PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n liittymisestä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevaan Istanbulin yleissopimukseen
25.11.2019 - (2019/2855(RSP))
työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Jadwiga Wiśniewska, Nicola Procaccini, Beata Kempa, Zdzisław Krasnodębski
ECR-ryhmän puolesta
B9‑0224/2019
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n liittymisestä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevaan Istanbulin yleissopimukseen
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21, 23, 24 ja 25 artiklan,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat YK:n oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansainväliset yleissopimukset, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, pakolaisten oikeusasemasta vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen, jossa vahvistetaan palauttamiskiellon periaate, sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,
– ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetut EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,
– ottaa huomioon rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU[1],
– ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU[2] ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013[3],
– ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU[4] ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU[5],
– ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta rikosoikeuden alalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien asioiden osalta 11. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2017/865[6],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on unionin perusarvo, joka vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklassa;
B. toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on unionissa yhä ilmiö; ottaa huomioon, että naiset kokevat edelleen verkossa tapahtuvaa häirintää, raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa, johon liittyy voimankäyttöä;
C. katsoo, että naisiin ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei olisi pidettävä pelkästään yksityisoikeudellisena asiana, koska se on itse asiassa sellaisenaan rangaistava rikos kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, joilla on edelleen toimivalta tällaisten rikosten tunnistamiseen ja syytteeseenpanoon,
D. katsoo, että naisiin ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voida poistaa millään yksittäisellä toimella, mutta tietoisuutta siitä voidaan lisätä ja väkivaltaa ja sen seurauksia voidaan vähentää merkittävästi yhdistämällä infrastruktuuriin liittyviä, oikeudellisia sekä lain täytäntöönpanon valvontaan, kulttuuriin, koulutukseen, sosiaalipalveluihin, terveydenhuoltoon ja muihin palveluihin liittyviä toimenpiteitä;
1. palauttaa mieliin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla ja perusoikeuskirja velvoittavat jäsenvaltiot takaamaan sukupuolten tasa-arvon sekä suojelemaan ja edistämään sitä;
2. tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja tukee kaikkia perheväkivallan uhreja; on kuitenkin huolissaan siitä, että miespuoliset uhrit eivät ilmoita puolisonsa tai kumppaninsa heihin kohdistamista väkivallanteoista eivätkä poliisi- ja oikeusviranomaiset kiinnitä niihin asianmukaista huomiota;
3. toteaa, että naisiin ja miehiin kohdistuva väkivalta voi olla fyysistä hyväksikäyttöä, emotionaalista hyväksikäyttöä, eristämistä, uhkailua, seksuaalista hyväksikäyttöä, taloudellista hyväksikäyttöä, pelottelua, lasten tai lemmikkieläinten käyttämistä manipulointivälineenä ja muita kiristyksen muotoja; korostaa, että raskaana olevien naisten tapauksessa perheväkivalta vaikuttaa kielteisesti äitien ja lasten terveyteen;
5. muistuttaa, että 25. marraskuuta on kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ja jakamaan parhaita käytäntöjä ja vaihtamaan keinoja, joilla väkivalta ehkäistään ja miehiä ja naisia suojellaan sukupuoleen perustuvalta väkivallalta tehokkaasti;
6. toteaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen, mikä kertoo jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta saada naisiin kohdistuva väkivalta loppumaan; toteaa, että yleissopimuksen on ratifioinut 21 jäsenvaltiota; korostaa, että jäsenvaltiolla on suvereeni oikeus ratifioida yleissopimus ja sen määräykset ja panna ne täytäntöön;
7. panee merkille, että neuvoston päätöksessä (EU) 2017/865 säädetään seuraavaa: ”Yleissopimus olisi allekirjoitettava unionin puolesta unionin toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta siltä osin kuin yleissopimus voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa. Tämä koskee erityisesti tiettyjä yleissopimuksen määräyksiä, jotka liittyvät rikosoikeuden alalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön, sekä niitä yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat turvapaikanhakua ja palauttamiskieltoa. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa siltä osin kuin yleissopimus ei vaikuta yhteisiin sääntöihin tai muuta niiden soveltamisalaa.”
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.