperiaatteiden ja -normien loukkaukset, joihin Venäjän viranomaiset ovat syyllistyneet;
5. ilmaisee vastalauseensa siitä, että Venäjän federaatiossa on nostettu poliittisin perustein rikossyytteitä liettualaisia syyttäjiä ja tuomareita vastaan heidän ammattitoimintansa takia;
6. painottaa, että tilanteita, joissa luodaan ennakkotapaus riippumattoman valtion syyttäjien ja tuomarien syytteeseenpanolle siksi, että he hoitavat perustuslaillisia tehtäviään, ei voida mitenkään suvaita tai oikeuttaa, ja pitää tällaista toimintaa painostuksena, jotta he jättäisivät hoitamatta perustuslailliset tehtävänsä;
7. korostaa, että yleismaailmallisesti tunnustetut takeet tuomarien ja syyttäjien riippumattomuudesta kieltävät puuttumasta millään tavoin oikeudenkäyttöön tuomioistuimessa tai vaikuttamasta vähäisessäkään määrin tuomioon sekä asettamasta tuomaria syytteeseen näin annetusta tuomiosta tai puuttumasta syyttäjänviraston työhön tapausten tutkinnassa;
8. kehottaa Venäjän federaation viranomaisia päättämään tammikuun 13. päivän tapauksen liettualaisia tutkintatuomareita ja asiaa käsitteleviä tuomareita vastaan käynnistetyn rikosoikeudellisen menettelyn;
9. kehottaa Venäjän toimivaltaisia viranomaisia, jotka soveltavat valtioiden välisten suhteiden perustasta Liettuan tasavallan ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan välillä 29. heinäkuuta 1991 tehtyä sopimusta, arvioimaan niiden henkilöiden vastuuvelvollisuuden, jotka johtivat 11.–13. tammikuuta 1991 tapahtunutta hyökkäystä Liettuan valtiota vastaan tai osallistuivat siihen, ja avustamaan Liettuan tasavallan lainvalvontaviranomaisia, jotta oikeus toteutuisi tammikuun 13. päivän tapauksessa;
10. kehottaa Venäjän toimivaltaisia viranomaisia vastaamaan Liettuan tasavallan pyyntöön, joka koskee keskinäistä oikeusapua tammikuun 13. päivän tapauksessa;
11. kehottaa Venäjän toimivaltaisia viranomaisia lopettamaan vastuuttomat disinformaatio- ja propagandaväitteet, joita Venäjän federaation virkamiehet ovat esittäneet tammikuun 13. päivän tapauksesta;
12. kehottaa EU:n jäsenvaltioita siinä tapauksessa, että ne saavat Venäjän federaatiolta pyyntöjä keskinäisestä oikeusavusta, joka koskee tammikuun 13. päivän tapauksen tutkimiseen osallistuvia liettualaisia tuomareita ja syyttäjiä vastaan Venäjällä nostettuja rikossyytteitä, käsittelemään tätä tapauksena, jolla on poliittiset vaikuttimet, tekemään tiiviisti yhteistyötä Liettuan toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja kieltäytymään antamasta tässä tapauksessa oikeusapua Venäjän federaatiolle;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille.
- [1] https://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/IndependenceJudiciary.aspx