PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Venäjän federaation äskettäisistä toimista Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
25.11.2019 - (2019/2938(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Kati Piri, Birgit Sippel, Raphaël Glucksmann, Juozas Olekas, Vilija Blinkevičiūtė
S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B9-0182/2019
B9‑0185/2019
Euroopan parlamentin päätöslauselma Venäjän federaation äskettäisistä toimista Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä sekä EU:n ja Venäjän suhteista,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa Liettuan oikeusministerin kanssa 12. marraskuuta 2019 käydyn keskustelun,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että Vilnan alueellinen tuomioistuin antoi 27. maaliskuuta 2019 ns. tammikuun 13. päivän tapauksessa tuomion, jossa Neuvostoliiton entinen puolustusministeri Dmitri Jazov, neuvostoarmeijan Vilnan-varuskunnan entinen komentaja Vladimir Utšoptšik, KGB:n erikoisjoukkojen entinen komentaja Mihail Golovatov ja 64 Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan kansalaista todettiin syyllisiksi sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan siksi, että he olivat olleet osallisia Neuvostoliiton Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tekemään hyökkäykseen; toteaa, että näistä tuomioista on valitettu;
B. ottaa huomioon, että kaikki tästä hyökkäyksestä syytetyt tuomittiin poissa olevina lukuun ottamatta kahta entistä neuvostoarmeijan upseeria, Juri Meliä ja Gennadi Ivanovia, ja että heille langetettiin enimmillään 14 vuoden vankeusrangaistus; ottaa huomioon, että nämä keväällä 2019 langetetut tuomiot koskevat traagisia tapahtumia Liettuan julistauduttua itsenäiseksi 11. maaliskuuta 1990 ja Neuvostoliiton yritettyä kumota tämän itsenäisyyden ja että tapahtumat saivat alkunsa taloussaarrosta syksyllä 1990 ja kärjistyivät yritykseen kaataa rajuin ottein Liettuan hallitus tammikuussa 1991;
C. toteaa, että näissä tapahtumissa sai surmansa 14 ja loukkaantui yli 800 siviiliä, kun he yrittivät rauhanomaisin keinoin puolustaa Vilnan televisiotornia; huomauttaa, että Neuvostoliiton asevoimat jatkoivat pyrkimyksiään tukahduttaa itsenäisyysliike aina Moskovassa elokuussa 1991 tapahtuneeseen vallankaappausyritykseen saakka;
D. toteaa, että Liettuan pyrkimykset tutkia tapahtumia ja saattaa epäillyt oikeuden eteen olivat pitkällinen prosessi, jota hankaloitti se, että Venäjän ja Valko-Venäjän viranomaiset kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä, sillä ne joko jättivät vastaamatta oikeusapua koskeviin Liettuan pyyntöihin tai hylkäsivät ne, ja että viimeisin pyyntö, johon vastattiin osittain, on peräisin vuodelta 2008;
E. huomauttaa, että Venäjän ensimmäinen reaktio tuomioistuimen ratkaisuun oli kielteinen, sillä Venäjän valtionduuma väitti, että oikeudenkäynnillä oli ”poliittiset vaikuttimet” ja se oli ”pyrkimys kirjoittaa uudelleen historiaa”, kun taas Venäjän ulkoministeri ilmoitti, että ”asia ei jää tähän”;
F. ottaa huomioon, että heinäkuun 2018 ja huhtikuun 2019 välisenä aikana Venäjän federaation tutkintakomitea käynnisti useita rikosoikeudellisia menettelyjä tammikuun 13. päivän tapauksen tutkintaan tai käsittelyyn osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan Venäjän federaation rikoslain 299 ja 305 pykälän perusteella, joissa vahvistetaan rikosoikeudellinen vastuu ”syyttömän henkilön tietoisesta saattamisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen” ja siitä, että ”tuomari antaa tietoisesti väärän tuomion tai ratkaisun taikka toteuttaa muun tällaisen oikeustoimen”;
G. toteaa, että Venäjä saattaa hakea kansainvälistä pidätysmääräystä tässä prosessissa mukana oleville liettualaisille virkamiehille;
H. huomauttaa, että oikeusvaltioperiaate on yksi yhteisistä arvoista, joihin EU perustuu; toteaa, että perussopimusten nojalla komission vastuulla on yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa taata oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen unionin perusarvona ja varmistaa, että EU:n oikeutta, arvoja ja periaatteita kunnioitetaan;
I. ottaa huomioon, että kyseisiin periaatteisiin sisältyvät laillisuusperiaate, joka merkitsee läpinäkyvää, vastuuvelvollista, demokraattista ja moniarvoista lainsäädäntöprosessia, oikeusvarmuus, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kielto, riippumattomat ja puolueettomat tuomioistuimet, tehokas tuomioistuinvalvonta, johon kuuluu perusoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen, ja yhdenvertaisuus lain edessä;
1. tuomitsee Venäjän viranomaisten ns. tammikuun 13. päivän tapauksen tutkinnassa mukana olevia liettualaisia virkamiehiä vastaan nostamat rikossyytteet; tuomitsee Venäjän viranomaisten toteuttamat toimet lainvastaisina ja selvästi oikeusvaltioperiaatteen vastaisina;
2. ilmaisee myötätuntonsa niille liettualaisille virkamiehille ja tuomareille, joita vastaan Venäjä on nostanut syytteen tässä asiassa, ja tukee Liettuan hallituksen pyrkimyksiä tuoda tämä tapaus päivänvaloon ja rajoittaa Venäjän viranomaisten perusteettomien syytösten kohteeksi joutuneille aiheutuvaa vahinkoa ja vaaraa;
3. kehottaa Venäjän viranomaisia luopumaan syytteistä ja pidättäytymään hakemasta tässä tapauksessa kansainvälisiä pidätysmääräyksiä Interpolin kautta tai kahdenvälisesti; kehottaa Venäjän viranomaisia lopettamaan tutkintaprosessin jarruttamisen ja tekemään täysimääräisesti yhteistyötä Liettuan viranomaisten kanssa asian ratkaisemiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi;
4. kehottaa neuvoston ja komission puheenjohtajia sekä komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edelleenkin seuraamaan tiiviisti tällaisia tapauksia, ottamaan nämä kysymykset esille eri yhteyksissä ja tapaamisissa Venäjän kanssa ja tekemään parlamentille selkoa Venäjän viranomaisten kanssa käydyistä keskusteluista sekä huolehtimaan siitä, että nämä ovat täysin tietoisia Euroopan unionin yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta tässä asiassa, kuten muissa vastaavissa tapauksissa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tämän asian esille kanssakäymisissään Venäjän viranomaisten kanssa;
5. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja muita Interpolin perussäännön allekirjoittajamaita jättämään huomiotta kaikki syytettyinä olevista liettualaisista virkamiehistä tehtävät kansainväliset pidätysmääräykset; kehottaa Interpolia olemaan suostumatta tällaisia pidätysmääräyksiä koskeviin Venäjän pyyntöihin;
6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle ja komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja valtionduumalle, Europolille ja Interpolille.