PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Venäjän federaation äskettäisistä toimista Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
25.11.2019 - (2019/2938(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Anna Fotyga, Ryszard Czarnecki, Zdzisław Krasnodębski, Jadwiga Wiśniewska, Ruža Tomašić, Assita Kanko, Adam Bielan, Alexandr Vondra, Jan Zahradil, Evžen Tošenovský, Witold Jan Waszczykowski, Veronika Vrecionová
ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B9-0182/2019
B9‑0184/2019
Euroopan parlamentin päätöslauselma Venäjän federaation äskettäisistä toimista Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat Venäjää koskevat päätöslauselmansa,
– ottaa huomioon 19. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle[1],
– ottaa huomioon 26. tammikuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1481 tarpeesta totalitaaristen kommunistihallintojen rikosten kansainväliseen tuomitsemiseen,
– ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2008 annetun Prahan julistuksen eurooppalaisesta omastatunnosta ja kommunismista,
– ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa kannanoton elokuun 23. päivän julistamiseen stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi[2],
– ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista[3],
– ottaa huomioon 22. joulukuuta 2010 annetun komission kertomuksen totalitaaristen hallintojen tekemien rikosten muiston säilyttämisestä Euroopassa (COM(2010)0783),
– ottaa huomioon 9. ja 10. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Euroopan totalitaaristen järjestelmien tekemien rikosten muistamisesta,
– ottaa huomioon 23. elokuuta 2011 totalitaaristen järjestelmien uhrien eurooppalaisen muistopäivän johdosta annetun Varsovan julistuksen,
– ottaa huomioon 23. elokuuta 2018 annetun kahdeksan EU:n jäsenvaltion hallitusten edustajien yhteisen julkilausuman kommunismin uhrien muistoksi,
– ottaa huomioon 13. tammikuuta 1983 antamansa historiallisen päätöslauselman Viron, Latvian ja Liettuan tilanteesta vastauksena 45 Baltian maiden kansalaisen esittämään vetoomukseen,
– ottaa huomioon Liettuan ulkoministerin 2. lokakuuta 2019 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon Liettuan perustuslakituomioistuimen presidentin 24. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon Liettuan oikeusministeriön 6. syyskuuta 2019 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon Venäjän federaation tutkintakomitean 10. huhtikuuta 2019 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon Interpolin perussäännön,
– ottaa huomioon EU:n oikeuden ja jäsenvaltioiden tekemät rikoksesta epäiltyjen luovuttamista koskevat sopimukset,
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Molotov–Ribbentrop-sopimuksen ja sen jälkeen 28. syyskuuta 1939 tehdyn natsi-Saksan ja Neuvostoliiton raja- ja ystävyyssopimuksen välittömänä seurauksena kommunistinen Neuvostoliitto liitti itsenäisen Liettuan tasavallan omaan alueeseensa, mutta länsimaat eivät koskaan virallisesti tunnustaneet tätä liittämistä;
B. ottaa huomioon, että maaliskuussa 1990 Liettua julistautui itsenäiseksi ensimmäisenä 15 neuvostotasavallasta;
C. ottaa huomioon, että Neuvostoliitto käytti sotilaallista voimaa yrittäessään syöstä vallasta Liettuan laillisen hallituksen, joka oli julistanut maan itsenäiseksi 11. maaliskuuta 1990;
D. ottaa huomioon, että 14 siviiliä kuoli ja satoja loukkaantui, kun Neuvostoliiton joukot valtasivat televisiotornin ja radio- ja TV-komitean rakennuksen Vilnassa varhain aamuyöllä 13. tammikuuta 1991;
E. ottaa huomioon, että sadattuhannet venäläiset lähtivät spontaanisti kaduille Moskovassa, Pietarissa (silloinen Leningrad) ja muissa Venäjän kaupungeissa tammikuussa 1991 osoittaakseen mieltään Neuvostoliiton armeijan ja sen kanssa yhteistyötä tehneiden tahojen Vilnassa tekemiä rikoksia vastaan;
F. ottaa huomioon, että maaliskuussa 2019 Vilnan alueellinen tuomioistuin tuomitsi entisen Neuvostoliiton puolustusministerin Dmitri Jazovin ja yli 60 muuta entisen Neuvostoliiton virkamiestä sekä KGB:n ja asevoimien upseeria sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä antoi heille vankeustuomioita poissaolevina;
G. ottaa huomioon, että liettualaiset tuomarit tuomitsivat nämä entisen Neuvostoliiton virkamiehet poissaolevina 4–14 vuoden vankeusrangaistuksiin;
H. ottaa huomioon, että Liettuan oikeusministeriö pyrki tekemään asiassa aktiivista yhteistyötä Venäjän kanssa ja lähetti 289 oikeusapua koskevaa pyyntöä, joista vain viisi pantiin osittain täytäntöön;
I. ottaa huomioon, että vastauksena liettualaisen tuomioistuimen tuomioon Venäjän federaation tutkintakomitea käynnisti rikostutkinnan tammikuun 13. päivän tapausta Liettuassa käsitelleitä liettualaisia tuomareita ja syyttäjiä vastaan, syytti Liettuaa maaliskuussa 2019 ”Venäjän kansalaisten laittomasta syytteeseen asettamisesta” ja nosti syytteen entistä liettualaista syyttäjää Simonas Slapsinskasia vastaan poissaolevana väitetysti laittomasta Venäjän kansalaisten syytteeseen asettamisesta;
J. ottaa huomioon, että Liettuan ulkoasiainministeriö pitää Venäjän päätöstä aloittaa rikosprosessi tammikuun 13. päivän tapausta tutkineita liettualaisia tuomareita ja syyttäjiä vastaan Liettuaan, sen tuomioistuimiin ja lainvalvontaviranomaisiin kohdistuvana avoimena painostustoimena, jota ei voida hyväksyä;
K. ottaa huomioon, että Venäjän uskotaan suojelevan aktiivisesti päällystöä ja varsinaisia tekijöitä, jotka syyllistyivät viattomiin ja aseettomiin siviileihin kohdistuneisiin aseellisiin hyökkäyksiin, ja se tekee kaikkensa, jotta nämä välttyisivät joutumasta vastuuseen teoistaan;
L. ottaa huomioon, että Liettuan sisäministeri Misiunas on pyytänyt kollegojaan EU:ssa toimimaan yhteistyössä Liettuan viranomaisten kanssa ja vastustamaan kaikkia mahdollisia Venäjän käynnistämiä Interpolin kuulutuksia tai kahdenvälisiä pyyntöjä, joiden tarkoituksena on paikallistaa tai pidättää asian käsittelyyn osallistuneita Liettuan viranomaisia;
M. ottaa huomioon, että Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi Neuvostoliiton viimeiselle puolustusministerille Dmitri Jazoville merkittävän valtiollisen tunnustuksen hänen osuudestaan ”valtion puolustuskyvyn vahvistamisessa ja isänmaallisten arvojen edistämisessä nuorison keskuudessa”;
1. tuomitsee Venäjän federaation ylimitoitetut toimet liettualaisia tuomareita vastaan painostustoimena, joka kohdistuu EU:n jäsenvaltioon, sen tuomioistuimiin ja lainvalvontaviranomaisiin;
2. tuomitsee sen, että Venäjän federaatio käyttää väärin kansainvälisiä lainvalvontaelimiä, kuten Interpolia, ja katsoo, että Venäjän toimet EU:n jäsenvaltion tuomareita ja syyttäjiä vastaan ovat ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen kanssa;
3. katsoo, että Venäjän federaatio syyllistyy rikokseen oikeudenkäyttöä vastaan pyrkiessään kaikin tavoin auttamaan Neuvostoliiton hallinnon sotarikollisia pakenemaan oikeutta;
4. katsoo, että Venäjän federaatio rikkoo räikeästi yleisesti tunnustettuja tuomarien ja syyttäjien riippumattomuutta koskevia takeita, koska nämä yleisesti hyväksytyt periaatteet kieltävät Venäjän sekaantumisen tuomioistuimen oikeudenkäyttöön ja minkäänlaisen tuomioistuimen ratkaisun puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen kohdistuvan vaikuttamisen;
5. katsoo, että Venäjän toimet saattavat johtaa Interpolin järjestelmän ja muiden kahden- ja monenvälisten yhteistyösopimusten väärinkäyttöön poliittisista syistä vainottujen henkilöiden pidättämistä ja kiinniottoa sekä tällaisia henkilöitä koskevia luovuttamispyyntöjä varten; kehottaa jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia toimimaan yhteistyössä liettualaisten kollegojensa kanssa ja vastustamaan kaikkia mahdollisia Venäjän käynnistämiä Interpolin kuulutuksia tai kahdenvälisiä pyyntöjä, joiden tarkoituksena on paikallistaa tai pidättää asian käsittelyyn osallistuneita Liettuan viranomaisia;
6. korostaa, että tämä on toinen kerta viime vuosien aikana, kun Venäjä on käyttänyt tuomioistuimiaan pelotellakseen toisen valtion perustuslakituomioistuinta ja lainvalvontaviranomaisia ja heikentääkseen näiden koskemattomuutta, sillä Venäjä on käynnistänyt vastaavanlaisen prosessin Ukrainan perustuslakituomioistuinta vastaan tämän tuomittua Krimin liittämisen Venäjään;
7. katsoo, että nämä toimenpiteet ovat osoitus toimintamallista, jonka perusteella Venäjä, jollei sitä vastusteta, jatkaa sekaantumistaan jäsenvaltion oikeudellisiin asioihin tarkoituksenaan heikentää ja rapauttaa jäsenvaltion tuomioistuinten ja lainvalvontaviranomaisten perustuslaillista valtaa;
8. toistaa tukevansa Liettuan perustuslakituomioistuimen ja sen tuomarien ja syyttäjien riippumattomuutta, legitimiteettiä ja koskemattomuutta sekä näiden ratkaisua saattaa Neuvostoliiton hallinnon sotarikolliset oikeuden eteen aseettomien liettualaisten siviilien murhaamisesta 13. tammikuuta 1991;
9. pitää valitettavana, että Venäjän federaatio, Venäjän lainvalvontarakenteet mukaan lukien, takertuu edelleen neuvostomenneisyyteensä maassa, joka ei kunnioittanut ihmishenkiä, vapautta eikä naapurimaidensa suvereniteettia;
10. tuomitsee Venäjän federaation toimet laittomana yrityksenä painostaa suoraan Liettuan tuomioistuimia sekä jälleen uutena yrityksenä kirjoittaa historiaa uusiksi ja kiistää neuvostomiehityksen todellisuus;
11. ilmaisee osanottonsa tämän julman rikoksen uhrien omaisille ja myötätuntonsa heidän ahdinkoaan kohtaan;
12. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan tarkemmin tilanteen kehitystä siltä osin, miten Venäjä väärinkäyttää rikostuomioistuimiaan jäsenvaltioiden tuomarien, asianajajien ja virkamiesten poliittisen vainoamisen välineenä, ja keskittymään tässä yhteydessä seurantaan, kaikkien asiaa koskevien tietojen vaihtamiseen ja mahdollisten parannustarpeiden havaitsemiseen;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Interpolin johtajalle, Liettuan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä EU:n jäsenvaltioille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0021.
- [2] EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 57.
- [3] EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 25.